Miten ateisti selviää?

sun-glasses

Omista tai läheisen ihmisen

- vastoinkäymisistä

- masennuksesta

- itsemurha-ajatuksista

94

3834

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Nasse

      mites finnit tai amis?

      Ootko duunannu corollaasi uudet wunderbaumit?

      Vieläkö neitsyys rassaa mieltä?

      Miltä tuntuu olla sekö hölmö että uskoa olemattomiin?

      • sun-glasses

        Kiitos Nasse imarteluista, kukaan ei ole minua teiniksi sanonut pitkiin aikoihin!

        Finnit ja amis ei ole ongelma.
        En omista corollaa.
        Neitsyyskään ei ole ongelma.
        Joskus on ihan kiva hölmöillä. Kerro sinä miten olet näin kauan pysynyt uskossa saunatonttuun?

        Olipa kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa!


    • PikanaPakana

      Mutta ajankanssa, puhumalla ja sopeutumalla.

      Isensä murhaaminen on vain todella huono vaihtoehto. Jos joku sitä miettii, niin kannattaa kokeeksi miettiä omia hautajaisia. Parempi vaihtoehto on vaikka ryhtyä vasite vittumaiseksi ihmiseksi.

      • Per Saukko

        Jos ihmisellä on kanttia ja pelkää elämää enemmän kuin kuolemaa, niin hänellä on oikeus ottaa itsensä hengiltä.


      • sun-glasses

        Nuo ovat varmaan tärkeitä asioita huomioida; aika, puhuminen ja sopeutuminen. Monta kertaa elämässä on niin kiireinen tahti päällä, että jo siitä syystä moni ihminen väsyy ja masentuukin.
        Joskus täytyy vain levätä ja antaa aikaa itselleen.

        Puhuminen on myös hyvä asia, kunhan se ei tarkoita riitelemistä ja huutamista. Joskus saattaa olla hyvä riidelläkin, mutta riidat voivat olla hyvin repiviä jos aletaan huutaa kaikki menneet ja tulevat niin että naapuritkin kuulevat.

        Sopeutuminen. Kuulostaa hyvältä sanalta. Ilmeisesti sopeutuminen voi sisältää monia asioita, ja sopeutumiseen tarvitaan aikaa, sopeutuminen ei tapahdu hetkessä.

        Minulla on sellainen käsitys, että aika moni jossain elämänsä vaiheessa miettii itsemurhaa. Mutta en tiedä, auttaako hautajaisten ajattelu itsemurha-ajatuksiin; ehkä joku saa siitä apua.


      • PikanaPakana
        Per Saukko kirjoitti:

        Jos ihmisellä on kanttia ja pelkää elämää enemmän kuin kuolemaa, niin hänellä on oikeus ottaa itsensä hengiltä.

        se on kyllä aika surkeaa hommaa. Mitenköhän olis? Kannattaisko vain koittaa kohdata pelkonsa. Siihen ei välttämättä kuole (kovin äkkiä).

        Niin ja koti on vaarallinen paikka. Sinne on moni kuollu.


      • PikanaPakana
        sun-glasses kirjoitti:

        Nuo ovat varmaan tärkeitä asioita huomioida; aika, puhuminen ja sopeutuminen. Monta kertaa elämässä on niin kiireinen tahti päällä, että jo siitä syystä moni ihminen väsyy ja masentuukin.
        Joskus täytyy vain levätä ja antaa aikaa itselleen.

        Puhuminen on myös hyvä asia, kunhan se ei tarkoita riitelemistä ja huutamista. Joskus saattaa olla hyvä riidelläkin, mutta riidat voivat olla hyvin repiviä jos aletaan huutaa kaikki menneet ja tulevat niin että naapuritkin kuulevat.

        Sopeutuminen. Kuulostaa hyvältä sanalta. Ilmeisesti sopeutuminen voi sisältää monia asioita, ja sopeutumiseen tarvitaan aikaa, sopeutuminen ei tapahdu hetkessä.

        Minulla on sellainen käsitys, että aika moni jossain elämänsä vaiheessa miettii itsemurhaa. Mutta en tiedä, auttaako hautajaisten ajattelu itsemurha-ajatuksiin; ehkä joku saa siitä apua.

        muussa mielessä, kuin siinä että miettii toisenkin kerran. On nimittäin aika äärimmäisen itsekästeko. Joten siksi on hyvä miettiä seurauksia etukäteen. Jälkikäteen voi olla hiukan hankalaa:)


      • sun-glasses
        Per Saukko kirjoitti:

        Jos ihmisellä on kanttia ja pelkää elämää enemmän kuin kuolemaa, niin hänellä on oikeus ottaa itsensä hengiltä.

        Kuka antaa tällaisen oikeuden ottaa oman hengen?
        Onko se tämä oman käden oikeus?


      • Isti Ate
        sun-glasses kirjoitti:

        Kuka antaa tällaisen oikeuden ottaa oman hengen?
        Onko se tämä oman käden oikeus?

        ...että kuka VOI OTTAA OIKEUDEN POIS?


      • PikanaPakana
        sun-glasses kirjoitti:

        Nuo ovat varmaan tärkeitä asioita huomioida; aika, puhuminen ja sopeutuminen. Monta kertaa elämässä on niin kiireinen tahti päällä, että jo siitä syystä moni ihminen väsyy ja masentuukin.
        Joskus täytyy vain levätä ja antaa aikaa itselleen.

        Puhuminen on myös hyvä asia, kunhan se ei tarkoita riitelemistä ja huutamista. Joskus saattaa olla hyvä riidelläkin, mutta riidat voivat olla hyvin repiviä jos aletaan huutaa kaikki menneet ja tulevat niin että naapuritkin kuulevat.

        Sopeutuminen. Kuulostaa hyvältä sanalta. Ilmeisesti sopeutuminen voi sisältää monia asioita, ja sopeutumiseen tarvitaan aikaa, sopeutuminen ei tapahdu hetkessä.

        Minulla on sellainen käsitys, että aika moni jossain elämänsä vaiheessa miettii itsemurhaa. Mutta en tiedä, auttaako hautajaisten ajattelu itsemurha-ajatuksiin; ehkä joku saa siitä apua.

        käydä henkisesti pohjalla. Syystä taikka toisesta. "Se mikä ei tapa, niin vahvistaa", mutta epäilen päteekö uskovaiseen ihmiseen.

        Jotkut uskovaisethan tykkää vertauksista?

        Ja lisäksi tietää vaikkapa sen, että miten auton peltejä oiotaan, jos tyrii parkkipaikalla ja saa lommon autoonsa.

        Sitten tuo lommo pitäisi korjata.

        Vaihtoehtoina on työläs peltien oikominen, metallia pakottamalla takaisin alkuperäiseen muotoonsa.

        Helpompi vaihtoehto on lyödä kintaalla pakkelia lommo täytään ja maalia päälle.

        Lopputulos näyttää päältäpäin samalta.
        Tuo jälkimmäinen, helpompi vaihtoehto vastaa mielestäni uskovaista.


      • sun-glasses
        Isti Ate kirjoitti:

        ...että kuka VOI OTTAA OIKEUDEN POIS?

        No tuon oikeudenhan tavallaan voi ottaa pois jos ihmisen sitoo johonkin pakkopaitaan niin ettei hän voi vahingoittaa itseään tai hänet lääkitään niin, ettei hän tee itselleen mitään pahaa.
        Mutta ei tämä oikein ole hyvä vastaus mielestäni.

        Eiköhän sitä oikeutta tavallaan yritetä ottaa sillä tavalla pois, että puhutaan siitä, miten paha asia on tehdä itsemurha, miten väärin se on toisia ihmisiä kohtaan ja yhteiskuntaa kohtaan ja verokarhua kohtaan ja keneltä nyt mitäkin velvoitteita olisi jäämässä hoitamatta; näitä keskeneräisiä tekoja kohtaan...

        En minä ole itsemurhaa kenellekään suosittelemassa enkä puolustamassa, älkää ymmärtäkö väärin.


      • sun-glasses
        PikanaPakana kirjoitti:

        käydä henkisesti pohjalla. Syystä taikka toisesta. "Se mikä ei tapa, niin vahvistaa", mutta epäilen päteekö uskovaiseen ihmiseen.

        Jotkut uskovaisethan tykkää vertauksista?

        Ja lisäksi tietää vaikkapa sen, että miten auton peltejä oiotaan, jos tyrii parkkipaikalla ja saa lommon autoonsa.

        Sitten tuo lommo pitäisi korjata.

        Vaihtoehtoina on työläs peltien oikominen, metallia pakottamalla takaisin alkuperäiseen muotoonsa.

        Helpompi vaihtoehto on lyödä kintaalla pakkelia lommo täytään ja maalia päälle.

        Lopputulos näyttää päältäpäin samalta.
        Tuo jälkimmäinen, helpompi vaihtoehto vastaa mielestäni uskovaista.

        Jos tarkoitit sitä, että vastoinkäymisen kautta vahvistuu, niin miksei se sovellu yhtä hyvin uskovaiseen kuin ateistiinkin? Jos ei katkeroidu vaikeista kokemuksistaan, se on myönteistä. Jos katkeroituu, voiko sen pahempaa ollakaan? Jos katkeroituu niin se katkeruus leviää kaikkiin asioihin ja alkaa näkymään läpi ihmisestä.

        Sinäkin kovasti tykkäät yleistää; siis se on sinun mielestäsi uskovainen joka vain pakkelilla paikkailee virheitään? En väitä, etteikö uskovainenkin tähän sortuisi, mutta kyllä luulen että myös ateisti erehtyy tähän samaan metkuun.


      • Per Saukko
        sun-glasses kirjoitti:

        Kuka antaa tällaisen oikeuden ottaa oman hengen?
        Onko se tämä oman käden oikeus?

        Avuttomalla pitäisi olla oikeus eutanasiaan, jos pelkää elämää. Vaikea ymmärtää, että sitä oikeutta ei ole tässä maassa. Elämä kuitenkin väistämättä aina päättyy ennemmin tai myöhemmin.


      • sun-glasses
        Per Saukko kirjoitti:

        Avuttomalla pitäisi olla oikeus eutanasiaan, jos pelkää elämää. Vaikea ymmärtää, että sitä oikeutta ei ole tässä maassa. Elämä kuitenkin väistämättä aina päättyy ennemmin tai myöhemmin.

        Sanot, että avuttomalla pitäisi olla oikeus eutanasiaan, jos pelkää elämää.

        Kukahan määrittelisi siinä tapauksessa, minkälainen avuttomuus on riittävä, miten paljon elämää pitää pelätä?

        Ihminen voi elämänsä eri vaiheissa pelätä elämää. Joku koululainen voi pelätä elämää koulukiusaamisen vuoksi - sallittaisiinko hänelle eutanasia, että pääsee pelkäämästä elämää?

        Joku voi vaikka pelätä työhön menemistä kun on stressaava, vaativa työ ja mahdollisesti työpaikkakiusaamista ym. ongelmia. Saisiko näillä perusteilla eutanasian? Elämä voi pelottaa kovastikin?

        Tai jos joku läheinen on kuollut, tai avioero on vienyt läheisen ihmisen, lapsi on kuollut, seurustelu päättynyt, jostakin syystä paha mieli... Näitä syitä voisi keksiä paljonkin, kun varsinkin joku herkkä ihminen voi alkaa pelätä elämää ja toivoa elämästä pois pääsyä.

        Kävisikö eutanasian sallimisessa sitten kuitenkin niin, että joku toinen päättäisi lähimmäisensä puolesta, kun katsoisi että tuossa tilanteessa jo sopisi pelätä elämää sen verran paljon, että on hyvä hetki poistua tästä elämästä?

