Väittävät, että riitelemisen mallin oppii vanhemmiltaan. Vaan mitä on tehtävissä, kun ei ole oppinut riitelemään?
En suutu nopeasti, ja jos suutunkin, en ainakaan näytä sitä. Leppymisen nopeudesta en vielä voi paljon sanoa, kun ikää on vasta vähän päälle neljäkymmentä. Siinä ajassa se ei vielä ainakaan ole ehtinyt tapahtua.
Eli nielen kaiken ja kannan kaunaa lopun ikääni.
Voiko ihminen muuttua, oppia sanomaan ääneen eriävä mielipiteensä?
Riitelemisen välttely viimeiseen asti johtuu myös siitä, etten ole oppinut antamaan tai pyytämään anteeksi ( en ymmärrä, miten yksi sana voisi jotenkin hyvittää tai korjata asioita ).
Miten riidan sopiminen yleensä on mahdollista?
Miten oppia riitelemään?
30
6772
Vastaukset
- TheMan66
Ku tietäski vastauksen. Ehkäpä sitä oppii pikkuhiljaa kokeilun ja erehdyksen kautta.
Ite seurustelin just kaks kuukautta naisen kans joka ei osannut puhua eikä siten riidelläkkään. En itekkään ole mikään mestari puhuja/riitelijä.
Sen oon ymmärtäny ettei suhteelle jossa jompi kumpi osapuoli ei pysty käsittelemään erinlaisuutta voi luvata pitkää tulevaisuutta.
Ellei se ole täysin pintaliito suhde.- oikee supertappelija
Kaikki energia menee purnaamiseen ja tappeluun. Ja jos tosiaan on aihetta, niin sitten alkaa oikein kunnon ottelu!
Jos ei ole aihetta tapella, niin sitten leikkitappelu ja -huuto. KIVAA! - Manfred
Vaan miten tuota riitelyä voisi oppia, jos ajatuskin riidasta pelottaa. Turha väittää, että ajan myötä oppii, toistaiseksi liitto on vielä kestänyt, yli 20 vuotta takana.
- lapselliseksi
Manfred kirjoitti:
Vaan miten tuota riitelyä voisi oppia, jos ajatuskin riidasta pelottaa. Turha väittää, että ajan myötä oppii, toistaiseksi liitto on vielä kestänyt, yli 20 vuotta takana.
Kun menee sillai ihan lapsen tasolle, eli ei ota toista huomioon, vaan alkaa esim. haluta jotain täysin omista lähtökohdista, niin siitä voi ehkä hiukan tajuta, mistä riitely lähtee.
Riitelyhän on epäkypsää, tyyliin" minä ekana" "minä tiedän" "minua ei nyt huomioida". Mutta vaikka ne asiat viekin ihmisen tilapäiseen regression tilaan (taantuu lapsen tasolle) niin se on tavallaan tosi tervehdyttävää. Tosin jos toinen ihminen, jonka kans pitäisi riidellä, ei ymmärrä, vaan hän menee huutamisesta ihan shokkiin, niin sitten on eri juttu.
Yleensä kaksi itsekeskeistä ihmistä saa paremmin riidan aikaan kuin kaksi aikuismaista ja huomioon ottavaa ihmistä.
Riita voi olla myös täysin teatraalinen. Siihen ei ole mitään syytä, mutta se "esitetään" hiukan samaan tapaa kuin näytelmä. Sillä tavalla saa purattua joitain emotionaalisia aggressioita, ehkä riippuvuuden tunnetta, hiukan seksuaalisiakin tunteita yms. Riita voi myös kiihottaa jos on sen tyyppinen ihminen.
Se on aika monitahoinen asia toi riitely. Tärkeetä on se, että tietää omat reaktiot, esim. sen, että miten pitkälle voi mennä ilman, että tekee mitään pahaa toiselle.
Vaikka ylistän riitaa, niin en tahtoisi ketään sydänjuuria myöten loukata tai vahingoittaa fyysisesti.
