Olisi mukava (tai siis mukava ja mukava...)lukea koulukiusattujen ja kiusaajien omia kokemuksia aiheesta. Erityisesti kiinnostaisi se, miten kiusaaminen on vaikuttanut teidän oppimiseenne (niin sosiaalisten taitojen kuin myös kouluaineiden oppimiseen)...
kokemuksia ja vaikutuksia?
19
1591
Vastaukset
- burn them all
Kiusattuna olemisen vaikutukset:
Kuolumenestys kärsi, kun kiusattuna oleminen vei voimavaroja ja keskittymiskyvyn.
Ei kiinnostanut opiskella ko on niin paska fiilis koulussa.
Sosiaaliset taidot eivät liiemmin kehittyneet kouluaikoina. Nykyäänkin pitää itseään muita huonompana ja suhtautuu itseensä negatiivisesti.
Ajattelen että muut ajattelevat itsestäni pahaa tai ainakin huonoja asioita.
Vituttaa olla sosiaalisessa työssä. Nyt olen työtön. Kaupasta varmaan töitä saisi, mutten siihen työhön kykene, kiitos tästä kuuluu kiusaajlleni. Vituttaa ko ihmiset kysyy että miksen hae kaupankassalle töihin.
Elämä on paskaa. Opiskelut ei luista.
Kavereita onneksi on.
Olen hyvä urheilulajissa, jota harrastan. voitin jopa sm-kilpailun. Silti pidän lähes kaikkia muita harrastajia itseäni parempina ihmisinä, katson siis heitä ylöspäin.
Tunteeni ovat pimenneet. Minulla ei ole omaatuntoa, eikä moraalia. Voisin tappaa kiusaajani ja tuntisin pelkkää mielihyvää:D :D
Ajattelen monesti kaikkea raakuuksia, kuten elävältä polttamista ja hukuttamista.
Elämäni pilasivat kiusaajat. Miksen saisi ajatella heille pahaa?
Ja aivan vitun hailee jos vastaatte tähän mitään lohduttavaa.En tunne surua, mutten myös liiemmin iloa, olen vain.- i`m ok
lähinnä se pahin,eli itsetunnon täydellinen romahtaminen ja sitäkautta masennus.menee vuosia ennen kuin toipuu,jos edes silloin.
- kiusannut
Itse kiusasin muutamaa nörttiä.
Tein sen, jotta saisin hyväksyntää. Sain aina positiivista mainetta ko vein kiusatun pipon, taikka kastelin kiusatun housunetumuksen vedellä.
Joskus säälin kiusattua ja ajattelin, etten kiusaa enää. Mutta sitten se nörtti tuli isoine laseinensa selittään jotain formuloista ja sylki lens sen suusta, niin mä aina innostuin kiusaamaan sitä lisää.
Opettajat eivät paljoakaan välittäneet kiusaamisesta. Sanoivat vaan että pojat, älkää viittikö..
Kyllä joka koulussa on semmosia säälittäviä nörttiäisiä, joita kiusataan ja sehän on luonnonlaki.. Heikot sortuu vahvojen alla.
Säälittävää lukea täällä kiusattujen uhoamisia. joku uhoaa tappamisesta. huu, paljon pelottaa.. Mä väännän semmosilta rillit solmuun.
Hei oikeesti alkakaa elämään! älkääkä täällä palstalla vatvoko teidän turhia ongelmianne.
Ei ne haukut ole elämäänne pilanneet, vaan itse piehtaroitte itsesäälissä ja syytätte kiusaajia elämänne pilaamisesta.. itse olette itsestänne VASTUUSSA.- aikanaan lievästi kiusattu
Edellinen kiusaajan kirjoitus oli typerä. Mutta kyllä siinä silti on tietty totuus takana. Ei kannata koko iäksi jäädä niihin murrosiän tunnelmiin, vaan ponnistaa eteenpäin. Jos kerta on kavereita ja urheiluharrastuksia, johtuu kyllä tuollainen negatiivinen elämänasenne ihan itsestä.
