moinen käytös kummastuttaa

neuvoa vailla

Minua ärsyttää se teidän uskon tuputtaminen,eikö jokaisella ole oikeus valita uskonsuuntaansa.
Minä liityin helluntaiseurakuntaan ja minä olen naimisissa hyvän miehen kanssa,mies ei kuulu helluntaiseurakuntaan ja hän ei halua siihen kuuluakaan,mutta hän kuuluu toiseen seurakuntaan.Avioliitossa menee hyvin ja rakastamme ja kunnioitamme toisiamme eri uskosta huolimatta.
Mutta minua ärsyttää se kun muutamat ihmiset kyselee että missäs mun mies on,kun ei tule mukaan tilaisuuksiin?sinun täytyy sanoa miehellesi että tulee mukaan tilaisuuksiin.
Sitten yksi nainen lähettelee terveisiä miehelleni,mies ärsyytyy kun kerron tämän naisen terveiset ja en ole enää kertonut terveisiä,se nainen on muutenkin sellainen jolla ei ole kaikki kotona eli täysin typerä.Muutenkaan se nainen ei koskaan kysy minulta minun kuulumisiani,vaan aina kysyy mieheni tai anoppini kuulumisia,eivät ole toisilleen mitään sukua.Minua suututtaa moinen käytös ja se että minä en saa olla oma itse toisin sanoen "tule sellaisena kuin olet"-luulisi sen olevan voimassa helluntaiseurakunnassa.

Minua suututtaa tuollainen käytös,mieheni ja sen naisen välillä on yli 20 vuotta ikäeroa,joten on outoa että on kiinnostunut mieheni kuulumisista
ja lähettelee terveisiä miehelleni.Ei kyse ole mistään mustasukkaisuudesta ja tiedän että mieheni on uskollinen minulle ja muutenkin pitää naista pilkkanaan ja nauraa naisen typeryydelle,mutta minua se suututtaa se naisen käytös ja terveisten lähettäminen.

Kysymys teille helluntalaiset:Mitä te tekisitte minun sijassani?Kiitos etukäteen neuvoista.

12

527

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ex-Baalinpalvoja

      Mihis "eri uskontoon" miehesi sitten kuuluu? KUinkas moni ihminen siellä pyytelee miestäsi mukaan tilaisuuksiin? Yksi vaihtoehto on se että joku on vaan halukas tutustuun sun mieheen. Tuosta terveisten lähettelijästä en osaa oikeen mitään sanoa mitkä hänen motiivit saattaa olla. Mutta seurakunnassa on kaikenlaisia ihmisiä. MInä yksi heistä.

    • RitariOlevainen

      ei sinänsä ole mikään este,minulla ja vaimollani on ikäero 28 vuotta,eikä ole ollut mikään haitta:) ? Vaimo siis on se nuorempi,onneksi ?

      Sinun vaan täytyy olla niin kuin et olisikaan,älä välitä,serkunnassa likuu myös se kiusaaja,jota saatanaksi kutsutaan,se haluaa sekoittaa ihmisuhteita,mikäs sen parempi ase on saada eripuraa seurakuntaan,ja se vielä paisuttelee asioita ja saa ne näyttämään paljon pahemmilta kuin ne itseasiassa onkaan.

      Sinä vaan kuule kysy rehdisti siltä terveisten lähettäjältä,että mitä se haluaa sun miehestä,kun pitää niitä tervesiä kantaa mennen tullen,ja käske vaikka käymään,sopikaa miehesi kanssa,ja kutsukaa kylään,ottakaa selvää sen motiiveista,sillä siitä pääsee,suoraan asian ytimeen vaan.
      mitä hienovaraisemmin,sen parempi,viisas voittaa sieluja .
      Siunausta !

    • - - -

      jatkuvasti? saatko siitä jotakin mielihyvää?

      En usko että kirjoitus on jonkun helluntailaisen oikeasti kirjoittama vaan jonkun pilailijan räävitöntä "huumoria" ja pilkkaamista taas.
      Jos kyseessä on tosi tapaus, sanoisin ensinnäkin että mene ristin juurelle ja mieti omaa henkilökohtaista suhdettasi Jeesukseen, että kumpaan katsot enempi ihmisiin vai Herraan.

      Ei miehesi tarvitse tulla seurakuntaasi jos ei niin tahdo, eihän siinä mitään. Kiva jos tulee ja eikö se rakenna aviopuolisoiden yhteyttä sellainenkin? Vaan jos ei tule, niin ok, asia on teidän eikä kuulu muille. Toisaalta kysymykset on ymmärrettäviä ja turha niistä on loukkaantua.

