Kultakalojen vaatimukset!

poimittu http://www.kolumbus.fi/sarakontu/kalat/kalacypr.html

Pienet kultakalat- jotka joskus jopa myydään todella muka-ei suureksi kasvavina (eli toisin sanoen kitukasvuisiksi jäävinä) eivät jääkään oikeissa oloissa söpöiksi pikku palloiksi, vaan niistä tulee parhaimmillaan 30cm pitkiä jölliköitä mikäli niille tarjotaan eettisesti oikeankokoinen allas eli sellainen missä kala venyy täyteen mittaansa.

Jalostuksen seurauksena on kultakala muuttunut myös heikommaksi, eikä ennen mitä vain kestävä komeetan mallinen normaali ole kuin muisto vain. Nykyinen pitkälle jalostettu kultakala kuitenkin vaatii lämpimämpää vettä kuin entinen pihalammikoissakin elelevä normaalimuoto.

On jo sanottu että kultakala ei pärjää maljassa, mutta myöskään se ei pärjää missään pienimmissä altaissa- kultakalan voi ajatella sijoittavansa vasta yli 200 litraisiin altaisiin ja kultakalan kohdalla on syytä noudattaa sanontaa "mitä suurempi sitä parempi" sillä kultakala on todellinen porsas.

Onkin varsin toimiva ja tärkeä sääntö että yksi kultakala vie sata litraa altaasta- tämä lasku aloitetaan kuitenkin todella siitä kahdestasadasta litrasta ylöspäin jolloin taataan se, että kultakalalla on todella tilaa kasvaa täyteen kokoonsa.
Eli parvikalana se tarvitsee lajikumppaneita seurakseen ja turvakseen ulkopuolisilta stressin aiheuttajilta. Nyt puhutaan jo 600 litraisista akvaarioista!

Kultakala onnistuu helposti kuormittamaaan altaan jätöksillään- se sikailee miten parhaaksi näkee eli nyppii kasveja pohjasta ja syö niitä sekä jätöksii runsaasti ja siksi onkin selvää että on todella tärkeää että kultakalan altaassa on tehokas suodatus.

Paras vaihtoehto kultakalan altaaseen on ulkosuodatin jolloin suodatustehoa on runsaasti, mutta tällöinkin mekaaniseen suodatukseen on hyvä hankkia sisäsuodatin, jossa on hyvä olla säädettävä virtaussuunta jolloin kultakala ei joudu kokemaan koskiefektiä- pahimmillaan kolmieväiset selkärankavikaiset pallukat ovat kaikkea muuta kuin taitavia uimaan virrassa.
Kuormituksen runsauteen vaikuttaa myös se "pikkuseikka" että kultakala syö paljon ja kuten sanottu myös kasvaa sen mukaisesti. Syömättömäksi jäämä ruoka luonnollisesti tarkoittaa myös lisäkuormitusta altaassa ja täten ei voi suodatuksen tehokkuudesta tinkiä.

Kasvillisuutta ei kannata kultakalalla runsaasti uhrata- se menee joko kurkusta alas tai kelluu pinnalla. Kovalehtiset, vahvajuuriset kasvit ovat niitä jotka tämä jättää rauhaan ja tällöinkin on hyvä ankkuroida kasvit täysin kivillä pohjaan.

Ruoaksi kelpaa varsinainen kultakalaruoka ja myös kasvisruoka eli jos altaissasi on limaskaa yllin kyllin menee se taatusti kultakalan suuhun. Suuresta ruokamenekistä johtuen ja veden likaantumisen johdosta on syytä ruokkia kultiksia useammin ja vähän kerralla- ruokaa menee todellakin kultakalan suuhun suuria määriä.

Likaavan kultakalan altaan hoito on todellakin muuta kuin vain kalat altaaseen ja katselemaan. Vettä tulee vaihtaa säännöllisesti- viikottain noin puolet on hyvä määrä ja pohjaakin on syytä puhdistaa sillä kalan tulevakin suuruus näkyy myös roskan määrässä.