- Juhqli
aikanaan lievästi kiusattu kirjoitti:
Edellinen kiusaajan kirjoitus oli typerä. Mutta kyllä siinä silti on tietty totuus takana. Ei kannata koko iäksi jäädä niihin murrosiän tunnelmiin, vaan ponnistaa eteenpäin. Jos kerta on kavereita ja urheiluharrastuksia, johtuu kyllä tuollainen negatiivinen elämänasenne ihan itsestä.
Krhm... Se ei johdu itsestä. Anteeksi nyt vain mutta se miten suhtautuu muihin ja itseen johtuu tietysti täysin menneisyyden kokemuksista. Kiusattu alkaa vähitellen automaattisesti vihata ja syyttää itseään kaikesta. Siinä saa sitten koko ajan varoa suhtautumasta kaikkeen katkerasti, tarkkailla itseään, vaikka sekään ei ole liiallisuuksiin mennessään kovin terveellistä. Ja vaikka olisi "kavereita", se ei välttämättä poista kiusaamisesta jäänyttä yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden tunnetta. Pitää olla ihan oikeita ystäviä jotka haluavat ja osaavat kuunnella ja auttaa. Tuollainen "oma vika" asenne heikentää kiusatun jo muutenkin huonoa itsetuntoa vielä entisestäänkin.
- loozer
Kouluvuosien kokemukset ovat yhä syvällä alitajunnassa, vaikkaa ikää on jo yli 25. Edelleen tietyt piirteet persoonassani selittynevät kouluajan ongelmilla. Kiusaaminen alkoi ala-asteen lopulla, mutta pahinta aikaa oli yläaste, jolloin turpiin tuli sekä fyysisesti että varsinkin henkisesti.
Fyysiset ruhjeet paranivat nopeasti, osa toisin vaati lääkärin apua. Henkiset vammat ovatkin sitten pysyvämpiä. Koulumenestykseni ei kärsinyt, sillä pääsin hyviin tuloksiin melko vähällä vaivalla ja toisaalta pyrin unohtamaan kiusaajat opiskeluun keskittymällä.
Sosiaalisten taitojeni kehittymiseen kiusaamisella oli tuhoisat vaikutukset. Kun minulle vuosien ajan tehtiin selväksi, että olen täysi nolla, vahingoitti se itsetuntoani pysyvästi. Vaikka tämä olikin vain kypsymättömien teinien toimintaa, heijastuu sen vaikutukset persoonaani varmasti edelleen. Kiusatuksi joutumista oli vaikea ymmärtää, sillä mitään syytä en ole sille vieläkään keksinyt. Tulen ns. "hyvästä perheestä", eikä ulkonäössäni tai käytöksessäni ollut silloin mitään huomiota herättäviä piirteitä. Kiusatuksi joutumiselle ei siis aina löydy mitään selitystä.
Tilanne helpottui lukiovuosina, jolloin pääsin pahimmista tyypeistä eroon. Ympäristön muutos oli silloin kuitenkin melko pieni ja haavat yhä tuoreita, joten pysyin tuolloin pääasiassa omissa oloissani. Yliopistoon lähdin toiselle puolelle Suomea, mikä oli hyvä ratkaisu. Myös opiskelijaelämään pääsin hyvin mukaan ja sain paljon uusia kavereita, ensimmäistä kertaa vuosiin. Kaveripiirini on edelleen peräisin opiskeluajoilta. Kaveritasoa läheisempään suhteeseen en kuitenkaan ole pystynyt. Parisuhteen muodostaminen tuntuu epätodennäköiseltä, sillä suhtaudun kaikkiin ihmisiin pienellä varauksella, enkä halua päästää ketään kovin lähelle.