Jos esim. mies ottaa kovaa kiinni kädestä tms. ei se haittaa jos hän tietää rajansa. On aika kivakin kun toinen satuttaa sillai, että oikeesti sattuu, mutta ei vakavasti vielä. Se lähentää kovasti ja kertoo siitä miten pitkälle toiseen voi luottaa. Tärkeintä on se, että suhteen pitää olla hyvä ja rakkautta pitää olla paljon - niin paljon, ettei pieni kiukku tapa suhdetta.
Miksi sinua pelottaa ajatus riidasta? Ajatteletko, että se muuttaisi jotain peruuttamattomasti, tms? Että loukkaisit toista tai toinen ei ymmärtäisi?
Tuskin riita tulee ajan myötä. Riitely on monta kertaa kotona opittu tapa kommunikoida. Meillä kotona riideltiin tosi paljon. Tavallaan hyvä ja tavallaan tosi huono.
- blondi-72
Moi! Mä olen 30 ja risat ja inhoan riitelyä tosin kukapa siitä pitäisi ei tietysti kukaan.. Minulla on neljä lasta ja he ovat minua vuosien mittaan opettaneet ns."puhumaan" sekä anteeksi pyytämään ja halatakin osaan mikä oli ennen erittäin vaikeaa. Vasta noin parin vuoden ajan olen osannut kaikkea tuota vaikka vanhin pimu onkin jo 12v joten kokemuksesta tiedän että se anteeksi pyyntö sekä puhuminen tuo kaikille myös itselleni paremman olon ja nämä "taidot" ovat hallinnassani myös kavereideni kanssa.Minusta on tullut myös puhelias ja suorasukainen.Aikaisemmin tein sen virheen että kätkin murheet sisälleni tai jauhoin niistä kännissä mutta nykyään kun lauon asiani selvinpäin kiertelemättä ja sanon pienen mutta tärkeän sanan anteeksi jos aihetta on niin huomaan välieni parantuneen läheisiini ja itsekin voin paremmin eli suosittelen! Ajatella että kun olin 15-16v olin niin ujo että kun kaksi vanhempaa siskoani oli käymässä ja he istuivat äitimme kanssa keittiössä en uskaltanut mennä heidän seuraansa keskustelemaan vaan hetken katsoin huoneeni ovelta sitten sulkeuduin huoneeseeni itkemään kun olin niin yksin.. Hölmöä vai mitä:( !? En osaa riidellä minäkään mutta halaus,puhuminen ja se pieni sana taatusti auttavat!!!
- Manfred
On jäänyt oppimatta sen pienen sanan merkitys. Vai onko se sittenkin liian suuri sanottavaksi.
- Kaapu
Manfred kirjoitti:
On jäänyt oppimatta sen pienen sanan merkitys. Vai onko se sittenkin liian suuri sanottavaksi.
Eikös anteeksi-sanan merkitys ole juuri se, että myöntää tehneensä väärin toista kohtaan? Itsellenikin se on monesti vaikeaa, mutta kun ottaa sen asenteen, että no ei tää nyt oo suuri asia maailman kaikkeudessa, niin kyllä sitä omaa ylpeyttä voi sen verran niellä.
Ja onhan tässä kyse ihmisen kunnioituksesta. Saako toiselle, tai saako joku toinen tehdä itselle epäreilusti ilman että pyytää anteeksi? Jos vastauksesi on kyllä, niin ilmeisesti et ymmärrä anteeksi-sanan merkitystä. Tekstissäsi kuitenkin mainitset kantavasi kaunaa, ilmeisesti jos sinulta ei pyydetä anteeksi. Luulempa siis, että sanan merkityksen ymmärrät, mutta juuri tämä nöyränä oleminen on vaikeaa. Nin kuin se monelle meistä on. Varmaa on kuitenkin se, ettei ihmiset jatkuvasti alennu sinun edessäsi ilman, että sinäkin myönnät virheesi ja pyydät anteeksi.
Niin, ja anteeksi antaminen se vasta voikin vaikeaa olla. Mutta mielestäni jos aivan aidosti anteeksi annetaan, niin se tarkoittaa sitä, ettei toista enää jälkeenpäin syyllistetä anteeksi annetusta asiasta ja se kauna heitetään romukoppaan. Olen huomannut käytännössä, että näin tekemällä luottamus toiseen kasvaa.Täytyy vain ymmärtää, että kaikki ihmiset tekevät toisinaan virheitä.
