Hei isovanhemmat!

miniä

Minkälaisia asioita ette anna 1-2-vuotiaiden lastenlasten tehdä, kun he ovat teillä hoidossa? Onko samat säännöt, kuin lapsen kotona (miksi/miksi ei)? Minkälaisia nämä säännöt on (syömis, nukkumis ym. rutiinit)?

42

3949

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Inna-eena

      Kun saisikin sen pikkuisen hoitoonsa.
      Mutta ei miniä anna, on hyvin reviiritietoinen.
      Poika on 1,5-vuotias, kuuluu hänen reviirilleen, en ole kertaakaan hoitanut, en vaihtanut vaippaa, sylissä olen pitänyt, kun ovat kylässä.
      Riitaa ei ole ollut, en tunge nenääni miniän kotiin. Asumme samassa kaupungissa, nyt ei lapsenlapsi tunnu "omalta", kun näen harvoin.
      Jos saisikin... en antaisi tehdä sellaisia asioita, jotka vahingoittaisivat lasta. Karkkia vain vanhempien luvalla. Olisin varovampi kuin omien lasten kanssa. Nukkumisrutiinit ja syöminen tietysti kuin kotonaan.

      • miniä

        Miksi ihmeessä et saa hoitaa? Isovanhemmat ovat rikkaus lapsen elämässä!


      • onnimanninen

        Minä antaisin lapset mieluusti mummille hoitoon, mutta kun ei ikinä tarjoudu. Kun kysyin, voisiko äitini hoitaa esikoista sen aikaa kun käyn synnyttämässä, hän kysyi eikö mieheni vanhemmat voisi tulla. Mieheni vanhemmat asuvat 1000 km päässä...


      • Inna-eena
        miniä kirjoitti:

        Miksi ihmeessä et saa hoitaa? Isovanhemmat ovat rikkaus lapsen elämässä!

        Ei ole selitetty. Olen tarjoutunut usein, mutta en saa vastausta, muuta kuin laimean hymyn.
        Olen kysynyt pojaltanikin ja hän sanoi, ettei ole hänen päätettävissään.
        Miniä on luonteeltaan omistava. Luulen, en tiedä, että se voisi johtua siitäkin.
        Se on HIRVEÄN kipeä asia minulle, jota he eivät kai pysty ymmärtämään ollenkaan. Ehkä sitten joskus, kun heistä tulee mummo ja vaari.
        Toisinaan olen miettinyt josko alkaisin mummiksi sellaiselle lapselle, jolla ei ole mummia ollenkaan.
        Olen aina tullut toimeen ihmisten kanssa ja minua pidetään tervejärkisenä, en juo, en tupakoi. Ymmärtäisin paremmin, jos olisi jotain mielenterveys tai muuta ongelmaa, etteivät uskalla luottaa. Yritän nyt vain sopeutua tilanteeseen. Vaikka haikeaa se on.


      • magdalena
        onnimanninen kirjoitti:

        Minä antaisin lapset mieluusti mummille hoitoon, mutta kun ei ikinä tarjoudu. Kun kysyin, voisiko äitini hoitaa esikoista sen aikaa kun käyn synnyttämässä, hän kysyi eikö mieheni vanhemmat voisi tulla. Mieheni vanhemmat asuvat 1000 km päässä...

        jaa


      • magdalena
        magdalena kirjoitti:

        jaa

        Miksi miniä ei anna anopille lasta hoitoon?
        En minäkään antanut. Vaikka anoppi oli muuten ihan ok tyyppi, joi vaan liikaa. Aivan liikaa. Mut se ei ollut silloin syy.

        Vaan se et se ei hyväksynyt minua. Ei se sitä sanonut. Mut sen pystyi lukemaan rivien välistä. Kysyi sit pojaltaan kun lapsenlapsi ei voinut olla hänellä hoidossa, mieheni vastasi silloin aivan samoin.

        Aikaa meni ja huomasin olevani oikeassa. Anoppi ei voinut sietää minua. Haukkuminen ei vaan keskittynyt minuun vaan sukuuni ja etenkin sisareeni. Olimme kuulemma molemmat huoria ja jne.

        En siis koskaan katunut sitä etten silloin halunnut antaa lasta sinne anoppilaan hoitoon, vaan luotin vaistooni.


      • mirumaru
        Inna-eena kirjoitti:

        Ei ole selitetty. Olen tarjoutunut usein, mutta en saa vastausta, muuta kuin laimean hymyn.
        Olen kysynyt pojaltanikin ja hän sanoi, ettei ole hänen päätettävissään.
        Miniä on luonteeltaan omistava. Luulen, en tiedä, että se voisi johtua siitäkin.
        Se on HIRVEÄN kipeä asia minulle, jota he eivät kai pysty ymmärtämään ollenkaan. Ehkä sitten joskus, kun heistä tulee mummo ja vaari.
        Toisinaan olen miettinyt josko alkaisin mummiksi sellaiselle lapselle, jolla ei ole mummia ollenkaan.
        Olen aina tullut toimeen ihmisten kanssa ja minua pidetään tervejärkisenä, en juo, en tupakoi. Ymmärtäisin paremmin, jos olisi jotain mielenterveys tai muuta ongelmaa, etteivät uskalla luottaa. Yritän nyt vain sopeutua tilanteeseen. Vaikka haikeaa se on.

        Pääsetkö edes tapaamaan lastenlasta vai onko miniä evännyt senkin?
        Tuli kurja olo puolestasi kuitenkin.


      • miniä
        Inna-eena kirjoitti:

        Ei ole selitetty. Olen tarjoutunut usein, mutta en saa vastausta, muuta kuin laimean hymyn.
        Olen kysynyt pojaltanikin ja hän sanoi, ettei ole hänen päätettävissään.
        Miniä on luonteeltaan omistava. Luulen, en tiedä, että se voisi johtua siitäkin.
        Se on HIRVEÄN kipeä asia minulle, jota he eivät kai pysty ymmärtämään ollenkaan. Ehkä sitten joskus, kun heistä tulee mummo ja vaari.
        Toisinaan olen miettinyt josko alkaisin mummiksi sellaiselle lapselle, jolla ei ole mummia ollenkaan.
        Olen aina tullut toimeen ihmisten kanssa ja minua pidetään tervejärkisenä, en juo, en tupakoi. Ymmärtäisin paremmin, jos olisi jotain mielenterveys tai muuta ongelmaa, etteivät uskalla luottaa. Yritän nyt vain sopeutua tilanteeseen. Vaikka haikeaa se on.

        Onpa tosiaan kurjaa. Kannattaisiko kysyä ihan suoraan, mikä on? Kyse on kuitenkin sinun ja lapsen välisestä suhteesta. Jos äidillä on jotakin sinua vastaan, ei vaan tykkää sinusta ihmisenä tms., ei ole syy estää lasta tuntemasta mummiaan.


      • miniä
        magdalena kirjoitti:

        Miksi miniä ei anna anopille lasta hoitoon?
        En minäkään antanut. Vaikka anoppi oli muuten ihan ok tyyppi, joi vaan liikaa. Aivan liikaa. Mut se ei ollut silloin syy.

        Vaan se et se ei hyväksynyt minua. Ei se sitä sanonut. Mut sen pystyi lukemaan rivien välistä. Kysyi sit pojaltaan kun lapsenlapsi ei voinut olla hänellä hoidossa, mieheni vastasi silloin aivan samoin.

        Aikaa meni ja huomasin olevani oikeassa. Anoppi ei voinut sietää minua. Haukkuminen ei vaan keskittynyt minuun vaan sukuuni ja etenkin sisareeni. Olimme kuulemma molemmat huoria ja jne.

        En siis koskaan katunut sitä etten silloin halunnut antaa lasta sinne anoppilaan hoitoon, vaan luotin vaistooni.

        Lapset ovat monesti todella hyviä huomaamaan aikuisten tuntemuksia. Vaikka anoppisi ei olisi suoraan sanonut halveksivansa sua, lapset olisivat kyllä vaistonneet jotakin. Tämä saattaa aiheuttaa lapsessa hämmennystä, kun eivät ymmärrä, mistä on kyse.


      • Inna-eena
        magdalena kirjoitti:

        Miksi miniä ei anna anopille lasta hoitoon?
        En minäkään antanut. Vaikka anoppi oli muuten ihan ok tyyppi, joi vaan liikaa. Aivan liikaa. Mut se ei ollut silloin syy.

        Vaan se et se ei hyväksynyt minua. Ei se sitä sanonut. Mut sen pystyi lukemaan rivien välistä. Kysyi sit pojaltaan kun lapsenlapsi ei voinut olla hänellä hoidossa, mieheni vastasi silloin aivan samoin.

        Aikaa meni ja huomasin olevani oikeassa. Anoppi ei voinut sietää minua. Haukkuminen ei vaan keskittynyt minuun vaan sukuuni ja etenkin sisareeni. Olimme kuulemma molemmat huoria ja jne.

        En siis koskaan katunut sitä etten silloin halunnut antaa lasta sinne anoppilaan hoitoon, vaan luotin vaistooni.

        Kun en ole saanut lasta hoitooni, voivat rivien välini olla miniälle epämääräiset ja vaikeasti luettavat. Alun perin eivät olleet, vaan iloitsin tulevasta lapsesta.
        Iloitsin myös aikanaan poikani avioitumisesta.
        Olen pähkäillyit syitä, että en kelpaa mummoiluun, ja olen yrittänyt olla kaunistelematta omaa osaani. Kieltämättä kasvoistani paistaa tällä hetkellä hämmennys ja kysymykset.
        Miniäni on poikaani paljon vanhempi ja ennen avioitumista oli ehtinyt nauttia viisitoista vuotta yksinäisen naisen itsenäistä elämää.
        Voin olla väärässä, mutta ajattelen, että syy löytyisi tästä.
        Hän haluaa täysillä paneutua niin täysin "omaksi" koettuun lapseen, että mummolle ei ole siinä symbioosissa tilaa. Hän ehkä kiusaantuu läsnäolostani, ja kokee läheisyyden miehen äitiin ahdistavaksi.
        Toivon, ettei tilanne jatkuisi samanlaisena monia vuosia. En tyrkytä itseäni ylimmäksi ystäväksi, mutta jonkinasteisesta mummoilusta haaveilen.


      • Inna-eena
        mirumaru kirjoitti:

        Pääsetkö edes tapaamaan lastenlasta vai onko miniä evännyt senkin?
        Tuli kurja olo puolestasi kuitenkin.

        Kiitos empatiastasi, se lämmittää uskomattoman paljon!
        Pääsen onneksi lasta tapaamaan vierailuilla puolin ja toisin. Silloin nautin todella nähdä sitä pikkuista ja saan muodostaa kontaktia häneen. Vierailut kestävät noin vajaa pari tuntia ja tapaamme noin parin viikon välein.


      • Inna-eena
        miniä kirjoitti:

        Onpa tosiaan kurjaa. Kannattaisiko kysyä ihan suoraan, mikä on? Kyse on kuitenkin sinun ja lapsen välisestä suhteesta. Jos äidillä on jotakin sinua vastaan, ei vaan tykkää sinusta ihmisenä tms., ei ole syy estää lasta tuntemasta mummiaan.