        Jos on aikaisemmin tehnyt päätöksen että siinä ja siinä tilanteessa minun elämäni saa päättää, niin entä jos mielipide tästä asiasta muuttuukin, mutta ei ole enää mahdollisuutta ilmaista tätä mielenmuutosta? Onhan tämäkin aivan mahdollista.

        Voisiko joku kehittää sellaisen mittarin, että kun mittari osoittaa tietyn suuruista elämänpelkoa, niin silloin on eutanasiaan oikeus?


      • Per Saukko
        sun-glasses kirjoitti:

        Sanot, että avuttomalla pitäisi olla oikeus eutanasiaan, jos pelkää elämää.

        Kukahan määrittelisi siinä tapauksessa, minkälainen avuttomuus on riittävä, miten paljon elämää pitää pelätä?

        Ihminen voi elämänsä eri vaiheissa pelätä elämää. Joku koululainen voi pelätä elämää koulukiusaamisen vuoksi - sallittaisiinko hänelle eutanasia, että pääsee pelkäämästä elämää?

        Joku voi vaikka pelätä työhön menemistä kun on stressaava, vaativa työ ja mahdollisesti työpaikkakiusaamista ym. ongelmia. Saisiko näillä perusteilla eutanasian? Elämä voi pelottaa kovastikin?

        Tai jos joku läheinen on kuollut, tai avioero on vienyt läheisen ihmisen, lapsi on kuollut, seurustelu päättynyt, jostakin syystä paha mieli... Näitä syitä voisi keksiä paljonkin, kun varsinkin joku herkkä ihminen voi alkaa pelätä elämää ja toivoa elämästä pois pääsyä.

        Kävisikö eutanasian sallimisessa sitten kuitenkin niin, että joku toinen päättäisi lähimmäisensä puolesta, kun katsoisi että tuossa tilanteessa jo sopisi pelätä elämää sen verran paljon, että on hyvä hetki poistua tästä elämästä?

        Jos on aikaisemmin tehnyt päätöksen että siinä ja siinä tilanteessa minun elämäni saa päättää, niin entä jos mielipide tästä asiasta muuttuukin, mutta ei ole enää mahdollisuutta ilmaista tätä mielenmuutosta? Onhan tämäkin aivan mahdollista.

        Voisiko joku kehittää sellaisen mittarin, että kun mittari osoittaa tietyn suuruista elämänpelkoa, niin silloin on eutanasiaan oikeus?

        Avuton on silloin, kun sairauden takia ei itse kykene riistämään omaa henkeään. Jos joku haluaa lähteä tästä maailmasta ja pystyy siihen omin neuvoin, hän tuskin tarvitsee apua siihen.

        Niin että määrittele vain avuttomuusluokituksia kaikessa rauhassa ja kysy missä tapauksessa... Eipä mene aikasi hukkaan.


      • PikanaPakana
        sun-glasses kirjoitti:

        Jos tarkoitit sitä, että vastoinkäymisen kautta vahvistuu, niin miksei se sovellu yhtä hyvin uskovaiseen kuin ateistiinkin? Jos ei katkeroidu vaikeista kokemuksistaan, se on myönteistä. Jos katkeroituu, voiko sen pahempaa ollakaan? Jos katkeroituu niin se katkeruus leviää kaikkiin asioihin ja alkaa näkymään läpi ihmisestä.

        Sinäkin kovasti tykkäät yleistää; siis se on sinun mielestäsi uskovainen joka vain pakkelilla paikkailee virheitään? En väitä, etteikö uskovainenkin tähän sortuisi, mutta kyllä luulen että myös ateisti erehtyy tähän samaan metkuun.

        että siihen helposti sortuu.

        En tiedä mitä tarkoitat virheellä. Mutta edelleen pidän uskontoa jotenkin keinotekoisena (muovisena) täytteenä ihmisen elämässä.

        Toki ihmisellä on muitakin tapoja pakkailla elämäänsä kuin esim. uskonto. Vaitoehtoina löytyy lukuisia riippuvuus mahdollisuuksia. Istelläni on tuo nikotiini. Jollain toisella se voi alkoholi, pelaaminen tai se voi olla jokin muukin, esim. syömishäiriö tms.

        Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Jos joku kuvitelee, että on, niin silloin kyllä heittää jostain yli pahasti.


      • sun-glasses
        PikanaPakana kirjoitti:

        että siihen helposti sortuu.

        En tiedä mitä tarkoitat virheellä. Mutta edelleen pidän uskontoa jotenkin keinotekoisena (muovisena) täytteenä ihmisen elämässä.

        Toki ihmisellä on muitakin tapoja pakkailla elämäänsä kuin esim. uskonto. Vaitoehtoina löytyy lukuisia riippuvuus mahdollisuuksia. Istelläni on tuo nikotiini. Jollain toisella se voi alkoholi, pelaaminen tai se voi olla jokin muukin, esim. syömishäiriö tms.

        Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Jos joku kuvitelee, että on, niin silloin kyllä heittää jostain yli pahasti.

        Ai sinä puhuit uskonnosta! Uskonto voi todella ollakin elämän keinotekoista täytettä niin kuin sanoit. Uskonto ja usko ovat kuitenkin eri asioita. Uskonnollinen ihminen ja uskovainen ihminen ovat eri asioita. Nämä käsitteet kyllä usein sekoitetaan.

        Ja monenlaisiin riippuvuuksiin on mahdollisuus osallistua elämänsä aikana, ihan vaikka kahvi ja suklaa esimerkkeinä. Sitten asia erikseen ovat riippuvaisuussuhteet toisiin ihmisiin; esim. vanhempiin, entisiin kumppaneihin, joista ei millään tahdo päästä irrottautumaan.

        Täydellisiä ihmisiä ei kyllä ole, mutta oletko lukenut joskus työpaikkailmoituksia; minusta ainakin tuntuu että haetaan melko täydellisiä ihmisiä? Helpompihan se on sitten valita muutamasta harvasta kuin muutamasta sadasta.


      • eeh

        itsemurhaan?


      • hmmm
        Isti Ate kirjoitti:

        ...että kuka VOI OTTAA OIKEUDEN POIS?

        ennenkuin sen voi antaa/voidaan ottaa pois. Et voi antaa/sinulta ei voida ottaa mitään sellaista mitä sinulla ei ole.


      • eeh
        Per Saukko kirjoitti:

        Avuttomalla pitäisi olla oikeus eutanasiaan, jos pelkää elämää. Vaikea ymmärtää, että sitä oikeutta ei ole tässä maassa. Elämä kuitenkin väistämättä aina päättyy ennemmin tai myöhemmin.

        Perusteluja pliiz!


      • Nimetön
        eeh kirjoitti:

        Perusteluja pliiz!

        On ihmisrääkkäystä pitkittää ihmisen kärsimyksiä silloin, kun mitään toivoa paremmasta ei ole. Eläinrääkkäyksestä voidaan tuomita rangaistuksiin mutta ihmisrääkkäyksestä ei -pliiizz.


      • sun-glasses
        Per Saukko kirjoitti:

        Avuton on silloin, kun sairauden takia ei itse kykene riistämään omaa henkeään. Jos joku haluaa lähteä tästä maailmasta ja pystyy siihen omin neuvoin, hän tuskin tarvitsee apua siihen.

        Niin että määrittele vain avuttomuusluokituksia kaikessa rauhassa ja kysy missä tapauksessa... Eipä mene aikasi hukkaan.

        Jos on niin avuton, ettei itse pysty halutessaan riistämään henkeään, niin saattaa myös olla vaikeaa tätä toivettaan saada kerrotuksi niin että tulee oikein ymmärretyksi (esim. puhekyky mennyt tai ei pysty kirjoittamaan).

        Ihminen on aikaisemmin tehnyt sopimuksen, että kuolemisessa saa auttaa, jos sairaus etenee niin pahaksi, ettei ole itse mahdollista tätä toivettaan toteuttaa. Mutta jos tämä ihminen muuttaakin mieltään, eikä saa enää kerrotuksi muuttuneesta mielipiteestään? Silloinhan hänen toiveensa ei toteudu kuitenkaan.

        Joku ulkopuolinen voi ajatella sairaasta ja avuttomasta ihmisestä, että tämän pitäisi jo päästä "pois". Että eihän tuollainen elämä voi olla minkään arvoista. Mutta onkohan tuo aina totta? Voiko toinen ihminen arvioida toisen elämänhaluja ja kuolemankaipuuta?

        Itse olen joskus ollut hoitamassa hyvin vaikeasti sairaita ihmisiä ja olen yllättynyt joidenkin hyvin vaikeaa sairautta ja avuttomuutta kokevien ihmisten elämänhalua!


      • sun-glasses
        hmmm kirjoitti:

        ennenkuin sen voi antaa/voidaan ottaa pois. Et voi antaa/sinulta ei voida ottaa mitään sellaista mitä sinulla ei ole.

        Eli siis itsemurha on varkaus? Eihän sitä ole lupa tehdä.


      • Nimetön
        sun-glasses kirjoitti:

        Jos on niin avuton, ettei itse pysty halutessaan riistämään henkeään, niin saattaa myös olla vaikeaa tätä toivettaan saada kerrotuksi niin että tulee oikein ymmärretyksi (esim. puhekyky mennyt tai ei pysty kirjoittamaan).

        Ihminen on aikaisemmin tehnyt sopimuksen, että kuolemisessa saa auttaa, jos sairaus etenee niin pahaksi, ettei ole itse mahdollista tätä toivettaan toteuttaa. Mutta jos tämä ihminen muuttaakin mieltään, eikä saa enää kerrotuksi muuttuneesta mielipiteestään? Silloinhan hänen toiveensa ei toteudu kuitenkaan.

        Joku ulkopuolinen voi ajatella sairaasta ja avuttomasta ihmisestä, että tämän pitäisi jo päästä "pois". Että eihän tuollainen elämä voi olla minkään arvoista. Mutta onkohan tuo aina totta? Voiko toinen ihminen arvioida toisen elämänhaluja ja kuolemankaipuuta?

        Itse olen joskus ollut hoitamassa hyvin vaikeasti sairaita ihmisiä ja olen yllättynyt joidenkin hyvin vaikeaa sairautta ja avuttomuutta kokevien ihmisten elämänhalua!

        ...


      • sun-glasses
        Nimetön kirjoitti:

        ...

        Siis kenen tahto? Jumalan vai ihmisen vai...?


      • Nimetön
        sun-glasses kirjoitti:

        Siis kenen tahto? Jumalan vai ihmisen vai...?

        ...


      • juutas
        sun-glasses kirjoitti:

        Kuka antaa tällaisen oikeuden ottaa oman hengen?
        Onko se tämä oman käden oikeus?

        Eikös uskovien pitäisi oikein odottaa kuolemaa tai suorastaan tavoitella sitä? Sillä silloinhan pääsee pois maallisista kärsimyksistä taivaan iloihin. Miksi pitäisi ylipäätään täällä vitkutella jos kerran tuonpuoleisessa on ihanuudet odottamassa?


      • sun-glasses
        juutas kirjoitti:

        Eikös uskovien pitäisi oikein odottaa kuolemaa tai suorastaan tavoitella sitä? Sillä silloinhan pääsee pois maallisista kärsimyksistä taivaan iloihin. Miksi pitäisi ylipäätään täällä vitkutella jos kerran tuonpuoleisessa on ihanuudet odottamassa?

        En nyt sentään odota kuolemaa, mutta jos kuolema tulee niin eiköhän se "elämä" vain paremmaksi muutu.


    • sulle...

