Kun lapsenne oli/on pieni, onko teillä aikaa tehdä ruokaa?
Minulla kun ei sitä aikaa ole kokata miehelle, kun tämä tulee töistä kuten aina raskaana ollessani ja sitä ennen tein. Ennen minusta oli ihanaa kokata meille, ja nyt on huono omatunto, kun en enää jaksa näitä naisellisia velvollisuuksiani täyttää. Mies ei onneksi valita vaan ymmärtää, asia häiritsee siis minua itseäni.
Tiedän vaan, ettei tätä asiaa voi ymmärtää muu kuin itse äidiksi tullut. Muut ajattelevat, että kun kerran nyt olet vain himassa, ainoa työsi on kokkaus -etkö sitäkään jaksa!!!
Minulla kun ei sitä aikaa ole kokata miehelle, kun tämä tulee töistä kuten aina raskaana ollessani ja sitä ennen tein. Ennen minusta oli ihanaa kokata meille, ja nyt on huono omatunto, kun en enää jaksa näitä naisellisia velvollisuuksiani täyttää. Mies ei onneksi valita vaan ymmärtää, asia häiritsee siis minua itseäni.
Tiedän vaan, ettei tätä asiaa voi ymmärtää muu kuin itse äidiksi tullut. Muut ajattelevat, että kun kerran nyt olet vain himassa, ainoa työsi on kokkaus -etkö sitäkään jaksa!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miten sinä itse sitten elät, jollet ruokaa laita? Siinä samallahan se tulisi mieskin ruokittua.
Käyn työssä, hoidan kodin ja perheen siisteyden, pyykit, ostokset ja laitan ruokaa päivittäin. Mielikuvitus peliin. Kiire on yleensä tekosyy. Eikö pientä ajatustakaan ole juolahtanut, että kyse voisi olla laiskuudesta. Meille päivittäiset, joskin aina vasta illansuussa, yhteiset ruokahetket ovat niitä hetkiä, joissa luomme me-henkeä ja todella olemme Meidän Perhe. Ilman Äiti Työssäkäyvää ei olisi sitäkään. Lapset muistavat sen vielä vanhempana, muista se!
Tässä oli taas hyvä esimerkki äideille niin tyypillisestä kilpailumielestä, KUKA ON PARAS ÄITI!
Vai onko se rahasta kiinni, että joutuu itse tekemään kaiken? Meillä käy siivooja enkä tee ruokaa enkä silti ole varmasti näitä siivous- ja kokkaushulluja mutseja huonompi nainen.
Sun kakaras on jo isoja, tarkoitin ihan pienen vastasyntyneen vauvan kanssa kotona olemista. Imetät joka toinen tunti tunnin verran koko vuorokauden, niin missä helvetin välissä luulet pääseväsi kaupassa käymään ja vielä ukolle kokkaamaan??? Saat koko ajan muutenkin olla vauvan luona, pestä sen pyykkejä jne. jne.
Ja tiesittekö malliäidit, että: ON OLEMASSA PUOLIVALMIITA RUOKIA; RAVINTOLOITA TAI ETTÄ MIES VOI MYÖS HOITAA SEN PUOLEN!!! Vauva syö tissiä, joten sen tarpeet tulee varmasti tyydytettyä.
"Imetät joka toinen tunti tunnin verran koko vuorokauden..."
Jos todella näin tapahtuu, on jotain pahasti vialla. EI edes vastasyntynyttä tarvitse imettää joka toinen tunti. Ja jos hommaan menee tunti, ei imetysohjaus ole mennyt perille. Tai sitä ei ole annetukaan...
Ota ihmeessä neuvolaan yhteyttä tai jos paikkakunnallasi toimii imetystukiryhmä (tiedot saa neuvolasta), sieltäkin saat ohjaita ja apua siihen, että järkiperäistät imettämisrytmisi. Se on vauvasi, sinun ja miehesi parhaaksi.
Sain jutustasi sellaisen käsityksen, että olet pienen vauvan äiti ja vasta opettelet ehtimään kaikenlaiset kotityöt. Voin lohduttaa, että jo muutaman kuukauden päästä hommat alkavat sujua paremmin jos vain itse haluat opetella niitä. Heti äidiksi tultuaan ei silti heti ole valmis kaikki tietävä äiti, vaan siihen äitiyteen kasvataan kilpaa lapsen kanssa. Hyvää jatkoa teille!
ps. aloita helpoista ja nopeista perus ruuista ja tee isot satsit, että riittää pariks päiväks.
Itse en aina opi vieläkään, tämän vuoksi iltaruoka saattaa venähtää 20-21, mikäs siinä, kun mies tulee seiskalta kotiin ja lapsi on alkanut käydä nukkumaan vasta joskus yhdeltätoista (ja herää kahdeksalta silti!).
Enpä tiiä.. minäkin olin aivan saakelin väsynyt imetysaikoinani. Silloin ei kyl ollut mitään miestä ruokittavana, nyt on, otan siitä vähän enemmän paineita kuin hän.. tuntuu silti kamalalta, jollen joskus oo ruokaa laittanut vaikka yleensä oon, ja sit saa kuulla:"Eiks meil oo mitään ruokaa?" On kiva nähdä mies iloisena (syö kuin hevonen), mutta ei liikaa jaksa miellyttääkään.. siis näitä isoja, herkullisia ruokia tehdä.
Päivällä voimme syödä tytön kanssa purkillisen hernekeittoa, makarooneja, paistettuja perunoita, munakasta. Makaroonit on nopea ja hyvä, itselle (ei lapselle) samoin nuudelit & pakastetuotteet (jos kiire on), samoin just ennen oli noi valmisruuat.Nykyään musta on tullut joku ihme ruokataiteilija, että nautin siitä itse niin paljon, ellei ole kiire, että olen vastoin entistä elämäntyyliäni alkanut laittaa mustikkapiirakoita, lasagneja, kanalaatikoita, vartaita, mitä kummallisimpia pöperöitä.. siitä tulee ainakin tarpeellisuuden tunne, kun ei sitä paljon muusta voi saadakaan.
Olen siis korvannut entisen taidelajin kokkaamisella, vaihtanut niinsanotusti siveltimen kauhaan :).
Mut kenenkään ei PIDÄ olla mitään tai tehdä jotain sellaista mitä ei jaksa, syyllisyyttä siitä kaikkein vähiten kannattaa alkaa tuntea. Ikuinen äidin syyllisyys jollei yllä "hyvän äidin" mittoihin, eräs myytillinen ja joillain kenties paikkaansa pitävä käsitys äidistä on aina reipas, järkevä, kärsivällinen, hyvä, lempeä, mukava......jotkut ihmiset saattavat just sanoa, että miten niin et muka jaksa.
Kehottaisin ajattelemaan syvemmän kautta sitä, mikä oikeasti on, mistä nauttii ja saa tyydytystä, minkä verran jaksaa kerralla olla lapsen kanssa/imettää/kokata/siivota jne.. itseään EI TARVITSE polttaa molemmista päistä, oli se mittari sitten millainen hyvänsä - sinun oman käsityksesi mukainen mittari.
No eikö ole ihanaa, että miehesi ymmärtää? Älä suotta kanna huonoa omatuntoa tuollaisesta asiasta. Kyllähän jokainen omat rajansa ja jaksamisensa tietää. Mielestäni kokkaaminen ei ole mitenkään sukupuoleen sidottu velvollisuus: Syöväthän miehetkin, hyvä tavaton sentään! Ota rennosti ja nauti lapsestasi ja kivasta miehestäsi!