        Kysyin pojaltani, koska en uskaltanut miniältä kysyä. Pelkäsin, että hän kokisi sen syytökseksi tai ahdisteluksi.
        Mutta onhan tässä vielä elämää edessä ja poika kasvaa, ehkä hän sitten itse saa päättää tullako mummolle vaikkapa yökylään.
        Ehkä miniän karheus jotenkin johtuu siitä, että minulla ja miniällä ei ole kuin kymmenisen vuotta ikäeroa? Joskus käy näin. Olen itse synnyttänyt poikani nuorena ja miniä omansa melko "vanhana".


      • Eivät ole
        Inna-eena kirjoitti:

        Kysyin pojaltani, koska en uskaltanut miniältä kysyä. Pelkäsin, että hän kokisi sen syytökseksi tai ahdisteluksi.
        Mutta onhan tässä vielä elämää edessä ja poika kasvaa, ehkä hän sitten itse saa päättää tullako mummolle vaikkapa yökylään.
        Ehkä miniän karheus jotenkin johtuu siitä, että minulla ja miniällä ei ole kuin kymmenisen vuotta ikäeroa? Joskus käy näin. Olen itse synnyttänyt poikani nuorena ja miniä omansa melko "vanhana".

        minunkaan lapseni olleet 1,5 vuotiaina vielä yhtään kenenkään hoidossa, paria tuntia enempää ainakaan. En ole "reviiritietoinen" vaan ainoastaan haluan itse hoitaa lapseni niin kauan kuin pystyn. ja nyt kun olen töissä, saan olla ihan liian vähän lasteni kanssa ja siksi viikonloput kuuluvat kyllä meille vanhemmille. Lapsia ei silloin hoitoon laiteta, edes isovanhemmille.

        Pitääkö lapset lantaa hoitoon vain siksi, että isovanhemmilla on siihen tarve? Minun mielestäni lapset laitetaan hoitoon, kun vanhemmilla on siihen tarve ja yökylään lapset menevät, kun itse sitä haluavat. Musta on todella kummallista, että lapsia oikeasti kuulemani mukaan annetaan hoitoon isovanhemmille ainoastaan siitä syystä, että isovanhemmat sitä haluavat... Hmm...

        Oma anoppini ilmoitti jo laitoksella mihin aikoo viedä meidän lapsemme ja mitä hänen kanssaan tehdä. Ikävä tosiasia on, että karvani nousivat silloin pystyyn eivätkä ole tainneet lopullisesti laskeutua koskaan sen jälkeen. Olkoonkin, että anoppi oli tullut ensimmäisen kerran isoäidiksi - hän ei huomioinut lainkaan, että minä olin tullut juuri muutama tunti aikaisemmin ensimmäisen kerran äidiksi! Alusta asti anoppi kiskoi lapsen minun sylistäni, antoi omat hoitoVAATIMUKSENSA, teki omat päätöksensä täysin vastoin minun ja mieheni ajatuksia jne.

        Nykyään suhteemme on ajautunut siihen, että koska en halua olla ilmiriidassa, minäkin vain laimeasti hymyilen kun anoppi taas kerran kertoo, mitä hän haluaa lapsiemme kanssa tehdä ja milloin heidät hoitoon ottaa. Meillä anoppi tosin itseasiassa nykyään saa hoitaa lapsia todella useinkin, mutta sekään ei riitä. ja aina jaksaa muistuttaa, miten itsensä itkee uneen, jos ei ole lapsenlapsiaan viikkoon nähnyt. Anteeksi vaan, mutta musta se kuulostaa sairaalta.

        No taisin nyt mennä ihan toisille urille tässä keskustelussa. Pahoittelut, että tuli omaa tilannetta tässä purettua eikä vastattua sinulle. Mutta kyllä kai se lapsi sentään on sinun lapsenlapsesi saat sinä häntä hoitaa tai et, ei asia siitä voi olla kiinni. Ja jos on, niin sitten sinunkin kannattaa mennä hiukan peilin eteen katsomaan. Oma äitini on työelämässä yhä eikä saa hoitaa lapsenlapsiaan lainkaan. Heillä "vain" kyläillään koko perheenä tai useammin he itse asiassa poikkevat meillä. Ja äitini on usein sanonut, että itse asiassa hänestä kaikkein ihaninta onkin katsella, miten lapset touhuavat meidän (vanhempiensa) kanssa kotioloissa. Niin että eiköhän siitäkin voi irti aika paljon saada.

        En halua sinua mistään syytellä, mutta ei kai vain ole niin, että sinäkin olet liikaa painostanut ja vaatinut, ja nyt törmäät siihen, että se olikin väärä valinta? Olen aivan varma, että jos anoppi ei niin paljon tuppaisi itseään, hän saisi itsekin paljon enemmän. Nyt sillä tuppaamisellaan saa aikaiseksi vain minun hermostumiseni. Olipas sekavaa tekstiä. =(


      • Hunajameloni74

        ...tuo "ei tunnu omalta".
        Ei kai lapsenlapsen täydy omalta tuntuakaan, koska eihän se oma lapsi olekaan. Vai mitäköhän tarkoitit?

        Kuinka usein ja paljon tahtoisit lapsenlastasi nähdä? Luin tuolta edempää, että näet häntä suunnilleen parin viikon välein noin pari tuntia. Eikö se riitä? Onhan se parempi kuin ei mitään. Ei kai se mikään pakko ole tuoda lasta yökylään ja koko päivän kestävälle vierailulle?

        Minun (tuleva ex-)anoppini mankuu ja monkuu aina, että tuo lapsi hoitoon, tuo lapsi hoitoon. Käyn itse töissä ja lapsi on päivät hoidossa. Rakastan lastani eikä todellakaan ole tullut mieleen viedä häntä muuten vain mummon luokse hoitoon, kun ei ole mitään tarvetta. Viikonloppuna on kivaa olla kotona ja viettää aikaa oman lapsen kanssa, kun viikolla on aina niin kiireistä. Mielestäni äiti-lapsi -suhde menee mummo-lapsi -suhteen ohi: mummolassa käydään silloin kuin ehditään. Ei siellä tarvitse rampata jatkuvasti (saa toki käydä jos tahtoo!). Eikä se välttämättä ole mikään mielenosoitus tai epäluottamuslause mummoja/pappoja kohtaan. Onhan lapsilla ja lapsenlapsilla se omakin elämä. Ei lapsia varmaankaan tee kukaan sen vuoksi, että mummot ne hoitavat?

        Miksiköhän muuten moni nykyajan nainen tekee siitä mummoudestaan niin ISON asian? Aivan kuin se olisi pääasia, että mummo saa nähdä lastenlapsiaan joka päivä. Äideistä viis. En ymmärrä, jään miettimään....

        Nuo sääntöjen-samana-pitämis-jutut kuulostivat järkeville. Ehkä tosiaan miniäsi haluaa vain pitää tietynlaisen etäisyyden välillänne. Ja todellakin, jos huomaa jonkun ärsyyntyvän asioihin puuttumisesta, parempi pitääkin vähän etäisyyttä.

        Missä muuten kaikki papat ovat, kun ei ole kirjoituksia näkynyt? Miksi yksikään pappa ei valita täällä, että on lapsenlasta ikävä tms....? Aina vain naiset täällä itkevät asioiden perään ja haukkuvat toinen toistaan. Ovatkohan täällä kirjoittelevien miehet asioista samaa mieltä vaimojensa kanssa (mummojen tai miniöiden)? No, siitä lienee voisi avata uuden keskustelun...

        (Ja tämä kaikki ei nyt varsinaisesti liity kirjoitukseesi, ajatuksia vain heräsi paljon!)


      • Inna-eena
        Eivät ole kirjoitti:

        minunkaan lapseni olleet 1,5 vuotiaina vielä yhtään kenenkään hoidossa, paria tuntia enempää ainakaan. En ole "reviiritietoinen" vaan ainoastaan haluan itse hoitaa lapseni niin kauan kuin pystyn. ja nyt kun olen töissä, saan olla ihan liian vähän lasteni kanssa ja siksi viikonloput kuuluvat kyllä meille vanhemmille. Lapsia ei silloin hoitoon laiteta, edes isovanhemmille.

        Pitääkö lapset lantaa hoitoon vain siksi, että isovanhemmilla on siihen tarve? Minun mielestäni lapset laitetaan hoitoon, kun vanhemmilla on siihen tarve ja yökylään lapset menevät, kun itse sitä haluavat. Musta on todella kummallista, että lapsia oikeasti kuulemani mukaan annetaan hoitoon isovanhemmille ainoastaan siitä syystä, että isovanhemmat sitä haluavat... Hmm...

        Oma anoppini ilmoitti jo laitoksella mihin aikoo viedä meidän lapsemme ja mitä hänen kanssaan tehdä. Ikävä tosiasia on, että karvani nousivat silloin pystyyn eivätkä ole tainneet lopullisesti laskeutua koskaan sen jälkeen. Olkoonkin, että anoppi oli tullut ensimmäisen kerran isoäidiksi - hän ei huomioinut lainkaan, että minä olin tullut juuri muutama tunti aikaisemmin ensimmäisen kerran äidiksi! Alusta asti anoppi kiskoi lapsen minun sylistäni, antoi omat hoitoVAATIMUKSENSA, teki omat päätöksensä täysin vastoin minun ja mieheni ajatuksia jne.

        Nykyään suhteemme on ajautunut siihen, että koska en halua olla ilmiriidassa, minäkin vain laimeasti hymyilen kun anoppi taas kerran kertoo, mitä hän haluaa lapsiemme kanssa tehdä ja milloin heidät hoitoon ottaa. Meillä anoppi tosin itseasiassa nykyään saa hoitaa lapsia todella useinkin, mutta sekään ei riitä. ja aina jaksaa muistuttaa, miten itsensä itkee uneen, jos ei ole lapsenlapsiaan viikkoon nähnyt. Anteeksi vaan, mutta musta se kuulostaa sairaalta.

        No taisin nyt mennä ihan toisille urille tässä keskustelussa. Pahoittelut, että tuli omaa tilannetta tässä purettua eikä vastattua sinulle. Mutta kyllä kai se lapsi sentään on sinun lapsenlapsesi saat sinä häntä hoitaa tai et, ei asia siitä voi olla kiinni. Ja jos on, niin sitten sinunkin kannattaa mennä hiukan peilin eteen katsomaan. Oma äitini on työelämässä yhä eikä saa hoitaa lapsenlapsiaan lainkaan. Heillä "vain" kyläillään koko perheenä tai useammin he itse asiassa poikkevat meillä. Ja äitini on usein sanonut, että itse asiassa hänestä kaikkein ihaninta onkin katsella, miten lapset touhuavat meidän (vanhempiensa) kanssa kotioloissa. Niin että eiköhän siitäkin voi irti aika paljon saada.