      Eikö ateisti voi muka selvitä läheisen ihmisen kanssa vastoinkäymisistä ja uskoa hyvään tulevaisuuteen ihan yhtä hyvin kuin uskovainenkin?
      Kuten sanottu, Jumala ei ole mikään "pikapalvelu", joten ei usko sinänsä takaa optimistista ajattelua! Voihan joku ihan hyvin uskoa Jumalan olemassaoloon ja silti nähdä tulevaisuutensa harmaana. Itse ainakin ajattelisin asian enemmänkin niin, että ateistin ja uskovaisen ajatuttelun ero koskee kuoleman jälkeistä elämää eikä niinkään tätä. Toisin sanoen, ateisti voi kokea ihan samat ilot ja surut tässä elämässä kuin uskovainenkin! Jumalan läheisyyden tavoittaa vasta parhaiten kuoltuaan...

      • ....

        "ajatuttelun ero", siis ajattelun ero :D

        Juuri siksi koska Jumala ei ole mikään pikapalvelu, ei Häneen uskominen takaa välttämättä ollenkaan onnellista elämää. Mutta sen sijaan Jumalaan uskominen voi rauhoittaa ihmistä ajatellessaan sitä, mitä kuoleman jälkeen on. Ateistihan ajattelee, ettei ole mitään... ja se on aika hirvittävä ajatus! (ainakin omasta mielestäni).

        Eli sen vain sanon, että tuota ensimmäistä kysymystä en ollenkaan ymmärrä. Joskus voi olla jopa niin, että uskovainen ajattelee että Jumala rankaisee häntä nyt jostain, kun taas ateisti ymmärtää elämän vastoinkäymiset satunnaisiksi tapahtumiksi.


      • sun-glasses

        Kyselen mielenkiinnosta. Koska itse uskon Jumalaan, niin nämä esittämäni kysymykset omalta kohdaltani paljolti ratkeavat siihen suuntaan. Mutta mietin sitä, että mihin ateisti turvautuu, kun hän ei usko Jumalaan.

        Ei todellakaan tarkoita että uskovalla olisi aina optimistinen ajattelu päällä! Onhan uskovillakin masennusta, itsemurha-ajatuksia, monenlaisia vastoinkäymisiä.

        Siis minä nyt ajattelin lähinnä sitä, että mihin ateisti voi turvata hädässään, vai eikö hänellä ole mitään hätää, niin ei tarvitse turvata...
        No joo, onhan ammattiauttajat, psykiatriset palvelut, lääkkeet jne. jne. Mutta mitäs jos näistä ei olisikaan apua?


      • ......
        sun-glasses kirjoitti:

        Kyselen mielenkiinnosta. Koska itse uskon Jumalaan, niin nämä esittämäni kysymykset omalta kohdaltani paljolti ratkeavat siihen suuntaan. Mutta mietin sitä, että mihin ateisti turvautuu, kun hän ei usko Jumalaan.

        Ei todellakaan tarkoita että uskovalla olisi aina optimistinen ajattelu päällä! Onhan uskovillakin masennusta, itsemurha-ajatuksia, monenlaisia vastoinkäymisiä.

        Siis minä nyt ajattelin lähinnä sitä, että mihin ateisti voi turvata hädässään, vai eikö hänellä ole mitään hätää, niin ei tarvitse turvata...
        No joo, onhan ammattiauttajat, psykiatriset palvelut, lääkkeet jne. jne. Mutta mitäs jos näistä ei olisikaan apua?

        "Mutta mitäs jos näistä ei olisikaan apua?"

        Mutta mitä, jos Jumalalta ei saisi hetkessä apua?

        Juuri siksi varmaan myös uskovaisetkin ihmiset ovat tehneet itsemurhia: usko on lakannut kokonaan, kun ei ole tullut apua hetkessä.
        Ja kun on juuri joku niin vakava tilanne kuin esim. masennus, niin avun pitäisi silloin tulla hetkessä, mutta jostain kumman syystä Jumala ei sitä vain suo... Eli kuten sanoin, vaikka kuinka uskoisi ja vaikka Jumala olisikin olemassa (kuten itse ajattelen sen olevan), ei elämä kuitenkaan menisi yhtään sen paremmin.

        Ihan hyvä kysymys, en vain heti tajunnut mitä hait takaa. Onhan rukoilemisesta kieltämättä apua hetken huonoon oloon!


      • Isti Ate
        sun-glasses kirjoitti:

        Kyselen mielenkiinnosta. Koska itse uskon Jumalaan, niin nämä esittämäni kysymykset omalta kohdaltani paljolti ratkeavat siihen suuntaan. Mutta mietin sitä, että mihin ateisti turvautuu, kun hän ei usko Jumalaan.

        Ei todellakaan tarkoita että uskovalla olisi aina optimistinen ajattelu päällä! Onhan uskovillakin masennusta, itsemurha-ajatuksia, monenlaisia vastoinkäymisiä.

        Siis minä nyt ajattelin lähinnä sitä, että mihin ateisti voi turvata hädässään, vai eikö hänellä ole mitään hätää, niin ei tarvitse turvata...
        No joo, onhan ammattiauttajat, psykiatriset palvelut, lääkkeet jne. jne. Mutta mitäs jos näistä ei olisikaan apua?

        ....vanhenpiinsa, ja eritoten itseensä.

        Onko ateisiteilla siis vahvempi itsetunto kuin uskovilla?


      • Olet...
        Isti Ate kirjoitti:

        ....vanhenpiinsa, ja eritoten itseensä.

        Onko ateisiteilla siis vahvempi itsetunto kuin uskovilla?

        asian ulkopuolella.

        Itsetunto tulee täysin koetuista kokemuksista, eikä ollenkaan omista filosofioista! Eivät usko ja ateismi liity millään laillaan itsensä uskomiseen (ne ovat vain pelkkiä käsityksiä siitä, mistä kaikki alkoi.. eikä mitää muuta!)

        Todella typerää luokitella uskovaiset ja ateistit kuin erillisinä ihmisinä. Jos tuo on olevinaan huumoria, niin ei kyllä ole osuvaa!
        Ja ai niin, tavallaan te ateistitkin olette uskovaisia... (uskotte vakaasti siihen, että Jumala ei voi olla olemassa. Luulette tietävänne asioista, joista ihminen ei voi tietää) :)


      • sun-glasses
        Isti Ate kirjoitti:

        ....vanhenpiinsa, ja eritoten itseensä.

        Onko ateisiteilla siis vahvempi itsetunto kuin uskovilla?

        Tuskinpa kannattaa lähteä ihmisryhmien itsetuntoa uskon/epäuskon pohjalta lajittelemaan. Eiköhän jokainen ole oma persoonansa, yhdellä heikompi itsetunto ja toisella vahvempi.

        Siis vaikeuksissa sinun mielestäsi voi tukeutua ystäviin, vanhempiinsa ja itseensä. Kyllähän apua varmaan näiltäkin löytyy, ainakin jos on hyvät suhteet heihin. Jos pystyy keskustelemaan avoimesti ja luottamuksellisessa ilmapiirissä, niin se on todella hyvä asia. Monet ongelmathan lähtevät suurenemaan, jos ei pystytä puhumaan avoimesti.


      • Isti Ate
        Olet... kirjoitti:

        asian ulkopuolella.

        Itsetunto tulee täysin koetuista kokemuksista, eikä ollenkaan omista filosofioista! Eivät usko ja ateismi liity millään laillaan itsensä uskomiseen (ne ovat vain pelkkiä käsityksiä siitä, mistä kaikki alkoi.. eikä mitää muuta!)

        Todella typerää luokitella uskovaiset ja ateistit kuin erillisinä ihmisinä. Jos tuo on olevinaan huumoria, niin ei kyllä ole osuvaa!
        Ja ai niin, tavallaan te ateistitkin olette uskovaisia... (uskotte vakaasti siihen, että Jumala ei voi olla olemassa. Luulette tietävänne asioista, joista ihminen ei voi tietää) :)

        ...

        >>Itsetunto tulee täysin koetuista kokemuksista, eikä ollenkaan omista filosofioista! Eivät usko ja ateismi liity millään laillaan itsensä uskomiseen>Todella typerää luokitella uskovaiset ja ateistit kuin erillisinä ihmisinä. Jos tuo on olevinaan huumoria, niin ei kyllä ole osuvaa!
        >Ja ai niin, tavallaan te ateistitkin olette uskovaisia... (uskotte vakaasti siihen, että Jumala ei voi olla olemassa. Luulette tietävänne asioista, joista ihminen ei voi tietää) :)


      • ....
        Isti Ate kirjoitti:

        ...

        >>Itsetunto tulee täysin koetuista kokemuksista, eikä ollenkaan omista filosofioista! Eivät usko ja ateismi liity millään laillaan itsensä uskomiseen>Todella typerää luokitella uskovaiset ja ateistit kuin erillisinä ihmisinä. Jos tuo on olevinaan huumoria, niin ei kyllä ole osuvaa!
        >Ja ai niin, tavallaan te ateistitkin olette uskovaisia... (uskotte vakaasti siihen, että Jumala ei voi olla olemassa. Luulette tietävänne asioista, joista ihminen ei voi tietää) :)

        Eipäs kärjistetä.

        Auringon oletkin jo aikaisemmin nähnyt nousevan. Mutta sen sijaan et ole ikinä vielä nähnyt sitä, mitä sinulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Puhut asiasta, jonka olet kokenut ja asiasta, jota et ole voinut vielä kokea.


      • ............
        Isti Ate kirjoitti:

        ...

        >>Itsetunto tulee täysin koetuista kokemuksista, eikä ollenkaan omista filosofioista! Eivät usko ja ateismi liity millään laillaan itsensä uskomiseen>Todella typerää luokitella uskovaiset ja ateistit kuin erillisinä ihmisinä. Jos tuo on olevinaan huumoria, niin ei kyllä ole osuvaa!
        >Ja ai niin, tavallaan te ateistitkin olette uskovaisia... (uskotte vakaasti siihen, että Jumala ei voi olla olemassa. Luulette tietävänne asioista, joista ihminen ei voi tietää) :)

        "Itsetunto tai itseluottamus on opeteltavissa oleva "tunne" tai "tila""

        Niin... mutta! Voihan uskovainenkin saavuttaa tuon tilan, vaikka uskoisikin elämässään sinun mielestäsi järjettömiin asioihin. Täysin sama, mihin uskomalla saa varmuutta. Jos Jumalan olemassaoloon uskoo, se ei todellakaan vie ihmiseltä uskoa omaan tärkeyteensä [oikeastaan jopa päinvastoin, ainakin kristinuskossa: Jeesushan painottaa sitä, kuinka tärkeä jokainen ihminen on Jumalalle. Ja eivätkö sitä paitsi juuri ateistit ajattele, että uskonnon ainoa tarkoitus on tuottaa ihmiselle parempi olo? (parempi olo = varmempi olo)]


      • Isti Ate
        ............ kirjoitti:

        "Itsetunto tai itseluottamus on opeteltavissa oleva "tunne" tai "tila""

        Niin... mutta! Voihan uskovainenkin saavuttaa tuon tilan, vaikka uskoisikin elämässään sinun mielestäsi järjettömiin asioihin. Täysin sama, mihin uskomalla saa varmuutta. Jos Jumalan olemassaoloon uskoo, se ei todellakaan vie ihmiseltä uskoa omaan tärkeyteensä [oikeastaan jopa päinvastoin, ainakin kristinuskossa: Jeesushan painottaa sitä, kuinka tärkeä jokainen ihminen on Jumalalle. Ja eivätkö sitä paitsi juuri ateistit ajattele, että uskonnon ainoa tarkoitus on tuottaa ihmiselle parempi olo? (parempi olo = varmempi olo)]

        ...ole väittänytkään, etteikö uskovainenkin voisi saavuttaa tuota tilaa. Viesti johon vastasin, oli sitä mieltä, ettei siihen itse voisi vaikuttaa mitenkään....

