Kirjoista, kirjoista.

hurlumHei_

Minä olen ollut jo 4 -vuotiaasta saakka ylettömän rakastunut. Silloin opin nimittäin lukemaan ja kirjojen maailma avautui minulle. Alkuun satukirjat, runotyttökirjat - sittemmin romaanit, dekkarit, faktat, fiktiot, runot, novellit, ammattikirjallisuus. Meni maailma miten poskelleen tahansa, niin minäpä se tyttö vaan luen. Ja ihan sama innostuneisuus valtaa minut uuden kirjan ääressä kuin lapsena satukirjan avattuani.

Mitä kirjojen lukeminen sitten minulle antaa? Pääsyn maailmaan, jossa olen yksin ajatukseni ja mielikuvieni kanssa. Joissa pääsen seurustelemaan kirjailijan kuin hänen hahmojensakin kanssa. Kokemuksia, ahaa -elämyksiä, kyseenalaistamista, halun ja intensiteetin omaan kirjoittamiseen. Oivan keskustelualueen samanmielisten ystävien kesken. Hymyn, naurun, itkun; kirjaa lukiessasi voit kokea monenmoisia affekteja.

Siivouksesta en juuri piittaa, ja vallan suuripiirteinen olen muissakin asioissa, mutta tiedän tarkalleen, mistä kohtaa kirjahyllystä minkin kirjan löydän. Hukkaan esineitä, mutta jokaikisen omistamani kirjan nimen tiedän. Ihan kaikkia lukemiani kirjojen nimiä en sentään muista. Enkä niitä lukemattomia vielä kirjoittamattomia kuin kirjoitettujakin, jotka kärsivällisesti odottavat lukemistani.

Ja mikä ihanuus: hyvän kirjan voi lukea monta kertaa. Löytää siitä aina vain uutta ajattelemisen aihetta. Monesti on käynytkin niin: lainaan kirjastosta jonkun hyvän kirjan ja sitten minun on ostettava se itselleni. Että voisin tarttua siihen juuri silloin kuin itse haluan.

Maanantaina tartuin jälleen Dostojevskin Idioottiin. Tuo paksu kirja jaksaa innostaa minua jo kolmannen kerran. Ensivaikutelmani kaksikymppisenä ei ollut kyllä sama; taisin kahlata sen läpi jopa suhteellisen ikävystyneenä. Ehkä se sitäkin, huomaan ajattelevani: pahuudesta kirjoitetaan niin paljon, vaikeampaa on kirjoittaa hyvyydestä.

Entä sinä? Mikä on sinun suhteesi kirjoihin, kirjallisuuteen, kirjoittamiseen ja kieleen? Suhtaudutko niihin samalla intohimolla ja pieteetillä kuin minä? Onko joku erityinen kirja, joka on sinulle muodostunut klassikoksi, jonka haluaisit yhä uudelleen lukea?

41

1438

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jokinen

      Sekalaisia ajatuksia.

      Minä luen pirun vähän. Koulussa oli pakko kahlata läpi klassikot, en minä niistä mitään tajunnut.

      Kun luin aloituksen, ajattelin että onpa taas aihe mistä minulla ei ole mitään sanottavaa. Pari minuuttia mietin suhdettani kirjallisuuteen.
      Onko minulla edes mielikirjaa? Ei.
      Mitä asioita minulle tulee mieleen kun joku puhuu lukemisesta? Tulee ahdistus. "Olen jäänyt varmaan paljosta paitsi, en ole lukenut finlandiapalkittuja, en nobelisteja, en runoja, en novelleja, en proosaa...jonkun kioskidekkaripokkarin ehkä, sitä ei kannata kenellekään mainita..."

      Tiedän että saisin paljon kirjallisuudesta, käynhän minä teatterissakin, pidän haasteellisista näytelmistä ja ohitan ne jokaisellejotain-rillumareinäytelmät, joihin tulee lähikylien porukat bussilasteittain.
      Pidän taiteesta, klassisesta ja modernista, koen suuria elämyksiä ja keskustelen mielelläni kokemastani.

      Luen kirja-arvosteluja enemmän kuin kirjoja ja katson telkkarista kirjallisuusaiheisia ohjelmia.

      Mutta mutta. Suhde kirjaan sellaisena fyysisenä esineenä on kylmä, en osaa 'tarttua' kirjaan. Luulen että se johtuu lapsuudesta, ei meillä luettu, ei ollut montaa kirjaa.

      Pitäisi kai lukea väkisin. Mutta nukahdan aina.

      • hurlumHei_

        ...tuo kaikenlaisen luovan ilmaisun ns. must -juttu. Täytyisi lukea Finlandiapalkitut, taytyisi lukea klasssikot, täytyisi käydä siinä ja siinä taidenäyttelyssä etc. Mä luin nuorempana paljolti ns. kulttikirjoja vain voidakseni sanoa lukeneeni. Nyt jälkeenpäin naurattaa. Ja James Joycen Odysseia ei sitten ole koskaan auennut. Viis, vaikka kuinka yritin.

        Taidenäyttelyssäkin kävin ensimäistä kertaa 80 -luvulla ja ihmettelin, mistä ihmeestä ne muut niin hienoa kritiikkiä osasivat laskeskella. Onnekantamoikseni jouduin/pääsin naimisiin taidemaalarin kanssa, joka antoi sen tärkeimmän neuvon: ei ole väliä, ymmärrätkö, mitä taiteilija on halunnut sanoa (harvat ymmärtävät lopultakaan), ei ole väliä, mitä muuta ajattelevat, ei ole väliä, mitä kritiikki sanoo. Tärkeintä on oma tuntemuksesi, pidätkö näkemästäsi...

        Meidän lapsuuden kodissa suurimman osan kirjahyllystä vei pakollinen tietosanakirjasarja, lukematon määrä valokuvia ja nyt viimein on äiti saanut oivan idean kirjahyllyyn sijoitettavista viherkasveista. Yksi sisaristani lukee yhtä paljon kuin minä, ja yksi käyttää kirjahyllyä ihan koriste-esineiden, kasvien yms. säilytyspaikkana. Mutta eri äidinkielen maikka meillä oli; omani innosti kyllä lukemaan ohitse ns. pakkoluettavienkin.

        Mietin, miten paljon nykyinen tietokoneaikakausi peleineen etc antaa sijaa enää nuorten lukemiselle?


      • Rudi
        hurlumHei_ kirjoitti:

        ...tuo kaikenlaisen luovan ilmaisun ns. must -juttu. Täytyisi lukea Finlandiapalkitut, taytyisi lukea klasssikot, täytyisi käydä siinä ja siinä taidenäyttelyssä etc. Mä luin nuorempana paljolti ns. kulttikirjoja vain voidakseni sanoa lukeneeni. Nyt jälkeenpäin naurattaa. Ja James Joycen Odysseia ei sitten ole koskaan auennut. Viis, vaikka kuinka yritin.

        Taidenäyttelyssäkin kävin ensimäistä kertaa 80 -luvulla ja ihmettelin, mistä ihmeestä ne muut niin hienoa kritiikkiä osasivat laskeskella. Onnekantamoikseni jouduin/pääsin naimisiin taidemaalarin kanssa, joka antoi sen tärkeimmän neuvon: ei ole väliä, ymmärrätkö, mitä taiteilija on halunnut sanoa (harvat ymmärtävät lopultakaan), ei ole väliä, mitä muuta ajattelevat, ei ole väliä, mitä kritiikki sanoo. Tärkeintä on oma tuntemuksesi, pidätkö näkemästäsi...

        Meidän lapsuuden kodissa suurimman osan kirjahyllystä vei pakollinen tietosanakirjasarja, lukematon määrä valokuvia ja nyt viimein on äiti saanut oivan idean kirjahyllyyn sijoitettavista viherkasveista. Yksi sisaristani lukee yhtä paljon kuin minä, ja yksi käyttää kirjahyllyä ihan koriste-esineiden, kasvien yms. säilytyspaikkana. Mutta eri äidinkielen maikka meillä oli; omani innosti kyllä lukemaan ohitse ns. pakkoluettavienkin.

        Mietin, miten paljon nykyinen tietokoneaikakausi peleineen etc antaa sijaa enää nuorten lukemiselle?

        ...edelleen. Sieltä jannun hyllystä mäkin nykyään luettavani löydän. Ei tietokoneet ole siihen vaikuttaneet. Nuoriso on keksiny sellaisen jutun, että ei tarvi nukkua ollenkaan. Kahteen asti yöllä koneella ja siitä sitten aamuun lueskellaan.


      • jokinen
        hurlumHei_ kirjoitti:

        ...tuo kaikenlaisen luovan ilmaisun ns. must -juttu. Täytyisi lukea Finlandiapalkitut, taytyisi lukea klasssikot, täytyisi käydä siinä ja siinä taidenäyttelyssä etc. Mä luin nuorempana paljolti ns. kulttikirjoja vain voidakseni sanoa lukeneeni. Nyt jälkeenpäin naurattaa. Ja James Joycen Odysseia ei sitten ole koskaan auennut. Viis, vaikka kuinka yritin.

        Taidenäyttelyssäkin kävin ensimäistä kertaa 80 -luvulla ja ihmettelin, mistä ihmeestä ne muut niin hienoa kritiikkiä osasivat laskeskella. Onnekantamoikseni jouduin/pääsin naimisiin taidemaalarin kanssa, joka antoi sen tärkeimmän neuvon: ei ole väliä, ymmärrätkö, mitä taiteilija on halunnut sanoa (harvat ymmärtävät lopultakaan), ei ole väliä, mitä muuta ajattelevat, ei ole väliä, mitä kritiikki sanoo. Tärkeintä on oma tuntemuksesi, pidätkö näkemästäsi...

        Meidän lapsuuden kodissa suurimman osan kirjahyllystä vei pakollinen tietosanakirjasarja, lukematon määrä valokuvia ja nyt viimein on äiti saanut oivan idean kirjahyllyyn sijoitettavista viherkasveista. Yksi sisaristani lukee yhtä paljon kuin minä, ja yksi käyttää kirjahyllyä ihan koriste-esineiden, kasvien yms. säilytyspaikkana. Mutta eri äidinkielen maikka meillä oli; omani innosti kyllä lukemaan ohitse ns. pakkoluettavienkin.

        Mietin, miten paljon nykyinen tietokoneaikakausi peleineen etc antaa sijaa enää nuorten lukemiselle?

        Aku Ankkahan on tehnyt hyvää työtä lukemis-innostuksen nostamisessa. Aplodit. Lehteä suosittelevat jopa ammattikasvattajat lasten ensilukemistoksi.


      • hurlumHei_
        hurlumHei_ kirjoitti:

        ...tuo kaikenlaisen luovan ilmaisun ns. must -juttu. Täytyisi lukea Finlandiapalkitut, taytyisi lukea klasssikot, täytyisi käydä siinä ja siinä taidenäyttelyssä etc. Mä luin nuorempana paljolti ns. kulttikirjoja vain voidakseni sanoa lukeneeni. Nyt jälkeenpäin naurattaa. Ja James Joycen Odysseia ei sitten ole koskaan auennut. Viis, vaikka kuinka yritin.

        Taidenäyttelyssäkin kävin ensimäistä kertaa 80 -luvulla ja ihmettelin, mistä ihmeestä ne muut niin hienoa kritiikkiä osasivat laskeskella. Onnekantamoikseni jouduin/pääsin naimisiin taidemaalarin kanssa, joka antoi sen tärkeimmän neuvon: ei ole väliä, ymmärrätkö, mitä taiteilija on halunnut sanoa (harvat ymmärtävät lopultakaan), ei ole väliä, mitä muuta ajattelevat, ei ole väliä, mitä kritiikki sanoo. Tärkeintä on oma tuntemuksesi, pidätkö näkemästäsi...

        Meidän lapsuuden kodissa suurimman osan kirjahyllystä vei pakollinen tietosanakirjasarja, lukematon määrä valokuvia ja nyt viimein on äiti saanut oivan idean kirjahyllyyn sijoitettavista viherkasveista. Yksi sisaristani lukee yhtä paljon kuin minä, ja yksi käyttää kirjahyllyä ihan koriste-esineiden, kasvien yms. säilytyspaikkana. Mutta eri äidinkielen maikka meillä oli; omani innosti kyllä lukemaan ohitse ns. pakkoluettavienkin.

        Mietin, miten paljon nykyinen tietokoneaikakausi peleineen etc antaa sijaa enää nuorten lukemiselle?

        ...Odysseus, piti kirjoittamani. Jotea en siis ole saanut luetuksi, jos se nyt jollekin vielä epäselvää on...


      • hurlumHei_
        Rudi kirjoitti:

        ...edelleen. Sieltä jannun hyllystä mäkin nykyään luettavani löydän. Ei tietokoneet ole siihen vaikuttaneet. Nuoriso on keksiny sellaisen jutun, että ei tarvi nukkua ollenkaan. Kahteen asti yöllä koneella ja siitä sitten aamuun lueskellaan.

        ...vaistoavani jonkinlaista katkeraa sivumakua siitä, ettei enää itse jaksa? Siis minähän tietty valvoin viime yönäkin aamupuolelle hyvien harrasteiden parissa. Kaikenlaista se tämä nuoruus ja nuoruuden palo tosiaankin teettää...


      • Rudi
        hurlumHei_ kirjoitti:

        ...vaistoavani jonkinlaista katkeraa sivumakua siitä, ettei enää itse jaksa? Siis minähän tietty valvoin viime yönäkin aamupuolelle hyvien harrasteiden parissa. Kaikenlaista se tämä nuoruus ja nuoruuden palo tosiaankin teettää...

        Sedät kyllä jaksaa heilua.


    • Rudi

      ...joskus tuo sama addiktio. Lukemisesta ei tavallaan saanut koskaan tarpeekseen ja sitä ahmi aina vaan lisää tekstiä.
      Jostain syystä se sitten lopahti. Ensin tuli kyllästyminen, tuli pitkä tauko että viitsi edes avata mitään kirjaa. Nykyään tulee aina silloin tällöin aloitettua uusi kirja, yks on nytkin kesken.
      Jos joku omaklassikko pitäis mainita niin sellainen on esim. Linnan Pohjantähden alla-sarja. Ekan kerran se tuli luettua ihan killinä ja sen jälkeen pariin otteeseen. Joka kerta siihen on löytynyt uusi näkökulma. Siitä huomaa kuinka sitä vanhenee. Ristus.

      • jokinen

        Lasikantisen laulukirjan sain loppuun just. Nyt on yöpöytä tyhjä.
        Ja eiku työpöydän luo...


      • Rudi
        jokinen kirjoitti:

        Lasikantisen laulukirjan sain loppuun just. Nyt on yöpöytä tyhjä.
        Ja eiku työpöydän luo...

        Laulukirjat on kivoja. Ja kovakantisia eikä mitään kioskirääsää.


      • hurlumHei_

        ...sä pääsit eroon siitä? Mä en luule, että mä vakavasti oisin yrittänytkään, vaikkas täytyy mun kyllä todeta, että monta tähdellisempääkin tekemistä olisi aina löytynyt.

        Tuossa on muuten ideaa; Linnan tuotannon voisi taas lukea. Se on yksi piirre hyvässä kirjassa: näkökulma saattaa vuosien mittaan muuttua. Vanhuudesta en puhu mitään, kun niin nuori neito vasta olen. Ilman hymiöitä ihan.


      • puhuri

        toi juttu et nuorena ahmii luettavaa. niin näkin tein. Sitten ei millään yhtäkkiä enää innostunu mistään. Nykyään täytyy olla joku tosi hyvä idea kirjassa et siihen jaksaa tarttua. Mulla on muuten elokuvissa ja musiikissa sama juttu. Ei jaksa enää innostua muuta ku tosi hyvistä.


    • tähtitoimittaja ejk

      silloin kun tulee avaus kirjoista, on odotettavissa vastauksia joissa luetellaan toinen toistaan hienompia kirjoja. Näin luultavasti vaikka ei olisi avannut puhelinluetteloa kummempaa. Tai sitten jotenkin kynnys nousee, ei haluta myöntää että luetaan vaikka mitä.

      Minusta kuitenkin roskarompsussakin voi olla jokin hieno juttu joka kolahtaa. Olin aikaisemmin himolukija kunnes tämä kirottu netti kidnappasi minut. Kaikki kelpasi Aku Ankasta dekkareiden kautta Koraaniin. Se ei tietysti tarkoita että olisin pitänyt kaikista, esim. Hemingway sopii oikein hyvin poltettavaksi vaikka seuraavissa monttubileissä. Nuorena likkana (2 v. sitten, ha ha) piti lukea jokainen rakkausromaani. Siitäkin oli hyötyä, koska yksi, Dantervillen rakastavaiset, on mitä mainioin unentuoja. Kuorsaus kuuluu heti etusivun jälkeen.

      Nyt luen enää silloin tällöin, mutta on muutama kirja joista en luovu. Chasen dekkarit, J.M. Simmelin Ei aina kaviaaria, Harper Leen Kuin surmaisi satakielen ja Susan Hillin Yön lintu. Viimeksi mainittu onkin aika kummallinen valinta, mutta jokin siinä liikutti ja se kai tarkoitus onkin, että kirja herättää tunteita tämän kylmän ja paatuneen nettimaailman vastapainoksi. Niih. Kirjoja oli hyllyssä jokin aika sitten vielä noin tuhat, nyt olen luopunut suurimmasta osasta (roskaa) ja jättänyt vain sellaiset jotka tiedän lukevani uudestaan. On niitä enemmän kuin noi luetellut, mutta siinä oli mun kärki. Äkkiä lähetykseen ennen kuin alan lisäillä Sinuhea sun muuta viksua.

      • jokinen

        Heh. Lukemistahan tämä täälläkin on, ei kirjallisuutta kummempaa. Elämyksiä täältäkin saa(huh).
        Miksei sättiä ja kesk.palstoja voi laittaa kirjallisuuden kanssa samalle riville, tai samaan kappaleeseen, lokeroimatta näitä eri lukemisia.

        Ajattele: "Keskustelupalsta-avaajan nobelin sai tänä vuonna sejase..."

        Haj: Siellä missä kirjaimet kokoontuvat, siellä on lukija.


      • hurlumHei_

        ...taas tuli lisää nimiä luettaviin. Mä muuten innostuin vasta pari vuotta sitten enemmän dekkareista: Mankell, Walters, P.D.James jne, suomalaisista nyt puhumattakaan.

        Oikeasti mä luulen, että osaa ihmisiä karkoittaa juuri tuo tietynlainen snobbailu ns. hienoilla kirjoilla. Uskoisin kyllä, että kaikille jotain mielenkiintoista lukemista löytyy.

        Sulla aikamoinen kirjasto ja. Vaikkas kyllä se kaikki kuultaa joteskin läpi tuosta kirjoitustavastasi. Siis rakkautesi ja intohimosi kieleen, kirjallisuuteen.

        Koraania? Niin no, jostainhan se epäseksualisuus vanhemmilla ihmisilläkin kumpuaa....


      • Ruikuva
        jokinen kirjoitti:

        Heh. Lukemistahan tämä täälläkin on, ei kirjallisuutta kummempaa. Elämyksiä täältäkin saa(huh).
        Miksei sättiä ja kesk.palstoja voi laittaa kirjallisuuden kanssa samalle riville, tai samaan kappaleeseen, lokeroimatta näitä eri lukemisia.

        Ajattele: "Keskustelupalsta-avaajan nobelin sai tänä vuonna sejase..."

        Haj: Siellä missä kirjaimet kokoontuvat, siellä on lukija.

        Kävi mielessä, miten mielenkiintoista olisi nähdä miten asenteet johonkin avaukseen ovat vuosien varrella muuttuneet. Tosin täsmälleen samoin aloitettua ketjua tuskin löytyy?


      • tähtitoimittaja ejk
        hurlumHei_ kirjoitti:

        ...taas tuli lisää nimiä luettaviin. Mä muuten innostuin vasta pari vuotta sitten enemmän dekkareista: Mankell, Walters, P.D.James jne, suomalaisista nyt puhumattakaan.

        Oikeasti mä luulen, että osaa ihmisiä karkoittaa juuri tuo tietynlainen snobbailu ns. hienoilla kirjoilla. Uskoisin kyllä, että kaikille jotain mielenkiintoista lukemista löytyy.

        Sulla aikamoinen kirjasto ja. Vaikkas kyllä se kaikki kuultaa joteskin läpi tuosta kirjoitustavastasi. Siis rakkautesi ja intohimosi kieleen, kirjallisuuteen.

        Koraania? Niin no, jostainhan se epäseksualisuus vanhemmilla ihmisilläkin kumpuaa....

        säännöt on pahemman kerran päässeet unohtumaan, siksi raiskaan kieliopin törkylehdessä aina uudestaan. Oikein pahat kämmit ja kirjoitusvirheet (omat) harmittavat ihan sairaasti, muiden kirjoituksissa riittää että selvän saa.

        - Paitsi että novelleilta odotan virheettömyyttä, pilkunnuslaaja kun olen, ja kyllä sujuva suomenkieli muutenkin kiinnittää huomioni. Taidan hankkia päivityksen ja nyysiä kielioppikirjan joltain koululaiselta, tuossahan noita kävelee ohi joka päivä.
        Epäseksuaalisuus, minun? Olen vielä niin nuori.


      • redmerle

        no meikä sitten mainitsi sen Sinuhen...Senkin muuten sain lahjaksi ja meni vuosikausia ennenkuin aloin lukemaan..Paksu kirja egyptistä ja kirjoittajana Mika Waltari..kai siinä jonkinlaista ennakkoluuloa oli matkassa.

        Kuitenkin kirjan luettuani sain kimmokkeen muihin egyptiaiheisiin kirjoihin.Tavallaan Sinuhe aukaisi oven uuteen maailmaan.


      • jokinen
        tähtitoimittaja ejk kirjoitti:

        säännöt on pahemman kerran päässeet unohtumaan, siksi raiskaan kieliopin törkylehdessä aina uudestaan. Oikein pahat kämmit ja kirjoitusvirheet (omat) harmittavat ihan sairaasti, muiden kirjoituksissa riittää että selvän saa.

        - Paitsi että novelleilta odotan virheettömyyttä, pilkunnuslaaja kun olen, ja kyllä sujuva suomenkieli muutenkin kiinnittää huomioni. Taidan hankkia päivityksen ja nyysiä kielioppikirjan joltain koululaiselta, tuossahan noita kävelee ohi joka päivä.
        Epäseksuaalisuus, minun? Olen vielä niin nuori.

        Jos lukee Erno Paasilinnan tekstejä, eihän niissä ole pilkkusäännöistä tietoakaan ja silti mies nappasi ensimmäisen Kirjallisuuden Finlandian. Lohdullista.
        Kaitpa sääntöjen vapaa soveltaminen on sallittua vasta kunhan on opetellut ne ensin.


      • hurlumHei_
        tähtitoimittaja ejk kirjoitti:

        säännöt on pahemman kerran päässeet unohtumaan, siksi raiskaan kieliopin törkylehdessä aina uudestaan. Oikein pahat kämmit ja kirjoitusvirheet (omat) harmittavat ihan sairaasti, muiden kirjoituksissa riittää että selvän saa.

        - Paitsi että novelleilta odotan virheettömyyttä, pilkunnuslaaja kun olen, ja kyllä sujuva suomenkieli muutenkin kiinnittää huomioni. Taidan hankkia päivityksen ja nyysiä kielioppikirjan joltain koululaiselta, tuossahan noita kävelee ohi joka päivä.
        Epäseksuaalisuus, minun? Olen vielä niin nuori.

        ...omat kielioppivierheet raivostuttavat. Ja kirjoitusvirheetkin. Osasyynsä on tietty silläkin, että sujuvasti ja kappalejaollisesti oikein tehtyä on myös miellyttävämpää lukea.

        Ja tutise tähtis; sanon tämän vain kerran: kyllä sumpparia on miellyttävää lukea sisältönsä lisäksi myös harvinaisen hyvän äidinkielellisen ansionsa vuoksi. Olemme tästä ennenkin keskustelleet, eli kyllä kirjoitetun tekstin pitämiseen vaikuttaa paljon myös jonkinlainen peruskunnioitus kielioppia kohtaan.

        Hymiöitä en ole liioin ikinä oikein ole oppinut käyttämään. Ehkä se minun tapauksessani johtuukin siitä, että pitäisikin käyttää itkiöitä? Yhtä kaikki, jos huumorini ei selviä tekstin sisällöstä ilman hymiöitä, olkoon.

        Jokos sait uuden tekohampaan edellisen tilalle? Ihan tuosta seksuaalisuudesta tuli mieleen...


      • tähtitoimittaja ejk
        hurlumHei_ kirjoitti:

        ...omat kielioppivierheet raivostuttavat. Ja kirjoitusvirheetkin. Osasyynsä on tietty silläkin, että sujuvasti ja kappalejaollisesti oikein tehtyä on myös miellyttävämpää lukea.

        Ja tutise tähtis; sanon tämän vain kerran: kyllä sumpparia on miellyttävää lukea sisältönsä lisäksi myös harvinaisen hyvän äidinkielellisen ansionsa vuoksi. Olemme tästä ennenkin keskustelleet, eli kyllä kirjoitetun tekstin pitämiseen vaikuttaa paljon myös jonkinlainen peruskunnioitus kielioppia kohtaan.

        Hymiöitä en ole liioin ikinä oikein ole oppinut käyttämään. Ehkä se minun tapauksessani johtuukin siitä, että pitäisikin käyttää itkiöitä? Yhtä kaikki, jos huumorini ei selviä tekstin sisällöstä ilman hymiöitä, olkoon.

        Jokos sait uuden tekohampaan edellisen tilalle? Ihan tuosta seksuaalisuudesta tuli mieleen...

        tein hymiölakon palstalla koska huomasin, että aloin mennä yli sieltä aidan matalimmasta päästä. Ts. oletin pullean hymynaaman selvittävän että olen hauska, mutta olen taas palannut juurilleni. Muut voivat hymizzeerata minkä ehtivät, se ei häiritse mutta toisaalta ei ainakaan minua auta tulkitsemaan tunnetiloja, tuijotan silti tekstin sävyä ja sanankäyttöä. Kappalejako on kyllä ihan toivottava juttu pitkissä teksteissä, nimenomaan selkeyden takia.