        En halua sinua mistään syytellä, mutta ei kai vain ole niin, että sinäkin olet liikaa painostanut ja vaatinut, ja nyt törmäät siihen, että se olikin väärä valinta? Olen aivan varma, että jos anoppi ei niin paljon tuppaisi itseään, hän saisi itsekin paljon enemmän. Nyt sillä tuppaamisellaan saa aikaiseksi vain minun hermostumiseni. Olipas sekavaa tekstiä. =(

        Alkuper. viestin lähettäjä kyseli, mitä lapsenlapset saavat tehdä, kun ovat isovanhemmilla hoidossa.
        Vastasin puolestani, että minun poikani lapsi ei ole ollut hoidossa.
        Aiheutin nyt sinulle ilmeisesti verenpaineen nousun, koska koit minut jotenkin anoppisi kaltaiseksi.
        Olen muutaman (3-4) kertaa 1,5 vuoden aikana sanonut olevani valmis hoitamaan lasta, jos poikani ja miniäni tarvitsevat apua.
        Syy: olen luullut, että lapsiperheessä joskus olisi apu tarpeen.
        Tapaan lapsenlasta, miniää ja poikaani pari kertaa kuussa. Se tekee yhteensä nelisen tuntia... korkeintaan.
        Nautin niistä hetkistä suunnattomasti! Saan lapseen kontaktin.
        En ole kertonut heille itkeväni itseäni uneen. Vaikka olen haikea, en ole sentimentaalinen.
        Olen suht. nuori mummoksi, joten elämässäni on paljon muita intressejä.
        Ei lasta tarvitse antaa minulle sitä varten hoitoon, että minun hoivatarpeitani täytettäisiin.
        Kysymys on, saako LAPSI suhteestaan mummoon aineksia elämäänsä.
        Jos vanhemmat ovat sitä mieltä, että lapsi EI tarvitse mummoaan erityisesti, niin OKEI. Heidän on päätöksensä ja kai ovat perustelleet itsellensä sen.
        Jos en olisi tarjoutunut, olisi ehkä sanottu, että en halua auttaa.
        En ole painostanut!
        En vaatinut!
        Pojaltani olen yhden (1) kerran kysynyt, että mikä on syy. Vastaus: ei ole hänen päätettävissään.
        Miniän äiti on hoitanut lasta, mikä on tietty hieno asia. Lapsi pitää kovasti toisesta mummostaan. Häntä kutsutaan mummoksi, minua etunimellä. Jäi tuokin kertomatta, nyt kerron. Ei ehkä oleellista tässä asiassa.
        Ja kuuna kullan valkeana en tuppaudu, sen olen päättänyt ja tekstisi jälkeen vielä vähemmän.
        Ehkäpä se auttaa miniää, että vapaa-aikani vietän siellä peilin ääressä. :)
        Hyvää jatkoa sinulle!


      • Inna-eena
        Hunajameloni74 kirjoitti:

        ...tuo "ei tunnu omalta".
        Ei kai lapsenlapsen täydy omalta tuntuakaan, koska eihän se oma lapsi olekaan. Vai mitäköhän tarkoitit?

        Kuinka usein ja paljon tahtoisit lapsenlastasi nähdä? Luin tuolta edempää, että näet häntä suunnilleen parin viikon välein noin pari tuntia. Eikö se riitä? Onhan se parempi kuin ei mitään. Ei kai se mikään pakko ole tuoda lasta yökylään ja koko päivän kestävälle vierailulle?

        Minun (tuleva ex-)anoppini mankuu ja monkuu aina, että tuo lapsi hoitoon, tuo lapsi hoitoon. Käyn itse töissä ja lapsi on päivät hoidossa. Rakastan lastani eikä todellakaan ole tullut mieleen viedä häntä muuten vain mummon luokse hoitoon, kun ei ole mitään tarvetta. Viikonloppuna on kivaa olla kotona ja viettää aikaa oman lapsen kanssa, kun viikolla on aina niin kiireistä. Mielestäni äiti-lapsi -suhde menee mummo-lapsi -suhteen ohi: mummolassa käydään silloin kuin ehditään. Ei siellä tarvitse rampata jatkuvasti (saa toki käydä jos tahtoo!). Eikä se välttämättä ole mikään mielenosoitus tai epäluottamuslause mummoja/pappoja kohtaan. Onhan lapsilla ja lapsenlapsilla se omakin elämä. Ei lapsia varmaankaan tee kukaan sen vuoksi, että mummot ne hoitavat?

        Miksiköhän muuten moni nykyajan nainen tekee siitä mummoudestaan niin ISON asian? Aivan kuin se olisi pääasia, että mummo saa nähdä lastenlapsiaan joka päivä. Äideistä viis. En ymmärrä, jään miettimään....

        Nuo sääntöjen-samana-pitämis-jutut kuulostivat järkeville. Ehkä tosiaan miniäsi haluaa vain pitää tietynlaisen etäisyyden välillänne. Ja todellakin, jos huomaa jonkun ärsyyntyvän asioihin puuttumisesta, parempi pitääkin vähän etäisyyttä.

        Missä muuten kaikki papat ovat, kun ei ole kirjoituksia näkynyt? Miksi yksikään pappa ei valita täällä, että on lapsenlasta ikävä tms....? Aina vain naiset täällä itkevät asioiden perään ja haukkuvat toinen toistaan. Ovatkohan täällä kirjoittelevien miehet asioista samaa mieltä vaimojensa kanssa (mummojen tai miniöiden)? No, siitä lienee voisi avata uuden keskustelun...

        (Ja tämä kaikki ei nyt varsinaisesti liity kirjoitukseesi, ajatuksia vain heräsi paljon!)

        Minä jouduin selittelykierteeseen täällä.
        Tarkoitus oli alkup. kysyjällä saada tietää, mitä lapsenlapset saavat tehdä ollessaan mummolassa hoidossa.
        Vastasin: minulla ei ole mummolassa hoidossa.
        Olen vastannut samassa ketjussa hoitosysteemeistäni. En viitsi toistaa.
        Jos kiinnostaa "Hunajameloni" -ystäväiseni, voit lukea ne sieltä.
        Protestoit käyttämääni oma-sanaa:
        "omalta lapsenlapselta".
        Siis lapsi tietenkään ei ole OMA lapsi.
        Hän on silti erityinen, juuri minun lapsenlapseni eikä naapurin tädin tai työkaverin lapsenlapsi.
        Hän ei ole kuka-tahansa lapsi, vaan oma lapsenlapsi.
        SITÄ tarkoitin.
        Näiden joidenkin vastausten seurauksena tulen ottamaan etäisyyttä miniääni ja hänen lapseensa.
        Ja koetan muistaa aina, että tuo lapsi on hänen, siis miniän lapsi.
        Ehkä se auttaa, koska mummo-haikailut tuntuvat kuohuttavan nuoria äitejä.
        Ja ehkäpä olin iso hölmö, kun aloin vouvvata mummo-hoitaa-lasta juttuani täällä.
        Yövierailut tarkoitin myöhemmin 9-15 ikäisenä, isona lapsena, jos HÄN, lapsi haluaa.
        Pointtina tässä on kaiketi lapsen hyvinvointi.
        Jos lapsi ajattelee, että paskamummo, niin ei tarvitse ollenkaan tapailla.

        EI ole minun tarpeistani tässä kysymys.
        Omiin hoivatarpeisiini voin hommata koiran, kissan tai hoivata vanhoja mummoja tai omaa miestäni, puutarhaa ja kukkia.
        Riittää minulle se pari kertaa kuussa nähdä lapsenlasta, siitä olen iloinen.
        Enempäänkin pystyisin... rikastuttamaan LAPSEN elämää siis myöhemmin, kun lapsi on vanhempi, järjestämään yhteisiä elämyksiä teatterissa tai tms.
        Kaikessa enemmän lapsen näkökulma, eli mitä HÄN saa.
        MUTTA opettavaisen keskusteluketjun päätteeksi vetäydyn poikani ja miniäni tieltä viisi askelta takaviistoon sivukujalle.
        Hoitotarjousteni (3-4 kpl) viimeinen käyttöpäivä meni umpeen... NYT.
        Kiitos teille kaikille, Hunajamelonit ja muut: olen oppinut hirveän paljon!
        Siis vapaapäivänäänkin voi kouluttautua. :)


      • turhaan herneen nenääsi
        Inna-eena kirjoitti:

        Alkuper. viestin lähettäjä kyseli, mitä lapsenlapset saavat tehdä, kun ovat isovanhemmilla hoidossa.
        Vastasin puolestani, että minun poikani lapsi ei ole ollut hoidossa.
        Aiheutin nyt sinulle ilmeisesti verenpaineen nousun, koska koit minut jotenkin anoppisi kaltaiseksi.
        Olen muutaman (3-4) kertaa 1,5 vuoden aikana sanonut olevani valmis hoitamaan lasta, jos poikani ja miniäni tarvitsevat apua.
        Syy: olen luullut, että lapsiperheessä joskus olisi apu tarpeen.
        Tapaan lapsenlasta, miniää ja poikaani pari kertaa kuussa. Se tekee yhteensä nelisen tuntia... korkeintaan.
        Nautin niistä hetkistä suunnattomasti! Saan lapseen kontaktin.
        En ole kertonut heille itkeväni itseäni uneen. Vaikka olen haikea, en ole sentimentaalinen.
        Olen suht. nuori mummoksi, joten elämässäni on paljon muita intressejä.
        Ei lasta tarvitse antaa minulle sitä varten hoitoon, että minun hoivatarpeitani täytettäisiin.
        Kysymys on, saako LAPSI suhteestaan mummoon aineksia elämäänsä.
        Jos vanhemmat ovat sitä mieltä, että lapsi EI tarvitse mummoaan erityisesti, niin OKEI. Heidän on päätöksensä ja kai ovat perustelleet itsellensä sen.
        Jos en olisi tarjoutunut, olisi ehkä sanottu, että en halua auttaa.
        En ole painostanut!
        En vaatinut!
        Pojaltani olen yhden (1) kerran kysynyt, että mikä on syy. Vastaus: ei ole hänen päätettävissään.
        Miniän äiti on hoitanut lasta, mikä on tietty hieno asia. Lapsi pitää kovasti toisesta mummostaan. Häntä kutsutaan mummoksi, minua etunimellä. Jäi tuokin kertomatta, nyt kerron. Ei ehkä oleellista tässä asiassa.
        Ja kuuna kullan valkeana en tuppaudu, sen olen päättänyt ja tekstisi jälkeen vielä vähemmän.
        Ehkäpä se auttaa miniää, että vapaa-aikani vietän siellä peilin ääressä. :)
        Hyvää jatkoa sinulle!

        Minähän vallan mainitsin ja pahoittelin, että aloinkin puhua omasta anopistani, enkä sinusta. Eli oliko tekstini nyt tosiaan sellainen, että SINUN täytyi siitä ottaa nokkiisi? En sanonut, että sinä itket itsesi uneen tai liiottelet, en sanonut, että sinä olet tupannut... Tosin KYSYIN, oletko tupannut tai vaatinut.

        "Pojaltani olen yhden (1) kerran kysynyt, että mikä on syy. Vastaus: ei ole hänen päätettävissään. " Aika harvinaista, jos kaikki on suhteissa kunnossa, että isä ei saisi yhtä lailla mennä kyläilemään lapsensa kanssa vanhempiensa luokse. Jopa meillä, vaikka en edes enää pidä anopistani, käy mies lasten kanssa heillä kylässä ja lapset ovat tosiaankin myös hoidossa anopilla, minun äidilläni eivät. kai nyt joku syy tuohon tilanteeseen täytyy löytyä?