En ajatellut kiusaamista enää vuosiin, mutta nyt työelämään siirryttyäni asia on tullut taas mieleeni, sillä heikko itsetuntoni on varmasti haitannut urakehitystäni. Ainoa itsetuntoani koskaan vahingoittanut tekijä on koulukiusaaminen. Sen täytyy olla syynä nykyisiin ongelmiini, vaikka selitys tuntuukin hieman "kaukaa haetulta".
Kun itsetuntoa on järjestelmällisesti tuhottu vuosien ajan, ei sitä saa täysin korjattua enää ikinä. Tästä vuodatuksesta huolimatta elämässäni on toki hyviäkin asioita, enkä ole lainkaan katkera menneisyyteni vuoksi. Itsetunto-ongelmien vastapainoksi kouluaikojen kokemukset ovat tehneet minusta myös monessa suhteessa kovemman ja vahvemman ihmisen. - asdfasdffhg
itseäni 'kiusattiin' kun tulin uuteen kouluun ala-asteen 5.:llä. sitä jatkui 9:lle asti, jolloin päätin et perkele mähän en ketään pelkää. tajusin, et jos ei kerran hyvällä niin sitten pahalla - "väkivalta lopettaa vittuilun". ja niinhän se loppuikin. pääkiusaaja sai köniinsä ja oli aika hiljasta miestä koko loppuvuoden. nyt on paljon kavereita ja elämä hymyilee.. tosin vieläkin on ehkä vähän itsetunnon / esiintymisen kanssa vaikeuksia johtuen noista vuosista.
- kiusatuksi joutunut
Ala-asteella minua kiusattiin muutaman vuoden (lähinnä ilkkumista, vähätteylyä ja muuta tuommosta henkistä pahaa tekivät, haukkuivat myös ties miksikä ja levittivät perättömiä juoruja), mutta se loppui, kun lähetettiin opettajalle asiasta sähkäriä.
Kiusaajat myönsivät ja lopettivat. Itse olen tyttö ja ne kaikki kiusaajat olivat poikia ja nyt yläasteella tuskin uskaltavat puhua minulle (katuvat?). Oppimiseeni ei vaikuttanut juurikaan, keskityin aina tunneilla mihin piti, enkä antanut asioiden häiritä. Tosin olen aika ujo ja kertakaikkiaan vihaan esiintyä luokan edessä (saatika koko koulun), koska ajattelen aina, että mitä ihmiset ajattelevat minusta jne. En kuitenkaan mikään mykkä ole, osaan kyllä kommunikoida ihmisten kanssa.
Tässä se mitä minulle on tapahtunut, toivottavasti en nyt hirveästi hypännyt aiheesta.- Ansq
Itseäni kiusattiin koko yläasteen ajan. Se oli henkistä alistamista; jatkuvaa silmätikuksi joutumista, naurunalaiseksi saattamista ym. Pohjimmiltani olen aina ollut melko herkkä ihminen, joten arvata saattaa mitä tuollainen aiheuttaa vielä siinä vaiheessa, kun itsetunto on vasta kehittymässä. Vieläkään, yli viiden vuoden jälkeen, en ole päässyt traumoista yli, sillä ne elävät minussa eritavoin ilmenevinä asoina. Kai mulla on jotenkin jäänyt alitajuntaan sellanen ajatus mitä mulle syötettiin silloin, että olen täysin turha yksilö, vailla ihmisarvoa. Eräänä iltana tässä tajusin, että vieläkin ajattelen että se mitä mulle tehtiin, oli oikeutettua. Näen sen vieläkin jotenkin omana syynä. Tiedän, että siitä pitäisi päästä eroon..Mutta tunnen juuri useissa tilanteissa olevani huonompi kuin muut, vertailen itseäni heihin. Kuvittelen ja pelkään että minua tarkkaillaan tai minulle nauretaan; tavallaan haen hirveästi hyväksyntää muista, ja olen siksi niin helvetin epävarma välillä. Näen vieläkin unia kiusaamisesta, mieleeni usein iltaisin sinkoilee tapauksia, sanoja mitä mulle silloin sanottiin. Tuntuu kuin ne olisi sanottu mulle vasta eilen. Olen kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta. Niin, välillä on helvetin vaikeaa..Tuntuu, että mun oikea luonne saatiin nujerrettua, niin että harvan ihmisen seurassa voin olla vapautunut. Välillä mietin, koska on kulunut tarpeeksi aikaa että voisin olla oma itseni, eikä tarvitsisi aina olettaa että muut ajattelevat pahaa ym. Sitä elämää en voi koskaan enää saada takaisin, mitä multa sillon vietiin. Ja olen joutunut kestämään niin paljon liikaa. Mutta silti, tällä hetkellä elämä on muuten kunnossa, poikaystävä, ihana asunto ym..Silti en voi noille vaikutuksille mitään. Se on vaan asiasta tietämättömien niin helvetin helppo sanoa että unohda.
