Aatelkaa milt musta tuntuu kun mulla ei oo aamulla ketään kaveria kun herään. Kun olen vasta lapsi niin on vaike ymmärtää kun toisillakin on eläin ja meillä on sietten jotakin muuta erikoista. musta tuntuu, että joskus te haluisitte päästä siitä eroon, mutta silloin kun halusittte eläimen jka saitte kissan ajattelitte ehkäpä vain että muilla on mutta ette jaksaisikaan hooitaa sitä jollion eläin saa huonon elämän. Kohdelkaa siis eläinetänne kuon kultakimpaletta... Huonoina hetkinä ajatelkaa vaikka niita kenellä ei ole niin luulenpa että te kuitenkin haluatte säilyttää kissanne tai muun eläimenne!
elämä ilman kissaa
poju
57879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 563 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikä yritys tuo oli? Mikä oli kirjoittajan motiivi? Aikuinenhan sinä lienet käyttämistäsi lauseista päätellen..:) Kerro pliis.
juu, oon lapsi.. En nyt kyllä aivan tajunnut, mitä haet takaa, mutta olen lapsi jos sinä sitä yrität kysyä.
on mullakin vaikeeta. mä en saanut mopoa vaikka melkeen luvattiin. elämä sucks.
En oieen saa mitään siltä musta tuntuu ... karit saa mopoja ja peltoautoja uusii eläimiä.. Mä oon ihna kade kaikkille !!
Syystä tai toisesta on monia ihmisiä, jotka eivät voi elää yhdessä lemmikkieläimen kanssa. Rakkaasta korvaamattomaksi koetusta karvaisesta perheenjäsenestä on luovuttava tai sitä ihanaa kirkassilmäistä pentua ei voi ottaa omaksi. Kerrassaan karmea yhtälö, kenen kohdalle se milloinkin sattuu asettumaan. Ei ole reilua.
Kotiin tullessa ei ole kukaan naukaisemassa ja rientämässä ovelle vastaan tulijaa. Ei valjaiden solkien sulkemista ja vatsapuolen hihnan asettelua lenkille lähtiessä. Liha-annoksia ei tarvitse ottaa sulamaan eikä pilkkoa ruokakuppiin. Jääkaapin oven avaaminen ei aikaansaa vähäisintäkään liikahdusta huoneistossa. On niin hiljaista.
Kukaan ei ole tunkemassa syliin, kun illan hiljaisina hetkinä kirjoittelet tietokoneellasi. Poissa on myös painon tunne peitteen jälkopäässä, kun heräät yöllä ja käännät kylkeäsi. Vain unen häivähdyksen verran leikit lemmikkisi kanssa, kunnes aamun valjetessa olet jälleen yksin.
Sitä puuttuvaa ulkomaansertiä ei enää tarvita. Ei ole pestävää ja vaahdotettavaa turkkia eikä föönillä kuivattavia kainaloita. Näet näyttelylistan kokonaisuutena ilman että mikään yksityinen tapahtuma kiinittäisi sen enempää huomiotasi. Sinulle ne sopivat kaikki tai sitten ei mikään. Enää ei tarvitse suunnitella.
Ajattelen näitä asioita pienen kiitävän hetken ja hiljennyn huomatessani etten ole valmis luopumaan mistään mitä kuvittelen vaikkapa onneksi. Se voisi olla sitä, etten toistaiseksi ole allerginen millekään eläimelle, enkä omaa kielteisiä tunteita mitään lemmikkiä kohtaan.
Kirjoituksesi sai minut miettimään tiettyjä itsestään selvyyksiä toisesta näkökulmasta ja se on: jos?... Olisiko minulla tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa. Voimaa muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan?