Isien pelot

Juuri oikeaa paikkaa heitit kysymyksesi. Hieman epävarma tunne lapsen tekemisessä on aivan normaalia.

Minulla oli alussa ensin epävarmuus siitä, tuleeko vaimoni raskaaksi. Seuraavaksi piti kohdata pelko lapsen terveydestä ja juuri ennen synnytystä olin luonnollisesti huolestunut vaimoni terveydestä.

On siis täysin normaalia olla huolissaan. Ei kuitenkaan liiallisesti. Pelko saattaa lamauttaa ihmisen. Selvitä onko miehelläsi kokemuksia hedelmättömyydestä, sairaasta lapsesta tai epäonnistuneesta synnytyksestä. Näin pääsette setvimään, mistä pelot johtuvat ja jos miehelläsi halua riittää, niin terapeutilla käynti voi joskus helpottaa pelkoja. Pahimmassa tapauksessa miehelläsi voi olla sitoutumisen pelkokin.

Kaikkein eniten auttaa luottamus siihen, että lapsen tekeminen on täysin luonnollinen asia. On vain sysättävä pelot sivuun ja luotettava siihen, että kaikki menee hyvin.

Kun ajattelen jälkeenpäin kaikkia pelkojani syöttäessäni ja nukuttaessani meidän pientä tyttöä, nuo pelot tuntuvat niin kovin vähäpätöisiltä pikku ihmeen rinnalla.

Homma alkoi meilläkin niin että ensiksi yritettiin n 2 vuotta saada lasta mutta ei saatu.

Käytiin sitten kerran lapsettomuusklinikan lääkärin haastattelussa ja tutkimuksissa, mutta sitten pari viikkoa sen jälkeen vaimo alkoi odottaa. Sen käynnin jälkeen kun seuraavan kerran rakasteltiin, olimme jotenkin niin "helpottuneita" kun meidän asialle aletaan tehdä jotain, niin että paksuksihan mamma siitä tuli!

Kun raskaus eteni tuli välillä kaikenlaisia mutkia matkaan. Istukka ei ollut ihan oikeassa kohtaa, ja kerran jouduimme lievään peräänajokolariin auton kanssa, ja vaimo pelkäsi keskenmenooa ja mä sain ajaa kuin hullu lähimmälle polille. Meinas yksi mopoilija jäädä alle....

Kaikkien alkuvaikeuksien jälkeen elämä normalisoitui. Kiitän ennen kaikkea meidän mukavaa neuvolatätiä siitä että pelkoni lähti. Perhevalmennus oli asiallista ja jokaisen sekä isukin että mamman piti itse kertoa pelkonsa. En tainnutkaan pelätä eniten niiden joukossa..

Ensin en halunut missään nimessä mukaan synnytykseen, mutta sitten alkoi halut kasvaa. Mulle vakuutettiin että sieltä pääsee ulos, jos ei uskalla olla.

Vaimo joutui menemään 3 päivää ennen laskettua aikaa kiireesti polille kovan pahoinvoinnin vuoksi. Naistenklinikan poli oli täynnä joten joukko oksentavia äitejä vietiin taksilla Kättäriin ja oli paha lumimyrskykin. En saanut heti tietää minne vaimoni oli viety ja aloin pelätä pahinta....

Hänet oli otettu osastolle raskausmyrkytyksen vuoksi ja tilanne oli hallinnassa

Seuraavana iltana käynnistettiin synnytys "nappulalla"

Koko yö oltiin synnytyssalissa ja hänen poltot olivat kamalat. Mä pelkäsin että vaimo tipahtaa sängystä. Päivystävä yökätilö hoiti monta salia yhtaikaa, että pitkään jouduttiin olemaan vain kahdestaan.

Raskausmyrkytyksen vuoksi epiduraalia ei voitu antaa, morfiini oli vahvin puudutus, käytännössä ei lievittänyt tuskia lainkaan.

Vasta n klo 8 aamulla tuli joukko lääkäreitä ja hoitajia ja he päättivät että vedetään joko imukupilla tai pihdeillä muksu ulos, koska mamman voimat olivat ehtyneet eikä jaksanut ponnistaa. Eräs vanhempi mieslääkäri päätti vetää pihdeillä ulos. Mä en enää pelännyt niin paljon että olisin enää siinä vaiheessa halunnut juosta karkuun. Mä halusin nähdä kun oma muksu syntyy, tapahtui se sitten miten vaan!

Ensin tuli pää, sitten loput, se oli pitkä ja limanen. Muistutti jotain isoa kalaa...Se oli poika. Muutama sekuntti myöhemmin poika alkoi huutaa, ja kaikki olimme onnesta helpottuneita.