      > se nainen on muutenkin sellainen jolla ei ole kaikki kotona eli täysin typerä. <
      > ja muutenkin pitää naista pilkkanaan ja nauraa naisen typeryydelle. <
      Hmm.

      • neuvoa vailla

        Ei ole provo.Olen helluntaiseurakuntaan kuuluva nainen ja tämä kirjoitus on tosiasiaa.
        Minä olen ajatellut kannattaako välittää koko naisesta,jättää omaan arvoonsa tuollainen ihminen.Kyseessä on sairas ihminen,niin pitäisi kai antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.


      • mamabeard
        neuvoa vailla kirjoitti:

        Ei ole provo.Olen helluntaiseurakuntaan kuuluva nainen ja tämä kirjoitus on tosiasiaa.
        Minä olen ajatellut kannattaako välittää koko naisesta,jättää omaan arvoonsa tuollainen ihminen.Kyseessä on sairas ihminen,niin pitäisi kai antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

        > jättää arvoonsa tuollainen ihminen. <
        Kyllä. Tuollainen ihminen pitäisi jättää arvoonsa. Ja mikähän se arvo on?
        Jumalan edessä se on mittaamaton.
        Jeesus on tullut ristinpuulla häväistyksi ja kuollut hänen syntiensä tähden, sinun syntiesi tähden ja minun syntieni tähden. Erotuksetta.
        Siitä löytyy meidän arvomme.

        Jätä siis hänet omaan arvoonsa. Siihen arvoon minkä Jeesus hänelle ja sinulle antaa.
        Näe hänet rakkaana sisarena jota tahdot kunnioittaa, rukoile hänen puolestaan ja siunaa häntä ainutlaatuisena ja arvokkaana ihmisenä. Silloin voit parhaalla tavalla häneen suhtautua.
        Tämän kautta sitten toteutuu myös se, mistä mainitset: pitäisi kai antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

        Kun omanarvontunteemme on kiinni Kristuksessa jonka rakkauden läpi ihmisiä katsomme ja josta käsin heihin suhtaudumme rakkaina lähimmäisinä, silloin emme jää väärällä ja vahingollisella tavalla kiinni heihin ja heidän sanomisiinsa. Ihmisten puheet eivät voi minua ja minun arvoani vähentää tai riistää. Jumalalle olen arvokas. Samalla tavalla arvokas on tuo toinenkin. Jeesus olkoon vapahtaja tässä kaikessa.
        Se on monta kertaa opettelemisen ja kasvun tie, mutta jos vain suostumme tekemään niitä päätöksiä että käännämme katseemme ihmisistä Jumalaan, asia alkaa mennä eteenpäin.

        Mitä sairaampia olemme sen vaikeampaa meidän on kääntää katse Jeesukseen. Pyörittelemme ihmisten puheita, sanomisia ja sanomatta jättämisiä mielessämme, loukkaannumme ja puolustelemme loukkaantumisiamme jne.
        Kiitos Jumalalle, vaikka olemme monessa kohtaa sairaita ja parantumisemme on kesken, olemme arvokkaita:
        hän, sinä, minä.

        Antaudutaan Jumalan parantavalle työlle Kristuksessa.

        Seurakunnassa tulee vaikeita tilanteita ja niiden kautta kasvamme ihmisinä. Se ei kuitenkaan tarkoita että kaikkea täytyisi hyväksyä ja niellä.
        Jos seurakuntalaiset on ihan oikeasti käyttäytyneet tökerösti sinua ja miestäsi kohtaan, se on epäkohta ja voit siitä mainita vaikka paimenelle. Jos on ymmärtäväinen mies niin antaa sinulle hyviä neuvoja ja voitte rukoilla yhdessä. Mikäli saamasi kohtelu on mennyt painostuksen ja ilkeyden puolelle hänen tehtävänsä on puhua painostajien kanssa että ymmärtäisivät ja korjaisivat käyttäytymistään.
        Monta kertaa on kyse väärinymmärryksistä ja tahattomasta huomaamattomuudesta, ei niinkään ilkeydestä.

        Vaikka joutuisimme epäoikeudenmukaisen kohtelun alaiseksi johon joudumme puuttumaan, on tärkeää etsiä sitä oikeaa mielen asennetta jolla asioihin puutumme, ja se asenne löytyy ristin juurella.
        Lihallinen suuttumus vain sokeuttaa mielen ja vie ihmisen ojasta allikkoon. Katkeruus rikkoo ennen kaikkea oman sydämen ja vääristää Jumalasuhteen. Siinä sitten yrittää saada Jumalankin omalle puolelleen muita vastaan...
        Herra meitä sellaisesta varjelkoon!