        Koulussa olin varsinainen äidinkielen fani, kaikki elatiivit, illatiivit, verbit, sijamuodot ja mitkälie objektit saivat melkein hurmioon. Vaan kaikki on vaipunut unholaan.

        Mikä tekohammas? Olen luvannut viisaudenhampaani arpajaisvoitoksi, luulen että siitä käydään vielä kiivasta taistelua.


      • hurlumHei_
        tähtitoimittaja ejk kirjoitti:

        tein hymiölakon palstalla koska huomasin, että aloin mennä yli sieltä aidan matalimmasta päästä. Ts. oletin pullean hymynaaman selvittävän että olen hauska, mutta olen taas palannut juurilleni. Muut voivat hymizzeerata minkä ehtivät, se ei häiritse mutta toisaalta ei ainakaan minua auta tulkitsemaan tunnetiloja, tuijotan silti tekstin sävyä ja sanankäyttöä. Kappalejako on kyllä ihan toivottava juttu pitkissä teksteissä, nimenomaan selkeyden takia.

        Koulussa olin varsinainen äidinkielen fani, kaikki elatiivit, illatiivit, verbit, sijamuodot ja mitkälie objektit saivat melkein hurmioon. Vaan kaikki on vaipunut unholaan.

        Mikä tekohammas? Olen luvannut viisaudenhampaani arpajaisvoitoksi, luulen että siitä käydään vielä kiivasta taistelua.

        ...sultahan vitsiä pukkaa. Arpajaisvoitoksi kulahtaneet tekarit? Taidan jättää väliin.

        Mäkin pidin äidinkielen oppitunneista, josko muistan, kuinka kirjoitusten aikaan uhkasi kirjallinen luovuus (?) loppua ainaisessa kieliopin virheiden pelossa. Noin niinkuin tyylillisesti, kun ei ollut oikein varaa kikkailuun a la Paasilinna. Onneksi nyt on. Ja tähän se hymiö, huokaus.


    • redmerle

      halu oppia lukemaan jo ennen kouluun pääsyä:)

      Mieleeni nousee tunteista, se haltioitunet voitonriemu kun lopultakin osasi lukea itse, malttamattomuus kun sanojen tavaaminen kävi tuskastuttavan hitaasti ja pienen mielen nöyryys, kun ymmärsi miten laajan maailman kirjat avasivat.

      Nuorena ahmin kirjoja..Mieleenpainuvimpia kokemuksia..Kariston nuortenkijat..Erämään halki,Ollin oppivuodet, osan nimet ovat painuneet unholaan vaikka henkilöt ja tunnelma on muistoissa.
      Anne Frankin päiväkirja ja se suunnaton suru, jonka kirja herätti.
      Veljeni Leijonamieli..Tarzanit, 3 Etsivää(haaveilin salapoliisin urasta) ja monia muita laidasta laitaan:)

      Nykyään tulee kausia jolloin luen ahmimalla ja toisinaan menee pitkiä aikoja jolloin ei tule luettua mitään.

      Tällä hetkellä Sinuhe ja Jacg Christianin egyptistä kertova kirjasarja on ollut sydäntä lähellä.Samoin lahjaksi saamani Stephen Baxterin Mammuteista kirjoittamat kirjat.

      Pidän kirjoja rakkaina ystävinä.Melkein aina kun kääntää viimeisen sivun..tulee haikea olo, tunne että menettää jotain läheistä.
      On päässyt tutustumaan kirjan ihmisiin,eläimiin, paikkoihin ja luonut mielikuvia luonteista, käytöksestä,ulkonäöstä, hahmotellut näköaloja, elinympäristöjä.

      Kirjoitan itse jonkin verran omaksi ilokseni ja joskus lastenkin.Kieliopissa olen onneton tunari ja kirjoitusinspiksen iskiessä vähätkin opit unohtuvat armotta:)

      • hurlumHei_

        miten kauniisti kuvaatkaan suhdettasi kirjoihin!

        Ollin oppivuodet, Irisrukka, Heikki hiihtää? Tuli mieleen ihan joskus ammoisina aikoina olleet raittiuskilpakirjoitukset, joista voittaja pokkasi jonkin em. positiivista nimeä kantavan opuksen. Joista raittiuskilpakirjoituksista olen siis kuullut puhuttavan...


      • tähtitoimittaja ejk
        hurlumHei_ kirjoitti:

        miten kauniisti kuvaatkaan suhdettasi kirjoihin!

        Ollin oppivuodet, Irisrukka, Heikki hiihtää? Tuli mieleen ihan joskus ammoisina aikoina olleet raittiuskilpakirjoitukset, joista voittaja pokkasi jonkin em. positiivista nimeä kantavan opuksen. Joista raittiuskilpakirjoituksista olen siis kuullut puhuttavan...

        muistin juuri että tulin kyseisissä kilpailuissa toiseksi, voi kiesus sentään. Onneksi en voittanut, se olisi saattanut muuttaa tulevaisuuteni ihan toisenlaiseksi, ikäänkuin tylsemmäksi.


      • hurlumHei_
        tähtitoimittaja ejk kirjoitti:

        muistin juuri että tulin kyseisissä kilpailuissa toiseksi, voi kiesus sentään. Onneksi en voittanut, se olisi saattanut muuttaa tulevaisuuteni ihan toisenlaiseksi, ikäänkuin tylsemmäksi.

        ...minä sen, kun lueskelen noita ryypppykuvauksiasi nykyisin. Muistelen kuulleeni (nuoresta iästäni huolimatta), että jossain vaiheessa olisi ollut jonkin sortin henkiset kirjoituskilpailut, vai miten se nimi nyt menikään?

        Siinä oiskin ideaa; kaffeen raittiuskilpakirjoitukset. Kyllä täältä aina sen verran deliriööttistä porukkaa löytyy, että turmiolantommit kalpenee ja lapsille varoittavia lukuelämyksiä löytyy.

        Palkintona huh, hah, hei ja rommia pullo? Ei helevata, en mä rommista välitä. Jotain creamya pitäis olla, että pääsen vauhtiin fiktiossani, joka sinulle aivan faktaa jo. Siis ryypiskely, ei kriimi.

        *vie koiran ulos, että molemmat nartut saavat ulkoilua raittiuskilpakirjoituksen kunniaksi*


    • Masse setä

      Pienenä poikana, jo ennen kouluikää setä luki kirjoja kuin pieni peijooni. Vaan sitten tuli toppi.

      Seitsemän veljestä ja otteita Kalevalasta. Kysymyksiä ja analyseeramista. Mitäs se Kafta mahtoi tarkoittaa tällä? Kerropa, mitä luit kesälomalla ja annapa pieni arvio lukemastasi.
      Mitähän tämä muuri tässä kirjassa symbolisoi?
      Apua!

      Opiskelua yötä myöten...kirjaa pukkaa, kirjaa pukkaa. Nykyään Aku Ankkakin alkaa olla liian raskasta luettavaa.

      No, juoksuhaudantie tuli kerralla lukaistua, kun sitä niin kehuttiin. Ja ehkäpä tästä vielä joskus toivutaan ja rauhoitutaan sille tasolle, että alkaa lukeminenkin taas maittaa.

      • hurlumHei_

        minun mieleeni. Mä kyllä jotensakin tykkäsin enemmän Iisakin Kirkosta.

        Niinpä niin, monellakohan jäi kammo kirjoja kohtaan moisen analysoinnin vuoksi? Ruveta nyt selostelemaan toisen ajatustenvirtaa.

        Kait setä nyt sentään viini- ja oluttietoutta lukee? Vai ihankos sitä käytännön kokemuksen kautta?


      • Masse setä
        hurlumHei_ kirjoitti:

        minun mieleeni. Mä kyllä jotensakin tykkäsin enemmän Iisakin Kirkosta.

        Niinpä niin, monellakohan jäi kammo kirjoja kohtaan moisen analysoinnin vuoksi? Ruveta nyt selostelemaan toisen ajatustenvirtaa.

        Kait setä nyt sentään viini- ja oluttietoutta lukee? Vai ihankos sitä käytännön kokemuksen kautta?

        kotiviinin valmistusta koskeva kirja.
        Kovakantinen. 70-luvulta. Viimeksi tuli ostettua kirja "Autojen peltityöt" tai jotain sinne päin. Törkeän kallis kirja, kun se oli tarkoitettu ammattikouluja varten.

        Tuota Iisakin Kirkkoa voisi ehkä kokeilla. Toivottavasti tuo nimi ei ole mikään enne idean toteuttamista ajatellen.


      • hurlumHei_
        Masse setä kirjoitti:

        kotiviinin valmistusta koskeva kirja.
        Kovakantinen. 70-luvulta. Viimeksi tuli ostettua kirja "Autojen peltityöt" tai jotain sinne päin. Törkeän kallis kirja, kun se oli tarkoitettu ammattikouluja varten.

        Tuota Iisakin Kirkkoa voisi ehkä kokeilla. Toivottavasti tuo nimi ei ole mikään enne idean toteuttamista ajatellen.

        eikös setä ole kiinnostunut raittiuskilpakirjoituksista? Ihan vaan sillä, että löytyisi mahdollisimman monenlaista näkökulmaa oluenottoon? Tai siis ottamatta jättämiseen, tarkoitin. Setä voisi vaikkas voittaa sellaisen soivan solmion. Sellainen jouluinen nissepolkkasolmio on hurlumin suosikkeja. Jos sellaisen omaa, voittaa minut ja kaksi kaljaa. Pulloa siis. Ja keskustelua sensuellisti kirjallisuudesta ja valkoviinikirjoista sun muusta.

        Että eikös kannattaisi?


      • Masse setä
        hurlumHei_ kirjoitti:

        eikös setä ole kiinnostunut raittiuskilpakirjoituksista? Ihan vaan sillä, että löytyisi mahdollisimman monenlaista näkökulmaa oluenottoon? Tai siis ottamatta jättämiseen, tarkoitin. Setä voisi vaikkas voittaa sellaisen soivan solmion. Sellainen jouluinen nissepolkkasolmio on hurlumin suosikkeja. Jos sellaisen omaa, voittaa minut ja kaksi kaljaa. Pulloa siis. Ja keskustelua sensuellisti kirjallisuudesta ja valkoviinikirjoista sun muusta.

        Että eikös kannattaisi?

        setä toki voisi olla noissa raittiusasioissa.
        Sellaisena hieman varoittavanakin...tee niinkuin masse, älä jätä mäyristä ottamatta.
        Mäyris aamuin, mäyris illoin, massex tekee se sut silloin. Äh.

        Ei tuu mittään. Tuollainen solmio toki olisi ihan kiva ja muutkin palkinnot, vaan ensin pitäisi varmaan käydä jonkinlainen raittiuskilpakirjoituskurssi.


    • NainenKirjoittaa

      ..elämääni ilman kirjoja---tuskin.
      Olin matkalla eilen ja siinä neljän tunnin aikana ehdin lukea kolme artikkelia,yhden pienen kirjan joka valaisi (kuinkas muuten)aihetta sielun rakkaudesta,siis sielukumppanuudesta ja sieluparisuudesta.Kirja oli mukana yhdellä toisella matkalaisella ,jota sain lainata luettavakseni.

      Yksi artikkeli ,jonka luin, käsitteli aihetta kirjasta,jonka aihepiiri nyt juuri kiinnostaa ja päätin sen kirjan tilata itselleni.

      Kummallista ,että juuri tällä matkalla sain kokemuksen sanojen, skä kirjoittamisen syvälliseen ymmärrykseen ja tarkoitukseen. Sanat koskettivat ,niin monella tavalla.

      Koen mahdottomuudeksi valita vain joitain lempikirjoja---niitä on niin monia.Tietyissä elämän vaiheissa voisi sanoa joidenkin kirjojen toimineen rakkaina ystävinä,opettajina ,jopa auttajinakin. Kirjan kanssa saa olla kahdestaan ja lähellä ilman mitään muuta häiritsevää tekijää.

      Jotkut kirjat ovat olleet niin läheisiä, että vaikka ne on tullut tavatuksi kannesta kanteen,niin poisheittäminen tuntuisi suorastaan pyhäinhävästykselle.

      Väliin joistain on tilanpuutten vuoksi luovuttava.
      Jos kirjalle löytyy ystäväpiiristäni ottaja ,niin lahjoitan,tai jos ei niin vien vanhojen kijojen joukkoon myytäväksi. Lainaan kirjojani ja ystäväni lainaavat omiaan.
      Kaikkia kirjoja ei tarvitse ostaa itselleen.

      En varmaankaan osasi elää ilman lukemista ja yhtä mahdottomalle se tuntuisi ilman kirjoittamista.

      Voin olla päivänkin täysin helposti puhumatta kenenkään kanssa,mutta ilman lukemista, tai kirjoittamista alkaisi jo tuntua hyvin kummalliselta.