        "Miniän äiti on hoitanut lasta, mikä on tietty hieno asia. Lapsi pitää kovasti toisesta mummostaan. Häntä kutsutaan mummoksi, minua etunimellä. Jäi tuokin kertomatta, nyt kerron. Ei ehkä oleellista tässä asiassa." Miten itse kutsut itseäsi lapselle? Lapsi kutsunee sinua nimeltä, koska kuulee äitinsäkin kutsuvan. Äidilleenhän et ole mummo. Kutsu itse itseäsi mummoksi lapselle puhuessasi, kyllä hän asian tajuaa nopeastikin.

        "Ehkäpä se auttaa miniää, että vapaa-aikani vietän siellä peilin ääressä." Niin, minä sanoin, että jos olet tuppautunut, tee niin. en että tiedän sinulla olevan syytä tehdä niin...?


      • Inna-eena
        turhaan herneen nenääsi kirjoitti:

        Minähän vallan mainitsin ja pahoittelin, että aloinkin puhua omasta anopistani, enkä sinusta. Eli oliko tekstini nyt tosiaan sellainen, että SINUN täytyi siitä ottaa nokkiisi? En sanonut, että sinä itket itsesi uneen tai liiottelet, en sanonut, että sinä olet tupannut... Tosin KYSYIN, oletko tupannut tai vaatinut.

        "Pojaltani olen yhden (1) kerran kysynyt, että mikä on syy. Vastaus: ei ole hänen päätettävissään. " Aika harvinaista, jos kaikki on suhteissa kunnossa, että isä ei saisi yhtä lailla mennä kyläilemään lapsensa kanssa vanhempiensa luokse. Jopa meillä, vaikka en edes enää pidä anopistani, käy mies lasten kanssa heillä kylässä ja lapset ovat tosiaankin myös hoidossa anopilla, minun äidilläni eivät. kai nyt joku syy tuohon tilanteeseen täytyy löytyä?

        "Miniän äiti on hoitanut lasta, mikä on tietty hieno asia. Lapsi pitää kovasti toisesta mummostaan. Häntä kutsutaan mummoksi, minua etunimellä. Jäi tuokin kertomatta, nyt kerron. Ei ehkä oleellista tässä asiassa." Miten itse kutsut itseäsi lapselle? Lapsi kutsunee sinua nimeltä, koska kuulee äitinsäkin kutsuvan. Äidilleenhän et ole mummo. Kutsu itse itseäsi mummoksi lapselle puhuessasi, kyllä hän asian tajuaa nopeastikin.

        "Ehkäpä se auttaa miniää, että vapaa-aikani vietän siellä peilin ääressä." Niin, minä sanoin, että jos olet tuppautunut, tee niin. en että tiedän sinulla olevan syytä tehdä niin...?

        Tajusin, että puhuit omasta anopistasi. En ottanut nokkiini, vaan opiksi.
        Asenteeni on kyllä puolustautuva, huomaan sen nyt.
        Toistan: en tupakoi, en ole tuppautunut. Et väittänyt minun itkeneen, vaan anoppisi. Ja kerroin, että minä taas en itke. Vertailin itseäni anoppiisi.
        Vertailin, koska mietin, mitä minussa on vikana.
        Ehkäpä minussa ei ole vikaa. Se vain on nyt niin, että lasta hoidatetaan mieluiten vain toisella mummilla.
        Mitään vikaa ei välttämättä ole minussa eikä miniässäkään.
        Joku huutaa nyt, että oletkos kateellinen. Hieman, ehkä, mutta se kestetään.
        Puhuttelen itseäni lapselle mummiksi. Miniä puhuttelee lasta etunimelläni.
        " Otako Inna-eenalta mehua?" näin sanoo miniä lapselleen.
        Sitä toista mummia taas mummitellaan.
        Tää on minulle ällistys, kun NYT vasta sen huomaan, kun olen tänne kirjoitellut.
        Aikaisemmin se meni ohi korvien ja ohi tietoisuuden.
        Sinäkin kysyt, että kai nyt joku syy tuohon tilanteeseen täytyy löytyä. Samaa ole kysellyt itseltäni... ja jatkan siellä peilin edessä kyselyä.


      • Hunajameloni74
        Inna-eena kirjoitti:

        Minä jouduin selittelykierteeseen täällä.
        Tarkoitus oli alkup. kysyjällä saada tietää, mitä lapsenlapset saavat tehdä ollessaan mummolassa hoidossa.
        Vastasin: minulla ei ole mummolassa hoidossa.
        Olen vastannut samassa ketjussa hoitosysteemeistäni. En viitsi toistaa.
        Jos kiinnostaa "Hunajameloni" -ystäväiseni, voit lukea ne sieltä.
        Protestoit käyttämääni oma-sanaa:
        "omalta lapsenlapselta".
        Siis lapsi tietenkään ei ole OMA lapsi.
        Hän on silti erityinen, juuri minun lapsenlapseni eikä naapurin tädin tai työkaverin lapsenlapsi.
        Hän ei ole kuka-tahansa lapsi, vaan oma lapsenlapsi.
        SITÄ tarkoitin.
        Näiden joidenkin vastausten seurauksena tulen ottamaan etäisyyttä miniääni ja hänen lapseensa.
        Ja koetan muistaa aina, että tuo lapsi on hänen, siis miniän lapsi.
        Ehkä se auttaa, koska mummo-haikailut tuntuvat kuohuttavan nuoria äitejä.
        Ja ehkäpä olin iso hölmö, kun aloin vouvvata mummo-hoitaa-lasta juttuani täällä.
        Yövierailut tarkoitin myöhemmin 9-15 ikäisenä, isona lapsena, jos HÄN, lapsi haluaa.
        Pointtina tässä on kaiketi lapsen hyvinvointi.
        Jos lapsi ajattelee, että paskamummo, niin ei tarvitse ollenkaan tapailla.

        EI ole minun tarpeistani tässä kysymys.
        Omiin hoivatarpeisiini voin hommata koiran, kissan tai hoivata vanhoja mummoja tai omaa miestäni, puutarhaa ja kukkia.
        Riittää minulle se pari kertaa kuussa nähdä lapsenlasta, siitä olen iloinen.
        Enempäänkin pystyisin... rikastuttamaan LAPSEN elämää siis myöhemmin, kun lapsi on vanhempi, järjestämään yhteisiä elämyksiä teatterissa tai tms.
        Kaikessa enemmän lapsen näkökulma, eli mitä HÄN saa.
        MUTTA opettavaisen keskusteluketjun päätteeksi vetäydyn poikani ja miniäni tieltä viisi askelta takaviistoon sivukujalle.
        Hoitotarjousteni (3-4 kpl) viimeinen käyttöpäivä meni umpeen... NYT.
        Kiitos teille kaikille, Hunajamelonit ja muut: olen oppinut hirveän paljon!
        Siis vapaapäivänäänkin voi kouluttautua. :)

        ...luinkin monta kirjoitustasi.

        Yleensä tällä palstalla joutuu selittelemään kirjoituksiaan, olen huomannut. Vaikkakin saahan kyselijöille olla vastaamatta, jos siltä tuntuu.

        Mutta miksi nyt sitten muutamien vastausten vuoksi vetäydyt takavasemmalle jne...? Ei kai kukaan näiden kirjoitusten pohjalta elämäänsä elä. Näkökulmia ja mielipiteitä on yhtä monta kuin on lukijaa ja kirjoittajaakin. Monesti peilataan omaa tilannetta luettuun ja vastauksetkin ovat siltä kantilta. Saman tekstin eri lukijat ymmärtävät eri tavalla.

        Enkä minä mitään protestoinut sanojesi käyttöä. Kysyin vain, kun herätti itsessä ajatuksia, enkä ymmärtänyt mitä tarkoitit.

        Ja ei tarvitsekaan selittää yhtään mitään, mutta en nyt taas tästä vastauksestasi tajunnut sitä, että "koetan muistaa aina, että tuo lapsi on hänen, siis miniän lapsi". Siis täh? Miksi siihen täytyy käyttää oikein erityisesti aikaa, että muistaa kenen lapsi on. Eikö se ole aivan selvää, kenen lapsi on? Ei jaksa ymmärta täta..

        Ja miksi vouvvata nyt lapsen tapaamisista ja tekemisistä, mitkä tahtoisi tapahtuvaksi joskus vuosien päästä? Asiathan voivat olla aivan eri mallilla silloin. Ehkä miniäsi päästää sinut lähemmäksi itseään, perhettään ja lastaan ja saattekin sitten tapailla useammin.

        Nämä ovat vain asioita, mitä mietin täällä päässä, ei näihin tarvitse vastailla, ellei tahdo.

        Hauskaa kuitenkin, jos tämä palsta on osoittautunut opettavaiseksi. Olen itsekin saanut asioihin monia näkökulmia, mutta en kylläkään tee ratkaisujani näiden pohjalta.

        Mukavaa vapaapäivää, Inna-eena "ystäväiseni"!

        :-)


      • Hunajameloni74
        Inna-eena kirjoitti:

        Tajusin, että puhuit omasta anopistasi. En ottanut nokkiini, vaan opiksi.
        Asenteeni on kyllä puolustautuva, huomaan sen nyt.
        Toistan: en tupakoi, en ole tuppautunut. Et väittänyt minun itkeneen, vaan anoppisi. Ja kerroin, että minä taas en itke. Vertailin itseäni anoppiisi.
        Vertailin, koska mietin, mitä minussa on vikana.
        Ehkäpä minussa ei ole vikaa. Se vain on nyt niin, että lasta hoidatetaan mieluiten vain toisella mummilla.
        Mitään vikaa ei välttämättä ole minussa eikä miniässäkään.
        Joku huutaa nyt, että oletkos kateellinen. Hieman, ehkä, mutta se kestetään.
        Puhuttelen itseäni lapselle mummiksi. Miniä puhuttelee lasta etunimelläni.
        " Otako Inna-eenalta mehua?" näin sanoo miniä lapselleen.
        Sitä toista mummia taas mummitellaan.
        Tää on minulle ällistys, kun NYT vasta sen huomaan, kun olen tänne kirjoitellut.
        Aikaisemmin se meni ohi korvien ja ohi tietoisuuden.
        Sinäkin kysyt, että kai nyt joku syy tuohon tilanteeseen täytyy löytyä. Samaa ole kysellyt itseltäni... ja jatkan siellä peilin edessä kyselyä.

        tämä, että eikö se syy miniän käytökseen selviä kaikkein parhaiten, kun kysyt suoraan häneltä itseltään? Miksi puhua peileille ja puida asiaa vain itsekseen? Eikä varmasti poikasikaan tiedä vaimonsa kaikkia ajatuksia ja tunteita, joten siinä mielessä turhaa pojaltaan kysellä miniästä.

        Jos järkevästi, asiallisesti, kauniisti ja lempeästi kysyt jossain sopivassa tilanteessa esim. että, "Minusta tuntuu, että välimme eivät ole aivan kunnossa. Voisimmeko keskustella asiasta?", niin luulisi hänen kertovan Sinulle, mikä vaivaa ja missä vika. Jos ei, niin olet ainakin yrittänyt. Vai vetäytyyköhän hän vain lisää? Vaikea sanoa, kun ei tunne...