        Pyydetään armoa nöyrtyä ristin juurella omakohtaisesti myöntäen että juuri minussa on paljon sokeutta, synnin mukanaan tuomaa sielun sairautta ja vammautumista, typeryyttä ja oman itsen puolustelua, mutta kiitos Herra Jeesus, tällaista sinä kuitenkin rakastat ja tahdot armossasi auttaa eteenpäin.

        Siunausta.


      • Laurentius
        mamabeard kirjoitti:

        > jättää arvoonsa tuollainen ihminen. <
        Kyllä. Tuollainen ihminen pitäisi jättää arvoonsa. Ja mikähän se arvo on?
        Jumalan edessä se on mittaamaton.
        Jeesus on tullut ristinpuulla häväistyksi ja kuollut hänen syntiensä tähden, sinun syntiesi tähden ja minun syntieni tähden. Erotuksetta.
        Siitä löytyy meidän arvomme.

        Jätä siis hänet omaan arvoonsa. Siihen arvoon minkä Jeesus hänelle ja sinulle antaa.
        Näe hänet rakkaana sisarena jota tahdot kunnioittaa, rukoile hänen puolestaan ja siunaa häntä ainutlaatuisena ja arvokkaana ihmisenä. Silloin voit parhaalla tavalla häneen suhtautua.
        Tämän kautta sitten toteutuu myös se, mistä mainitset: pitäisi kai antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

        Kun omanarvontunteemme on kiinni Kristuksessa jonka rakkauden läpi ihmisiä katsomme ja josta käsin heihin suhtaudumme rakkaina lähimmäisinä, silloin emme jää väärällä ja vahingollisella tavalla kiinni heihin ja heidän sanomisiinsa. Ihmisten puheet eivät voi minua ja minun arvoani vähentää tai riistää. Jumalalle olen arvokas. Samalla tavalla arvokas on tuo toinenkin. Jeesus olkoon vapahtaja tässä kaikessa.
        Se on monta kertaa opettelemisen ja kasvun tie, mutta jos vain suostumme tekemään niitä päätöksiä että käännämme katseemme ihmisistä Jumalaan, asia alkaa mennä eteenpäin.

        Mitä sairaampia olemme sen vaikeampaa meidän on kääntää katse Jeesukseen. Pyörittelemme ihmisten puheita, sanomisia ja sanomatta jättämisiä mielessämme, loukkaannumme ja puolustelemme loukkaantumisiamme jne.
        Kiitos Jumalalle, vaikka olemme monessa kohtaa sairaita ja parantumisemme on kesken, olemme arvokkaita:
        hän, sinä, minä.

        Antaudutaan Jumalan parantavalle työlle Kristuksessa.

        Seurakunnassa tulee vaikeita tilanteita ja niiden kautta kasvamme ihmisinä. Se ei kuitenkaan tarkoita että kaikkea täytyisi hyväksyä ja niellä.
        Jos seurakuntalaiset on ihan oikeasti käyttäytyneet tökerösti sinua ja miestäsi kohtaan, se on epäkohta ja voit siitä mainita vaikka paimenelle. Jos on ymmärtäväinen mies niin antaa sinulle hyviä neuvoja ja voitte rukoilla yhdessä. Mikäli saamasi kohtelu on mennyt painostuksen ja ilkeyden puolelle hänen tehtävänsä on puhua painostajien kanssa että ymmärtäisivät ja korjaisivat käyttäytymistään.
        Monta kertaa on kyse väärinymmärryksistä ja tahattomasta huomaamattomuudesta, ei niinkään ilkeydestä.

        Vaikka joutuisimme epäoikeudenmukaisen kohtelun alaiseksi johon joudumme puuttumaan, on tärkeää etsiä sitä oikeaa mielen asennetta jolla asioihin puutumme, ja se asenne löytyy ristin juurella.
        Lihallinen suuttumus vain sokeuttaa mielen ja vie ihmisen ojasta allikkoon. Katkeruus rikkoo ennen kaikkea oman sydämen ja vääristää Jumalasuhteen. Siinä sitten yrittää saada Jumalankin omalle puolelleen muita vastaan...
        Herra meitä sellaisesta varjelkoon!