        >>Täysin sama, mihin uskomalla saa varmuutta.>Ja eivätkö sitä paitsi juuri ateistit ajattele, että uskonnon ainoa tarkoitus on tuottaa ihmiselle parempi olo? >(parempi olo = varmempi olo)


      • Isti Ate
        .... kirjoitti:

        Eipäs kärjistetä.

        Auringon oletkin jo aikaisemmin nähnyt nousevan. Mutta sen sijaan et ole ikinä vielä nähnyt sitä, mitä sinulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Puhut asiasta, jonka olet kokenut ja asiasta, jota et ole voinut vielä kokea.

        ..esimerkin.

        >>Mutta sen sijaan et ole ikinä vielä nähnyt sitä, mitä sinulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Puhut asiasta, jonka olet kokenut ja asiasta, jota et ole voinut vielä kokea.


      • pilkkua sitten
        Isti Ate kirjoitti:

        ...ole väittänytkään, etteikö uskovainenkin voisi saavuttaa tuota tilaa. Viesti johon vastasin, oli sitä mieltä, ettei siihen itse voisi vaikuttaa mitenkään....

        >>Täysin sama, mihin uskomalla saa varmuutta.>Ja eivätkö sitä paitsi juuri ateistit ajattele, että uskonnon ainoa tarkoitus on tuottaa ihmiselle parempi olo? >(parempi olo = varmempi olo)

        "Onko ateisiteilla siis vahvempi itsetunto kuin uskovilla?"

        Et VÄITTÄNYT, mutta EPÄILIT asiaa.

        "No jaa.. jos saat (itse)varmuutta siitä, että jumala auttaa sinua joka tilanteessa, niin minusta se (varmuus)on sitten kyllä aika hataralla pohjalla..."
        Mietipä asiaa käytännössä. Jos ihminen uskoo tuollaiseen kaikenlupaavaan "humpuukkiin" läpi elämänsä, eikä edes koskaan havahdu "todellisuuteen", niin eikö silloin aika varma täydy olla?

        ">>(parempi olo = varmempi olo)


      • Isti Ate
        pilkkua sitten kirjoitti:

        "Onko ateisiteilla siis vahvempi itsetunto kuin uskovilla?"

        Et VÄITTÄNYT, mutta EPÄILIT asiaa.

        "No jaa.. jos saat (itse)varmuutta siitä, että jumala auttaa sinua joka tilanteessa, niin minusta se (varmuus)on sitten kyllä aika hataralla pohjalla..."
        Mietipä asiaa käytännössä. Jos ihminen uskoo tuollaiseen kaikenlupaavaan "humpuukkiin" läpi elämänsä, eikä edes koskaan havahdu "todellisuuteen", niin eikö silloin aika varma täydy olla?

        ">>(parempi olo = varmempi olo)

        ...voin sanoa tähän:
        >>Mietipä asiaa käytännössä. Jos ihminen uskoo tuollaiseen kaikenlupaavaan "humpuukkiin" läpi elämänsä, eikä edes koskaan havahdu "todellisuuteen", niin eikö silloin aika varma täydy olla?


      • ....
        Isti Ate kirjoitti:

        ...voin sanoa tähän:
        >>Mietipä asiaa käytännössä. Jos ihminen uskoo tuollaiseen kaikenlupaavaan "humpuukkiin" läpi elämänsä, eikä edes koskaan havahdu "todellisuuteen", niin eikö silloin aika varma täydy olla?

        humpuukkiin, ellei pitäisi sitä omasta mielestään varmana asiana??
        Eli kyllä uskovaisilla on itsevarmuutta tässä asiassa... Joten, vaikka Jumalaa ei olisikaan olemassa, niin ei kuitenkaan se USKO ole hataralla pohjalla! Ateistit, jos ketkä, tämän tietävät (viittaavat aina uskovaisten hulluuteen :D)


      • Isti Ate
        .... kirjoitti:

        humpuukkiin, ellei pitäisi sitä omasta mielestään varmana asiana??
        Eli kyllä uskovaisilla on itsevarmuutta tässä asiassa... Joten, vaikka Jumalaa ei olisikaan olemassa, niin ei kuitenkaan se USKO ole hataralla pohjalla! Ateistit, jos ketkä, tämän tietävät (viittaavat aina uskovaisten hulluuteen :D)

        ..tarkoitat tuota, niin olet varmaankin oikeassa, vaikka vahvakin usko horjuu joskus.

        Itselleni kylläkin sana "itsevarmuus" tarkoittaa paljon muita asioita....


      • sinähän..
        Isti Ate kirjoitti:

        ..tarkoitat tuota, niin olet varmaankin oikeassa, vaikka vahvakin usko horjuu joskus.

        Itselleni kylläkin sana "itsevarmuus" tarkoittaa paljon muita asioita....

        puhuit itsevarmuudesta juuri tässä yhteydessä

        "jos saat (itse)varmuutta siitä, että jumala auttaa sinua joka tilanteessa, niin minusta se (varmuus)on sitten kyllä aika hataralla pohjalla"


      • .....
        Isti Ate kirjoitti:

        ..tarkoitat tuota, niin olet varmaankin oikeassa, vaikka vahvakin usko horjuu joskus.

        Itselleni kylläkin sana "itsevarmuus" tarkoittaa paljon muita asioita....

        Tietenkin se tarkoittaa myös muita asioita, mutta emmekö voisi pysytellä ihan vain siinä asiassa, josta nimenomaan puhumme?


    • PekkaPakana

      "- vastoinkäymisistä "

      Omin jaloin seisomalla, tapahtumasta oppimalla ja positiivisia naminami-ajatuksia viljelemällä pakanallisessa aivosolukossa.

      "- masennuksesta "

      Ei minua ole koskaan masentanut. Jos sinua masentaa niin lue vähemmän raamattua ja mene ruokkimaan vaikka sorsia puistoon.

      "- itsemurha-ajatuksista "

      Kun ei ole kuin yksi maallinen elämä, eikä mitään muuta, niin kannattaa kituutella, vaikka paskaa sataakin niskaan. Se on kumminkin käsittämättömän ainutlaatuista paskaa.

      • sun-glasses

        Olet onnekas, kun et ole ollut masentunut. Onneksi en itsekään ole kauan aikaa ollut masentunut, ja siitäkin on jo vuosia aikaa. Masennus hetkittäin kuuluu varmaan jokaisen ihmisen elämään.

        Sinulla on hyviä ajatuksia; tapahtumasta oppiminen, positiiviset naminami-ajatukset, sorsien ruokkiminen. Lemmikkieläimet myös ovat monelle ihmiselle suurena apuna, esim. kissan silittäminen on hyvin terapeuttista, olen lukenut jostakin näin enkä ihmettele yhtään.

        Sellaistahan se elämä on, että joskus tulee niskaan muutakin kuin sadevettä... Mutta onneksi ei joka päivä.


    • Isti Ate

      ..olemattomaan voimaan!

      Vastoinkäymisistä:
      Asioilla on taipumus ratketa itsekseen ajan kanssa. Huonoin vaihtoehto (ja helpoin) on heittäytyä jonkun henkiolennon vietäväksi, ja kuvitella sitten sen ratkaisseen ongelmat.

      Masennuksesta:
      Trendisairaus, joka n.80% oudosti vaivaa vain muutenkin laiskoja ja saamattomia ihmisiä. On tietysti ihan oikeastikin sairaina (loput 20%) jotka tarvitsevat ammatti-auttajaa, ei pappia.

      Itsemurha-ajatuksista:
      Vaikea sanoa, kun ei ole ollut. Olen kylläkin ollut monenkin itsemurhan "välikappaleena". En ole hirveästi aiasta ressiä ottanut, koska jos joku haluaa itsensä tappaa, niin minunkin mielestäni siihen on jokaisella oikeus.
      Toivoisi vaan, etteivät tulisi tappamaan itseään meikäläisen työpakalle....

      • sun-glasses

        En minäkään missään tapauksessa turvautuisi olemattomaan voimaan. Mutta kun turvaudun Jumalaan, niin Hänen voimansa on todellista.

        Aivan oikein toteat; asioilla on tapana ratketa itsekseen ajan kanssa. Monta kertaa ihmiset ovat paniikissa, kun pitäisi nyt heti tietää joku asia ja silloinhan aikakin tuntuu menevän tosi hitaasti. Mutta jotenkin yleensä asioista selviytyy, milloin mitenkin...

        Masennus vaivaa laiskoja ja saamattomia ihmisiä?
        Mutta entäs sitten loppuunpalamiset? Eikö niissäkin tule masennus? Ja eiväthän sellaiset loppuunpalaneet ole laiskoja ja saamattomia!

        Hyvä asia, jos olet välttynyt itsemurha-ajatuksilta, toivotaan että niitä ei tulekaan.


      • Isti Ate
        sun-glasses kirjoitti:

        En minäkään missään tapauksessa turvautuisi olemattomaan voimaan. Mutta kun turvaudun Jumalaan, niin Hänen voimansa on todellista.

        Aivan oikein toteat; asioilla on tapana ratketa itsekseen ajan kanssa. Monta kertaa ihmiset ovat paniikissa, kun pitäisi nyt heti tietää joku asia ja silloinhan aikakin tuntuu menevän tosi hitaasti. Mutta jotenkin yleensä asioista selviytyy, milloin mitenkin...

        Masennus vaivaa laiskoja ja saamattomia ihmisiä?
        Mutta entäs sitten loppuunpalamiset? Eikö niissäkin tule masennus? Ja eiväthän sellaiset loppuunpalaneet ole laiskoja ja saamattomia!

        Hyvä asia, jos olet välttynyt itsemurha-ajatuksilta, toivotaan että niitä ei tulekaan.

        ... tämähän on tietenkin vain minun mielipiteeni...

        >>Mutta entäs sitten loppuunpalamiset? Eikö niissäkin tule masennus? Ja eiväthän sellaiset loppuunpalaneet ole laiskoja ja saamattomia!


      • sun-glasses
        Isti Ate kirjoitti:

        ... tämähän on tietenkin vain minun mielipiteeni...

        >>Mutta entäs sitten loppuunpalamiset? Eikö niissäkin tule masennus? Ja eiväthän sellaiset loppuunpalaneet ole laiskoja ja saamattomia!

        En ole tietoinen noista masennuksen ja loppuunpalamisen prosenttiluvuista, joten tuli nyt vain tuo viimeksi mainittu mieleen, kun tiedän jonkun loppuunpalaneen ihmisen kärsivän vaikeasta masennuksesta.

        Sanot: lue tarkemmin, mutta et itse maininnut sanaa loppuunpalaneet, joten mistäs ne olisin lukenut?


      • Isti Ate
        sun-glasses kirjoitti:

        En ole tietoinen noista masennuksen ja loppuunpalamisen prosenttiluvuista, joten tuli nyt vain tuo viimeksi mainittu mieleen, kun tiedän jonkun loppuunpalaneen ihmisen kärsivän vaikeasta masennuksesta.

        Sanot: lue tarkemmin, mutta et itse maininnut sanaa loppuunpalaneet, joten mistäs ne olisin lukenut?

        ..siis sitä, että MINUN (ja vain minun) mielestäni masennus on eräänlainen trendisairaus, johon sairastuvista 80% on jo muutenkin laiskoja ja saamattomia.

        Loput 20% ovat ihan OIKEASTI sairaita, vaikka kuinka yrittävät selvitä masennuksestaan tai loppuunpalamisestaan.....

        Ymmärsitkö?


      • sun-glasses
        Isti Ate kirjoitti:

        ..siis sitä, että MINUN (ja vain minun) mielestäni masennus on eräänlainen trendisairaus, johon sairastuvista 80% on jo muutenkin laiskoja ja saamattomia.