Aiheeseen liittyy David Ausburgerin kirja "Koska välitän annan anteeksi". Siitä olen löytänyt vastauksia tähän aiheeseen. - Manfred
Kaapu kirjoitti:
Eikös anteeksi-sanan merkitys ole juuri se, että myöntää tehneensä väärin toista kohtaan? Itsellenikin se on monesti vaikeaa, mutta kun ottaa sen asenteen, että no ei tää nyt oo suuri asia maailman kaikkeudessa, niin kyllä sitä omaa ylpeyttä voi sen verran niellä.
Ja onhan tässä kyse ihmisen kunnioituksesta. Saako toiselle, tai saako joku toinen tehdä itselle epäreilusti ilman että pyytää anteeksi? Jos vastauksesi on kyllä, niin ilmeisesti et ymmärrä anteeksi-sanan merkitystä. Tekstissäsi kuitenkin mainitset kantavasi kaunaa, ilmeisesti jos sinulta ei pyydetä anteeksi. Luulempa siis, että sanan merkityksen ymmärrät, mutta juuri tämä nöyränä oleminen on vaikeaa. Nin kuin se monelle meistä on. Varmaa on kuitenkin se, ettei ihmiset jatkuvasti alennu sinun edessäsi ilman, että sinäkin myönnät virheesi ja pyydät anteeksi.
Niin, ja anteeksi antaminen se vasta voikin vaikeaa olla. Mutta mielestäni jos aivan aidosti anteeksi annetaan, niin se tarkoittaa sitä, ettei toista enää jälkeenpäin syyllistetä anteeksi annetusta asiasta ja se kauna heitetään romukoppaan. Olen huomannut käytännössä, että näin tekemällä luottamus toiseen kasvaa.Täytyy vain ymmärtää, että kaikki ihmiset tekevät toisinaan virheitä.
Aiheeseen liittyy David Ausburgerin kirja "Koska välitän annan anteeksi". Siitä olen löytänyt vastauksia tähän aiheeseen.Kun ei osaa antaa anteeksi itselleenkään, niin miten sitten toisille? Oleellista onkin se, ettei ymmärrä, miten käytännössä voi unohtaa asioita ja antaa niiden mennä.
Tehtyjä virheitä ei korjata yhdellä sanalla, vai korjataanko? - Kaapu
Manfred kirjoitti:
Kun ei osaa antaa anteeksi itselleenkään, niin miten sitten toisille? Oleellista onkin se, ettei ymmärrä, miten käytännössä voi unohtaa asioita ja antaa niiden mennä.
Tehtyjä virheitä ei korjata yhdellä sanalla, vai korjataanko?Rakasta, kärsi ja unhoita, niinhän sitä laulussakin sanotaan. Tiedän, että asiani kuulostaa kovin mutkattomalta,vaikka käytännössä se ei sitä olekaan. Mutta pohjimmiltaan idea on juuri tämä. Kun voi luottaa siihen, että saa anteeksi hölmöilyjään, niin elämää on keveämpi jatkaa.
Nyt en tietysti tarkoita sitä, että kun joku törttöilee ja pyytää vaan mekaanisesti 'anteeksi' olematta yhtään pahoillaan, niin autuus olisi taas maan päällä. Joo ei. Mutta vitsi piileekin siinä, että anteeksianto ei ole mikään automaatti joka toimii ns. kolikkoja syöttelemällä. Kyllä ajatuksen täytyy olla mukana.
Olipa kyseessa anteeksianto itselle tai muille, niin kannattaa miettiä sitä, että onko minulla hyvä olla tämän kaunani kanssa. Joskushan siihen käpertyminen voi tuntua turvalliseltakin. Surullista siinä on vaan se, että se vie ajatuksia ikäviin asioihin ja pään sisällä alkaa muhia jos jonkinlaista negatiivista soppaa, jossa ei lopulta ole edes todellisuuspohjaa. Niin, ja syöpääkinhän se aiheuttaa.