        Mutta tosiaan, ehkäpä paremmat sellaiset viileän asialliset, hieman etäiset välit kuin ei välejä ollenkaan.


      • Inna-eena
        Hunajameloni74 kirjoitti:

        ...luinkin monta kirjoitustasi.

        Yleensä tällä palstalla joutuu selittelemään kirjoituksiaan, olen huomannut. Vaikkakin saahan kyselijöille olla vastaamatta, jos siltä tuntuu.

        Mutta miksi nyt sitten muutamien vastausten vuoksi vetäydyt takavasemmalle jne...? Ei kai kukaan näiden kirjoitusten pohjalta elämäänsä elä. Näkökulmia ja mielipiteitä on yhtä monta kuin on lukijaa ja kirjoittajaakin. Monesti peilataan omaa tilannetta luettuun ja vastauksetkin ovat siltä kantilta. Saman tekstin eri lukijat ymmärtävät eri tavalla.

        Enkä minä mitään protestoinut sanojesi käyttöä. Kysyin vain, kun herätti itsessä ajatuksia, enkä ymmärtänyt mitä tarkoitit.

        Ja ei tarvitsekaan selittää yhtään mitään, mutta en nyt taas tästä vastauksestasi tajunnut sitä, että "koetan muistaa aina, että tuo lapsi on hänen, siis miniän lapsi". Siis täh? Miksi siihen täytyy käyttää oikein erityisesti aikaa, että muistaa kenen lapsi on. Eikö se ole aivan selvää, kenen lapsi on? Ei jaksa ymmärta täta..

        Ja miksi vouvvata nyt lapsen tapaamisista ja tekemisistä, mitkä tahtoisi tapahtuvaksi joskus vuosien päästä? Asiathan voivat olla aivan eri mallilla silloin. Ehkä miniäsi päästää sinut lähemmäksi itseään, perhettään ja lastaan ja saattekin sitten tapailla useammin.

        Nämä ovat vain asioita, mitä mietin täällä päässä, ei näihin tarvitse vastailla, ellei tahdo.

        Hauskaa kuitenkin, jos tämä palsta on osoittautunut opettavaiseksi. Olen itsekin saanut asioihin monia näkökulmia, mutta en kylläkään tee ratkaisujani näiden pohjalta.

        Mukavaa vapaapäivää, Inna-eena "ystäväiseni"!

        :-)

        Yritän eläytyä miniöiden asemaan, ja näiden tekstien kautta se tulee tehtyä.
        Ratkaisu on siis omani.
        En katkaise välejäni poikani perheeseen, mutta sisäisesti luovutan ja annan heidän olla omassa rauhassaan heidän ehdoillaan.
        Tyrkyttäminen olisi pahin virhe.
        Lapsen omakseen kuvitteleminen toinen, vaikka olen lapsen "oma" mummo.
        Marttyyriksi heittäytyminen kolmas.
        Lapsen kautta hoitovaistonsa toteuttaminen neljäs.
        Ratkaisuni ei perustu vain muutamiin vastauksiin, olen lukenut aikaisempiakin kesk.aiheita.
        Yleisenä ja pahimpana käsitetään juuri tuo anoppien sotkeutuminen miniöiden lastenhoitoon.
        Sitä en tule tekemään.
        Silti voin olla hyvä "Inna-eena" lapselle.


      • miniä
        Inna-eena kirjoitti:

        Yritän eläytyä miniöiden asemaan, ja näiden tekstien kautta se tulee tehtyä.
        Ratkaisu on siis omani.
        En katkaise välejäni poikani perheeseen, mutta sisäisesti luovutan ja annan heidän olla omassa rauhassaan heidän ehdoillaan.
        Tyrkyttäminen olisi pahin virhe.
        Lapsen omakseen kuvitteleminen toinen, vaikka olen lapsen "oma" mummo.
        Marttyyriksi heittäytyminen kolmas.
        Lapsen kautta hoitovaistonsa toteuttaminen neljäs.
        Ratkaisuni ei perustu vain muutamiin vastauksiin, olen lukenut aikaisempiakin kesk.aiheita.
        Yleisenä ja pahimpana käsitetään juuri tuo anoppien sotkeutuminen miniöiden lastenhoitoon.
        Sitä en tule tekemään.
        Silti voin olla hyvä "Inna-eena" lapselle.

        Minun mielestäni ei ole mitenkään omituista, että isovanhemmat rakastavat oman lapsensa lasta. Kumma juttu, että siitä on tullut joillekkin niin negatiivinen asia.

        Ei se lapsuus niin nopeasti vilahda ohi, ettei mummolla kerkeä hoidossa käydä. Minä olen onnellinen, että lapsellani on 2 mummoa ja 2 pappaa, jotka kaikki tuovat jotakin positiivista lapseni elämään.

        Aloitin keskustelun siitä syystä, että meillä isovanhemmat lellivät lasta liikaa. Ja siitä huomauttaminen tuntuu vaikealta, koska en halua heidän vetävän herneitä nenään. Haluan väliemme säilyvän hyvänä, mutta he saisivat kuitenkin kunnioittaa minun ja mieheni kasvatusperiaatteita.

        Vielä omasta rakkaasta mummostani... Olisi aika kamalaa, jos en olisi saanut kokea lapsena sitä välittämistä ja lämpöä, jota sain mummoltani. Minulla on ihanat vanhemmat, suhteeni mummooni oli kuitenkin erilainen, elämää rikastuttava.


      • nainen
        Inna-eena kirjoitti:

        Alkuper. viestin lähettäjä kyseli, mitä lapsenlapset saavat tehdä, kun ovat isovanhemmilla hoidossa.
        Vastasin puolestani, että minun poikani lapsi ei ole ollut hoidossa.
        Aiheutin nyt sinulle ilmeisesti verenpaineen nousun, koska koit minut jotenkin anoppisi kaltaiseksi.
        Olen muutaman (3-4) kertaa 1,5 vuoden aikana sanonut olevani valmis hoitamaan lasta, jos poikani ja miniäni tarvitsevat apua.
        Syy: olen luullut, että lapsiperheessä joskus olisi apu tarpeen.
        Tapaan lapsenlasta, miniää ja poikaani pari kertaa kuussa. Se tekee yhteensä nelisen tuntia... korkeintaan.
        Nautin niistä hetkistä suunnattomasti! Saan lapseen kontaktin.
        En ole kertonut heille itkeväni itseäni uneen. Vaikka olen haikea, en ole sentimentaalinen.
        Olen suht. nuori mummoksi, joten elämässäni on paljon muita intressejä.
        Ei lasta tarvitse antaa minulle sitä varten hoitoon, että minun hoivatarpeitani täytettäisiin.
        Kysymys on, saako LAPSI suhteestaan mummoon aineksia elämäänsä.
        Jos vanhemmat ovat sitä mieltä, että lapsi EI tarvitse mummoaan erityisesti, niin OKEI. Heidän on päätöksensä ja kai ovat perustelleet itsellensä sen.
        Jos en olisi tarjoutunut, olisi ehkä sanottu, että en halua auttaa.
        En ole painostanut!
        En vaatinut!
        Pojaltani olen yhden (1) kerran kysynyt, että mikä on syy. Vastaus: ei ole hänen päätettävissään.
        Miniän äiti on hoitanut lasta, mikä on tietty hieno asia. Lapsi pitää kovasti toisesta mummostaan. Häntä kutsutaan mummoksi, minua etunimellä. Jäi tuokin kertomatta, nyt kerron. Ei ehkä oleellista tässä asiassa.
        Ja kuuna kullan valkeana en tuppaudu, sen olen päättänyt ja tekstisi jälkeen vielä vähemmän.
        Ehkäpä se auttaa miniää, että vapaa-aikani vietän siellä peilin ääressä. :)
        Hyvää jatkoa sinulle!

        Voi jos mun kolme lastani olisivat vielä pieniä, niin saisit tulla niiden "mummiksi" vaikka joka viikko.


      • Ei 1-2-vuotiasta yökylään

        Minä en antaisi 1-2-vuotiasta lastani hoitoon yökylään, en anopilleni enkä muillekaan. Vauvojen ja pienten lasten paikka on omassa kodissa, äidin ja isän hoidossa, EI isovanhempien luona yökylässä.

        En äitinä jaksa ymmärtää näitä avuttomia ruikuttajavanhempia, jotka pitävät mummoloita lasten jatkuvina hoitopaikkoina. He laittavat jopa vauvojakin mummoloihin yöksi hoitoon. Isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia "miten sattuu", ja sitten riidellään ankarasti.

        Vanhemmille sanoisin, että pienille lapsillenne ei ole mitään hyötyä yökykyläilyistä mummoloissa tai muuallakaan - päinvastoin. Lapsi saa vain traumoja, jos hänet viedään liian pienenä kodin ulkopuolelle hoitoon.

        En ikinä antaisi 1-2-vuotiasta lastani yökylään. Omat lapsemme ovat käyneet yksinään yökylässä vasta kouluikäisenä, kavereillaan ja sukulaisilla. Ja 1-2 yötä riittää hyvin pienimmille koululaisille.

        Miksi isovanhempien pitää omia lapsenlapsia, "lapsenlapsen pitäisi tuntua omalta"? Kyllä vanhemmat saavat päättää, kuka heidän lastaan saa hoitaa ja milloin. Isovanhemmat ovat aikanaan omat lapsensa hoitaneet ja kasvattaneet, jos ovat?. Mummojen ja vaarien ei tarvitse väkisin tulla vanhempien ja lasten väliin.

        Monet 1960- ja 70-luvuilla lapsensa saaneet "kaupunkilaisvanhemmat" ovat hoidattaneet jo omat lapsensa mummoloissa. Vanhemmat ovat halunneet päästä helpolla, ja lapset on lähetetty mummoloihin hoitoon, pitkiksikin ajoiksi kerrallaan. Osa lapsista on asunut viikonloppuja ja ison osan vuodesta, kaikki koulujen loma-ajat, mummoloissa, vaikka omat vanhemmat ovat olleet kotona.

        Ovatko aikuisten lastensa perhe-elämään sekaantuvat ja lapsenlapsiaan omivat isovanhemmat näitä 1960- ja 70-luvun laiskoja vanhempia? Omien lasten vanhemmuus onkin aikanaan jäänyt kokematta, kun mummot ja vaarit hoitivat omat lapset. Nyt isovanhemmat paikkaavat huonoa omaatuntoaan sekaantumalla lastenlasten hoitoon ja kasvatukseen.


      • Wilhelmiina
        Ei 1-2-vuotiasta yökylään kirjoitti:

        Minä en antaisi 1-2-vuotiasta lastani hoitoon yökylään, en anopilleni enkä muillekaan. Vauvojen ja pienten lasten paikka on omassa kodissa, äidin ja isän hoidossa, EI isovanhempien luona yökylässä.

        En äitinä jaksa ymmärtää näitä avuttomia ruikuttajavanhempia, jotka pitävät mummoloita lasten jatkuvina hoitopaikkoina. He laittavat jopa vauvojakin mummoloihin yöksi hoitoon. Isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia "miten sattuu", ja sitten riidellään ankarasti.

