En tiennyt mielesi pimeyttä.
En katseesi taakse nähnyt.
Olin sokea edessäsi, täysin johdateltavissa.
Luulin, että olin rakastunut ja hukuttauduin maailmaasi vapaasta tahdosta.
Aluksi en uskonut,mitä he sinusta puhuivat.Kun viimein uskoin, oli jo myöhäistä.
Olin kuin posliininukke rajuissa leikeissäsi.
En kestänyt, hajosin.
Nyt huokailen itsetunto palasina.
Soitat yhä,yrität tavoittaa.
Turhaa se on, sillä
en vastaa....
Käperryn häpeissäni,tuskiani valitan.
Haaveilen maailmasta,jota ei ole,paikasta paremmasta.
Haluan vain kadota,mennä pois,
jonnekkin kaus,
uuteen galaksiin...
En katseesi taakse nähnyt.
Olin sokea edessäsi, täysin johdateltavissa.
Luulin, että olin rakastunut ja hukuttauduin maailmaasi vapaasta tahdosta.
Aluksi en uskonut,mitä he sinusta puhuivat.Kun viimein uskoin, oli jo myöhäistä.
Olin kuin posliininukke rajuissa leikeissäsi.
En kestänyt, hajosin.
Nyt huokailen itsetunto palasina.
Soitat yhä,yrität tavoittaa.
Turhaa se on, sillä
en vastaa....
Käperryn häpeissäni,tuskiani valitan.
Haaveilen maailmasta,jota ei ole,paikasta paremmasta.
Haluan vain kadota,mennä pois,
jonnekkin kaus,
uuteen galaksiin...
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuttua tuo oli minullekin, minäkin halusin hävitä
ja lähdin pakoon meren taa enkä tiedä voinko koskaan palata takaisin
runo.. En tiedä mitä sanoa. Hieno, paljon tunnetta.. epätoivoa.. Voiko sanoa että pidin, mutta kosketti.
Myötätunnosta erään rakkaan ystävän kokemuksista kirjoitin.En ole itse tuollaista kohtaloa kokenut,mutta ainakin epätoivo on minulle jonkinlainen pysyvä tila...
Nuo viimeisimmät runosi olivat taasen elämänmakuisia,etenkin tuosta Riippuvaisuus-runostasi pidin.
Epätoivo lienee pysyvä tila minulle,joten se näkyy myös runoissa...
Rakastunnu,eihän nää rakkaassaan mitään pahaa?
Miten petollinen on sydän? Rakkauden takana,aina väijyy miekka? Toivon,et haavottuneet siipes eheytyy ja ne vielä sua kantaa.
ystäväni kohtalosta.Ystävän, jota olen niin monesti lohduttanut.Ehkäpä siinä sitten itsekkin katkeroituu,kun toiselle tehdään niin pahasti...