- opnt
Heippa kaikki.
Opiskelen lähihoitajaksi ja erikoistun mielenterveys- ja päihdetyöhön.
Päättötyön teen koulukiusaamisesta ja miten se vaikuttaa elämään...
Saisinko kokemuksia, joita voisin (ehkä)lainata päättötyössäni??
- Kokenut
Koulukiusaaminen vaikuttaa läpi elämän. Itse kokeneena voin sen sanoa jos siihen ei puututa ajoissa. Minun kohdallani se oli liian myöhäistä vaikka asia selvitettiinkin ala-asteella niin se jatkui kun menin yläasteelle ja aiheutti sen että lopetin kouluni kesken. Siitä koitui paljon vaikeuksia hakeutuessani työelämään koska ei ollut minkäänlaista koulutusta.
Tuo kaikki on heijastunut elämääni ja vaikuttanut hyvin paljon luodessani ystävyyssuhteita. Luottaminen on vaikeaa vielä tänäpäivänä. - entinen-koulukiusattu
Ala-asteella(lk 1-3)minua alettiin kiusata, kun tulin ensimmäiselle luokalle. Minua haukuttiin läskiksi vaikken koskaan sitä ole ollutkaan, tyhmäksi, rumaksi jne.. Minua ei otettu leikkeihin vaan jätettiin porukan ulkopuolelle. Joka päivä sain kestää ilkeitä katseita ja satuttavia sanoja. Välillä oli hyviä päiviä, silloin harvoin, kun pääkiusaajallani oli hyvä päivä, mutta heti kun hänellä oli paha päivä, niin hän purki kaiken kiukkunsa minuun ja sain kaikki muut luokkalaisenikin puolelleen.
Pahat päivät yleensä johtuivat siitä, kun sain hyviä numeroita kokeista ja osasin tunnilla asioita, joita hän ei osannut, eli kiusaaminen johtui selvästikin kateudesta. Hän oli niin kateellinen, että hänen oli jotenkin satutettava minua.. Se oli hirveää mennä kouluun, kun ei tiennyt mitä tänään kiusaaja oli keksinyt. Kiusaamista kesti kolme vuotta, ykkösluokasta kolmanteen. Loppuvuosina kiusaaminen alkoi paljastua vanhemmillenikin, kun koulusta tullessani itkin melkein joka päivä. Kun äiti sai selville, mistä itku johtui, otti hän yhteyden kiusaajani äitiin, joka vain kehuskeli omaa pientä enkelilapsostaan, jonka kiusaaja olinkin hänen äitinsä mielestään nyt minä! Yhteydenotto kiusaajan äitiin ei auttanut mitään, pahensi vain asioita. Äiti ja isä olivat huolissaan minusta. Monena iltana äitini vain itki eikä saanut unta, kun ajatteli miten minua sattui se kiusaaminen(tästän en tiennyt silloin). Niinpä äitini päätti mennä opettajan puheille.