Yksinkertaisesti sanottuna antamalla ja pyytämällä anteeksi teet palveluksen itsellesi ja kanssaeläjillesi. - Manfred
Kaapu kirjoitti:
Rakasta, kärsi ja unhoita, niinhän sitä laulussakin sanotaan. Tiedän, että asiani kuulostaa kovin mutkattomalta,vaikka käytännössä se ei sitä olekaan. Mutta pohjimmiltaan idea on juuri tämä. Kun voi luottaa siihen, että saa anteeksi hölmöilyjään, niin elämää on keveämpi jatkaa.
Nyt en tietysti tarkoita sitä, että kun joku törttöilee ja pyytää vaan mekaanisesti 'anteeksi' olematta yhtään pahoillaan, niin autuus olisi taas maan päällä. Joo ei. Mutta vitsi piileekin siinä, että anteeksianto ei ole mikään automaatti joka toimii ns. kolikkoja syöttelemällä. Kyllä ajatuksen täytyy olla mukana.
Olipa kyseessa anteeksianto itselle tai muille, niin kannattaa miettiä sitä, että onko minulla hyvä olla tämän kaunani kanssa. Joskushan siihen käpertyminen voi tuntua turvalliseltakin. Surullista siinä on vaan se, että se vie ajatuksia ikäviin asioihin ja pään sisällä alkaa muhia jos jonkinlaista negatiivista soppaa, jossa ei lopulta ole edes todellisuuspohjaa. Niin, ja syöpääkinhän se aiheuttaa.
Yksinkertaisesti sanottuna antamalla ja pyytämällä anteeksi teet palveluksen itsellesi ja kanssaeläjillesi.Jos voisi luottaa siihen, että saa anteeksi hölmöilyjään, elämää olisi kevyempi jatkaa.
Kun kantaa jatkuvaa syyllisyytä omista hölmöilyistään, on vaikea kuvitella toisenkaan niitä unohtavan.
Koska olen hyyyvin rauhallinen ja hidas luonteeltani, asioiden miettiminen vie yleensä päiviä, viikkoja tai vuosia, ennenkuin ne jalostuvat ymmärrettäviksi lauseiksi, ei riiteleminenkään onnistu. Oma mielipde jää usein kertomatta, kun pitää ensin miettiä, kuinka sen esittäisi loukkaamatta. - unto
Ehkä olet kasvanut lastesi myötä, niinhän se monesti on, olisitko muuttunut tuolla lailla jos sinulla ei olisi lapsia? Jos olet halauksen oppinut, niin onhan se eri asia halata omaa lastaan ja oppia se sitä kautta.
- unto
Manfred kirjoitti:
Jos voisi luottaa siihen, että saa anteeksi hölmöilyjään, elämää olisi kevyempi jatkaa.
Kun kantaa jatkuvaa syyllisyytä omista hölmöilyistään, on vaikea kuvitella toisenkaan niitä unohtavan.
Koska olen hyyyvin rauhallinen ja hidas luonteeltani, asioiden miettiminen vie yleensä päiviä, viikkoja tai vuosia, ennenkuin ne jalostuvat ymmärrettäviksi lauseiksi, ei riiteleminenkään onnistu. Oma mielipde jää usein kertomatta, kun pitää ensin miettiä, kuinka sen esittäisi loukkaamatta.Mielipiteen pitäisi voida sanoa suoraan, sellaisena kuin se omassa päässään on, ei kannata aina pelätä, että loukkaa jotakuta. Ei ole pelkästään sinun vastuullasi, jos joku loukkaantuu... moni arvostaa rehellisyyttä vaikka se voikin tuntua pahalta. Ihmisiä, jotka osaavat pitää puolensa, arvostetaan erittäin paljon. Silloin ei tulla aukoaan päätään niin helposti.
- elävä elämä
Manfred kirjoitti:
Jos voisi luottaa siihen, että saa anteeksi hölmöilyjään, elämää olisi kevyempi jatkaa.
Kun kantaa jatkuvaa syyllisyytä omista hölmöilyistään, on vaikea kuvitella toisenkaan niitä unohtavan.