        Pyydetään armoa nöyrtyä ristin juurella omakohtaisesti myöntäen että juuri minussa on paljon sokeutta, synnin mukanaan tuomaa sielun sairautta ja vammautumista, typeryyttä ja oman itsen puolustelua, mutta kiitos Herra Jeesus, tällaista sinä kuitenkin rakastat ja tahdot armossasi auttaa eteenpäin.

        Siunausta.

        Kiitos Mamabeard, viisaasti ja rakkaudella kirjoitit. Siunausta sinullekin.


      • neuvoa vailla
        Laurentius kirjoitti:

        Kiitos Mamabeard, viisaasti ja rakkaudella kirjoitit. Siunausta sinullekin.

        Kiitos vastanneille,sain moitteita ihmettelyyni.
        Ette ilmeisesti ymmärtäneet kirjoitustani ja vastaan vain lyhyesti"ei tarvitse olla kenenkään kynnysmatto"
        Se on ihmeellistä ettei kyseinen ihminen ole kiinnostunut minusta omana itsenäni vaan minun miehestäni ja mieheni suvusta,se nainen ei ole koskaan kysynyt minulta:mitä kuuluu,miten menee vaan aina mieheni ja mieheni suku mitä heille kuuluu ja aina se nainen on lähettämässä terveisiä miehelleni.
        Minä kirjoitin aiheesta,mutta kun ei ymmärretä tai ei haluta ymmärtää mitä tarkoitan.

        tuollainen käytös loukkaa sen naisen taholta,olen ollut muualla päin suomea myös helluntaiseurakunnassa jäsenenä,mutta en ole tuollaista alentavaa käytöstä ennen saanut osakseni.Tässä nykyisessä kotiseurakunnassa olen vain nolla ja olen vain miehen suvun kautta olemassa,en omana itsenäni ja se ei tunnu mukavalta.
        Mutta eihän siltä naiselta voi enempää vaatia kun ei ole enempää annettu ja lisäksi kun se nainen on vanhuudenhöperö,joka houraa sen minkä ehtii.


      • PakanaF
        neuvoa vailla kirjoitti:

        Kiitos vastanneille,sain moitteita ihmettelyyni.
        Ette ilmeisesti ymmärtäneet kirjoitustani ja vastaan vain lyhyesti"ei tarvitse olla kenenkään kynnysmatto"
        Se on ihmeellistä ettei kyseinen ihminen ole kiinnostunut minusta omana itsenäni vaan minun miehestäni ja mieheni suvusta,se nainen ei ole koskaan kysynyt minulta:mitä kuuluu,miten menee vaan aina mieheni ja mieheni suku mitä heille kuuluu ja aina se nainen on lähettämässä terveisiä miehelleni.
        Minä kirjoitin aiheesta,mutta kun ei ymmärretä tai ei haluta ymmärtää mitä tarkoitan.

        tuollainen käytös loukkaa sen naisen taholta,olen ollut muualla päin suomea myös helluntaiseurakunnassa jäsenenä,mutta en ole tuollaista alentavaa käytöstä ennen saanut osakseni.Tässä nykyisessä kotiseurakunnassa olen vain nolla ja olen vain miehen suvun kautta olemassa,en omana itsenäni ja se ei tunnu mukavalta.
        Mutta eihän siltä naiselta voi enempää vaatia kun ei ole enempää annettu ja lisäksi kun se nainen on vanhuudenhöperö,joka houraa sen minkä ehtii.

        Älä nyt ota tätä moitteena tai hyökkäyksenä, mutta voisin vastata tähän vastakysymyksellä:

        ...

        "Mutta minua ärsyttää se kun muutamat ihmiset kyselee että missäs mun mies on,kun ei tule mukaan tilaisuuksiin?sinun täytyy sanoa miehellesi että tulee mukaan tilaisuuksiin.
        Sitten yksi nainen lähettelee terveisiä miehelleni,mies ärsyytyy kun kerron tämän naisen terveiset ja en ole enää kertonut terveisiä,se nainen on muutenkin sellainen jolla ei ole kaikki kotona eli täysin typerä.Muutenkaan se nainen ei koskaan kysy minulta minun kuulumisiani,vaan aina kysyy mieheni tai anoppini kuulumisia,eivät ole toisilleen mitään sukua."

        ...

        Miksi et kysy näiltä ihmisiltä suoraan miksi he tekevät niin?

        Mä en kertakaikkiaan TAJUA tätä piirrettä joka tulee vastaan jokapuolella (eikä se rajoitu pelkästään helluntaiseurakuntiin vaan kaikkiin ihmisyhteisöihin/työpaikkoihin/kouluihin yms. suomessa!): MITÄÄN EI SANOTA SUORAAN.