Opettaja otti sitten koulukiusaajat puhutteluunsa, puhuttelun jälkeen kiusaajat tulivat välitunnilla luokseni ja esittivät viattomia ja kysyivät minulta: "Mekö muka kiusattaisiin sinua, mistä opettaja tuollaista on saanut päähänsä". Ja taas kiusaaminen jatkui.. Koitti kevät ja tuli kevätjuhlat, sain hyvän todistuksen ja pääsin vihdoinkin kesälomalle, eroon kiusaajistani! Olin onnellinen.
Eräänä kesälomapäivänä äiti ja isä ehdottivat minulle, että en enää kesäloman jälkeen menisikään samaan kouluun vaan vaihtaisin koulua, ja aloittaisin neljännen luokan uudessa koulussa. Jospa vaikka saisin kavereita sieltä. Minä pidin ajatuksesta, mutta samalla se kyllä vähän pelotti. Vaihtaisin vieraaseen kouluun, vieraaseen luokkaan, entä jos kiusaaminen jatkuisi...?
Mutta kun syksy koitti aloitinkin neljännen luokan uudessa koulussa. Ensimmäisenä koulupäivänä ensimmäisellä välkällä seisoskelin aivan yksinään uuden koulun pihalla ja katselin, kuinka muut lapset juoksivat ja leikkivät keskenään, kukaan ei huomannut minua. En tiennyt milloin piti mennä sisään, mihin luokkaan pitäisi mennä ja mistä ovesta. Minua pelotti, kunnes näin tutut kasvot. Eräs äitin työkaverin tyttö oli suurentyttöporukan seassa. Mietin, että uskaltaisinkoha mennä sekaan, mitä jos menisin, kiusaisivatko hekin minua. Seison hetken itsekseen, sitten rohkaisin itseni ja kävelin tytön luokse ja sanoin: "Moi!"
Tyttö kääntyi minua kohti ja huudahti iloisesti yllättyneenä: "Moi, mitä sinä täällä teet? Tuletko meidän luokalle?"
Vastasin: "Kyllä." Ja Tyttö sanoi siihen hymyillen: "Voi miten mukavaa, oisit kertonut jo aikaisemmin, että tulet tänne" Sitten hän alkoi esitellä kavereilleen minua. Kellot soi ja kaverini opastivat minut luokkaan.
Luokassa pojat katselivat minua oudosti ja sopottelivat, joku kysyi, kuka olen. Sitten opettaja tuli luokkaan, hän pyysi minut luokan eteen ja esitteli minut koko luokalle. Sain paljon kavereita luokaltani ja olin todella onnellinen. Kotona äiti kyseli, miten koulu päivä oli sujunut. Vastasin: "Hyvin" Elämä oli kääntymässä parempaan päin.
Kunnes viidennellä luokalla vanha luokkani siirtyi tähän kouluun. Olin ylpeä, että minulla oli kavereita nyt täällä. Kiusaajani olivat nyt kolmestaan ujoina uudessa koulussa, kun minä lentelin uusien kavereideni kanssa koulun pihalla, he saivat nyt katsoa vierestä, saivathan maistaa omaa lääkettä :)
Loppu ala-aste meni hyvin, eikä kukaan kiusannut minua enää! Siirryin ylä-asteelle ja sain lisää uusia ystäviä. Olen nyt kahdeksannella luokalla, olen kyllä vähän ujo ja yritän päästä siitä irti, luulenpa että se johtuu siitä kiusaamisesta. Yksi entinen koulukiusaajani on nyt yksi hyvistä ystävistäni, mutta se johtuukin siitä, että silloin ala-asteella hän ei uskaltanut ystävystyä, koska pelkäsi, että itsekin joutuu kiusatuksi. Nykyisin elämäni menee hyvin ja pärjään koulussa tosi hyvin! Pääkiusaajani on muuttanut muualle. Olen selvinnyt aika vähin jäljin kiusaamisesta, mutta kiusaamisesta johtuu varmaankin se, että en hirveästi kestä mitään leikki-ivaa ja en aina uskalla avata suutani.. Mutta kyllä se tästä!- entinen-koulukiusattu
Lukiko joku tarinani?