Koska olen hyyyvin rauhallinen ja hidas luonteeltani, asioiden miettiminen vie yleensä päiviä, viikkoja tai vuosia, ennenkuin ne jalostuvat ymmärrettäviksi lauseiksi, ei riiteleminenkään onnistu. Oma mielipde jää usein kertomatta, kun pitää ensin miettiä, kuinka sen esittäisi loukkaamatta.Minusta asia lähtee siitä, että ensin rakastaa itseään. Rakastaa niin paljon että voi antaa töppäilynsä anteeksi. Tosin..se on aika vaikeaa..koska on oppinut kantamaan huonoutensa makua mukanaan. Kun oppii hymyilemään itselleen, voi myös hymyillä toisille. Ei tämä elämä Niin vakavaa ole, vaikka vakavaa onkin. Kun pääset noin pitkälle, seuraavaksi teet diilin, puhut aina kaiken, vaikka sydänverellä kumppanillesi.Siitä voi tulla riittaa ja huutoa, mutta asioiden kätkeminen johtaa suureen räjähdykseen, joka sitten on niin kaunainen, että lopputuloksena on parisuhteen päättyminen. Samalla tavalla oppii myös sanomaan; minä rakastan sinua. Sekin on vaikea sana, ja ei juuri Suomessa viljelty. Näin parisuhteesta tulee kaikin tavoin elävämpi. Kun jaksat nämä suorittaa, vähitellen huomaat, se sydän joka ennen oli aina käppyrässä, on nyt ihmeen vapaa. Se on rauhassa, kun suu on oppinut ilmaisemaan sitä kieltä jonka sydän tarvitsee voidakseen hyvin. Lopulta pääsee siihen ettei niin moni asia jää vaivaamaan ja huomaa katkeruus ja kaunaisuus on voitettu.
Noissa selitysoppaissa neuvotaan vaikeista asioista puhumisessa että sanoo Minusta tuntuu tältä.... ja minä olen pahoittanut mieleni....ja että minua harmittaa...ettei ala sanomaan aina sinä torvelo toimit noin ja aina sinä olet noin tyhmä jajaja...Eli pitäisi päästä siihen ettei syyllistä toista omasta pahasta olostaan, vaan kertoo toiselle mikä itseä ajatteluttaa.Ja se anteeksipyytäminen ja antaminen...ei se automaatti ole, kun joku pyytää sinulta anteeksi, voit sanoa en vielä pysty siihen. Mutta kun mietit asiaa ja pääset sen yli sanot pyytäjälle..nyt se on anteeksi. Samaten jos itse tekee toista kohtaan väärin, niin pyytää tekoaan anteeksi, kun on sen itselleen selvittänyt,ja kun itselle on se paha mieli tullut siitä, kun on ajattelemattomuuttaan toista tölväissyt, silloin se on aito, ja edistää sovun mahdollisuutta. - Manfred
elävä elämä kirjoitti:
Minusta asia lähtee siitä, että ensin rakastaa itseään. Rakastaa niin paljon että voi antaa töppäilynsä anteeksi. Tosin..se on aika vaikeaa..koska on oppinut kantamaan huonoutensa makua mukanaan. Kun oppii hymyilemään itselleen, voi myös hymyillä toisille. Ei tämä elämä Niin vakavaa ole, vaikka vakavaa onkin. Kun pääset noin pitkälle, seuraavaksi teet diilin, puhut aina kaiken, vaikka sydänverellä kumppanillesi.Siitä voi tulla riittaa ja huutoa, mutta asioiden kätkeminen johtaa suureen räjähdykseen, joka sitten on niin kaunainen, että lopputuloksena on parisuhteen päättyminen. Samalla tavalla oppii myös sanomaan; minä rakastan sinua. Sekin on vaikea sana, ja ei juuri Suomessa viljelty. Näin parisuhteesta tulee kaikin tavoin elävämpi. Kun jaksat nämä suorittaa, vähitellen huomaat, se sydän joka ennen oli aina käppyrässä, on nyt ihmeen vapaa. Se on rauhassa, kun suu on oppinut ilmaisemaan sitä kieltä jonka sydän tarvitsee voidakseen hyvin. Lopulta pääsee siihen ettei niin moni asia jää vaivaamaan ja huomaa katkeruus ja kaunaisuus on voitettu.