        Loput 20% ovat ihan OIKEASTI sairaita, vaikka kuinka yrittävät selvitä masennuksestaan tai loppuunpalamisestaan.....

        Ymmärsitkö?

        Ei ainakaan turvautumalla...
        Kirjoittanut: Isti Ate 18.10.2005 klo 21.48

        ..olemattomaan voimaan!

        Vastoinkäymisistä:
        Asioilla on taipumus ratketa itsekseen ajan kanssa. Huonoin vaihtoehto (ja helpoin) on heittäytyä jonkun henkiolennon vietäväksi, ja kuvitella sitten sen ratkaisseen ongelmat.

        Masennuksesta:
        Trendisairaus, joka n.80% oudosti vaivaa vain muutenkin laiskoja ja saamattomia ihmisiä. On tietysti ihan oikeastikin sairaina (loput 20%) jotka tarvitsevat ammatti-auttajaa, ei pappia.

        Itsemurha-ajatuksista:
        Vaikea sanoa, kun ei ole ollut. Olen kylläkin ollut monenkin itsemurhan "välikappaleena". En ole hirveästi aiasta ressiä ottanut, koska jos joku haluaa itsensä tappaa, niin minunkin mielestäni siihen on jokaisella oikeus.
        Toivoisi vaan, etteivät tulisi tappamaan itseään meikäläisen työpakalle....

        YMMÄRSITKÖ? LUE TARKEMMIN JOS ET YMMÄRTÄNYT!


      • Isti Ate
        sun-glasses kirjoitti:

        Ei ainakaan turvautumalla...
        Kirjoittanut: Isti Ate 18.10.2005 klo 21.48

        ..olemattomaan voimaan!

        Vastoinkäymisistä:
        Asioilla on taipumus ratketa itsekseen ajan kanssa. Huonoin vaihtoehto (ja helpoin) on heittäytyä jonkun henkiolennon vietäväksi, ja kuvitella sitten sen ratkaisseen ongelmat.

        Masennuksesta:
        Trendisairaus, joka n.80% oudosti vaivaa vain muutenkin laiskoja ja saamattomia ihmisiä. On tietysti ihan oikeastikin sairaina (loput 20%) jotka tarvitsevat ammatti-auttajaa, ei pappia.

        Itsemurha-ajatuksista:
        Vaikea sanoa, kun ei ole ollut. Olen kylläkin ollut monenkin itsemurhan "välikappaleena". En ole hirveästi aiasta ressiä ottanut, koska jos joku haluaa itsensä tappaa, niin minunkin mielestäni siihen on jokaisella oikeus.
        Toivoisi vaan, etteivät tulisi tappamaan itseään meikäläisen työpakalle....

        YMMÄRSITKÖ? LUE TARKEMMIN JOS ET YMMÄRTÄNYT!

        Ymmärrän kyllä oman tekstini.

        Ei millään pahalla, mutta mitä en nyt siis ymmärrä???


      • sun-glasses
        Isti Ate kirjoitti:

        Ymmärrän kyllä oman tekstini.

        Ei millään pahalla, mutta mitä en nyt siis ymmärrä???

        Lue tarkemmin...
        Kirjoittanut: Isti Ate 18.10.2005 klo 22.31

        ... tämähän on tietenkin vain minun mielipiteeni...

        >>Mutta entäs sitten loppuunpalamiset? Eikö niissäkin tule masennus? Ja eiväthän sellaiset loppuunpalaneet ole laiskoja ja saamattomia!


    • Arvid

      muut kärsivät ilman itsepetosta.

      • sun-glasses

        Kiitos Jumalalle sitten näistä heikkolahjaisista ateisteista jotka tulevat uskoon.

        Kuuluukos se Arvid edellä mainittujen ryhmään?


      • kyllä

        Heikkolahjaiset ateistit tulevat uskoon,

        vahvat ateistit harjoittavat itsepetosta


      • Arvid
        sun-glasses kirjoitti:

        Kiitos Jumalalle sitten näistä heikkolahjaisista ateisteista jotka tulevat uskoon.

        Kuuluukos se Arvid edellä mainittujen ryhmään?

        Omaa epäpätevyyttä on vaikea arvioida !


    • gazpacho

      Yksinkertaisesti sillä tosiasialla, että paistaa se aurinko risukasaankin. Vastoinkäymiset eivät kestä ikuisesti, vaan niistä voi selvitä ja niistä pitää oppia. Ei kukaan ole sanonut, että elämä olisi pelkkää iloa. Tämän kun tajuaa, niin selviää mistä tahansa.

      Masennus on omasta mielestäni pelkkää luonteen heikkoutta ja sokeutta nähdä huomiseen. Masentunut rypee omassa itsesäälissään, eikä tajua, etteivät asiat parane, ellei ota itseään niskasta kiinni ja kohtaa vaikeuksiaan.

      Miksi pitäisi tappaa itsensä? Huominen tuo taas jotain uutta ja mielenkiintoista meille jokaiselle. Vaikka tänään kenties kaikki onkin päin p:tä. Elämä loppuu joskus varmasti, joten miksi kiirehtiä kuolemaansa. Katsellaan nyt tämä elämä loppuun asti kunnialla. Mielestäni kuitenkin jokaisella on oikeus päättää tappaako itsensä vai ei, mutta jos vähääkään välittää rakkaistaan, niin silloin jättää kyllä itsarin tekemättä.

      • sun-glasses

        Hyviä ajatuksia sinullakin. Noinhan se elämä menee, vastoinkäymiset eivät kestä ikuisesti, vaan niistä voi selvitä ja niistä voi jopa oppia!

        Tuota mitä sanot masennuksesta; että se on pelkkää luonteen heikkoutta ja sokeutta nähdä huomiseen, en nyt ihan allekirjoittaisi. Olisi hyvä jos joku todellisen masennuksen kokenut vastaisi tähän. Todella vaikeasti masentunut ihminen on niin lamaantunut, ettei hän saa edes jokapäiväisiä puuhiaan suoritettua. Onhan lääkitykset olemassa ja varmaan lääkkeistä moni masentunut hyötyykin.

        Ei todellakaan kenenkään pidä tappaa itseään. Mutta siitä huolimatta moni ihminen niin tekee. Joku elämäntilanne tuntuu niin läpipääsemättömältä, että ihminen ei näe enää mitään syytä jatkaa elämäänsä. Ja olisi ehkä ollut vain hetken odotus ja elämän solmukohta olisi auennut...


      • gazpacho
        sun-glasses kirjoitti:

        Hyviä ajatuksia sinullakin. Noinhan se elämä menee, vastoinkäymiset eivät kestä ikuisesti, vaan niistä voi selvitä ja niistä voi jopa oppia!

        Tuota mitä sanot masennuksesta; että se on pelkkää luonteen heikkoutta ja sokeutta nähdä huomiseen, en nyt ihan allekirjoittaisi. Olisi hyvä jos joku todellisen masennuksen kokenut vastaisi tähän. Todella vaikeasti masentunut ihminen on niin lamaantunut, ettei hän saa edes jokapäiväisiä puuhiaan suoritettua. Onhan lääkitykset olemassa ja varmaan lääkkeistä moni masentunut hyötyykin.

        Ei todellakaan kenenkään pidä tappaa itseään. Mutta siitä huolimatta moni ihminen niin tekee. Joku elämäntilanne tuntuu niin läpipääsemättömältä, että ihminen ei näe enää mitään syytä jatkaa elämäänsä. Ja olisi ehkä ollut vain hetken odotus ja elämän solmukohta olisi auennut...

        Sen verran otan sanojani takaisin, että todella masentuneelle ihmiselle ei niin vain näykään valoa tunnelin päässä. Tällaiselle ihmiselle on turha mennä puhumaan ryhdistäytymisestä, jos hän ei jaksa edes melkeinpä kättänsä nostaa.

        Tunnen kuitenkin monia ihmisiä, jotka ovat mielestään masentuneita, mutta jotka todellisuudessa antavat vain pienten vastoinkäymisten lannistaa itsensä, koska ovat suoraan sanottuna pumpulissa kasvaneita. Keskiverto nykyihmisellä nuo ongelmat ovat lähinnä suurimmaksi osaksi kaikenlisäksi itseaiheutettuja.

        Jos elämä hiukan potkii päähän, ja tuntuu ettei jaksa nousta sängystä, niin se ei mielestäni ole masennusta vaan normaaliin elämään kuuluvaa "alamäkeä". Masennuksesta on tullut melkeinpä muotia. Nämä trendimasentujat eivät kuitenkaan koskaan voi käsittää miten syvää ja hirveää todellinen masennnus on.

        Hyvää luettavaa masennuksesta on mm. William Styronin "pimeän kuva". Vaikkakin pelkkä kirjan lukeminen ei saa ketään käsittämään masennuksen todellista luonnetta. http://www.sro.fi/opetuksia/mielenterveys/styron.htm


      • sun-glasses
        gazpacho kirjoitti:

        Sen verran otan sanojani takaisin, että todella masentuneelle ihmiselle ei niin vain näykään valoa tunnelin päässä. Tällaiselle ihmiselle on turha mennä puhumaan ryhdistäytymisestä, jos hän ei jaksa edes melkeinpä kättänsä nostaa.

        Tunnen kuitenkin monia ihmisiä, jotka ovat mielestään masentuneita, mutta jotka todellisuudessa antavat vain pienten vastoinkäymisten lannistaa itsensä, koska ovat suoraan sanottuna pumpulissa kasvaneita. Keskiverto nykyihmisellä nuo ongelmat ovat lähinnä suurimmaksi osaksi kaikenlisäksi itseaiheutettuja.

        Jos elämä hiukan potkii päähän, ja tuntuu ettei jaksa nousta sängystä, niin se ei mielestäni ole masennusta vaan normaaliin elämään kuuluvaa "alamäkeä". Masennuksesta on tullut melkeinpä muotia. Nämä trendimasentujat eivät kuitenkaan koskaan voi käsittää miten syvää ja hirveää todellinen masennnus on.

        Hyvää luettavaa masennuksesta on mm. William Styronin "pimeän kuva". Vaikkakin pelkkä kirjan lukeminen ei saa ketään käsittämään masennuksen todellista luonnetta. http://www.sro.fi/opetuksia/mielenterveys/styron.htm

        Otin ylös kirjan nimen, kunhan taas tulee lukemisinspiraatio, niin etsin tuon kirjan luettavaksi. Oletko muuten itse lukenut sen? Teksti vaikutti mielenkiintoiselle.

        Niinpä, varmaan monta kertaa masentuneelle ihmiselle sanotaan jotain sinne päin, että: yritähän reipastua ja kyllä se siitä! Jos on todella vakava masennus, niin siihen tarvitaan lääkitystä ja hoitoa. Ja saattaapa hyvin olla myös mainitsemasi kaltaisia tapauksia, jotka puhuvat suuremmasta masennuksesta kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Mutta nyt joku loukkaantuu. Masennus niin kuin kipukin ovat subjektiivisia käsitteitä, vaikea siinä on toisen ihmisen mennä sanomaan, että et sinä ole masentunut ja ei sinuun koske. Ei niitä asioita voi toinen ihminen tuntea samalla tavalla kuin asianosainen.


      • gazpacho
        sun-glasses kirjoitti:

        Otin ylös kirjan nimen, kunhan taas tulee lukemisinspiraatio, niin etsin tuon kirjan luettavaksi. Oletko muuten itse lukenut sen? Teksti vaikutti mielenkiintoiselle.

