...jokuaika sitten LUULIN ettei koirallamme ole epilepsiaa.Kyllähän se sitä oli sittenkin.Pari viikkoa sitten käytimme "Turrea" eläinlekurilla ja otatimme verikokeen varmentaen ettei oo esim.kasvia päässä.Kohtauksista kertoman perusteella lekuri sano ,että jos olis hänen koira,ei alottas vielä lääkitystä.Ookkei,katomma miten jatkossa ja toivoin ettei tarvis enää lekuria tavata...Meni vajaa viikko ja samalle päivää aamulla ja illalla tuli kohtaus ja silloin teimme päätöksen että ei enää JAKSETA/RASKITA/HALUTA/VOIDA katsoa kauempaa .Vielä ehti saaha yhen kohtauksen ennenkuin oli mahollista soittaa ja pyytää reseptiä suoraan apteekkiin.Saapa nyt nähä jatkossa onko noilla "tapuilla" millanen estovoima.Eilen illalla sai ekan kerran,aamulla tokan ja kohta kolmannen kerran.Että tämmönen oli "jatkokertomukseni"-jos se vaan ketään koiraihmistä kiinnostikaan.
100 pilleriä näin alkajaiseksi,2kpl kerrallaan,koska koiramme painaa 23kg.
Ei oo ikinä ollu vihanen,toivoisi ettei lääkkeestä olisi sivuvaikutusta ainakaan luonteeseen.
"Lapsihan"se on koirakin!
100 pilleriä näin alkajaiseksi,2kpl kerrallaan,koska koiramme painaa 23kg.
Ei oo ikinä ollu vihanen,toivoisi ettei lääkkeestä olisi sivuvaikutusta ainakaan luonteeseen.
"Lapsihan"se on koirakin!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni on myös epileptian (tosin epileptisen muunnoksen;ei mene tajuttomaksi vaan tärisee voimallisesti lihakset jäykkinä ja saa ns. poissaolokohtauksia) omaava koira...ekan kerran todettiin neljä vuotta sitten ja nyt laitoin vasta lääkitykselle, tuli aiemmin niin harvakseltaan kohtauksia ja nykyisin tiheään. Eli kuurilla olemme olleet nyt yli kolmatta viikkoa ja lääkitys toimii hyvin..koira on jälleen oma itsensä :)koira on nyt kymmen-vuotias ja toivottavasti "terveitä" vuosia edessä ainakin hyvältä näyttää. :)tsemppiä teillekin..
Meillä kultainennoutaja, joka on nyt 13 vuotias on syönyt barbivet epilepsia lääkkeitä neljä vuotta..
Olen niin tyytyväinen ratkaisuun, että aloitimme lääkityksen,kohtaukset oli todella pahoja kun niitä ilmeni.
Nyt kesällä nostimme annosta kuuten tablettiin neljästä, kun kohtauksi tuli välillä. Koirallamme on pahojen kohtausten varalle kotona ja aina lenkkipolulla mukana diazepam peräruiskeita, jotka laukaisee pahan kohtauksen nopeasti, näitä siksi, kun kyseessä on vanha koira, liian rankkoja saattaa olla kouristukset.
Nyt tosiaan tällä lääkemäärällä olemme hyvin selvinneet, koputtaen puuta:ilman kohtauksia:)
Alkuun kun annoimme neljävuotta sitten muutaman päivän lääkkeitä, seurauksena oli uni ja jalattomuus, annosta pienennettiin ja hyvin meni!
Meillä elellään normaalia elämää, toki olen kieltämättä ylisuojeleva kultaani kohtaan...ei ärsytykisiä lainkaan, ettei hermostu ja tule kohtausta!!!
KIVOJA HETKIÄ KOIRASI KANSSA, NAUTTIKAA TOISISTANNE:)
vuosi sitten koira alkoi saada kohtauksia, jotka eläinlääkäri sitten totesi epilepsiaksi. Sai lääkkeeksi myös noita barbivet-tabletteja. Mitään kokeita ei silloin otettu. Kohtaukset loppuivat, mutta koira alkoi kovasti lihoa, joten annostusta vähennettiin. Noin vuosi ensimmäisistä kohtauksista koiramme sairastui vakavasti, virtsa muuttui tummaksi, ei syönyt eikä juonut. Veimme kiirastorstaina koiramme lääkäriin, joka tunnusteli mm. koiran vatsaa ja sanoi kyseessä olevan todennäköisesti kasvaimen maksassa tai pernassa, mikäli näin olisi ei enää olisi mitään tehtävissä.Koska kyseessä oli pääsiäispyhät, kehotti viemään pyhien jälkeen pieneläinklinikalle tarkempiin tutkimuksiin. Lauantaiaamuna koiramme oli kuitenkin jo niin huonossa kunnossa, että veimme hänet päivystävälle eläinlääkärille. Ell antoi koirallemme runsaasti nestettä, niin suoneen, kuin nahkankin alle ja aikoi ottaa myös ultran. Valitettavasti ultra ei suostunut toimimaan.
Koiramme kuoli samana iltana noin kello 23.
Mieleeni onkin tullut näin jälkeenpäin, että entäpä jos kyseessä alunperinkin oli aivokasvain, joka sitten levisi muualle elimistöön eikä epilepsia...
mEILLE AINAKIN HETI SANOTTIIN,ETTÄ PITÄÄ OTTAA VERIKOKEET EHDOTTOMASTI ENNNEN LÄÄKITYKSEN ALOITTAMISTA..Harmi teidän koiran puolesta:(
Kasvaimet jos niitä on oireilee saman kaltaisesti, kuin epilepsia.
Jotkut lääkärit haluavat ottaa varmuuden vuoksi myös kallokuvat epäillessään epilepsiaa,varmistavat juuri kasvaimet.
"Meillä - muutama" kirjoittaneelle voin samaistua kokemukseeni kun kauan sitten järjestyksessään toinen koiramme sairastui penikkatautiin,lääkkeet ei auttaneet ja oli vietävä piikille...Se oli kauheaa!
Eka koiramme puolestaan karkasi sylistäni kun laskin vintin ulkorappusilta"persemäen",(oli jonkinlainen remontti silloin meneillään)maahan mätkähettyämme karkas,eikä sen koommin näkynyt etsinnöistä huolimatta.Tätä nykyistä edellinen,eli kolman pystykorvamme,joka toella oli VIISAS koira,kunnes mummolassa kontrollisa petti ja pienenpienestä raosta jonku elukan perään hyppäsi isoon lietekaivoon,oli vihreä kanahka päällä niin ei älynny sen pettävän.Voi sitä tuskaani kun yli kymmenen vuotta ilonamme ollutta "lasta"sieltä ylös ongittiin pestäväksi.Mummolan mailla,luonnon kivenpuolikkaan juurella, on Tessumme sammalilla peitetty ja kivillä ympäröity hauta.-NYT sitten tämä,
Joulupäivänä 2003,syntynyt "SEKARO"-koiramme sai tollasen tauvin..ei oo mukava.Mutta katotaan.Ainakaan ei vielä näy ei sitte minkaanlaisia sivuvaikutuksia,pölöhöttää niinkuin ennenkin ja vauhtia riittää,mutta osaa olla myös
niin "herttainenkin".HAU-HAU kaikille!
Tapahtumia teillä on riittämiin...
Hyvät voinnit koiran kanssa ja muista antaa lääkkeet melko sään.ajoin!Meillä vanhus tietää lääkkeiden ottoajan ja odottelee jo namia palkaksi jääkaapilla!
Lääkkeistä on tullut kai sen päivän koho kohtia:)