Noissa selitysoppaissa neuvotaan vaikeista asioista puhumisessa että sanoo Minusta tuntuu tältä.... ja minä olen pahoittanut mieleni....ja että minua harmittaa...ettei ala sanomaan aina sinä torvelo toimit noin ja aina sinä olet noin tyhmä jajaja...Eli pitäisi päästä siihen ettei syyllistä toista omasta pahasta olostaan, vaan kertoo toiselle mikä itseä ajatteluttaa.Ja se anteeksipyytäminen ja antaminen...ei se automaatti ole, kun joku pyytää sinulta anteeksi, voit sanoa en vielä pysty siihen. Mutta kun mietit asiaa ja pääset sen yli sanot pyytäjälle..nyt se on anteeksi. Samaten jos itse tekee toista kohtaan väärin, niin pyytää tekoaan anteeksi, kun on sen itselleen selvittänyt,ja kun itselle on se paha mieli tullut siitä, kun on ajattelemattomuuttaan toista tölväissyt, silloin se on aito, ja edistää sovun mahdollisuutta.Pitäisi varmaan ensin oppia sietämmään itseään, sitten kai edes hyväksymään ennenkuin voi kuvitellakaan rakastavansa itseään...
- elävä elämä
Manfred kirjoitti:
Pitäisi varmaan ensin oppia sietämmään itseään, sitten kai edes hyväksymään ennenkuin voi kuvitellakaan rakastavansa itseään...
ite mä tein työtä ton kanssa useita vuosia..voisi sanoa vuoskymmenen...mutt..kyll sen oppii. Tsemppiä yritykselle, se kannattaapi
- nasumisu
Pieni kommentti:
Minulla tempperamenttiä..geeneissä varmaan kun tajuan käyttäytyväni paljon lähiomaisteni tavalla.
Itse voimme kasvaa ja aikuisuuteen kuuluisi kasvaa ihmisenä..olen OPPINUT antamaan anteeksi ja puhumaan asioista..vaikeimmistakin.
Riippuen tietysti miten toinen osapuoli toimii..haluaako edes jutella.
Mutta miksikään "pelleksi" en anna kenekään itseäni tehdä. Totta, että anteekisanto/pyyntö ei ole tyhjää..vaan vakava ja siihen sitouduttava
koko sydämestä. Opettelemaan...- Manfred
Mien tuota anteeksiantamista ja pyytämistä voi opetella?
Pelkkä sanojen hokeminen tuntuu väärältä, jos ei tosissaan usko pystyvänsä... - nasumisu
Manfred kirjoitti:
Mien tuota anteeksiantamista ja pyytämistä voi opetella?
Pelkkä sanojen hokeminen tuntuu väärältä, jos ei tosissaan usko pystyvänsä...Niinpä..kuten totesin, opettelu ja aikuistuminen kulkee käsi kädessä..älä yritä liikaa :)
Hokeminen väärä metodi...kyllä se vielä siitä..minullakin kun ollut samoja juttuja..ja oppinut..vähitellen. - unto
Manfred kirjoitti:
Mien tuota anteeksiantamista ja pyytämistä voi opetella?
Pelkkä sanojen hokeminen tuntuu väärältä, jos ei tosissaan usko pystyvänsä...Kun ei vanhana jaksa enää riidellä, ehkä on helpompi yrittää antaa anteeksi, ehkä vanhempana myös ymmärtää paremmin miksi joku on tuolalinen, miksi se käyttäytyy noin. Kun on tarpeeksi tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, ymmärtää ihmisiä, erilaisia ihmisiä paremmin ja on varmasti helpompi antaa anteeksi.
- unto
Voin sanoa, että en ole ikinä nähnyt vanhempieni riitelevän, vaikka ne erosivat kun olin 7-8 vuotias, en ole ikinä joutunut todistamaan vanhempieni riitelyä. Mistä sitten olen oppinut puhumaan suoraan, sanomaan niinkuin asiat ovat. Lähes varmasti sanon takaisin jos siltä tuntuu, tosin nielen suht. paljon ja haudon niitä sitten sisälläni, mutta pääosin olen suorapuheinen riitelijä. Uskon vakaasti, että kukaan ei voi täysin antaa anteeksi mitään kenellekään, paitsi äiti lapsellensa. Ihminen oppii varmasti sanomaan takaisin ja pitämään puolensa, olen ylpeä, että vuosien yllyttämisen jälkeen olen saanut pikkusiskostani itsepäisemmän ja pitämään puolensa paremmin, vielä kun lopun herkkyyden/ujouden saisi pois.