        Niinpä, varmaan monta kertaa masentuneelle ihmiselle sanotaan jotain sinne päin, että: yritähän reipastua ja kyllä se siitä! Jos on todella vakava masennus, niin siihen tarvitaan lääkitystä ja hoitoa. Ja saattaapa hyvin olla myös mainitsemasi kaltaisia tapauksia, jotka puhuvat suuremmasta masennuksesta kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Mutta nyt joku loukkaantuu. Masennus niin kuin kipukin ovat subjektiivisia käsitteitä, vaikea siinä on toisen ihmisen mennä sanomaan, että et sinä ole masentunut ja ei sinuun koske. Ei niitä asioita voi toinen ihminen tuntea samalla tavalla kuin asianosainen.

        Olen itse lukenut pariinkin kertaan. Hyvä kirja.

        Totta kyllä tuo mitä puhut masennuksesta ja kivusta. Jokaiselle ne omat vaikeudet ovat maailman suurimpia, mutta joku tolkku sentään :D.


    • Kaaleppi

      Omista

      - vastoinkäymisistä

      -Pyrin ymmärtämään vastoinkäymisten syyt ja toimaan toisella tavalla ensi kerralla eli otan opiksi

      - masennuksesta

      -En tiedä koska en ole koskaa kärsinyt masennuksesta.

      - itsemurha-ajatuksista

      -Miksi jäättää kiva elämä kesken? Ei kuulu minun suunnitelmiin elämäni lopettaminen.

      Läheisen

      - vastoinkäymisistä

      -Pyrin auttamaan jos pystyn.

      - masennuksesta

      -Kts edellinen vastaus.

      - itsemurha-ajatuksista

      Jos niistä minun kanssa keskutellaan niin kts edellinen vastaus.

      • sun-glasses

        Näin sivullisena kysyn
        Kirjoittanut: Kaaleppi 19.10.2005 klo 12.36

        Omista
        - vastoinkäymisistä
        -Pyrin ymmärtämään vastoinkäymisten syyt ja toimaan toisella tavalla ensi kerralla eli otan opiksi

        * Sinulla on myönteinen elämänasenne.

        - masennuksesta
        -En tiedä koska en ole koskaa kärsinyt masennuksesta.

        * Toivotaan, ettet suuressa määrin koskaan joutuisi masentumaan. Jokainen ihminen saattaa hetkittäin kokea masennusta elämänsä aikana. Sitten kun taas puhutaan vaikeasta masennuksesta, niin ollaan tekemisissä paljon vakavamman asian kanssa.

        - itsemurha-ajatuksista
        -Miksi jättää kiva elämä kesken? Ei kuulu minun suunnitelmiin elämäni lopettaminen.

        * Jos elämä on kivaa, niin todennäköisesti sitä ei haluakaan jättää kesken. Moni joutuu kuitenkin kokemaan vähemmän kivoja asioita ja kausia elämässään. Moni ihminen saattaa ajatella itsemurha-ajatuksia kuitenkaan niitä toteuttamatta. Jos joku ihminen puhuu itsemurha-ajatuksistaan, hänet pitäisi ottaa vakavasti, sillä on mahdollista että hän toteuttaa aikomuksensa.

        Läheisen
        - vastoinkäymisistä
        -Pyrin auttamaan jos pystyn.

        * Jos pystyn. Aina ei pysty auttamaan. Joskus on hyvä ohjata hakemaan ammattiapua. Täytyy osata pitää myös omia puoliaan, ettei autettava heittäydy täysin avuttomaksi kun huomaa että nyt apua tulee. No tämä oli ehkä turhan kyynisesti sanottu, mutta joskus näinkin voi käydä. Jos mahdollista, on hyvä auttaa ihmistä selviytymään omin avuin tai neuvoa häntä itse ottamaan selvää, hakemaan itse apua; jos hän on siinä kunnossa että pystyy itsenäisesti toimimaan.

        - masennuksesta
        -Kts edellinen vastaus.

        - itsemurha-ajatuksista
        Jos niistä minun kanssa keskutellaan niin kts edellinen vastaus.

        Kiitos vastauksista.


    • Jussi

      asettelusta päätellen lienet empaattinen ihminen. Tuskin muuten asia sinua kiinnostaisi.
      Mietin pitkään mitä noihin näennäisen yksinkertaisiin kysymyksiin vastasin ja pohdin asiaa. Pohdin kysymystä miten ihminen selviää esittämistäsi tilanteista. Eihän ole väliä onko ihminen ateisti, uskova tai jotakin muuta.

      Jotta voisin vastata miten niistä selviän niin minun pitää ymmärtää mitä asia merkitsee. Mitä tarkoitan vastoinkäymisellä, masennuksella ja itsemurha-ajatuksilla. Jos en tätä ymmärrä niin miten voin niihin suhtautua?

      Vastoinkäyminen tarkoittaa että asiat eivät kulje niin kuin oletin. Eikö? Asia on minulle erittäin tärkeä. Miten tähän pitäisi suhtautua? Enkö ensin tutki mikä meni pieleen tai minkä tein väärin. Voiko asia korjata?
      Joskus joukko asioita menevät pieleen samanaikaisesti sinällään toisistaan riippumatta mutta yhteisvaikutukseltaan suurempi kuin niiden yhteenlaskettu vaikutus olisi jos tapahtuisivat ajallisesti erikseen. Tässä vaiheessa voi tuntua siltä että tästä nyt en selviä. Kun olosuhteet muuttuvat oleellisesti ja kaikki jonka pidin elämässäni tärkeänä näyttää romahtavan ja sanon "minä en tästä selviä" esitän kysymyksen mikä tai kuka on tuo "minä" joka tuosta nyt ei selviä? Monesti juuri itsensä näkeminen toisenlaisessa valossa suhteessa asioihin voi olla ratkaisu pulmaan.

      Mitä tarkoitamme masennuksella. Tavallisessa puheessa sillä tarkoitetaan ilmeisesti alakululoista mieltä tai sanotaan että mieli on maassa. Sairaus nimeltään masennus joka vaatii psykiatrista hoito jätän käsittelemättä koska en asiasta tiedä tarpeeksi.
      Miksi mieli on maassa? Eikö siitä syystä että en voi lakata ajattelemasta jotakin joka on kovin ikävää (vastoinkäyminen) Miksi en voi? On tapahtunut jotakin josta en pidä ja todennäköisesti en myöskään ymmärrä täysin. Asia pyörii mielessä enkä pääse sitä irti.
      Jos osaisin suhtautua oikein tapahtuneeseen tosiasiaan en olisi masentunut. Asia voi harmittaa hetken mutta en vaipuisi synkkyyteen.

      Itsemurha ajatukset ovat vakavia. Jos annamme asioiden mennä niin pitkälle että haluamme riisttä itseltämme hengen niin olemme jo antaneet asioiden hautua liian kauan.
      Mistä on kysymys kun sanon haluan tappaa itseni? En halua elää koska tämä on helvettiä. Haluan lopettaa tämän piinan enkä näe siihen muuta ratkaisua kuin tappaa itseni.
      Nyt kysyn minkä haluan tosiasiassa lopettaa? Haluanko lopettaa fyysisen elämäni vaan tuon tilanteen jossa kaikki näyttää toimivan "minua" vastaan ja jossa en näe mitään "valoa pimeän tunnelin päässä".

      Jos en näiden asioiden merkitystä selvitä omalla kohdallani en voi olla avuksi muillekaan. Todenäköisesti pahennan asiaa heidän osaltaan tai jos onnistun lohduttamaan niin piina lievenee hetkeksi mutta en ratkaise itse pulmaa.

      Ja lopuksi sanon että tyhjentävää vastausta kysymyksiisi ei voi antaa koska vastaus niihin löytyy itse tilanteesta ei sen ulkopuolelta.
      Pulmana on se että näemmekö tilanteen oikein.

      Tästä pohdinnasta voit päätellä miten asiaan suhtaudun.

      • sun-glasses

        Kyssymysten
        Jussi 19.10.2005 klo 17.23

        asettelusta päätellen lienet empaattinen ihminen. Tuskin muuten asia sinua kiinnostaisi.
        Mietin pitkään mitä noihin näennäisen yksinkertaisiin kysymyksiin vastasin ja pohdin asiaa. Pohdin kysymystä miten ihminen selviää esittämistäsi tilanteista. Eihän ole väliä onko ihminen ateisti, uskova tai jotakin muuta.

        * Esitin kysymykset ateisteille, koska minua kiinnosti millä tavalla vastaukset mahdollisesti eroaisivat omista vastauksistani, koska en ole ateisti.

        Jotta voisin vastata miten niistä selviän niin minun pitää ymmärtää mitä asia merkitsee. Mitä tarkoitan vastoinkäymisellä, masennuksella ja itsemurha-ajatuksilla. Jos en tätä ymmärrä niin miten voin niihin suhtautua?

        Vastoinkäyminen tarkoittaa että asiat eivät kulje niin kuin oletin. Eikö? Asia on minulle erittäin tärkeä. Miten tähän pitäisi suhtautua? Enkö ensin tutki mikä meni pieleen tai minkä tein väärin. Voiko asia korjata?
        Joskus joukko asioita menevät pieleen samanaikaisesti sinällään toisistaan riippumatta mutta yhteisvaikutukseltaan suurempi kuin niiden yhteenlaskettu vaikutus olisi jos tapahtuisivat ajallisesti erikseen. Tässä vaiheessa voi tuntua siltä että tästä nyt en selviä. Kun olosuhteet muuttuvat oleellisesti ja kaikki jonka pidin elämässäni tärkeänä näyttää romahtavan ja sanon "minä en tästä selviä" esitän kysymyksen mikä tai kuka on tuo "minä" joka tuosta nyt ei selviä? Monesti juuri itsensä näkeminen toisenlaisessa valossa suhteessa asioihin voi olla ratkaisu pulmaan.

        * Tuo tilanne on hyvin tuttu, että monta pientä asiaa menee mönkään samaan aikaan ja tuntuu siltä että kaikki menee pieleen! Moni ihminen ahdistuu ja kaikki toivo menee; ajatellaan että mikään ei minulta enää koskaan onnistu, ei kannata yrittää mitään! Useimmat asiathan kuitenkin jollakin tavalla ratkeavat, jotkut ajan kanssa, toiset nopeammin. Kaikki ei tapahdu aina meitä miellyttävällä tavalla, mutta asiat rullaavat eteenpäin ja aika kuluu...

        Mitä tarkoitamme masennuksella. Tavallisessa puheessa sillä tarkoitetaan ilmeisesti alakuloista mieltä tai sanotaan että mieli on maassa. Sairaus nimeltään masennus joka vaatii psykiatrista hoito jätän käsittelemättä koska en asiasta tiedä tarpeeksi.
        Miksi mieli on maassa? Eikö siitä syystä että en voi lakata ajattelemasta jotakin joka on kovin ikävää (vastoinkäyminen) Miksi en voi? On tapahtunut jotakin josta en pidä ja todennäköisesti en myöskään ymmärrä täysin. Asia pyörii mielessä enkä pääse sitä irti.
        Jos osaisin suhtautua oikein tapahtuneeseen tosiasiaan en olisi masentunut. Asia voi harmittaa hetken mutta en vaipuisi synkkyyteen.

        * En ole itsekään mikään masennuksen asiantuntija, mutta käsittääkseni suru ja masennus poikkeavat toisistaan siten, että surulla on aina joku kohde; ihminen tietää mitä hän suree. Mutta masennuksen syytä ei välttämättä tiedä; on vain raskas ja masentunut olo josta ei tunnu selviävän, eikä ihminen itsekään tiedä, mistä tuo masennus johtuu.

