Lutherkin kuulema kehoitti avioliitossa olevia selibaattiin, jos jompi kumpi on kykenemätön hoitamaan lapsia tai kykenemätön täyttämään tätä raskaus-synnytys tehtävää. En nyt muista millä sanoilla hän sen kirjoitti, mutta kirjoittipa kuitenkin.
Periaatteessa jatkuva kova raskaaksi tulemisen pelko, pelkotilat joka yhdynnän jälkeen, että taasko tuli raskaaksi, tästä aiheutuva henkinen stressi ja ahdistus ovat siis syitä elää selibaatissa. Nainen ei näin ollen kykene äidiksi eikä pysty pelkojensa vuoksi raskaaksi tulemaan. Miksi sitten pitää harrastaa sitä yhtymistä, jos vaimo tai ehkä joskus mies pelkää että uusi lapsi saa alkunsa?
Eikö olisi syytä kunnioittaa toisen puolison pelkoja ja olla vaatimatta häntä tekemään sellaista, mihin hän ei oikein pysty? Vai miten merkittävällä sijalla on Lutherin opetukset asiasta? Itsekästä on se, kun toinen haluaa saada himot tyydytettyä, vaikka toinen pelkää hirveästi, että tulee raskaaksi. Eihän se ole toisen rakastamista vaan omien halujen pakkomielteistä tyydytystä?
Periaatteessa jatkuva kova raskaaksi tulemisen pelko, pelkotilat joka yhdynnän jälkeen, että taasko tuli raskaaksi, tästä aiheutuva henkinen stressi ja ahdistus ovat siis syitä elää selibaatissa. Nainen ei näin ollen kykene äidiksi eikä pysty pelkojensa vuoksi raskaaksi tulemaan. Miksi sitten pitää harrastaa sitä yhtymistä, jos vaimo tai ehkä joskus mies pelkää että uusi lapsi saa alkunsa?
Eikö olisi syytä kunnioittaa toisen puolison pelkoja ja olla vaatimatta häntä tekemään sellaista, mihin hän ei oikein pysty? Vai miten merkittävällä sijalla on Lutherin opetukset asiasta? Itsekästä on se, kun toinen haluaa saada himot tyydytettyä, vaikka toinen pelkää hirveästi, että tulee raskaaksi. Eihän se ole toisen rakastamista vaan omien halujen pakkomielteistä tyydytystä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
"Itsekästä on se, kun toinen haluaa saada himot tyydytettyä, vaikka toinen pelkää hirveästi, että tulee raskaaksi. Eihän se ole toisen rakastamista vaan omien halujen pakkomielteistä tyydytystä?"
Tuo on erittäin hyvä oivallus ja näkökulma tähän asiaan. Ihmisten sukupuolisten tarpeiden voimakkuus vaihtelee yksilöittäin. Sitä olen miettinyt, että minusta seksitön "esiavio" on järjetöntä, sen tähden, että mitään tietoa toisen tarpeiden voimakkuudesta ei ole. Tilanteessa, jossa toinen ei saa tarpeeksi seksiä tai toinen joutuu antamaan sitä väkisin, on aina olemassa onneton osapuoli.
Ja huomioon tulee tietysti ottaa, että miehillä ja naisilla on tasa-arvo ja samat oikeudet myös seksuaalisessa suhteessa.