Töitä jokaiselle?

Kiihkotonta politaktiikkaa yli puoluerajojen

Millä tavalla Iisalmi keskipienenä kaupunkina voisi näyttää esimerkkiä muille siitä, miten ihmisten elämiin saadaan todellista sisältöä työn ja sen palkitsevien vaikutusten kautta?

Minkälaisiin toimenpiteisiin työttömän tai pätkätyöllistetyn ja vähävaraisen kaupunkilaisen tulisi ryhtyä, jotta hänenkin elämästään tulisi todella elämisen arvoinen? Mehän emme elä kehitysmaassa, vaan paikassa, jossa tutkimusten mukaan pitäisi olla älyllis-toiminnallista kompetenssia melkein mihin tahansa kuviteltavissa olevaan asiaan koko inhimillisen toimintakentän alueella.

--

Yksilön työttömyydestä ei pidä syyttää valtion- tai kunnallishallintoa. Työtön on työtön siksi, että hän ei ole löytänyt itselleen sopivaa koulutustaan, osaamistaan tai kiinnostustaan vastaavaa työtehtävää. Kunnan virastot ja virkailijat yhdessä valtion kanssa antavat ongelmaan liittyen henkeä pelastavaa ensiapua, sekä tilanteen muuttuessa krooniseksi myös pitkäaikaisempia hoitoratkaisuja. Nämä ratkaisut eivät kuitenkaan näytä toimivan tehokkaan koululääketieteen tapaan ja tilanteet korjautuvatkin lähinnä ihmeparantumisten kautta kolmansien osapuolten tahdosta.

Kukaan itseään kunnioittava Suomen kansalainen ei ilman välttämätöntä pakkoa avaa ovea kunnalliseen palveluun, jossa vierailtuaan yksilöä voidaan virallisesti kutsua työttömäksi. Vielä harvempi myöntää avanneensa viraston oven, jossa käytyään tietää tulevansa toimeen mukavasti yhteiskunnan loiseläjänä. Joka tapauksessa elämä virastojen avulla on, haluttiinpa sitä tai ei, todellisuutta lukemattoman monille kansalaisille myös täällä Iisalmessa.

--

Onnellisuuteen vaaditaan tunnetusti yksinkertaisia, pieniä asioita. Valitettavaa on, ettei ilman rahaa pienistäkään asioista voi nyky-yhteiskunnassa nauttia. Tavoittelemattoman tilan seurauksena ihminen psykofysiologisena kokonaisuutena alkaa väistämättä kohtaamaan negatiivisia asioita ja niiden keskellä muutamat, harvat häivähdykset onnesta alkavat pian tuntua ansaitsemattoman teennäisiltä.

Ennenpitkää työttömyyden pimeästä aineesta syntyy hermeneuttinen noidankehä, musta-aukko, jota epätieteellisesti pienoishelvetiksikin kutsutaan. Siellä ihminen käpertyy omaan surkeuteensa, osin alitajuisesti ja muuttuu ainakin teoriassa melkeinpä toiseksi persoonaksi. Surullista katsottavaa, "hyvinvointiyhteiskunnassa".

Työttömän elämä ylipienessä helvettissä on kokemus: vähäisetkin käsitykset asioiden merkityksellisyydestä muuttuvat fantasioiksi, unen kaltaisiksi utopioiksi jostain paremmasta. Elämä irtisanoo vuokrasopimuksensa ja tilalle muuttaa turtumus, välinpitämättömyys, Iisalmessa Savolainen versio Nietzscheläisestä nihilismistä.

Taudin edettyä tähän vaiheeseen työtön ei tunne enää kipua ja pahin kärsimys siirtyy niille, jotka ovat olevinaan yhteisvastuussa "veljistään vähempiosaisista". Työttömän ymmärtäessä sijaiskärsijöiden tekopyhän jeesustelun funktiot, hänelle jää ainoaksi vaihtoehdoksi syyttää kaikesta näitä näennäisen harmittomia maailmanparantajia, joiden toiminnan ainoa tarkoitus, joskin alitajuinen, on oman "menestymisensä" pyhittäminen kurjuuden torjumisen hengessä. Näin työtöntä voidaan perustellusta syystä ojentaa yhteiskunnan keinoin teon asteesta riippuen tai ainakin häntä voidaan "asemastaan muistuttaa" parempiosaisten toimesta.

Tämän jälkeen työttömällä on kaksi vaihtoehtoa:
a) - turtuminen
b) - pakkotilaa muistuttava tarve nopean muutoksen löytämiseksi.

Lienee sanomattakin selvää, kumpi vaihtoehdoista on yksilön kannalta parempi, mutta johon samalla tietyissä tapauksissa sisältyy elämää suurempia riskejä. Kasvottoman yhteiskunnan tehokkuuden kannalta tuo mainitsematon "vaihtoehto c" lienee paras, vaikkakin toteutuessaan sillä on tilastoja rumentavia vaikutuksia. Toisaalta, kuten koululääketieteellä, myös menestyvällä yhteiskunnalla on olemassa keinoja, joilla pienet kauneusvirheet voidaan muuttaa persoonallisiksi kosmeettisiksi yksityiskohdiksi. Kustannustehokasta, kuten sanotaan.

--

Teatraalis-fiktiivisen pessimismin jälkeen lienee syytä palata itse asiaan ja niihin keinoihin, joilla yhteiskunnalliseen ongelmaamme voitaisiin etsiä todellisia ratkaisuja. Jo tässä vaiheessa lienee paikallaan todeta, että koska ongelma on hyvin tunnettu myös valtiopoliittisen johdon tasolla, mitään ihmeitä tekeviä ratkaisuja ei liene järkevää odottaa pienelle kaupungille varatulta internetin keskustelupalstalta. Kaikesta huolimatta tämäkin on eräs mahdollisuus yrittää etsiä sellaista keinoa, joka on saattanut muilta tahoilta jäädä huomaamatta.

--

Yleisen tason perusteesejä, jotka ovat avainasemassa ongelman ratkaisussa:
- Järjestäytyminen
- Osaamisen ja motivaation kartoitus
- Kansalaistaitojen päivittäminen
- Koulutus

Henkilökohtaisen tason perusteesit:
- Fyysisen kunnon ylläpito
- Kontaktipinnan säilyttäminen yhteiskuntaan
- Ihmissuhteiden kehittäminen ja ylläpito
- Elinympäristön tason säilyttäminen
- Oman osaamisen ylläpito ja kehittäminen

Edellämainittujen asiakohtien ollessa kunnossa, työttömän asema suhteessa muuhun yhteiskuntaan on erinomainen. Ainoa puuttuva tekijä on työ ja tietysti sen ikävän materialistiset palkitsevat vaikutukset. Valitettavan usein työttömyys johtaa "monioireyhtymään", joka on loppujen lopuksi erittäin hankalasti määriteltävissä oleva yhteiskunnan jäsenyyttä hankaloittava olotila. Tässä tilassa yksi ongelma johtaa toiseen ja täydellinen pahimmillaan toipuminen on vuosia kestävä prosessi.