Kuinka te joilla jo ennestään on lapsia, olette selvinneet raskauden keskeytyksestä? Itsestäni tuntuu tällä hetkellä siltä etten pääse asian yli.
Äidit!
XXXX
111526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulle tehtiin kaavinta kun lapseni oli 9kk ikäinen. Itkin monta päivää asian takia eikä mikään huvittanut.
Mies yritti piristää, mutta sekään ei auttanut. Seksistä ei tullut yhtään mitään kun ajatukset pyörivät abortissa.
Pari viikkoa toimenpiteen jälkeen elämä vähän tasoittui. Juttelin jälkitarkastuksessa omalle lääkärilleni ja se helpotti.
Vaikeinta oli kun ei voinut puhua kenellekkään, kukaan muu mieheni lisäksi ei tiennyt tästä, en ole vieläkään kehdannut kertoa kenellekkään vaikka tiedän että ystäväni eivät tuomitsisi minua.
Oma lapsi auttoi asian yli, ajattelen aina kun on vaikea tilanne että onneksi ei ole sitä toista lasta, eihän aika riittäisi mitenkään!
Minulla on yksi aivan ihana lapsi ja yritän keskittyä vain häneen vaikkakin abortti pyörii koko ajan mielessä... Kyllä se siitä varmaan ajan kanssa helpottuu...
välillä mieltä jäynää. Tilanne oli silloin sellainen ettei vaihtoehtoja ollut, olin eronnut ja tämä uusi romanssi erittäin varattu...varasin ajan ennen kun kerroin miehelle koko asiasta. Aina kun jossain tulee puhe tai kun lukee lehdestä abortista niin kyllä se mieleen muistuu ja sitä tulee aika ajoin mietittyä, mutta ratkaisua en sinäänsä kadu vaikka välillä pahalta tuntuukin.
Minä tein neljän lapsen jälkeen järkyttyneenä ja hätäpäissäni abortin.En harkinnut asiaa hyvin ja olen katunut kovasti.Vaikka tiedän,että oisi olut rankkaa monen pienen lapsen jälkeen niin jos oisin tiennyt miltä tuntuu jälkeenpäin niin oisin yrittänyt jaksaa.
Olempa harkinnut ainoaksi keinoksi millä pääsen tästä kaipuusta eroon,että josko yrittäisin sittenkin vielä lasta.Tää saattaa kuulostaa huonolta idealta,mutta neuvolassakin sanottiin minulle,että on aika yleistä monen tekevän vauvan aika pian keskeytyksen jälkeen.Eivät tuominneet ajatusta,toivottivat tervetulleeksi milloin vain.
Monille on kuulema auttanut pääsee elämässä eteenpäin.Siis ainoastaan tapauksessa,että tosiaan haluaakin lapsen.Moni ymmärtää tekonsa vasta tehtyään keskeytyksen.Minäkin ajattelin,että teen sen ja unohan koko asian.Eipä se käynytkään niin helposti,kyllä se painaa vaan joka päivä mieltä.Auttaskohan uusi raskaus eteenpäin,en tiedä?Toisaalta tuntuis väärältä,kun ei tyhmyyttään antanut edelliselle mahdollisuutta.
samanlainen olo kuin sulla neljän äiti. Meillä kolme lasta ennestään ja ajattelen että tähän tuskaan auttaisi jos saisi vielä mahdollisuuden antaa elämän yhdelle. Neljännelle lapselle.
Muuten minulla on olo ollut sama kuin sulla nimim. äiti. Kaduttaa hirveästi. En ymmärtänyt etukäteen miten pahalta voi tuntua. Ajattelin asiaa jälkiehkäisynä, kun keskeytys tehtiin aivan rask. alussa.
että seuraavan lapsen sitten adoptoin. Voin korvata tekemäni "synnin" sillä tavoin, että annan kunnon elämän jollekin lapselle joka ei sitä muulla tavoin saisi. Jollekin, jonka elämä olisi parantunut vain aikaisin tehdyn abortin tai sitten minun adoption avulla. Se ajatus helpottaa.
Koko perhe on valmis tarjoamaan kodin ulkomailta tulevalle lapselle. Mutta sen aika ei ole vielä. Nyt kasvatetaan nämä jo maailmassa olevat kunnon kansalaisen aluiksi :)
En ole varsinaisesti aborttia vastaan mutta musta toi on törkeetä että mennään noin oman pään mukaan että "must tuntuu tänään siltä että en halua lasta, teenpä abortin. Hei nyt mua kaduttaa taidanpa tehdä lapsen sittenkin" Noin vaan leikitään lapsen hengellä! Ei ne ole mitään tavaroita! Ja mikään tollanen syy että sekaannutaan varattuun mieheen ei oikeuta kostamaan sitä lapselle! Pitäisi jalat ristissä tai käyttäisi RIITTÄVÄÄ ehkäisyä! Todella törkeetä!
mulla ei ole ollu mitään murheita koska olin täysin varma mitä olin tekemässä.mulla on kaksi lasta ja nyt ei ollu mahiksia kolmanten ja oli täys vahinko.mietin kyl tarkkaan ratkaisua enkä ole katunut päivääkään ja jos alkaiskin kaduttaan niin saisin voimaa jo olevista lapsista.hyvää syksyä sinne kaikille:)
Olen myöskin jo äiti, minulla on yksi lapsi, 3½-vuotias poika.
Olen tehnyt abortin huhtikuussa, ja tunne edelleen välillä erittäin masentunut, että tuntuu todella pahalta...Säälin välillä, masennun, itken, jne jne.
Tunteet ovat samat?
Jos haluat mailata anna osoitteesi!
mitkä oli sulla ne painavimmat syyt, itse olen vastaavanlaisessa tilanteessa. en pysty antamaan anteeksi itselleni.
Elämä ei ole helppoa..
Mulla ollut tosi vaikeeta päästä yli...en oikeesti ymmärrä miksi sen tein. Sillä hetkellä se tuntui ainoalta ratkasulta kun tuntui että mies oli lopettamassa koko meidän juttua...ja muutenkin stressiä oli päällä sillä hetkellä niin paljon ettei saanut asioita selväksi päähän.
Esikoinen oli kuitekin 1,5 sillä hetkellä.
pyörii vuoden takainen abortti. Kaksi lasta ennestään. Ennen minäkin tuomitsin abortin mutta nyt tiedän että harva siihen ryhtyy kevein perustein...Mutta silti kadun vaikka tiedän että oma jaksaminen olisi ollut äärirajoilla. Ehkäisystä huolehdittiin mutta joskus sekin voi pettää...Nyt olisin valmis kolmanteen mutta mies ei halua keskustella asiasta...