Mammalle ommeltiin monta tikkiä (sitä mä en halunnut katsoa) sillä aikaa kävin pesemässä ja punnitsemassa kätilöharjoittelijan kanssa poikaa. Kätilöharjoittelija oli nuori likka joka ihmetteli miten mä osasin niin rutiininomaisesti laittaa kapalot päälle pesun jälkeen. Mä selitin että olin katsellut kaksplussan TV ohjelmaa missä sitä näytettiin. Toisaalta mä olin aika iso kun pikkubroidi syntyi, että oli vanhassa muistissa miten vauvoja puetaan.

Oli mahtava tunne-elämys valtava kun sai pitää omaa 4,8 kiloista tervettä poikaa sylissä pesun jälkeen, sanoisin vaan että Kyllä Kannatti!

Pojallamme ei ole ollut mitään terveydellisiä ongelmia, se oli vain se odotus ja synnytys joka oli fyysisesti vaikeaa mammalle. Eli miesten pelko, jos sitä on, luulisi että se saadaan hoidettua kun asia tulee ajankohtaiseksi.

luulen että se kuuluu jotenkin asiaan. Liiallinen pelko voi olla jo sellaista että siinä tarvitsee apua keskustella esimerkiksi muiden isien kanssa tai sitten mielenterveys toimistossa.
Nykyään on hyviä kurssia odottaville äideille ja isille ei muuta kuin sinne sitten mukaan.

Oletko sinä itse ollenkaan peloissasi ja kuinka olet miettinyt sitä asiaa, yksin vai oletko työstänyt ajatuksen pelosta jo lapsena leikin merkeissä?

Monet miehet jopa pelkäävät tulla isäksi ja jos näin käy että vaimo tulee raskaaksi niin mies saattaa hävitä. Niin minnekkö ?? pakoon tietenkin isyyttä.

Itse olen neljän lapsen isä ja kasvattanut heidät jo aikuisiksi.
Tietenkin mietin paljonkin lapsen terveyttä sen koko odotus ajan eikä sitä huolesta pääse vaikka saisi kuinka monta lasta. Olen ollut mukana synnytyksissä. Sehän on todella myönteinen kokemus ja ei sitä voi selittää sellaiselle joka ei sitä elämystä ole kokenut.

Olen ollut aktiivi isä ja hoitanut lapseni siinä kuin vaimonikin.
Elämä on niin arvoituksellinen ei voi tietää mitä se tuo tullessaan. Mielestäni on miehen ja vaimon puhuttava asioista jo siinä vaiheessa kun rupeaa tekemään mieli lasta. Lapsi tarvitsee turvalliset vanhemmat jotka uskaltavat laittaa rajat sekä säännöt se on sitä rakkautta ja lapsesta välittämistä. Puhukaa mitä se vanhempien vastuu sitten molemmille merkitsee eikä ruveta hakemaan syyllistä ja riitelemään kun unettomat yöt ovat todella pitkiä ja rasittavia oli lapsi sitten terv tai jotenkin sairas.
On myös otettava ajatus esille että jos lapsi ei olekkaan terve syntyessään. Myös on mielestän suuri huoli lapsista koko ajan ei se ole siinä ohi että kätilö sanoo - terve lapsi syntyi!
Eihän meillä kellään ole koskaan takuuta siitä saammeko olla terveitä vaikka olemme syntyneet terveinä.

Mielestäni sinun täytyy antaa miehellesi aikaa eikä hoputta häntä lapsen tekoon. Miehen täytyy kasvaa miehenä ottaakseen askeleen isyyteen.

On siis kyse tunteista joita voi hallita eikä anna pelkojen masentaa. Isäksi tuleminen on paikka miehelle kasvaa lapsen rinnalla isänä ja puolisona.
Uskallusta ja rohkeutta vaan tulla isäksi.

Odottaessa ensimmäistä lastamme päätimme, että seulontatutkimuksia ei tehdä, eikä niille olisi ollut mitään syytäkään, koska äiti oli 22v ja kummankaan suvussa ei ollut riskitekijöitä.

Tunnemme monia vammaisia ja ymmärrämme, että vammaisen lapsen elämä on yhtä tärkeä kuin terveen. Vammaista lasta saattaa jopa rakastaa enemmän kuin tervettä.



Ensimmäisen lapsen kanssa tuli painittua pelkojen kanssa, etenkin kun alla oli keskenmeno, mutta toisen lapsen odotusta tuskin huomaa, kun on niin paljon tehtävää ensimmäisen vesselin kanssa.

T: Onnellisesti kasvava perhe

Kun sikiö kasvaa vatsassa ei ole tilaa pelolle. Ainoastaan toivoo hartaasti, että kaikki menee hyvin. Onhan teillä vielä toisenne vaikka kävisi huonosti. Ei ole menetettävää, on vain hyvin paljon saavutettavaa.