        Vanhemmille sanoisin, että pienille lapsillenne ei ole mitään hyötyä yökykyläilyistä mummoloissa tai muuallakaan - päinvastoin. Lapsi saa vain traumoja, jos hänet viedään liian pienenä kodin ulkopuolelle hoitoon.

        En ikinä antaisi 1-2-vuotiasta lastani yökylään. Omat lapsemme ovat käyneet yksinään yökylässä vasta kouluikäisenä, kavereillaan ja sukulaisilla. Ja 1-2 yötä riittää hyvin pienimmille koululaisille.

        Miksi isovanhempien pitää omia lapsenlapsia, "lapsenlapsen pitäisi tuntua omalta"? Kyllä vanhemmat saavat päättää, kuka heidän lastaan saa hoitaa ja milloin. Isovanhemmat ovat aikanaan omat lapsensa hoitaneet ja kasvattaneet, jos ovat?. Mummojen ja vaarien ei tarvitse väkisin tulla vanhempien ja lasten väliin.

        Monet 1960- ja 70-luvuilla lapsensa saaneet "kaupunkilaisvanhemmat" ovat hoidattaneet jo omat lapsensa mummoloissa. Vanhemmat ovat halunneet päästä helpolla, ja lapset on lähetetty mummoloihin hoitoon, pitkiksikin ajoiksi kerrallaan. Osa lapsista on asunut viikonloppuja ja ison osan vuodesta, kaikki koulujen loma-ajat, mummoloissa, vaikka omat vanhemmat ovat olleet kotona.

        Ovatko aikuisten lastensa perhe-elämään sekaantuvat ja lapsenlapsiaan omivat isovanhemmat näitä 1960- ja 70-luvun laiskoja vanhempia? Omien lasten vanhemmuus onkin aikanaan jäänyt kokematta, kun mummot ja vaarit hoitivat omat lapset. Nyt isovanhemmat paikkaavat huonoa omaatuntoaan sekaantumalla lastenlasten hoitoon ja kasvatukseen.

        Olipa tässä kerrassaan hieno kirjoitus! Olen kanssasi täysin samaa mieltä. :)


      • ja näin

        Harmillisesti asiat ei toisiaan kohtaa. Lastemme vanhemmat eivät ole kiinnostunut muuten hoitamaan kuin käydessänsä meillä. Sitäpaitsi miehelläsi on oikeus puuttua asiaan ei se nainen yksin lapsesta määrää. Itse haemme pelastakaa lapset ryltä mummoa ja pappaa kun ne kuitenkin on niin tärkeät ihmiset lapsen elämässä. Olkoonki vaikkei olisi biologista sukua. Sillä ei ole merkitystä vaan pysyvyydellä ja välittämisellä. Äitinä ainakin ajattelen että(ja tietenkin sillä mitä omien mummojen kanssa kokenut)karkin kuskaaminen tai tavaroiden tuominen ei ole tärkeää vaan se vietetty aika yhdessä. Rakastan paljon myös toista mummoani joka ei ostanut karkkia tai lahjoja vaan jonka luona sain olla paljon. Aamulla navettaan mummon kanssa ja oli tukkien tekoa ja taimen istutusta. Kaikkea kivaa ja mummulla oli aikaa mulle vaikka paljon oli töitä mutta siinä menin mukana. Muistan vieläkin kun mentiin mummon ja papan kanssa kalaan ja oltiin laavulla yötä ja siitä on kohta 30 vuotta. Toivon valoa tilanteesesi. Lapsemme mummo tulee huomenna karkkien ja tavaroiden kanssa. Koska se luulee että se voi ostaa meidän rakkauden niillä. Se ei voi koskaan paikata tavaroilla sitä mistä lapsena jäin paitsi ja se ei ymmärrä sitä. Mutta se on jo toinen tarina...


    • mummi

      ne on mummillakin. Meidän sääntöihin kuuluu aamupuuro, uimareissu, päivällinen ja päiväunet sillä lapset 2 ja 3 tarvitsevat näitä kaikkia. Ja illalla pesemme hampaat. Nukkumaan he menevät tyytyväisinä 8 aikaan aivan itse. Eli meillä ei ole ongelmia ja ulkoilemme paljon. En ikinä ole miniältäni kiitosta saanut enkä välitäkään sillä lasten isä eli poikani on onnellinen mummista jonka luona lapset viihtyy.

      • miniä

        Olin vähän lukevinani rivienvälistä, että välit miniään voisivat olla paremmatkin... pitääkö paikkansa?


      • tässä taas näemmä

        yksi katkera mummu, joka luulee olevansa jotain niin mielettömän korvaamatonta, että voi käyttää aikansa ja energiansa halveksimalla lastenlastensa äitiä. Jossain vaiheessa nuo pienet vielä tajuavat asenteesi, ja kokemuksesta voin sanoa, että äiti on aina äiti - sen valinnan lapsi tekee. Siinä jää sitten mummu miettimään.


      • Ei 1-2-vuotiasta yökylään

        Ovatko 2- ja 3-vuotiaat lapset Teillä tosiaan yksinään yötä ja miksi? Minä en äitinä antaisi noin pieniä lapsiani mihinkään yöksi.

        Taidat olla aika eri linjoilla miniäsi kanssa? Miniäsi on kuules lastenlastesi äiti. Ja äidillä on oikeus sanoa, miten hänen lapsiaan hoidetaan. Mummeilla ei ole mitään oikeutta sanella omia sääntöjään. Varsinkaan, jos mummit haluavat kumota lapsen omien vanhempien toivomukset.

        Lasten paikka on omassa kotona. Herääkin kysymys, miksi näin pienet lapset, 2- ja 3-vuotiaat, ovat Teillä yökylässä yksinään? Oletko miniäsi kanssa niin huonoissa väleissä, että hän ei käy Teille kylässä lastensa kanssa?

        Vai että "lasten isä eli poikani on onnellinen mummista jonka luona lapset viihtyy"! Onkohan aikuinen poikasi itsenäistynyt Sinun määräysvallastasi ollenkaan?

        Meillä kuules Arvon Mummi on niin, että meillä minä päätän nämä lasten yökyläilytkin. Itse en laita omia lapsiamme yökylään pienenä. Yökyläilystä ei ole mitään hyötyä pienille lapsille, ainoastaan haittaa. Anoppi ja appi eivät noudata toivomuksiamme lastenhoidosta. Joten lapset olkoot menemättä anoppilaan:).


      • nainen
        Ei 1-2-vuotiasta yökylään kirjoitti:

        Ovatko 2- ja 3-vuotiaat lapset Teillä tosiaan yksinään yötä ja miksi? Minä en äitinä antaisi noin pieniä lapsiani mihinkään yöksi.

        Taidat olla aika eri linjoilla miniäsi kanssa? Miniäsi on kuules lastenlastesi äiti. Ja äidillä on oikeus sanoa, miten hänen lapsiaan hoidetaan. Mummeilla ei ole mitään oikeutta sanella omia sääntöjään. Varsinkaan, jos mummit haluavat kumota lapsen omien vanhempien toivomukset.

        Lasten paikka on omassa kotona. Herääkin kysymys, miksi näin pienet lapset, 2- ja 3-vuotiaat, ovat Teillä yökylässä yksinään? Oletko miniäsi kanssa niin huonoissa väleissä, että hän ei käy Teille kylässä lastensa kanssa?

        Vai että "lasten isä eli poikani on onnellinen mummista jonka luona lapset viihtyy"! Onkohan aikuinen poikasi itsenäistynyt Sinun määräysvallastasi ollenkaan?

        Meillä kuules Arvon Mummi on niin, että meillä minä päätän nämä lasten yökyläilytkin. Itse en laita omia lapsiamme yökylään pienenä. Yökyläilystä ei ole mitään hyötyä pienille lapsille, ainoastaan haittaa. Anoppi ja appi eivät noudata toivomuksiamme lastenhoidosta. Joten lapset olkoot menemättä anoppilaan:).

        Ei millään pahalla, mutta näiltä uusilta "superäideiltä" näyttää unohtuneen se tosiasia, että ne mummotkin ovat olleet äitejä aikoinaan ja heidän lapsensa ovat selvinneet hengissä lapsuudestaan.

        Niin myös "superäiti" itse on selvinnyt oman äitinsä hoidossa. Eikä se kerran opittu "lapsenhoitotaito" mihinkään katoa iänmyötä. Vaikka lapsenlapselle varmasti halutaan olla lellittelevämpi, kun mitä on omille lapsille oltu.

        Mutta tosiasiahan on tämä, että toisen lapsesta eli lapsenlapsestaan kantaa isomman huolen, kuin omastaan aikoinaan.

        Muistakaa, että se "mummonsyli" on kuitenkin väliaikaista herkkua lapsillenne. Eikä se ole teiltä pois, jos lapsenne saa olla mummolassa. Ja teillä vanhempina on aikaa koko loppuelämä nauttia omista lapsistanne.


      • ei pitäisi olla
        nainen kirjoitti:

        Ei millään pahalla, mutta näiltä uusilta "superäideiltä" näyttää unohtuneen se tosiasia, että ne mummotkin ovat olleet äitejä aikoinaan ja heidän lapsensa ovat selvinneet hengissä lapsuudestaan.

        Niin myös "superäiti" itse on selvinnyt oman äitinsä hoidossa. Eikä se kerran opittu "lapsenhoitotaito" mihinkään katoa iänmyötä. Vaikka lapsenlapselle varmasti halutaan olla lellittelevämpi, kun mitä on omille lapsille oltu.

        Mutta tosiasiahan on tämä, että toisen lapsesta eli lapsenlapsestaan kantaa isomman huolen, kuin omastaan aikoinaan.

        Muistakaa, että se "mummonsyli" on kuitenkin väliaikaista herkkua lapsillenne. Eikä se ole teiltä pois, jos lapsenne saa olla mummolassa. Ja teillä vanhempina on aikaa koko loppuelämä nauttia omista lapsistanne.

        vanhemmilta pois vaan joissain tapauksissa kuitenkin on. Minun anoppini vaatii lapset heille joka viikonloppu - jos tekisimme niin, milloinkas me saisimme olla lapsiemme kanssa? Käymme töissä ja näemme heitä iltaisin - sekö riittää vanhemmille ja loppuaika kuuluu isovanhemmille?

        Ja kun olemme anoppilassa, en saa edes koskea omiin lapsiini. Aivan totta on, että anoppi jopa aikoinaan useaan otteeseen nappasi vauvan pois rinnoiltani. Sanoi myös minulle, että pidä sinä lapsiasi kotonasi sylissä, täällä pidän minä... Näin vain yhden esimerkin kertoakseni. Että kyllä se voi joskus olla pois vanhemmilta, minkä isovanhemmat ottavat.

        Ja silläkin lailla, että anoppilassa lapsilla ei ole mitään sääntöjä ja he saavat kaiken, mitä ikinä keksivät pyytää - kotona meillä on sitten aika vaikeuksia selittää, että ei, joka päivä ei syödä karkkia ja ei, joka kaupassa käyntireissulla ei osteta uusia leluja. Anoppipäivän jälkeen lapset ovat myös tosi kiukkuisia ja väsyneitä ja meillä menee seuraavat kaksi päivää, jotta saadaan homma tasaantumaan kotona...