      • Kännykansalainen

        Ihana lueskella kuinka voimakkaasti kirjat ovat vaikuttaneet ihmisten elämään. Tai oikeastaan pienellä kaihonsekaisella tunteella tavailen ylimpiä tekstejä.

        Muistan hämärästi olleeni noin seitsemän vuoden vanha, kun ensimmäisen kerran tartuin Veikko Huovisen Lampaansyöjiin. Isän suuresta kirjastosta sen salaa kävin hakemassa, minulla ja tahmasormillani oli sinne porttikielto. No, porttarin syykin selvisi jossain vaiheessa hyllyä, siellä kun oli joukossa hieman eroottisesti latautuneita teoksia. Ja niistä ne ensimmäiset mielenkiintoisimmat lukukokemukset ovat kotoisin.

        Ei ihan avautunut Waltarit, Huoviset ja Tolstoit pienelle ihmiselle, mutta lukemista rakastin. Se oli rakkain harrastukseni pitkälle teini-ikään. Ja sitten alkoi "paremmat" harrastukset mennä lukemisen edelle. Nykyään tuntuu, että työ- ja perhe-elämä rajoittaa lukukokemuksien kartuttamista.

        Lämpimiä tunnelmia löytyy mieleni sopukoista, kirjoihin liittyen. Nimet unohtuu, mutta kokemus jää. Hauska on muistella kuinka päätin lukea kirjastoauton päästä päähän, siinä ikinä täydellisesti onnistumatta. Mutta kyllä oli tietoa pää täynnä, se kun riitti vielä silloin kultaisessa nuoruudessa. Nykyään ei pää täyty, ei tiedolla eikä paljon millään muullakaan.

        Kaikkea mahdollista sitä onkin tullut elämänsä aikana luettua ja sivuakaan en kadu.

        Nyt jäi mieltä askarruttamaan se, että mikä oli sen kirjan nimi, missä kerrottiin pienestä orvosta tyttörukasta joka asui rikkaiden neitosten tyttökoulun ullakolla köyhänä siivoojana? Jolla loppujen lopuksi oli kuitenkin maailman rikkain isä. Muistan, että se kirja tuli luettua kymmeniä kertoja ja silti aina itketti, se pieni köyhä orporukka.


      • NainenKirjoittaa
        Kännykansalainen kirjoitti:

        Ihana lueskella kuinka voimakkaasti kirjat ovat vaikuttaneet ihmisten elämään. Tai oikeastaan pienellä kaihonsekaisella tunteella tavailen ylimpiä tekstejä.

        Muistan hämärästi olleeni noin seitsemän vuoden vanha, kun ensimmäisen kerran tartuin Veikko Huovisen Lampaansyöjiin. Isän suuresta kirjastosta sen salaa kävin hakemassa, minulla ja tahmasormillani oli sinne porttikielto. No, porttarin syykin selvisi jossain vaiheessa hyllyä, siellä kun oli joukossa hieman eroottisesti latautuneita teoksia. Ja niistä ne ensimmäiset mielenkiintoisimmat lukukokemukset ovat kotoisin.

        Ei ihan avautunut Waltarit, Huoviset ja Tolstoit pienelle ihmiselle, mutta lukemista rakastin. Se oli rakkain harrastukseni pitkälle teini-ikään. Ja sitten alkoi "paremmat" harrastukset mennä lukemisen edelle. Nykyään tuntuu, että työ- ja perhe-elämä rajoittaa lukukokemuksien kartuttamista.

        Lämpimiä tunnelmia löytyy mieleni sopukoista, kirjoihin liittyen. Nimet unohtuu, mutta kokemus jää. Hauska on muistella kuinka päätin lukea kirjastoauton päästä päähän, siinä ikinä täydellisesti onnistumatta. Mutta kyllä oli tietoa pää täynnä, se kun riitti vielä silloin kultaisessa nuoruudessa. Nykyään ei pää täyty, ei tiedolla eikä paljon millään muullakaan.

        Kaikkea mahdollista sitä onkin tullut elämänsä aikana luettua ja sivuakaan en kadu.

        Nyt jäi mieltä askarruttamaan se, että mikä oli sen kirjan nimi, missä kerrottiin pienestä orvosta tyttörukasta joka asui rikkaiden neitosten tyttökoulun ullakolla köyhänä siivoojana? Jolla loppujen lopuksi oli kuitenkin maailman rikkain isä. Muistan, että se kirja tuli luettua kymmeniä kertoja ja silti aina itketti, se pieni köyhä orporukka.

        ..kuulostaa minustakin tutulle.Jostain syystä tulee mieleeni Iiris Rukka,mutta en tosiaankaan ole varma oisko.
        Ennen kännyköitä kirjoitettiin(ainakin minä ja moni muukin)paljon kirjeitä. En tiedä paljonko känny kädessä syntyneet niitä enää kirjoittavat?

        Kännyn yleistymisestä ei vielä niin kauaa ole ,että tuon ajan ennen kännyä ja kännyn jälkeen vielä kykenee eroittamaan.

        Kirjoitit tosi upeasti tuosta omasta kirjoen maailmaan matkastasi.Tosin aikasen huikeaa alottaa seitsen vuotiaana Huovisen Lampaansyöjistä.Oisinkohan itse tuon ikäisenä vielä ollut satukirjojen lumouksessa.

        Joulukaan ei mielestäni ollut oikea Joulu ilman kirjapakettia. Kun oli oppinut lukemaan, niin se riemullinen tunne valtasi mielen ja koki kuin maailma olisi auennut. Se ,että tajusi kykenevänsä kirjoittamaan sanoja paperille , joista tuli lauseita ja jotka tottelivat" sisäistä tahtoa , suorastaan tuntui lumoavalle. Siihen ei voinut kyllästyä. Se oli ikioma maailma, jossa saattoi ilmaista kaiken sen mitä mielessä liikkui.Huvittelin lapsena nukkumaan mennessä kirjoittamalla mitä huikeimpia tarinoita päässäni. Uneneni varmaankin jatkoivat kertomuksia.

        Ah tuota autuaallista jännittynyttä ja kiihkää tunnetta kun sai lukeakseen ensimmäiset eroottiset tekstit.Mietinkin tässä,että tuskin edes ensimmäiset kokemukset todellisuudessa vastasivat lukemisen nautintoon verrattavia tuntemuksia.Lukolliset päiväkirjat pitivät salaisuudet visusti omana tietona. Muutamia on tullut säilytetyksikkin.