        Itsemurha ajatukset ovat vakavia. Jos annamme asioiden mennä niin pitkälle että haluamme riistää itseltämme hengen niin olemme jo antaneet asioiden hautua liian kauan.
        Mistä on kysymys kun sanon haluan tappaa itseni? En halua elää koska tämä on helvettiä. Haluan lopettaa tämän piinan enkä näe siihen muuta ratkaisua kuin tappaa itseni.
        Nyt kysyn minkä haluan tosiasiassa lopettaa? Haluanko lopettaa fyysisen elämäni vaan tuon tilanteen jossa kaikki näyttää toimivan "minua" vastaan ja jossa en näe mitään "valoa pimeän tunnelin päässä".

        * Tuossa olet erittäin hyvin pohtinut vakavaa ja vaikeaa aihetta: itsemurhaa. Itsemurhan syitä ja itsemurhaan "houkuttelevia tekijöitä" on varmaan monia: esim. konkurssi, ihmissuhteen loppuminen, jokin syvä sosiaalinen häpeä, (vakava masennus alkoholi lääkkeet, ehkä alkoholin ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena myös tehdään itsemurhia?)

        * Asuin lapsuuteni maaseudulla pienellä kylällä, jossa oli harvassa asukkaita. Melkein joka talossa ja mökissä oli joku joskus tehnyt itsemurhan. En tiedä, oliko siellä yleisempää itsemurhan tekeminen kuin muuallakaan vai oliko kyse ainoastaan siitä, että pienellä paikkakunnalla paremmin tiedetään toisten asiat kuin suuressa kaupungissa.

        Jos en näiden asioiden merkitystä selvitä omalla kohdallani en voi olla avuksi muillekaan. Todenäköisesti pahennan asiaa heidän osaltaan tai jos onnistun lohduttamaan niin piina lievenee hetkeksi mutta en ratkaise itse pulmaa.

        * Hmm, olet hyvin pohdiskeleva luonne. En sanoisi, ettetkö voi olla avuksi, vaikka sinulla ei täydellistä vastausta olisikaan. Luulen että jopa tällainen asioiden julkinen pohtiminen voisi olla avuksi jollekin ihmiselle? Lienenkö väärässä?
        Kiitos vastauksistasi!

        Ja lopuksi sanon että tyhjentävää vastausta kysymyksiisi ei voi antaa koska vastaus niihin löytyy itse tilanteesta ei sen ulkopuolelta.
        Pulmana on se että näemmekö tilanteen oikein.

        Tästä pohdinnasta voit päätellä miten asiaan suhtaudun.


    • mörkö

      Täysin samalla tavalla kuin uskovainenkin. Ihmisiä molemmat erona vain usko yliluonnolliseen.

      • sun-glasses

        Eiköhän ne samanlaiset tunteet käy yhtä hyvin ateistin kuin uskovankin mielessä kun on kyse vastoinkäymisistä, masennuksesta, itsemurhasta.

        Tietysti jokainen ihminen omalla tavallaan vielä suhtautuu elämään ja ongelmiin. Toinen on enemmän taipuvaisempi masentumaan kun toinen jaksaa optimistisesti uskoa että ongelmat kyllä selviävät.

        Mutta uskovalla on mahdollisuus rukoilla Jumalaa joko yksin tai jonkun toisen kanssa. Itse olen rukouksen kautta saanut paljon apua jos olen ollut vaarassa masentua. Varsinkin toisen ihmisen kanssa rukoillessani olen saanut apua melkeinpä välittömästi; masennukseni on haihtunut.

        Matt.18:20 Sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimessäni, siinä minä olen heidän keskellänsä.


      • Nasse
        sun-glasses kirjoitti:

        Eiköhän ne samanlaiset tunteet käy yhtä hyvin ateistin kuin uskovankin mielessä kun on kyse vastoinkäymisistä, masennuksesta, itsemurhasta.

        Tietysti jokainen ihminen omalla tavallaan vielä suhtautuu elämään ja ongelmiin. Toinen on enemmän taipuvaisempi masentumaan kun toinen jaksaa optimistisesti uskoa että ongelmat kyllä selviävät.

        Mutta uskovalla on mahdollisuus rukoilla Jumalaa joko yksin tai jonkun toisen kanssa. Itse olen rukouksen kautta saanut paljon apua jos olen ollut vaarassa masentua. Varsinkin toisen ihmisen kanssa rukoillessani olen saanut apua melkeinpä välittömästi; masennukseni on haihtunut.

        Matt.18:20 Sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimessäni, siinä minä olen heidän keskellänsä.

        tuo selittääkin paljon


      • sun-glasses
        Nasse kirjoitti:

        tuo selittääkin paljon

        -omista tai läheisen ihmisen

        - vastoinkäymisistä?

        - masennuksesta?

        -itsemurha-ajatuksista?

        Kiitos asiallisista vastauksista.


      • Nasse
        sun-glasses kirjoitti:

        -omista tai läheisen ihmisen

        - vastoinkäymisistä?

        - masennuksesta?

        -itsemurha-ajatuksista?

        Kiitos asiallisista vastauksista.

        ettei ole helppoa vähäruokaisellakaan.


      • sun-glasses
        Nasse kirjoitti:

        ettei ole helppoa vähäruokaisellakaan.

        Voi sinua raukkaa, taidat olla aivan tuuliajolla kaikkien ongelmiesi kanssa!


      • Nasse
        sun-glasses kirjoitti:

        Voi sinua raukkaa, taidat olla aivan tuuliajolla kaikkien ongelmiesi kanssa!

        ole muodostuneet mitenkään minun ongelmikseni, puhumattakaan että olisin tuuliajolla.

        Muistin virkistämiseksi, kirjoitit:

        "Itse olen rukouksen kautta saanut paljon apua jos olen ollut vaarassa masentua. Varsinkin toisen ihmisen kanssa rukoillessani olen saanut apua melkeinpä välittömästi; masennukseni on haihtunut."

        Kenellä tuossa kuuppa viiraa, kuka höpöttämällä olemattomille kokee saavansa helpotusta ison padan potentiaaliseen jumittamiseen?


      • sun-glasses
        Nasse kirjoitti:

        ole muodostuneet mitenkään minun ongelmikseni, puhumattakaan että olisin tuuliajolla.

        Muistin virkistämiseksi, kirjoitit:

        "Itse olen rukouksen kautta saanut paljon apua jos olen ollut vaarassa masentua. Varsinkin toisen ihmisen kanssa rukoillessani olen saanut apua melkeinpä välittömästi; masennukseni on haihtunut."

        Kenellä tuossa kuuppa viiraa, kuka höpöttämällä olemattomille kokee saavansa helpotusta ison padan potentiaaliseen jumittamiseen?

        Ellet ole Nasse huomannut, niin jokaisella ihmisellä on elämässään ongelmia ja vastoinkäymisiä. Aika monella voi olla itsemurha-ajatuksiakin, mutta kaikki eivät niitä myönnä.

        Se on totta, että moni ihminen minun lisäkseni on saanut Jumalalta apua kun hänen asioidensa puolesta on rukoiltu. Kannattais varmaan sinunkin kokeilla?


    • Minä nainen

      Lueskelin näitä juttuja ja totesin teidän olevan ilmeisesti aika nuoria. Minä olen nyt 55 v ja elänyt ateistina??? (sanoisin itse uskonnottomana) nelisenkymmentä vuotta.

      Oma tai läheisen vastoinkäyminen? Hmmmm...Olen kokenut sekä oman lapseni (silloin 17 v) , että mieheni kuoleman..lienevät vastoinkäymisiä..

      Lapseni kuolemassa murhe oli valtava, silti en huutanut jumalaa apuun, koska en usko henkimaailmaan. Silloin itkettiin koko perhe yhdessä, isä, äiti, sisko ja veli.

      Yhdessä selvittiin ja elämä jatkui.

      11 v meni ja sitten kuoli mieheni, ihan yllättäen, ns. suorilta jaloiltaan. Olihan se shokki, mutta en silloinkaan kääntynyt henkimaailman puoleen, ei edes tullut mieleenikään. Hautajaisetkin hoidettiin ilman papin puheita.

      Nyt muut lapset olivat jo aikuisia ja maailmalla, jäin siis totaalisen yksin.

      Tottakai tilanne johti jonkinlaiseen masennukseen..mutta kumpaa se oli? Surua vai masennusta? Jälkeenpäin ajatellen ehkä kuitenkin enemmän surua. Ja suru laantuu aikanaan..ikävä ei milloinkaan. Edelleenkin ikävöin poikaani ja miestäni.

      En myöskään usko mihinkään taivaaseen/helvettiin, kun ihminen kuolee, niin elämä on loppu eikä muuta ei ole.

      Ystävien ja perheen tuella sitä selvitään.

      Itsemurhaa en ole ikinä edes ajatellut, se on raukkamaista jälkeenjääviä kohtaan. Tosin lähipiirissäni niitä ei ole sattunutkaan.

      Uskonnoton (tai ateisti) ei tarvitse mitään rukouksia tai jumalaa selvitäkseen vastoinkäymisistä.

      Tärkeintä on, että uskoo itseensä.

      • sun-glasses

        Siksikö ajattelet täällä olevan vain nuoria, kun kukaan ei henkilökohtaisesti ole kovin konkreettisia esimerkkejä antanut? Silloin herkästi saa käsityksen, ettei kyseinen henkilö ole paljon elämässään ehtinyt kokea.

        Varmasti nuo lapsesi ja miehesi kuolemantapaukset ovat olleet sinulle raskaita menetyksiä. Olet niistä selvinnyt perheen ja ystävien voimalla ja myös yksin silloin kun miehesi kuoli. Hyvä että sinulla oli ainakin lapsesi kuoleman jälkeen perheenjäseniä, joiden kanssa sait yhdessä surra. Olet myös yksin joutunut käymään läpi surutyötäsi. Elämässä on monta tilannetta, joista joutuu selviytymään yksin vaikka läheisiä ihmisiä olisikin. Olet varmaan oppinut hyväksymään nämä tapahtuneet asiat? Kuulostat hyvin vahvalta ihmiseltä.

        Olet yhtä varma siitä, ettei ole taivasta/helvettiä, kuin minä taas uskon että ne ovat. Mutta jokainenhan saa pitää mielipiteensä. Kuitenkin jos jossakin vaiheessa alat ajatella toisin näistä asioista, niin älä pidä sitä esteenä, että olet vuosikymmenet ollut uskonnottomana tai ateistina. Itse ajattelen, että elämän aikana on mahdollista muuttaa mieltään, kunhan ei sitä joka päivä tee.

        Kiitos kun kerroit omat vastauksesi ja jaoit kappaleen elämästäsi. Hyvää jatkoa!


    • Lady_Nocturna

      Keinoja on monia. Riippuu ihan ihmisestä, miten kukin kriisinsä hallitsee.
      Ei näihin löydy yhtä tai ainoaa ratkaisua.

      • sun-glasses

        Niin, onhan niitä monenlaisia ratkaisuja kuin on myös monenlaisia ihmisiä. Mutta jokin perusajatus voi olla; joko myönteinen tai kielteinen suhtautuminen asioihin. Mihin turvaudun hädän hetkellä vai olenko niin vahva että kestän kaiken mitä tuleman pitää? Monta kertaahan ei jotakin aloittaessaan tiedä, miten kaikki tulee päättymään. Asiat muuttuvat ja mutkistuvat. Mutta sekin auttaa kun tämän tietää ja hyväksyy, että yllätyksiä voi tulla eteen.


    • Gonzales

      >>- vastoinkäymisistä>- masennuksesta

      - itsemurha-ajatuksista

      • sun-glasses

        Aika hyvän "reseptin" olet löytänyt. Luontainen realistinen optimismi varmasti auttaa järkevämmin suhtautumaan vastoinkäymisiin. Vaikka voi kyllä elämässä tulla sellaisia yllätyksiä, että järkevää suhtautumista ei löydy.