        Kukaan ei ole väittänytkään, etteikö isovanhempien hoivassa hengissä säilyisi, mistä tuon näkökulman keskusteluun vedit? Ja vielä yksi juttu: omasta mielestäni en ole lainkaan superäiti - anopin mielestä hän on, ja superäiti myös minun lapsilleni...


      • miniä
        Ei 1-2-vuotiasta yökylään kirjoitti:

        Ovatko 2- ja 3-vuotiaat lapset Teillä tosiaan yksinään yötä ja miksi? Minä en äitinä antaisi noin pieniä lapsiani mihinkään yöksi.

        Taidat olla aika eri linjoilla miniäsi kanssa? Miniäsi on kuules lastenlastesi äiti. Ja äidillä on oikeus sanoa, miten hänen lapsiaan hoidetaan. Mummeilla ei ole mitään oikeutta sanella omia sääntöjään. Varsinkaan, jos mummit haluavat kumota lapsen omien vanhempien toivomukset.

        Lasten paikka on omassa kotona. Herääkin kysymys, miksi näin pienet lapset, 2- ja 3-vuotiaat, ovat Teillä yökylässä yksinään? Oletko miniäsi kanssa niin huonoissa väleissä, että hän ei käy Teille kylässä lastensa kanssa?

        Vai että "lasten isä eli poikani on onnellinen mummista jonka luona lapset viihtyy"! Onkohan aikuinen poikasi itsenäistynyt Sinun määräysvallastasi ollenkaan?

        Meillä kuules Arvon Mummi on niin, että meillä minä päätän nämä lasten yökyläilytkin. Itse en laita omia lapsiamme yökylään pienenä. Yökyläilystä ei ole mitään hyötyä pienille lapsille, ainoastaan haittaa. Anoppi ja appi eivät noudata toivomuksiamme lastenhoidosta. Joten lapset olkoot menemättä anoppilaan:).

        En usko, että 1-vuotiaan yökyläilystä jää traumoja. Meillä lapsi ei ole ollut montaa yötä mummolla, mutta ne pari kertaa on menny tosi hyvin. Sulla on oikeus omaan mielipiteeseesi ja toimit tietenkin niiden pohjalta, mutta sinun tapasi ei ole ainoa oikea. Mitä haittaa mielestäsi yökyläilystä on lapselle?


      • nainen
        ei pitäisi olla kirjoitti:

        vanhemmilta pois vaan joissain tapauksissa kuitenkin on. Minun anoppini vaatii lapset heille joka viikonloppu - jos tekisimme niin, milloinkas me saisimme olla lapsiemme kanssa? Käymme töissä ja näemme heitä iltaisin - sekö riittää vanhemmille ja loppuaika kuuluu isovanhemmille?

        Ja kun olemme anoppilassa, en saa edes koskea omiin lapsiini. Aivan totta on, että anoppi jopa aikoinaan useaan otteeseen nappasi vauvan pois rinnoiltani. Sanoi myös minulle, että pidä sinä lapsiasi kotonasi sylissä, täällä pidän minä... Näin vain yhden esimerkin kertoakseni. Että kyllä se voi joskus olla pois vanhemmilta, minkä isovanhemmat ottavat.

        Ja silläkin lailla, että anoppilassa lapsilla ei ole mitään sääntöjä ja he saavat kaiken, mitä ikinä keksivät pyytää - kotona meillä on sitten aika vaikeuksia selittää, että ei, joka päivä ei syödä karkkia ja ei, joka kaupassa käyntireissulla ei osteta uusia leluja. Anoppipäivän jälkeen lapset ovat myös tosi kiukkuisia ja väsyneitä ja meillä menee seuraavat kaksi päivää, jotta saadaan homma tasaantumaan kotona...

        Kukaan ei ole väittänytkään, etteikö isovanhempien hoivassa hengissä säilyisi, mistä tuon näkökulman keskusteluun vedit? Ja vielä yksi juttu: omasta mielestäni en ole lainkaan superäiti - anopin mielestä hän on, ja superäiti myös minun lapsilleni...

        No tuo nyt oli pelkkä veto, kun yleisellä tasolla nämä "superäidit" hieman ylilyönneillään saavat kirjoitukset näyttämään siltä, että muut eivät osaa heidän palleroitaan hoitaa.

        Ja keskustelemalla anopin/mummon kanssa asioista selvitään. Aina voi vedota siihen, että unirytmit menee sekaisin, jos ei säänöt ole samat kuin kotona.

        Älä vedä poroja nokkaan, tässähän käydään keskusteluja ihan yleisellä tasolla. Omat lapseni ovat jo melkein aikuisia, joten kasvatuskokemusta löytyy minultakin kolmesta lapsesta.


      • Ei 1-2-vuotiasta yökylään
        miniä kirjoitti:

        En usko, että 1-vuotiaan yökyläilystä jää traumoja. Meillä lapsi ei ole ollut montaa yötä mummolla, mutta ne pari kertaa on menny tosi hyvin. Sulla on oikeus omaan mielipiteeseesi ja toimit tietenkin niiden pohjalta, mutta sinun tapasi ei ole ainoa oikea. Mitä haittaa mielestäsi yökyläilystä on lapselle?

        Kysyit, mitä haittaa mielestäni yökyläilystä on lapselle.

        Pieni lapsi ei ymmärrä oman vanhemman poissaoloa. Kun lapsi on yötä hoidossa, ilman vanhempiaan, tarkoittaa se lapselle sitä, että äiti ja/tai isä ovat kokonaan poissa lapsen elämästä. Alle kouluikäisellä lapsella ei ole kykyä abstraktiin ajatteluun.

        Vasta kouluikäisellä lapsella on ajantajua ja kyky käsitteelliseen ajatteluun. Lapsi ymmärää vasta tässä vaiheessa mitä on olla vaikkapa 1 tai 2 yötä pois kotoa.

        Olen joskus seurannut mummolassa yökylässä olleen lapsen käytöstä, kun vanhemmat hakevat hänet kotiin. Lapsi käyttäytyy erittäin aggressiivisesti ja kiukuttelee vanhemmille ikäväänsä. Lapsi ei ole tuntevinaan äitiänsä ja isäänsä eron jälkeen. Onko tämä Sinusta lapsen "normaalia" käytöstä? Minusta ei.

        Vauvojen laittamista yökylään en ymmärrä alkuunkaan. Pieni vauva on tottunut oman äidin ja isän tapaan hoitaa häntä. Isovanhempi, muu sukulainen tai vaikkapa kummi hoitaa vauvaa eri tavalla kuin omat vanhemmat.

        Nykyään suositellaan lapsentahtista pitkää imetystä. Rintamaito riittää vauvan ravinnoksi noin puolivuotiaaksi asti. Sen jälkeen imetystä on hyvä jatkaa kiinteän ruoan ohella. Jos äiti imettää vauvaa, ei imetyskään onnistu, jos äiti on useita tunteja pois vauvansa luota.

        Olen imettänyt omia lapsiani lapsentahtisesti ja pitkään, 1-2 vuotta. Lapset ovat myös halunneet yöllä rintamaitoa pitkään. Miten mummo ja vaari hoitaisivat vauvan päivä- ja yöimetykset? Kerropas se minulle.

        Osa lapsista on kovia ikävöimään vanhempiaan, sisaruksiaan ja kotiaan vielä kouluikäisenäkin. Pitäisikö ikävöivät lapsetkin pakottaa mummoloihin hoitoon?

        En ymmärrä vanhempia, jotka pitävät mummoloita lapsen alituisina hoito- ja yökyläpaikkoina. Jos yöhoidon tarve johtuu esim. äidin masennuksesta tai uupumisesta, pidän parempana, että kotiin pyydetään kodinhoitoapua päivisin. Äiti saa hoitaa itse vauvan ja isommat sisarukset, ulkopuolisen avun auttaessa kotitöissä.

        Pienen lapsen paikka on kotona omien vanhempien hoidossa. Isovanhemmat hankkikoot itselleen oman elämän ja riittävästi virikkeitä, ilman lastenlasten yökylään "pakottamista".


      • mummi
        Ei 1-2-vuotiasta yökylään kirjoitti:

        Ovatko 2- ja 3-vuotiaat lapset Teillä tosiaan yksinään yötä ja miksi? Minä en äitinä antaisi noin pieniä lapsiani mihinkään yöksi.

        Taidat olla aika eri linjoilla miniäsi kanssa? Miniäsi on kuules lastenlastesi äiti. Ja äidillä on oikeus sanoa, miten hänen lapsiaan hoidetaan. Mummeilla ei ole mitään oikeutta sanella omia sääntöjään. Varsinkaan, jos mummit haluavat kumota lapsen omien vanhempien toivomukset.

        Lasten paikka on omassa kotona. Herääkin kysymys, miksi näin pienet lapset, 2- ja 3-vuotiaat, ovat Teillä yökylässä yksinään? Oletko miniäsi kanssa niin huonoissa väleissä, että hän ei käy Teille kylässä lastensa kanssa?

        Vai että "lasten isä eli poikani on onnellinen mummista jonka luona lapset viihtyy"! Onkohan aikuinen poikasi itsenäistynyt Sinun määräysvallastasi ollenkaan?

        Meillä kuules Arvon Mummi on niin, että meillä minä päätän nämä lasten yökyläilytkin. Itse en laita omia lapsiamme yökylään pienenä. Yökyläilystä ei ole mitään hyötyä pienille lapsille, ainoastaan haittaa. Anoppi ja appi eivät noudata toivomuksiamme lastenhoidosta. Joten lapset olkoot menemättä anoppilaan:).

        että on p....apuhetta tuo sinun kirjoitus. Että ovatko yötä, voin sanoa että ovat jopa miniän luvalla/toivomuksesta. Ja miksi ovat,1. siksi että he käyvät tanssimassa 2. että he pääsevät ostoksille 3. että pääsevät lomamatkalle joskus kahdestaan.
        Sinulla ei itsellä taida olla mummolaa jonne voisit viedä lapsesi yökylään. Teillä sinä päätät, entäs miehesi? Otahan järki käteen ja ajattele vähän mitä kirjoitat määräjä. Sääli muuten miestäsi tosissaan;)))


      • röpö
        Ei 1-2-vuotiasta yökylään kirjoitti:

        Ovatko 2- ja 3-vuotiaat lapset Teillä tosiaan yksinään yötä ja miksi? Minä en äitinä antaisi noin pieniä lapsiani mihinkään yöksi.

        Taidat olla aika eri linjoilla miniäsi kanssa? Miniäsi on kuules lastenlastesi äiti. Ja äidillä on oikeus sanoa, miten hänen lapsiaan hoidetaan. Mummeilla ei ole mitään oikeutta sanella omia sääntöjään. Varsinkaan, jos mummit haluavat kumota lapsen omien vanhempien toivomukset.

        Lasten paikka on omassa kotona. Herääkin kysymys, miksi näin pienet lapset, 2- ja 3-vuotiaat, ovat Teillä yökylässä yksinään? Oletko miniäsi kanssa niin huonoissa väleissä, että hän ei käy Teille kylässä lastensa kanssa?