        On asioita jotka ärsyttävät, ihmisiä jotka käyttäytyvät epäkohteliaasti kerta toisensa jälkeen, ovat törkeröitä, tunkeilevia, jopa täysin sietämättömiä eikä kukaan kuitenkaan koskaan sano heille SUORAAN mitään.

        Vaikka aihetta olisi kuinka paljon tahansa!

        Heille hymyillään, ollaan ystävällisiä, heidän tunkeileviin ja asiattomiin kysymyksiinsä vastaillaan kiltisti (toisinaan piikitellenkin) ja heti kun he kääntävät selkänsä alkaa ilmeily, supina ja juoruaminen siitä kuinka hirveä idiootti tämä henkilö on.
        Tästä/näistä sinun kertomistasi tyypeistä en luonnollisestikaan tiedä onko heillä jo maine omassa seurakunnassaan niinä "tunkeilevina ja epäkohteliaina" tyyppeinä, mutta epäilen, että jos käytös on tuota luokkaa, et ole ainoa joka sen kohteeksi on joutunut.

        Joten MIKSI et sano suoraan miltä sinusta tuntuu? Miksi et osoita suoraan luokkaantumistasi ja lähetä vaikkapa HÄNEN miehelleen (jos hänellä sellainen on) vastaterveisiä?

        Mikä siinä on niin vaikeaa seuraavalla kerralla kun näitä tunkeilevia kysymyksiä alkaa sadella, vain osoittaa selkeästi että kysymykset ovat loukkaavia ja kysyä että "Miksi ihmeessä se teitä kiinnostaa kun tiedätte, ettei mieheni ole helluntailainen eikä kuulu edes seurakuntaan?" Tai "Miksi hänen pitäisi tänne tulla kun hänellä on jo oma uskonsa ja elämänkatsomuksensa?"

        Tai kysyä tältä naiselta että miksi hän lähettelee terveisiä miehellesi kun ei edes tunne tätä (vai tunteeko?).

        Jos nainen on jo vanhuudenhöperö niin mitä ihmettä sinä sellaisesta vetelet herneitä? Toisaalta ei vanhuuskaan oikeuta olemaan epäkohtelias.

        Ei sua kukaan muut tuossa tilanteessa voi auttaa kuin sinä itse. Mitä sä sitä täällä valitat, mee sanoon suoraan asianosaisille miltä tuntuu!

        Epäkohteliasta ja tunkeilevaa käytöstä ei voi puolustella millään, joten sinulla on etulyöntiasema jokatapauksessa.

        Vaikenemalla ja hymyilemällä tekopyhästi face to face ja samalla selän takana irvistelemällä, et saa sädekehää pääsi päälle. Siinä on vaara sairastua pasiivisaggressiivisuuteen, mikä johtaa entistä monimutkaisempaan ongelmavyyhteen.

        Suurin osa ihmisten välisistä sosiaalisista ongelmista johtuu siitä, etteivät ihmiset uskalla olla rehellisiä toisilleen ja sanoa suoraan miltä OIKEASTI tuntuu. Yritetään viimeiseen asti olla kohteliaita ja ystävällisiä, vaikka toinen osapuoli on kanssakäymisessä ihan toisella asenteella mukana.

        Jos pelottaa sanoa suoraan, niin mieti siltä kannalta, mitä menetettävää sinulla on. Mitä tapahtuisi, jos sanoisit suoraan asianosaisille (siis juuri niille henkilöille jotka tunkeilevia kysymyksiä esittävät) mitä ajattelet?

        Koska tilanne on jatkuva, ja joudut samaan tilanteeseen säännölisin väliajoin, sinulla on lisäksi vielä se etu, että voit rauhassa valmistella osuvia, teräviä ja asian ytimeen iskeviä kysymyksiä, joilla isket sitten kun seuraava tilanne tulee eteen. Kysymykset voi esittää myös asiallisesti (mikä ei tarkoita tekopyhästi hymyilemistä, mutta ei toisaalta sitäkään että hyökätään provosoivasti kimppuun). Kun mielessäsi olet koko ajan tietoinen siitä missä mennään, ja kun olet REHELLINEN alusta loppuun asti, sulla ei ole hätäpäivää. Kykenet puolustamaan itseäsi kyllä, jos vain uskallat relata ja tajuta sen että sinä olet se jota on loukattu, ja vain puoustat itseäsi.