Kultakala vaatii hyvin paljon viileämpää vettä kuin trooppiset kalat normaalisti. Se on syytä ottaa huomioon aina seuraa valittaessa- mutta ei siinä kaikki.

Porsas mikä porsas- ei helpota kalakavereiden valinnassakaan. On syytä ottaa huomioon paitsi lämpötilavaatimukset niin myös koko. Kultakala syö taatusti kasvaessaan allastoveriksi joutuneet neontetrat.

Johtuen kultakalan suuresta koosta ja hitaudesta on se otollinen ruokapöytä muille kaloille- täten vaikka partamonni lämpötilansa puolesta meneekin kultakalan kanssa voi ongelmia tuottaa se, että kultakalan kylkilimat ovat taattua herkkua kun kerran partis sen äkkää. Tämän keksinyt partamonni ei enää ruokapöydästään luovu joten jos on välttämättä kokeiltava että miten käy, niin kerran partiksen tartuttua kultiksen kylkiin on se syytä siirtää pois.

Kultakala viihtyy kovassa vedessä, mutta sen seuraan ei silti ole hyvä idea liittää synnyttäviä sillä synnyttävillä hammaskarpeilla on ikävä tapa tutustua kultakalan kylkiin.

!!! Eli kun miinustetaan pois suurin osa kalalajeista jotka eivät täytä näitä vaatimuksia eli vesi, koko ja luonne niin jäljelle jäävät vain pari hyvää mahdollisuutta: aasianmutakala (joka sekin on kykenevä oppimaan kultakalojen kylkilimojen maittavuuden) ja toinen kultakala. !!!

Kuitenkin kultakaloja pidettäessä keskenään on syytä muistaa että koska kultakalat tuhoavat kasveja on se selvä merkki siitä että ne taatusti jahtaavat muutakin liehuvaa materiaalia. Eli sangen tavallista on että kultakalat käyvät toistensa evien kimppuun, mikä ei koskaan ole erityisen hyvä asia. Tämän vuoksi huntueväisten kultakalojen yhdisteleminen keskenään ei ole aina aivan vaaratonta.

Jos olet valmis hoitamaan kultakalaa asianmukaisesti on syytä toivottaa iloa ja huvia harrastukselle kalan kanssa jossa riittää kaunista ulkomuotoa.

!!! HUOM! Mikäli tahdot vielä vakuuttaa esimerkiksi ystäväsi siitä että kultakala ei ole sopiva maljaan tai alle satalitraiseen on hyvä idea viedä kultakaloista kiinnostunut henkilö Helsingissä sijaitsevaan talvipuutarhaan jossa asustelee muutamia poislahjoitettuja kultakaloja sekä myös tilapäisesti sinne sijoitettuja lammikkokaloja - aika vonkaleita ja sen voi todeta omin silmin. !!!


Kultakala on alunperin kotoisin Kiinasta ja se voi elää hyvässä hoidossa yli 30-vuotiaaksi.

Koko:25–35 cm, osa kyttyräselkäisistä muunnoksista jää noin 15-senttisiksi (ilman pyrstöä).

Vaatimukset:pH 7,0–8,0, lämpötila 10–22 °C luonnonmuotoisille ja komeetoille, 18–24 °C muille jalostusmuunnoksille. Mieluiten keskikova vesi (dH 10–25). Akvaarion minimikoko 300 L. Viihtyy parhaiten parvessa, ja jokaiselle pienehkölle kultakalalle on varattava 100 L/kala ja isommille jopa tuplasti enemmän. Parven sukupuolijakaumalla ei ole suurta väliä. Luonnonmuotoa lukuunottamatta ei kestä kovaa virtausta, mutta tarvitsee erittäin tehokkaan suodatuksen.

...
http://www.faunatar.fi/fin/index.php?cmd=157 ... http://www.varusteleka.fi/laura/kalat.php?nayta=21