Loputon ,toivoton yö

Lähetin sinulle viestin.
Et vastannut siihen.
Mietin miksi.
Olin kai rohkea,
kun tein aloitteen.

Mutta mikä oli palkkana rohkeuden?

Pelkkä tyhjyys,
toivoton tunne,
katkera itku,
polttavat kyyneleet,
rautalangat,
jotka sydäntä raastaa.

Tyhjyys sisälläni huokailee,niin kylmästi,
niin viiltävästi se sieluani syleilee.

Ajatus kuolemankin houkuttelee,
siihen voin hetkeksi tuudittautua keskeltä tämän toivottomuuden.

Päättää nyt oma elämä,lienee suurinta hulluutta.
Kenties pakotie toivottomuudesta.
Ovi valkeaan käytävään.
Minne se johtaa?
Ei kukaan tiedä.
Ei kukaan tiedä.
Olen kai menettämässä järkeni.
En haluaisi.

Olen pelkkä mitättömyys niin tavanomainen.
En riitä sinulle,en ole tietynlainen.

Itsesäälissäni tein listan viostani,ja se oli loputon.Myös sinun vikasi listasin,niitä ei ollut,
olit täydellisyys niin tahraton.

Miten saatoin kuvitella,että välität minusta.
Se oli pelkkä unelmieni sielunmessu,
ajatus meistä,
pelkkää harhaa.
Voi tätä tuskaa!

Rakkauteni sinuun on muuttumassa vihaksi.
En enää hillitse itseäni.
Olen pelkkä katkeruudenlinnake,
hulluuden asuinsija,
itsensä syyttäjä,
armoton tuomitsija.

Ei,et saa!
Mietin vain näitä,mielettömyyksiä.
Enkä millään unta saa.
Katkerasti itken kohtaloani.

On yö, joka ei koskaan lopu.
Kalpea valo täyttää huoneet.
Hulluus hiipii nurkan taa.
Kuuluu kuiskauksia.
Varjot pitenee...

Poissa on rakkaus.