        Kokeiles! Ja huomaa sen jälkeen ettei maailmanloppua tullutkaan. Päinvastoin saat vallattua reviirisi takaisin, veikkaan.

        ;-)


      • sun-glasses
        PakanaF kirjoitti:

        Älä nyt ota tätä moitteena tai hyökkäyksenä, mutta voisin vastata tähän vastakysymyksellä:

        ...

        "Mutta minua ärsyttää se kun muutamat ihmiset kyselee että missäs mun mies on,kun ei tule mukaan tilaisuuksiin?sinun täytyy sanoa miehellesi että tulee mukaan tilaisuuksiin.
        Sitten yksi nainen lähettelee terveisiä miehelleni,mies ärsyytyy kun kerron tämän naisen terveiset ja en ole enää kertonut terveisiä,se nainen on muutenkin sellainen jolla ei ole kaikki kotona eli täysin typerä.Muutenkaan se nainen ei koskaan kysy minulta minun kuulumisiani,vaan aina kysyy mieheni tai anoppini kuulumisia,eivät ole toisilleen mitään sukua."

        ...

        Miksi et kysy näiltä ihmisiltä suoraan miksi he tekevät niin?

        Mä en kertakaikkiaan TAJUA tätä piirrettä joka tulee vastaan jokapuolella (eikä se rajoitu pelkästään helluntaiseurakuntiin vaan kaikkiin ihmisyhteisöihin/työpaikkoihin/kouluihin yms. suomessa!): MITÄÄN EI SANOTA SUORAAN.

        On asioita jotka ärsyttävät, ihmisiä jotka käyttäytyvät epäkohteliaasti kerta toisensa jälkeen, ovat törkeröitä, tunkeilevia, jopa täysin sietämättömiä eikä kukaan kuitenkaan koskaan sano heille SUORAAN mitään.

        Vaikka aihetta olisi kuinka paljon tahansa!

        Heille hymyillään, ollaan ystävällisiä, heidän tunkeileviin ja asiattomiin kysymyksiinsä vastaillaan kiltisti (toisinaan piikitellenkin) ja heti kun he kääntävät selkänsä alkaa ilmeily, supina ja juoruaminen siitä kuinka hirveä idiootti tämä henkilö on.
        Tästä/näistä sinun kertomistasi tyypeistä en luonnollisestikaan tiedä onko heillä jo maine omassa seurakunnassaan niinä "tunkeilevina ja epäkohteliaina" tyyppeinä, mutta epäilen, että jos käytös on tuota luokkaa, et ole ainoa joka sen kohteeksi on joutunut.

        Joten MIKSI et sano suoraan miltä sinusta tuntuu? Miksi et osoita suoraan luokkaantumistasi ja lähetä vaikkapa HÄNEN miehelleen (jos hänellä sellainen on) vastaterveisiä?

        Mikä siinä on niin vaikeaa seuraavalla kerralla kun näitä tunkeilevia kysymyksiä alkaa sadella, vain osoittaa selkeästi että kysymykset ovat loukkaavia ja kysyä että "Miksi ihmeessä se teitä kiinnostaa kun tiedätte, ettei mieheni ole helluntailainen eikä kuulu edes seurakuntaan?" Tai "Miksi hänen pitäisi tänne tulla kun hänellä on jo oma uskonsa ja elämänkatsomuksensa?"

        Tai kysyä tältä naiselta että miksi hän lähettelee terveisiä miehellesi kun ei edes tunne tätä (vai tunteeko?).

        Jos nainen on jo vanhuudenhöperö niin mitä ihmettä sinä sellaisesta vetelet herneitä? Toisaalta ei vanhuuskaan oikeuta olemaan epäkohtelias.

        Ei sua kukaan muut tuossa tilanteessa voi auttaa kuin sinä itse. Mitä sä sitä täällä valitat, mee sanoon suoraan asianosaisille miltä tuntuu!

        Epäkohteliasta ja tunkeilevaa käytöstä ei voi puolustella millään, joten sinulla on etulyöntiasema jokatapauksessa.

        Vaikenemalla ja hymyilemällä tekopyhästi face to face ja samalla selän takana irvistelemällä, et saa sädekehää pääsi päälle. Siinä on vaara sairastua pasiivisaggressiivisuuteen, mikä johtaa entistä monimutkaisempaan ongelmavyyhteen.