Haluaisin, että antaisitte jotain kommenttia!? - entinen-koulukiusattu
entinen-koulukiusattu kirjoitti:
Lukiko joku tarinani?
Haluaisin, että antaisitte jotain kommenttia!?Kukaan ei tainnut jaksaa lukea tarinaani?
- blondi-72
Nyt 41v sisartani kiusattiin koulussa fyysisellä väkivallalla ja se teki hänestä vahvemman aikuisen.Minua ei kiusattu mutta sairaalloisen ujouteni takia minulla ei ollut kavereita ja pärjäsin koulussa tosi huonosti ja olin 14v kun lopetin kokonaan koulun käynnin. Minun 8v tytärtäni on kiusattu,hän kuitenkin pitää koulun käynnistä ja menestyy kohtalaisen hyvin ja kavereitakin onneksi on.11v tytärtäni kiusattiin myös ja likka on tosi hyvö koulussa,käy siellä mielellään ja kavereita on paljon.Puutuin heti asiaan ja sain loppumaan tai ainakin nyt on ollut taukoa.. Otin välittömästi yhteyttä opettajiin,koulukuraattoriin,kouluterveydenhoitajaan,rehtoriin ja kiusaajien vanhempiin:)
- Marja
Moi!
Itse en ole kiusattu tai liiemmin kiusaaja. Halusin vain kertoa yhden pienen esimerkin siitä, mitä vuosia jatkunut koulukiusaaminen voi ihmiselle tehdä.
Opiskelen ammattikorkeakoulussa, ja olin tässä taannoin nuorille tarkoitetussa mielenterveysyksikössä harjoittelussa. Paikkoja oli 12, ja suurin osa sairasti skitsofreniaa. Yhtä lukuunottamatta kaikkia oli koulukiusattu vuosia. Toki skitsofrenia vaatii puhjetakseen myös perinnöllisen alttiuden, mutta se ei koskaan puhkaise skitsofreniaa yksin, vaan vaatii "seurakseen" pitkäkestoista stressiä.
Nämä tapaukset yksikössä olivat niin pihalla tästä tästä maailmasta, kuin olla ja voi. Kuulivat ääniä, tuijottivat apaattisesti ympärilleen, sävähtelivät "olemattomia" ihmisiä, epäilivät kaikkea ja kaikkea ja olivat niin täyteen pumpattuja lääkkeillä. Ja kaikki alle 25 vuotiaita.
Skitsofreniahan on mielen syöpä. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että se surullisin sairaus, mitä maailmasta löytyy. Se vie kaikki tunteet ja elämänilon; kyvyn elää normaalia elämää. Joku muu tunkeutuu mieleesi, joku voi esim. koko ajan kertoa sinulle, kuinka surkea ihminen olet, ja kuulet sen kuin kenen tahansa äänen. Sairastaisin mielummin monta fyysistäkin sairautta, ennen kuin ottaisin tuon järkyttävän sairauden.
Ja kaikki vain koulukiusaamisen vuoksi. - entinen kiusattu
Mua alettiin kiusata yläsateella. Jouduin erään pojan silmätikuksi heti syksystä lähtien. Tosin aluksi en osannut ottaa sitä kiusaamisena, koska mua ei siis aiemmin oltu kiusattu, pidin sitä kiusotteluna. Mutta kiusaaminen vaan jatku ja oli ihan päivittäistä...mua esim. heitettiin kuminpalasilla, välituntisin nostettiin penkkiä ilmaan, tönittiin pulpettia..kaikkea pientä, mut jatkuvuuden takia sitä ei loputtomiin jaksanut. Ja tällä pojalla oli muutama kaveri ja neki kiusas mua, mutta kiusaamisen aloittanut poika oli itse pääjehu. Lopulta kerroin kiusaamisesta vanhemmilleni ja he ottivat yhteyttä koulun vararehtoriin. No, tämä puhutteli pääjehua ja vähän aikaa sain olla rauhassa. Mut sit se taas jossain välissä jatku ja mun iskä kävi jututtaan sitä kiusaajaani...tuli pitkä tauko..ja luulin sen jo loppuneen..mutta ei..koko 7.luokan ajan tää poika kiusas mua...
