En tiedä miten aloittaisin kuvailemaan tätä.. suoraan sanottuna.. pelkään alleni laskemista. Jos en ole käynyt vessassa JUURI ennen kuin lähden kotoa/töistä/koulusta, minut valtaa paniikki siitä että pissaan housuuni. Ja kun tunne on niin oikean tuntuinen juuri silloin, mutta kun pääsen pois esim bussista, on olo ihan normaali ja tuo tuskainen olotilani on kadonnut. Onko kellään muulla vastaavaa? miten ihmeessä pääsen tästä eroon..? Tätä on ollut nyt vasta n. puolen vuoden ajan, eikä tietoa mistä se on peräisin. apuaaa
Noloa
Esie
4424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
auttaa. Kuvilemassasi tilanteessa jostakin syystä voi jännittää. Minua ainakin jännittää yleusissä vessoissa. Siis löydä tuttu paikka ja ympäristö, jossa voit olla itsesi ja rentoudu.
Liittyykö monesti myös istumiseen..?
Istuessahan virtsarakko helposti painuu vasten sisäelimiä jne. ja tuntuu, että kusettaa vaikka olis just käyny vessassa.
Sulla tuohon normaaliin tunteeseen on yhtynyt jostakin syystä nyt myös pelko ja se pelko hyppää automaattisesti kimppuusi poistuessasi turvallisesta kodistasi ja siirtyessäsi julkisiin paikkoihin, joissa on muitakin ihmisiä eikä apukaan (wc) enää ihan käden ulottuvilla.
Sä et varmaankaan ole koskaan oikeesti lirauttanut housuusi bussissa tai muuallakaan - aikuisena? Sen kokemuksen jälkeen tuon pelon jotenkin ymmärtäisikin.
Mutta itse itsensä suggestoiminen pelkäämään jotakin noin "utopistista" on jo ihan toinen juttu ja juontaa yleensä juurensa yksinkertaisesti pelosta joutua noloon tilanteeseen julkisesti.
Mehän yritetään elää nykyään niin äärimmäisen kontrolloitua ja hallittua elämää. Mikäs silloin pahempaa kuin ajatus siitä, että ei yhtäkkiä kykenekään enää hallitsemaan itseään ja kehoaan jne.
Yleensä paniikit ja fobiat saavat alkunsa pelästymisestä. Se tunne sitten yhdistyy erilaisiin sillä hetkellä vallinneisiin asioihin, tunnetiloihin jne. ja seurauksena on vastaavan tilanteen, paikan, tapahtumaketjun, tunteen jne. tietoinen välttely. Juuri silloin annetaan ohjat pelolle.
Jäsentämällä ja järkeistämällä ne itse itselleen kehittämänsä pelot pääsee niistä yleensä myös helpoiten eroon. Voit harjoittaa ajatustesi uudelleen muokkaamista vaikka joka päivä kotioven suljettuasi ja bussissa istuessasi. Rauhoittele itseäsi esim. ajattelemalla, että sä kävit juuri vessassa joten rakko ON tyhjä ja että sä TIEDÄT ettei sulla ole mitään elimellistä vikaa, joka johtais todelliseen virtsankarkailuun.
Tao niitä faktoja vanhojen paniikkisten kuvitelmiesi päälle ja keskity tietoisesti johonkin ihan muuhun kuin itseesi ja kehosi tuntemuksiin. Katsele vastaantulevia ihmisiä ja maisemia bussin ikkunasta tai suunnittele ajatuksissasi joululomaa, mitä vaan kunhan ajattelet vaihteeksi jotakin positiivista, joka rauhoittaa ja poistaa pelkoa.
Et sinä halua antaa pelolle periksi ja ryhtyä käyttämään esim. vaippoja, ethän?
Ajatuksilla on valtava voima, käytä niitä siis paniikin taltuttamiseen, älä lietsomiseen.
Kun ei anna turhille peloille valtaa niin ne kyllä kutistuu olemattomiin väkisinkin.
Ongelmana on nimenomaan se, että jos olen jostain syystä kiireessä joutunut lähtemään kotoa/töistä, on vessahätä mielessä KOKO ajan (seisoin tai istuin) ja se lakkaa kun pääsen edes lähelle jotain paikkaa missä tiedän olevan vessoja. Eli tiedän tämän vessahädän tunteen olevan mielikuvituksen tuotetta, sillä en ole aiemmin kokenut mitään vastaavaa, enkä ole koskaan laskenut alleni mistä olisin saanut traumoja. Parhaiten pääsen tunteesta eroon ajattelemalla "entäs sitten?" ja miettimällä miten pääsen sitten helpoiten kotiin jos niin käy etten pysty pidättelemään.
Sen sijaan oksentaminen, kaatuminen tai piereskely ei minua nolottaisi mutta jostain syystä jos ei mahdollisuutta ole päästä vessaan (varsinkin alueilla joilla ei voi hypätä ulos bussista ja juosta pusikkoon), paniikki iskee.. Suosin näin ollen junia joissa on (kuvottavat) vessat.
Haluaisin päästä tästä eroon jotenkin. Toisinaan puhelimessa puhuminen auttaa, tai tuo hälläväliä-ajattelu, mutta ajatuksia en siitä kyllä saa pois ihan vaan ajattelemalla muuta..
Sähän olet jo niskan päällä ja oivaltanut hienosti sen, miten paniikin saa hellittämään edes hetkeksi. Jatka vaan samaa "koulutusta" niin ne hetket pitenee.
Vielä kun saat ajan jakautumaan niin, ettet ajaudu kellon takia jalat ristiin, niin jo luulis helpottavan. Ei niin kiirettä etteikö pissalle ehtis, motto se on sekin.
; )
Saattaahan olla myös niin, että sen hädän lisäksi sulla on usein muutakin stressiä ja painetta aikataulujen ja työn ym. sellasen ansiosta, joka sitten tietty kaksikartaistaa paineen tuolla alhaallakin. Ajattele siinä sitten joulua kun "kusettaa niin että on kupla otsassa"! ; D
No, siinäkin tilassa voi taas panna ajatuksille jarrut ja keskittyä vaan tyynen rauhalliseen pidättelyyn. Vasta veskissä käynnin jälkeen sännätään seuraavan tehtävän kimppuun.
Kyllä se siitä kun et turhaan syyllistä itseäsi ajatuksista, joihin on niin tuntuva syy. ; ]