- Denert
Mielestäni riitely on helppoa ja toisinaan nautin oikein kunnon sanasodasta. Toinen väittää jotain ja itse väittää väkisin vastaan. Periksi ei missään nimessä saa eikä kannata antaa, vaan on jatkettava itsepäisesti väittelyä (vaikka sitten olisikin väärässä). Luovuttaa en aio, en koskaan, häviäminen kun on ärsyttävää.
Ja kyllä kai ihminen voi muuttua, minäkin tulen koko ajan vain itsepäisemmäksi eikä riidan sopiminen ole todellakaan helppoa. - elmeri
kaikkein parhaiten käyttämällä väkivaltaa!
- Repe Sorsa
Jumpsis jömpsis jumpsis jömpsis Elmeri...
missä haulikko??? t: Repe
- Krisu
Olet siis loukkaantunut toisen sanomisesta/tekemisestä ja uskoisit että kun tuot oman erilaisen mielipiteen julki, niin syntyy riita, olisiko noin ? Sinulla saattaa olla kuitenkin kokemuksia/näkemyksiä, mitä riidat saavat aikaan - pahimmillaan ja et halua edes aloittaa riitaa ... itsellesi "kasaantuu kannettavaa" ... kärsitköhän siitä ?
"Riitelyn"(en kyllä itse puhuisi riitelystä vaan mielipide-eroista ;o) opettelun voisit aloittaa yhden pienen eriävän mielipiteen sanomisella ääneen tilanteessa, joka ei ole kovin kireä ja perustele hyvin - millä tavalla asia on Sinulle tärkeä ja miten toinenkin osapuoli asiasta "hyötyisi" tai ainakaan asian näkeminen eri näkökulmasta ei maailmaa kaataisi ... rohkeutta sanoa ääneen voi opetella ... onkohan niin että olet jonkinmoisessa muutostilanteessa ?
Minä ainakin vältän riitelyä, kun tiedän että riidassa sanon asioita, jotka ovat äärimmäisen erilaisia mielipiteitä kuin vastaanottajan ja että oikeastaan ei haluaisi olla edes tekemisissä tuon toisen riitapukarin kanssa, mutta niin se vaan on että monasti sitä toista osapuolta on vaan kestettävä jostain toisesta syystä (esim. lapset) ja jättää riidat sikseen ;o) ... minkä asettaa etusijalle ... omasta terveydestä täytyy kunkin huolehtia ... aiheuttaakohan liika asioitten keräileminen sisuksiin verenpainetta tai masennusta? Iloa elämään !- Manfred
Vaikka joku sanoikin, ettei vanha koira opi uusia temppuja, tullaan lopulta siihen pisteeseen, että jotain on tehtävä, jotta selviäisi pikku hiljaa kasautuvasta taakasta.
- Kimmo
Hyvin harva ihminen osaa valitettavasti pyytää anteeksi tekojaan/sanojaan ja vieläpä sillä tavoin, että toinen vilpittömästi tarkoittaa sitä.
Minun ainakin on mahdotonta antaa anteeksi, jos minulta ei pyydetä huonoa käytöstään anteeksi. - riidellään
Itse olen alkoholistiperheestä ja sain koko lapsuuteni seurata hirveitä riitoja ja pelätä. Siitä on jäänyt jokin tunnevamma joka aiheuttaa sen etten pysty riitelemään lainkaan parisuhteessa, vaan myönnyn tai pakenen riitatilannetta koska se ahdistaa hirveästi ja olen varma että puoliso hylkää minut heti jos riitaa tulee.
Että näin. Ymmärrän ettei tämä ole hyvä, mutta en voi asialle mitään, olisi todella hyvä jos osaisi riidellä ja sopia. Puolisolle olen asian selittänyt ja se jollakin tavalla asian ymmärtää mutta itse hän on tottunut riitelemään jos aihetta on ja sitten selvittämään riidan että tämä on hienoinen ongelma kyllä.- Kiltti tyttö
riidellään. Minulla sama juttu: pikkuveljen kanssa oltiin piilossa peiton alla, kun äiti ja isä sättivät toisiaan ja huusivat. Siitä on jäänyt semmoinen kammo huutamista kohtaan, että en voi televisiostakaan katsella sitä, että toinen huutaa toiselle. Riitele siinä sitten omassa parisuhteessakaan.