        Vai että "lasten isä eli poikani on onnellinen mummista jonka luona lapset viihtyy"! Onkohan aikuinen poikasi itsenäistynyt Sinun määräysvallastasi ollenkaan?

        Meillä kuules Arvon Mummi on niin, että meillä minä päätän nämä lasten yökyläilytkin. Itse en laita omia lapsiamme yökylään pienenä. Yökyläilystä ei ole mitään hyötyä pienille lapsille, ainoastaan haittaa. Anoppi ja appi eivät noudata toivomuksiamme lastenhoidosta. Joten lapset olkoot menemättä anoppilaan:).

        "Meillä määrään minä..."
        Tommottist miniää en ottais enkä sen lapsia hoitaiskaan, en vaikka polovillaan tulis ruinaamaan.
        Mihkäs sen ukkosi laitat huushollissasi, sill ei varmaan oo kon merkityt jalansijat johon se saapi astua kun tulee sun kotiis.
        Siitokseen se on sulle kelevannu, mun poika, muuta virkaa sill ei taijja elämässäs ollakkaan.
        Nii, meinas unohtuu, vissiin se ukkos saapi rahaa tuua sinun kotiis, jossa sinä yksinääsi määräät ikään kun joku valtakunnan keisarinna.


      • miniä
        Ei 1-2-vuotiasta yökylään kirjoitti:

        Kysyit, mitä haittaa mielestäni yökyläilystä on lapselle.

        Pieni lapsi ei ymmärrä oman vanhemman poissaoloa. Kun lapsi on yötä hoidossa, ilman vanhempiaan, tarkoittaa se lapselle sitä, että äiti ja/tai isä ovat kokonaan poissa lapsen elämästä. Alle kouluikäisellä lapsella ei ole kykyä abstraktiin ajatteluun.

        Vasta kouluikäisellä lapsella on ajantajua ja kyky käsitteelliseen ajatteluun. Lapsi ymmärää vasta tässä vaiheessa mitä on olla vaikkapa 1 tai 2 yötä pois kotoa.

        Olen joskus seurannut mummolassa yökylässä olleen lapsen käytöstä, kun vanhemmat hakevat hänet kotiin. Lapsi käyttäytyy erittäin aggressiivisesti ja kiukuttelee vanhemmille ikäväänsä. Lapsi ei ole tuntevinaan äitiänsä ja isäänsä eron jälkeen. Onko tämä Sinusta lapsen "normaalia" käytöstä? Minusta ei.

        Vauvojen laittamista yökylään en ymmärrä alkuunkaan. Pieni vauva on tottunut oman äidin ja isän tapaan hoitaa häntä. Isovanhempi, muu sukulainen tai vaikkapa kummi hoitaa vauvaa eri tavalla kuin omat vanhemmat.

        Nykyään suositellaan lapsentahtista pitkää imetystä. Rintamaito riittää vauvan ravinnoksi noin puolivuotiaaksi asti. Sen jälkeen imetystä on hyvä jatkaa kiinteän ruoan ohella. Jos äiti imettää vauvaa, ei imetyskään onnistu, jos äiti on useita tunteja pois vauvansa luota.

        Olen imettänyt omia lapsiani lapsentahtisesti ja pitkään, 1-2 vuotta. Lapset ovat myös halunneet yöllä rintamaitoa pitkään. Miten mummo ja vaari hoitaisivat vauvan päivä- ja yöimetykset? Kerropas se minulle.

        Osa lapsista on kovia ikävöimään vanhempiaan, sisaruksiaan ja kotiaan vielä kouluikäisenäkin. Pitäisikö ikävöivät lapsetkin pakottaa mummoloihin hoitoon?

        En ymmärrä vanhempia, jotka pitävät mummoloita lapsen alituisina hoito- ja yökyläpaikkoina. Jos yöhoidon tarve johtuu esim. äidin masennuksesta tai uupumisesta, pidän parempana, että kotiin pyydetään kodinhoitoapua päivisin. Äiti saa hoitaa itse vauvan ja isommat sisarukset, ulkopuolisen avun auttaessa kotitöissä.

        Pienen lapsen paikka on kotona omien vanhempien hoidossa. Isovanhemmat hankkikoot itselleen oman elämän ja riittävästi virikkeitä, ilman lastenlasten yökylään "pakottamista".

        Enhän minä missään vaiheessa kirjoittanut, että sinä toimit väärin. Miksi olet noin puolustus-asemissa?

        Meillä ei ole koskaan ollut ongelmia ko. asian kanssa. Lapsi oli aluksi vain pieniä aikoja mummolla, pikkuhiljaa sitten alkoi nukkua päikkäreitäkin siellä ja nyt on ollut pari yötä hoidossa.

        Silloin tällöin ei ole sama asia, kuin alituiseen hoidattaminen. Tietenkään ei lasta tarvitse pakottaa hoitoon, mutta en näe mitään estettä, niin kauan, kun kaikki menee hyvin.

        Kysymykseesi imetyksestä.. no varmaan mummon on vähän vaikea imettää lastasi, hoidossa ollessa. Minä en imettänyt pitkään, joten ei tästäkään estettä ole ollut.

        Ei lapset niin särkyviä olentoja ole, että kaikesta jää traumoja. Eikö sinulla ole kykyä luottaa muihin, kuin itseesi?


      • Ei 1-2-vuotiasta yökylään
        mummi kirjoitti:

        että on p....apuhetta tuo sinun kirjoitus. Että ovatko yötä, voin sanoa että ovat jopa miniän luvalla/toivomuksesta. Ja miksi ovat,1. siksi että he käyvät tanssimassa 2. että he pääsevät ostoksille 3. että pääsevät lomamatkalle joskus kahdestaan.
        Sinulla ei itsellä taida olla mummolaa jonne voisit viedä lapsesi yökylään. Teillä sinä päätät, entäs miehesi? Otahan järki käteen ja ajattele vähän mitä kirjoitat määräjä. Sääli muuten miestäsi tosissaan;)))

        Oikaisen käsityksiäsi, jotka eivät pidä ollenkaan paikkaansa.

        Meillä on 1 mummola, mieheni vanhempien koti. Appivanhemmillani ei ole mitään velvollisuutta hoitaa meidän lapsiamme. Mummola ei meillä ole mikään "lasten yöhoitola". Käymme mieheni vanhemmilla kylässä koko perheen kanssa ja pidämme isovanhempiin muutenkin yhteyttä.

        1. Me emme käy mieheni kanssa tanssimassa ja baareissa ryyppäämässä. Emme käytä alkoholia, olemme lähestulkoon absolutisteja. Joten emme tarvitse mummolaa lasten yöhoitolana äidin ja isän juhlimisen takia. Tyyliin "laitetaan lapset mummolaan yökylään, ja vanhemmat menevät baariin ryyppäämään perseet olalle". Viihdymme oikein hyvin kotona.

        2. Ostoksilla käyntikään ei ole niin vaikeata, ettemme pääsisi lastemme kanssa kauppaan. Toinen vanhemmista käy kaupassa, ja toinen hoitaa lapsia kotona. Tai otamme lapset mukaan kauppaan. Ei tämä nyt niin vaikeaa ole. Pitäisikö Sinusta lapset kiikuttaa ruokakaupassa käynnin ajaksikin mummolaan hoitoon? Meillä kuules mummolaan tulee matkaakin 200 km. Ja jos poikasi ja miniäsi eivät pysty 2 lapsen kanssa ostoksiaan tekemään, niin kyllä ovat tavallisen avuttomia!

        3. Emme käy lomamatkoilla mieheni kanssa kahdestaan. Minusta pienten lasten vanhempien ei tarvitse edes lomailla kahdestaan. Miksi vanhemmat eivät ota omia lapsiaan mukaan lomamatkoille? Vastaus: Koska äidit ja isät ovat niin laiskoja ja itsekkäitä. He haluavat päästä vain helpolla. Lapset tungetaan mummoille ja vaareille ilmaiseen hoitoon, että nämä itsekkäät vanhemmat "saavat hoitaa parisuhdettaan". Meillä on parisuhdekin kestänyt jo 20 vuotta, ja emme ole kertaakaan olleet lomamatkalla kahdestaan. Otamme aina lapset mukaan ja hyvin on lomamatkoilla pärjätty.

        Omat lapsemme eivät ole ikinä pieninä halunneet jäädä ilman äitiä ja isää mummolaan yöksi. Minusta pienen lapsen paikka on omassa kodissa, ei isovanhempien luona. Väkisin en jätä lapsiani isovanhemmille hoitoon. Kouluikäiset lapset ovat olleeet yksinään mummolassa, ja silloinkin vain 2-4 yötä kerrallaaan.

        En ymmärrä, miksi nykyvanhempien pitää käyttää isovanhempia hyväksi ja hoidattaa lapsetkin heillä ilmaiseksi. Isovanhemmat ovat lapsiperheiden ilmaisia kotiapulaisia. He hoitavat lapset, käyvät siivoamassa, laittavat ruokaa, tekevät remonttia ja rakennustöitä.

        Meillä ei isovanhempien tarvitse laittaa "tikkua ristiin". He eivät hoida lapsiamme tai tee meidän kotitöitä. Isovanhemmille eivät lapsiperheen työt edes kuulu. He ovat jo omat lapsensa hoitaneet, ja nyt he savat katsella valmista.

        Sinun ei tarvitse ollenkaan sääliä miestäni. Mieheni on näissä lastenhoito- ja kasvatusasioissa kanssani samaa mieltä :)


    • ihmettelevä

      Minua ei kyllä koskaan lakkaa ihmetyttämästä täällä kirjoittelevien miniöiden ilmiömäinen kyky kavahtaa takajaloilleen, vetää herne nenäänsä ja nostaa niskakarvat pystyyn jokaisesta anoppien puheenvuorosta - olivat ne miten kilttejä ja ymmärtäväisiä tahansa. Aivan hirvittävää reviiritietoisuutta ja pelkoa siitä että joku on heidän äitiyttään nyt kyseenalaistamassa. Tai että heitä nyt jotenkin syyllistetään.

      Missä teidän itsetuntonne on?

      Onko ihan koko ajan pakko olla sotajalalla jokaista vanhempaan sukupolveen kuuluvaa naista kohtaan?

      Terveisin lapseton nuori nainen, jolla ei ole myöskään anoppia. Ja joka ei koskaan halua miniäksi jos se samalla tekee noin katkeraksi ja pelokkaaksi.

      • asiaan

        sitten kun sinulla on a) anoppi ja b) lapsi. Minä esim. en pelkää ja kavahda kaikkia vanhempia naisia, useimmilla heistä on ihan hurjasti annettavaa minulle. Anopillanikin varmaan olisi, jos toisi asiansa toisella tapaa esille.

        Mutta tosiaan: tulepa arvostelemaan, kun tiedät mistä puhut. Jos et yhtään tiedä, et moista ole kokenut etkä nähnyt, miten voit arvostellakaan?


    • Nuorimummo

      säännöt kuin kotona nukkumisen ja syömisen suhteen, kaikki muu niin kuin mummolassa tehdään ja toimitaan. Lapseni ja lapsenlapseni hyväksyvät kaikki sen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2099
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1741
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      1441
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      231
      1228
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      60
      1212
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1060
    7. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      972
    8. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      969
    Aihe