        Kun pääsi kirjastoon lainaajaksi,niin lumous oli jo suoranaista hurmosta.Rivikaupalla kirjoja.
        Voiko enää suurempaa autuutta maanpäällä olla:-)

        OIH* vaivun jo tässä muistojen suloiseen nirvanaan****Hymy*


      • hurlumHei_

        onkin hyvää aikaa lukea. Mulla on yleensä aina joku kirja/kirjoja mukana laukussa, kun matkaa taitan.

        Aika metkaa, että lukemistaan valitsee aina kulloisen elämän tilanteensakin mukaan. Muistan, kun joitakin vuosia sitten menetin läheiseni; luin kirjoja surutyöstä, menetyksestä. Kummasti ne lohduttivat. Erityisesti muistuu mieleen edesmennyt Martti Lindqvist: hänellä oli kyky kirjoissaan ilmaista asiat niin myötäelävästi.

        Minulla on onneksi sellainen tilanne, että kaikki läheiseni lukevat paljon myös; ei mun kirjoihin uppoutumista varmaan muuten jaksaisi ymmärtääkään.


      • hurlumHei_
        Kännykansalainen kirjoitti:

        Ihana lueskella kuinka voimakkaasti kirjat ovat vaikuttaneet ihmisten elämään. Tai oikeastaan pienellä kaihonsekaisella tunteella tavailen ylimpiä tekstejä.

        Muistan hämärästi olleeni noin seitsemän vuoden vanha, kun ensimmäisen kerran tartuin Veikko Huovisen Lampaansyöjiin. Isän suuresta kirjastosta sen salaa kävin hakemassa, minulla ja tahmasormillani oli sinne porttikielto. No, porttarin syykin selvisi jossain vaiheessa hyllyä, siellä kun oli joukossa hieman eroottisesti latautuneita teoksia. Ja niistä ne ensimmäiset mielenkiintoisimmat lukukokemukset ovat kotoisin.

        Ei ihan avautunut Waltarit, Huoviset ja Tolstoit pienelle ihmiselle, mutta lukemista rakastin. Se oli rakkain harrastukseni pitkälle teini-ikään. Ja sitten alkoi "paremmat" harrastukset mennä lukemisen edelle. Nykyään tuntuu, että työ- ja perhe-elämä rajoittaa lukukokemuksien kartuttamista.

        Lämpimiä tunnelmia löytyy mieleni sopukoista, kirjoihin liittyen. Nimet unohtuu, mutta kokemus jää. Hauska on muistella kuinka päätin lukea kirjastoauton päästä päähän, siinä ikinä täydellisesti onnistumatta. Mutta kyllä oli tietoa pää täynnä, se kun riitti vielä silloin kultaisessa nuoruudessa. Nykyään ei pää täyty, ei tiedolla eikä paljon millään muullakaan.

        Kaikkea mahdollista sitä onkin tullut elämänsä aikana luettua ja sivuakaan en kadu.

        Nyt jäi mieltä askarruttamaan se, että mikä oli sen kirjan nimi, missä kerrottiin pienestä orvosta tyttörukasta joka asui rikkaiden neitosten tyttökoulun ullakolla köyhänä siivoojana? Jolla loppujen lopuksi oli kuitenkin maailman rikkain isä. Muistan, että se kirja tuli luettua kymmeniä kertoja ja silti aina itketti, se pieni köyhä orporukka.

        ...samoin aatoksin olen tätä viestiketjua lukenut. Paljon sydämensä kirjoille menettäneitä löytyy kaffelaisten joukosta, jonka kyllä aavistinkin. Kuten tuossa ylempänä ketjua jo kirjoitin, meillä ei suinkaan ollut kotona juurikaan kirjoja, mutta voi voi sitä onnea, kun pääsi itse kirjastosta lainaamaan! Tuosta eroottisesta kirjallisuudesta tulee mieleen Angelikan seikkailut, jota äidiltä salaa lueskelin.

        Luetut kirjat herättävät aina nostalgiaa, pystyn muistelmaan kirjan lukemisen aikoihin tapahtuneita asioita. Jo täällä ketjussa mainittu Anne Frankin Päiväkirja oli jännittävä lukuelämys pienelle tytölle. Luin taskulampun kanssa peiton alla, kun ei malttanut kesken lopettaa...


    • rapuakka

      minäkin runotyttösarjan. Vieläkin tallella, kun joululahjaksi sain nuorna tyttönä. Pariin otteeseen tuli siihen aikaan luettua Anna kirjat, Viisikot ja tietenkin Anni Polvan Tiinat. Kirjasarja josta olen todella pitänyt ja miettinyt udelleen lainaamista kirjastosta (jossa en ole vuosiin käynyt) on Jalna. Loppujen lopuksi olen aika kaikkiruokainen lukija. Kesällä kivaa ja todella kevttä luettavaa on tää Harlekiini kirjallisuus. Niissä aivot saa kyllä levätä.

      • hurlumHei_

        ...kyllä tiedän, mutta mitä ihmettä on harlekiinikirjallisuus? En asu Suomessa, joten onkos mulla jotain mennyt ohi?

        Itse ostan yleensä usein lahjaksi kirjan. Onneksi tuttavapiirini ajattelee samoin, ja monet monet suosikkikirjani olen saanutkin lahjavinkkiä antamalla.


    • tukkusutija

      oot, et eka. luin kyläkoulun kirjaston läpi moneen kertaan. ja kaikki saatavat painotuotteet noin vuoteen 70. ja stop.

      tuliko tylsyys ja vanhuus, vai loppuiko kirjailijat?

      • hurlumHei_

        ...maailmasta kirjailijat eivätkä kirjat onneksi lopu. Vaan taisi joku muu varastaa huomiosi ja ajatuksesi kirjojen maailmasta. On mullakin ollut kausia, jolloin ei jaksa niin paljoa lukea/intoa riitä, mutta rakkaus säilyy.

        Olisipa ollut hauskaa olla kärpäsenä katossa ja seurata, kun tukkusutija sutii ensimmäistä ainettaan...


      • tukkusutija
        hurlumHei_ kirjoitti:

        ...maailmasta kirjailijat eivätkä kirjat onneksi lopu. Vaan taisi joku muu varastaa huomiosi ja ajatuksesi kirjojen maailmasta. On mullakin ollut kausia, jolloin ei jaksa niin paljoa lukea/intoa riitä, mutta rakkaus säilyy.

        Olisipa ollut hauskaa olla kärpäsenä katossa ja seurata, kun tukkusutija sutii ensimmäistä ainettaan...

        oli uteliaan kauhistunut. kysyi, että, mistä ainevihkon sivulle oli ilmaantunut epämääräinen läntti. vastasin toduuden mukaisesesti "nenästä."


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      1989
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1705
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1332
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1155
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1153
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1020
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      933
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      922
    Aihe