Toinen ongelma on se, että kun ei ole ihmisenä sanavalmis, niin ei osaa antaa toiselle takaisin. Hyvät ajatukset tulevat mieleen vasta jälkikäteen kun tilanne on jo ohi, ainakin tämmöisellä ihmisellä, joka haluaa harkita mitä sanoo eikä annatella sellaista mitä jo hetken päästä katuu. Siitä onneksi olen päässyt pikkuhiljaa yli, että minut hylätään, jos sanon jotain poikkipuolista toiselle. Siltikin sitä monesti antaa periksi ja sanoo, että minunhan se syy on ja pyytää anteeksi.
Yleensä riitely alkaa siitä, että sillä aloittajalla on pinna jostakin syystä kireällä eikä siihen tarvita isoakaan kipinää, kun leimahtaa. Eli riidan alkuperäinen syy on vain toisen paha olo ja se pitää purkaa jotenkin. Lähimpänä siinä on aina se oma kumppani.
Se olisi hyvä pitää mielessä kun riitelee, että ei solvaa toisen ulkonäköä tai muita henkilökohtaisia ominaisuuksia. Pitää olla tosi hyvä itsetunto, ettei niistä jäisi pitkäksi ajaksi haavoja.
- 23v yhdessä
Kirjastosta löytyy kyllä monia kirjoja missä opastetaan riitelelmään rakentavasti.Esim.Älä mulle huuda,Tunneäly,Ben Furmanin kirja,7 avainta hyviin henkilökemioihin(Dunderfeldt)jne.
Miehen ja naisen välinen riita on tosi ongelmallinen.Nainen huutaa ja mies vetäytyy eikä kuuntele.Molemmat laukovat loukkauksia ja loukkaantuvat tietty.Ollaan solmussa eikä päästä eteenpäin.Sit vasta ku on rauhotuttu voidaan KESKUSTELLA.Molemmat kuuntelevat vuorotellen toisiaan.Ei saa syytellä koska toinen vaan alkais puolusteleen.Tärkeetä et molemmat tuntevat tulleensa kuulluiksi.Tästä on hyvä alkaa.Pitää tehdä sopimuksia ja kompromisseja.Anteeksipyyntö tarkoittaa, että huomasi tehneensä jotain mitä nyt katuu ja loukkasi toista.Haluaa tuoda sen toiselle ilmi ja olla taas "kamu".Anteeksianto toiselle on kyllä tarpeen, ettei katkeroituisi.Se voi olla pitkä prosessi joskus.Sekä anteeksipyyntö että anteeksianto vaativat nöyryyttä.Se osoittaa ettei ole kylmä,ylpeä, itsekäs eikä tunteeton vaan lämmin ihminen, jonka seurassa on hyvä olla.
Pitkässä liitossa väkisinki tulee riitaa ja on hyvä oppia myös puolustamaan ittiä, ettei toinen kävele yli. - Jäbä
Oikeaoppisen riitelyn oppimisen perusta lienee arkipäiväisen kinastelun mielekkääksi kokeminen. Itse en lapsena kohtaamieni hylätyksi tulemisen kokemusten vuoksi uskalla (vielä?) riidellä erityisen hanakasti, vaan tarkastelen huolellisesti keskustellessani kanssaihmisten reaktioita, ja sovitan sanomiseni varman päälle pelaten: peläten saamaani palautetta; hylkäämistä. Ujoudeksikin tällaista menettelyä voisi kutsua.
Riitely on kuitenkin oiva tapa huolehtia omasta 'reviiristään' ihmissuhteissa, ts. suojata itseään...
Riitelyn biologinen perusta on kyvyllä tuntea aggressiota. Ja riitelemisen mielekkyyden voikin mielestäni sisäistää, kun oppii muodostamaan suojakehän ympärilleen luontaisen aggressiivisuutensa avulla.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762025Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361709Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81358Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591171Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241169Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161024- 60945
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58934