        Suurin osa ihmisten välisistä sosiaalisista ongelmista johtuu siitä, etteivät ihmiset uskalla olla rehellisiä toisilleen ja sanoa suoraan miltä OIKEASTI tuntuu. Yritetään viimeiseen asti olla kohteliaita ja ystävällisiä, vaikka toinen osapuoli on kanssakäymisessä ihan toisella asenteella mukana.

        Jos pelottaa sanoa suoraan, niin mieti siltä kannalta, mitä menetettävää sinulla on. Mitä tapahtuisi, jos sanoisit suoraan asianosaisille (siis juuri niille henkilöille jotka tunkeilevia kysymyksiä esittävät) mitä ajattelet?

        Koska tilanne on jatkuva, ja joudut samaan tilanteeseen säännölisin väliajoin, sinulla on lisäksi vielä se etu, että voit rauhassa valmistella osuvia, teräviä ja asian ytimeen iskeviä kysymyksiä, joilla isket sitten kun seuraava tilanne tulee eteen. Kysymykset voi esittää myös asiallisesti (mikä ei tarkoita tekopyhästi hymyilemistä, mutta ei toisaalta sitäkään että hyökätään provosoivasti kimppuun). Kun mielessäsi olet koko ajan tietoinen siitä missä mennään, ja kun olet REHELLINEN alusta loppuun asti, sulla ei ole hätäpäivää. Kykenet puolustamaan itseäsi kyllä, jos vain uskallat relata ja tajuta sen että sinä olet se jota on loukattu, ja vain puoustat itseäsi.

        Kokeiles! Ja huomaa sen jälkeen ettei maailmanloppua tullutkaan. Päinvastoin saat vallattua reviirisi takaisin, veikkaan.

        ;-)

        Jotain tuon kaltaista on tullut joskus koettua. Itse siinä tilanteessa joskus hämmentyy niin, ettei osaa heti tarpeeksi nopeasti toimia ja kysyä vastakysymystä, mutta jälkikäteen on jo monta hyvää vastausta valmiina...

        Puoliaan saa pitää, mutta siinä voi yrittää olla sen verran hienovarainen, ettei sentään riitoja ja tappeluita tule. Mutta ei kannata ruveta kynnysmatoksi ja kaiken sietäjäksi.


      • PakanaF
        sun-glasses kirjoitti:

        Jotain tuon kaltaista on tullut joskus koettua. Itse siinä tilanteessa joskus hämmentyy niin, ettei osaa heti tarpeeksi nopeasti toimia ja kysyä vastakysymystä, mutta jälkikäteen on jo monta hyvää vastausta valmiina...

        Puoliaan saa pitää, mutta siinä voi yrittää olla sen verran hienovarainen, ettei sentään riitoja ja tappeluita tule. Mutta ei kannata ruveta kynnysmatoksi ja kaiken sietäjäksi.

        "Puoliaan saa pitää, mutta siinä voi yrittää olla sen verran hienovarainen, ettei sentään riitoja ja tappeluita tule."

        Miksi ei?

        Mikä tappeluissa ja riidoissa pelottaa?

        Että huomaa myös itsensä olevan raukkis, huono ja idiootti?

        Että tajuaa ettei se oma sädekehä ehkä loistakaan niin kirkkaasti kuin on suunnitellut?

        ---

        Sorry, mutta kaikenmaailman seurakunnat/hoitolaitokset ja muut "hyvien-ihmisten-paikat" ovat niitäv paikkoja joissa passiivinen aggressiivisuus oikein kukoistaa ja rehottaa.

        Ne paikat, joissa yleisen käsityksen mukaan asustaa kaikkein kilteimmät, "hyvimmät" ihmiset, ovat niitä, joissa oikeasti asustaa kaikkein ilkeimpiä, tökeröimpiä ja ihmistä sisäisesti tuhoavimipia ihmisiä, koska kukaan ei niissä voi sanoa suoraan miltä heistä TODELLA tuntuu.
        Kaikilla on sisään rakennettu velvollisuus olla kohteliaita ja muita ihmisiä mahdollisimman paljon miellyttäviä.
        Ja koska ihminen EI OLE LUONNOSTAAN sellainen, se johtaa passiivisaggressiivisuuteen, joka käytännössä tarkoittaa piilovittuilua.

        Siksi kannattaa suunnitella tarkasti seuraavan kerran kohtaaminen ja varautua siihen. Kannattaa olla viimeisen asti rehellinen itselleen, vaikka se tekisi kipeää.