Joudiun kokemaan myös toisen iskun..ja vielä ennen jouluu...mul oli ollu ala-asteella yks kaveri, jotan olin pitäny bestiksenäni ja me oltiin 7.luokkaan mennessä oltu kavereita 8 vuotta..eli aika kauan...Mut sit se yhtäkkiä puukotti mua selkään: hylkäs, alko syrjiin ja kiusaan...ja muutki tytöt luokallani käänty mua vastaan...tytöt esim. lähtivät ruokapöydästä ennenku olin ees ehtiny niiden luo..(nöyryyttävää;/ ja sellasta yleistä syrjintää..eli ei oteta porukkaan ja tommosta..ja kerran mulle ei voitu keroo läksyjäkään..ai niin, sit oli vielä yks jätkä joka kiusas mua äänestäni..se aina matki sitä jos satuttiin koulussa tömräämään samaan paikkaan..se oli oma riesansa jonkin aikaa..ja sit oli vielä muutama ala-asteren ipana, jotka kannustivat omalla luokallani olevaa poikaporukkaa..eli oon joutunu kokemaan systemaattista koulukiusaamista...ja kyllähän se vaikutti ja jätti jälkensä...opiskelu oli kyl aika rankkaa ku meni niin paljon energiaa tommosten idioottien takia...ja en oo erityisen innoissaan jos pitää tehdä ryhmätyöskentelyä tunnilla tai jotain...ja jos nään kahden tytön supattavan ja hirittävän keskenään, ajattelen melkeen automaattisesti, et nyt on kyse musta..vaik totuus ois aivan toinen..mä oon ujo ja varautunu ihminen ja epävarma outojen tyyppien seurassa...nyt oon lukiossa ja mul on asiat hyvin ja saan nauttii opiskelusta ilman kiusaamista..ja kaiken tän lisäks mul on hyvä ystävä..:)...voimia kaikille kiusatuille...kannattaa kertoo jollekin..koska jos siitä ei kerro, se voi vaan jatkuu ja mennä pahaks sellaseks... - kiusatuksi joutunut
Unohdin mainita tuolta edellisestä viestistäni, mutta ihan näin yleisesti sanon/annan vinkin.
Oma kiusaamiseni loppui niiden poikien osalta (toivon mukaan, vuosiin ei ole sattunut ainakan mitään) lopullisesti, kun silloinen opettajani otti minut ja nämä kyseiset kiusaajat luokkaan kuulusteluun ja keskustelimme kunnolla, että missä vika on. Eli ei mitään 15 minuutin torumisia "älkää kiusatko, se on väärin", vaan kiusaajat itsekin hoksasivat, että siinä ei ole mitään itua. Loppujen lopuksi kiusaaminen oli lähtenyt vain niiden poikien inside-jutusta, joka vain oli paistunut.
Luultavasti kuitenkin itse olin onnekas, kun nämä pojat jättivät asian sikseen niinkin "helpolla". Ihan verraten teidän muiden kertomuksiin omani ei ole mitään. - blood_sugar
Minusta on tullut kauhean arka ja epäluuloinen kaikkia kohtaan.Pelottaa kun kaikki katsovat minua aina pitkään ja hartaasti.Kaikki kiusaajat vain odottavat sitä eetä huutaisin ja itkisin sitten.Mutta niin en tee koska opin jo nelosella että se ei auta mitään..
Elämän elän sitten vaikka kiusattuna..
Löytyykö vielä nuoria jotka ovat iloisia ja kivoja eivätkä ole niin tyhmiä kuin yleensä monet ovat?Oisiko edes yksi joku joka ei kiusaa ulkonäön takia?Tai sen takia että sanot joskus jotain hieman tyhmää?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1751972Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361698Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81324Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241146Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu561142Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151017- 59927
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57912