        Varmastikin nuo hyvät sosiaaliset suhteet ovat omalta osaltaan ennaltaehkäisemässä masennusta ja itsemurha-ajatuksia. Ja luotettavan ihmisen kanssa asioiden jakaminen on tärkeää. Onkin tärkeä asia pitää yhteyttä ystäviin ja tuttuihin ja että tuo yhteydenpito olisi myös molemminpuolista. Ja jos jostakin syystä on elämässä sellainen kausi, että ystävät ovat kaukana, esim. jos on muuttanut kauas kotoa, on hyvä mennä sinne missä tapaa muitakin ihmisiä.

        Jos asiat ovat menneet niin huonosti, ettei löydy luotettavaa ihmistä jolle puhuisi, voi turvautua ammattiauttajien apuun tai vaikkapa soittaa palvelevaan puhelimeen. Ei kannata jäädä yksin pyörittelemään masentuneita ajatuksia, koska kun yksin miettii ikäviä ajatuksia niin ne helposti alkavat tuntua suuremmilta ja ylitsepääsemättömiltä.


    • Atte Ateisti

      Mitenkö selviää? No, selviää miten ihminen selviää, tuskin sen helpommalla kuin uskiskaan.

      Ihmiselämä nyt vain on sellaista, ettei vastasyntyneelle voi antaa takuita siitä, etteikö hän elämänsä aikana tulisi kokemaan mielipahaa ja harmia.

      Kaikki niitä saavat osakseen, ja vastoinkäymisiä itse kokeneet voivat kanssaihmisiään lohduttaa sillä, ettei hän ole vastoinkäymisineen poikkeus maailmassa. Voipa lohduksi kertoa omat mieliharminsa ja kuinka niistä selvisi. Mikään inhimillinen ei voi olla ihmiselle vierasta.

      Hieman yllättävä tuo kysymyksesi. Miten uskis selviää kriiseistään? Onko Jeesus automaattiratkaisu kaikkeen ja Jeesuksen ulkopuolella ei ratkaisuja ole?

      Jos minulla on päänsärkyä, otan aspiriinin, en kutsu Jeesusta parantamaan päänsärkyäni.

      Itsemurha-ajatukset taas...en voi väittää olevani alan asiantuntija ja suuri ihmispsykologi, mutta jos elämänsä umpikujaan ajanut ihminen lohduttautuu sillä, että hän elämänsä lopetettuaan pääsee autuaampaan olotilaan, saattaa se suorastaan rohkaista tekemään itsemurha. Mitäpä tässä matoisessa maailmassa vitkuttelemaan, kun paratiisi odottaa? Näin ajattelivat WTC:n itsemurhaterroristit.

      Ateisti epäilee, onko kuoleman jälkeen yhtään mitään. Jollei ole, ei sinne kannata kaivata eikä kiirehtiä. Kitkutetaan tämä ainoa ja kaunis elämämme kunnialla loppuun. Niinhän me kaikki teemme.

      • ihmistä

        "Miten uskis selviää kriiseistään? Onko Jeesus automaattiratkaisu kaikkeen ja Jeesuksen ulkopuolella ei ratkaisuja ole?"

        Jeesuksen ulkopuolella ei ole KUKAAN, et edes sinä. Mutta sen sijaan Jeesus ei ole mikään "automaattiratkaisu" ihmiselle. Siinä vastaukset kysymyksiisi.


      • sun-glasses

        Tavallaan Jeesus on uskovalle ratkaisu kaikkeen, mutta itse en ainakaan näe mitään syytä olla käyttämättä myös muita hyväksyttävissä olevia keinoja tilanteiden parantamiseksi. Esim. lääkkeet sairauksiin, monet sairauksien hoitamiseen tarkoitetut menetelmät jne. Jos olisin vakavasti sairas, niin varmaan pyytäisin myös rukoilemaan sen puolesta että parantuisin. Vaikka en parantuisikaan, niin miksi en käyttäisi sitäkin keinoa?

        Kukaan ihminen ei varmastikaan pääse läpi elämän ilman ongelmia. Tärkeintä onkin suhtautuminen niihin ongelmiin. Tietysti se on vähän ongelmistakin kiinni, millaisia ne ovat, mutta monista ongelmista on mahdollista myös oppia jotakin uutta.

        Itse luulisin, että itsemurhaan ajaa usein syvä epätoivo ja masennus, halu päästä pois. En luule että moni jaksaa ajatella pääsevänsä johonkin parempaan olotilaan, on niin kiire päästä pois. Mutta vakava vaara ovat kyllä nuo mainitsemasi itsemurhaterroristit, koska he oman elämänsä lisäksi tuhoavat usein monien muidenkin elämän.


    • oggi

      Tyypillisenä nuorena aikuisena käyn läpi tässä muutamia perustapoja hoitaa noita AH-niin-ihania ongelmia:
      vastoinkäymisistä
      -Nehän ovat vain opettavaisia asiota. Vastoinkäymiset kertovat paljon itsestään.

      -masennuksesta
      Juomalla. Ei vaiskaan, ei missään nimessä(ryypätä saa vain kun on hyvä fiilis, muuten alkoholisoitumis riski kasvaa). Siitä voi vaikka puhua jos haluaa, mutta myös ongelmien itsenäinen pohtiminen ja korjaaminen auttaa.

      -itsemurha-ajatuksista
      itselläni oli helppo logisointi. En kestä olla, haluan kuolla. Miksi, saanhan kuoleman ennemin tai myöhemmin? Miksi sitä kiirehtiä, ei minulla mikään kiire ole. Eikö elämällä ole merkitystä. Entä sitten, ainakin hauskaa minulla on ollut.

      • sun-glasses

        Se on kuule hyvä juttu, kun noin nuorena jo huomaat että vastoinkäymiset ovat opettavaisia asioita. (olinko havaitsevinani pientä ironiaa?) Koko elämähän koostuu monenlaisista isoista ja pienistä ongelmista. Että tervetuloa uusi ihana päivä ja uudet ongelmat!

        Siksiköhän suomalaiset ovat kovaa ryyppääjäkansaa, että moni todennäköisesti hoitaa mielenterveyttään ja masennustaan alkoholin avulla? Haetaan alkoholista mielialan kohottajaa ja sitten helposti alkaa janottamaan yhä useammin. Jäädään pullon pohjan läpi katselemaan elämää. Mutta sinullehan ei näin käy? Alkoholin kanssa on tärkeää säilyttää kohtuus, jos aikoo viinaksien kanssa läträtä.

        Kuten tuossa toteat, ongelmien itsenäinen pohtiminen ja korjaaminen auttaa. Ja puhuminen on aina hyvä ratkaisu, kunhan nyt ei kenelle hyvänsä lähde avautumaan ja kertomaan salaisuuksiaan.

        Ja mitäpä tuota kuolemaa kiirehtimään, se on joka päivä vähän lähempänä.


    • juutas

      Ateisti selviää niistä samalla tavalla kuin muutkin. Muistathan että suurin osa ihmisistä maailmassa ei ole kristittyjä.

      Mitä ihmeen tekemistä jumaliin uskomisella ja vastoinkäymisistä selviämisellä on toistensa kanssa. Olen tosin ihmetellyt miten uskovat selviävät Jumalansa heille antamista koettelemuksista. "Kiitos tästäkin maanjäristyksestä, Herra, kiitos että tuhosit taloni ja tapoit perheeni..." Että ensin Kaikkivaltias tekee kiusaa, mikä kiitollisuudella otetaan vastaan, ja sitten kiitetään uudestaan kun on jotenkin selvitty kärsimyksistä. Aika nurinkurista, sanon minä.

      Ateisti sen sijaan ottaa asiat asioina, eikä kaipaa yliluonnollisia selityksiä vastoinkäymisille eikä niistä selviämiselle. Selviämiseen löytyy voimat omasta itsestä ja muiden avusta.

      • sun-glasses

        En olekaan kuullut että joku kiittäisi maanjäristyksistä ja kodin tuhoutumisesta ja perheen kuolemasta Jumalaa. Taisit vähän kärjistää. Jos tuollainen suhtautuminen auttaa jotakin ihmistä, niin mikäs siinä. Jos nuo onnettomuudet tulisivat omalle kohdalle niin olisi siinä kestämistä kerrakseen. Raamattu tosin neuvoo "kiittämään joka tilassa" mutta ei se tarkoita aivan samaa kuin kiittää kaikesta. En itse ainakaan kiitä jonkun ihmisen kuolemasta, mutta jos tiedän että hän kuoli uskovana; kiitän että hän on päässyt hyvään paikkaan.

        Koska en itse ole koskaan epäillyt Jumalan olemassaoloa, minua kiinnostaa ateistien tapa ottaa asiat asioina ilman yliluonnollisia selityksiä - kuten sanoit. Siltä pohjalta tein nämä kysymykset.


      • juu..
        sun-glasses kirjoitti:

        En olekaan kuullut että joku kiittäisi maanjäristyksistä ja kodin tuhoutumisesta ja perheen kuolemasta Jumalaa. Taisit vähän kärjistää. Jos tuollainen suhtautuminen auttaa jotakin ihmistä, niin mikäs siinä. Jos nuo onnettomuudet tulisivat omalle kohdalle niin olisi siinä kestämistä kerrakseen. Raamattu tosin neuvoo "kiittämään joka tilassa" mutta ei se tarkoita aivan samaa kuin kiittää kaikesta. En itse ainakaan kiitä jonkun ihmisen kuolemasta, mutta jos tiedän että hän kuoli uskovana; kiitän että hän on päässyt hyvään paikkaan.

        Koska en itse ole koskaan epäillyt Jumalan olemassaoloa, minua kiinnostaa ateistien tapa ottaa asiat asioina ilman yliluonnollisia selityksiä - kuten sanoit. Siltä pohjalta tein nämä kysymykset.

        kirjoittaja varmaankin viittasii Jobiin (kai olet kuullut hänestä)..


      • sun-glasses
        juu.. kirjoitti:

        kirjoittaja varmaankin viittasii Jobiin (kai olet kuullut hänestä)..

        Niin todella, Jobhan sanoo Job.1:21
        Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastomana sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi.

        Tosin sanoohan Job paljon muutakin, mm. kiroaa syntymäpäivänsä. Mutta mikä ihme se on kun lukee kaikista niistä onnettomuuksista jotka häntä kohtaavat.

        En todellakaan muistanut tätä kohtaa, koska luulin että kirjoittaja viittasi joihinkin ihmisiin jotka elävät tässä nykyisessä ajassa.
        Kiitos vinkistä.


    • marilyn

      tähän mennessä olen selvinnyt monen läheisen ja tuttavan sairastumisesta, kuolemasta, masennuksesta(omastani myös, lievästä tosin)
      Muutama tuttavani on tehnyt itsemurhan ja siitäkin olen selvinnyt, enkä koskaan ole tuntenut tarvetta turvautua johonkin "korkeampaan voimaan".
      Minulla on ystäviä joiden kanssa voin puhua jos oikein ahdistaa.

      • sun-glasses

        Niinhän tässä olen jo muutamalta kuullut, että ovat hyvin pärjäilleet ilman Jumalaakin. Eihän siinä mitään, minä toivonkin että ihmiset pärjäilisivät hyvin kaikkien ongelmien kanssa, joita elämä tuppaa mukanaan tuomaan.

        Ystävien kanssa itsekin tulee paljon puhuttua ja sen olen huomannut olevan suureksi avuksi.

        Hyvää jatkoa edelleen!


    Ketjusta on poistettu 17 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2074
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1733
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      1412
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      1213
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1203
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1048
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      962
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      961
    Aihe