        Rehellisyyshän ei tarkoita välttämättä hyökkäävää ja epäkohteliasta tökeröyttä muita kohtaan, vaan ennenkaikkea rauhaa siinä, että ymmärtää itse syvällisesti oman pointtinsa ja pysyy sen takana no matter what. Jos tiedät puolustavasi oikeaa asiaa, mitä pelkäät? (tämä kyssä oli osoitettu aloittajalle)


      • sun-glasses
        PakanaF kirjoitti:

        "Puoliaan saa pitää, mutta siinä voi yrittää olla sen verran hienovarainen, ettei sentään riitoja ja tappeluita tule."

        Miksi ei?

        Mikä tappeluissa ja riidoissa pelottaa?

        Että huomaa myös itsensä olevan raukkis, huono ja idiootti?

        Että tajuaa ettei se oma sädekehä ehkä loistakaan niin kirkkaasti kuin on suunnitellut?

        ---

        Sorry, mutta kaikenmaailman seurakunnat/hoitolaitokset ja muut "hyvien-ihmisten-paikat" ovat niitäv paikkoja joissa passiivinen aggressiivisuus oikein kukoistaa ja rehottaa.

        Ne paikat, joissa yleisen käsityksen mukaan asustaa kaikkein kilteimmät, "hyvimmät" ihmiset, ovat niitä, joissa oikeasti asustaa kaikkein ilkeimpiä, tökeröimpiä ja ihmistä sisäisesti tuhoavimipia ihmisiä, koska kukaan ei niissä voi sanoa suoraan miltä heistä TODELLA tuntuu.
        Kaikilla on sisään rakennettu velvollisuus olla kohteliaita ja muita ihmisiä mahdollisimman paljon miellyttäviä.
        Ja koska ihminen EI OLE LUONNOSTAAN sellainen, se johtaa passiivisaggressiivisuuteen, joka käytännössä tarkoittaa piilovittuilua.

        Siksi kannattaa suunnitella tarkasti seuraavan kerran kohtaaminen ja varautua siihen. Kannattaa olla viimeisen asti rehellinen itselleen, vaikka se tekisi kipeää.

        Rehellisyyshän ei tarkoita välttämättä hyökkäävää ja epäkohteliasta tökeröyttä muita kohtaan, vaan ennenkaikkea rauhaa siinä, että ymmärtää itse syvällisesti oman pointtinsa ja pysyy sen takana no matter what. Jos tiedät puolustavasi oikeaa asiaa, mitä pelkäät? (tämä kyssä oli osoitettu aloittajalle)

        En halua mitään verenvuodatusta ja jos suuttuu, niin tuntuu inhottavalle kun sydän hakkaa hurjasti. Mieluummin pysyttelen rauhallisena.


      • PakanaF
        sun-glasses kirjoitti:

        En halua mitään verenvuodatusta ja jos suuttuu, niin tuntuu inhottavalle kun sydän hakkaa hurjasti. Mieluummin pysyttelen rauhallisena.

        Jotenkin tuo verenvuodatusajatus on hiukan yliampuva, vai mitä? ;-) Tuskin sentään tuossa tilanteessa ihan toisia tappamaan aletaan.
        Toisaalta itsemurhavaara sen sijaan on realistisempi ajatus jos tuollainen tilanne pitkittyy ja henkilö on niin avuton ettei löydä siitä ulospääsyä. Mutta epäilen ettei sekään kovin realistinen uhka ole.

        "Mieluummin pysyttelen rauhallisena."

        Kyl tuosta tilanteesta on rauha kaukana. On typeryyttä uskotella että jos pinta on tyyni, kaikki on hyvin, vaikka pinnan alla raivoaisi minkälainen myrsky tahansa.

        Näennäinen ystävällisyys pitää ihmiset kaukana toisistaan.

        Kunnon riita usein lähentää kummasti ihmisiä ja puhdistaa ilmaa.

        Tappeluita pelätään ihan turhaan juuri siksi koska niiden pelätään tuhoavan jotakin, vaikka useimmiten tulos on päinvastainen. Minä ne ymmärrä sitä herkkähipiäiusyyttä konflikteja kohtaan, että het kun yksikin ristiriita nostetaan pöydälle, suurin osa kilteistä nyhveröihmisistä uskoo että kaik on menetty, kaik on pilalla ja että riita on heti merkki "tulehtuneista väleistä".

        Riita ei ole rauhan loppu, vaan usein sen alku.

        JOS riidalle vain annetaan mahdollisuus ja jaksetaan selvittää asia perinpohjin, eikä luovuteta heti alkuun.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2051
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1718
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      1389
    4. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1187
    5. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      225
      1180
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1030
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      955
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      951
    Aihe