If there's a will, there must be a way...

Aika harva nainen tosi nuorena, esim. 17-20-vuotiaana, on täysin sinut seksuaalisuutensa kanssa. Itse en esimerkiksi koskaan masturboinut tai kiihottunut esim. pornosta tuohon aikaan. Seksiä kyllä harrastin, mutta orgasmiin asti en päässyt. Seurustelin 3v poikaystäväni kanssa ja ihmettelin koko viimeisen vuoden ajan, miksi meillä alkoi olla seksiä vain 2-3krt viikossa (mikä nyt ei edes ole ihan mahdottoman vähän) ja kyselinkin häneltä asiasta. No, syyksi hän sanoi että häntä ahdistaa kun ei saa minua tulemaan ja jo se toteamukseni, että seksiä on liian vähän,sai sen tuntumaan hänestä suoritukselta. Lisäksi hän sanoi sen olevan aina samanlaista. Kaikkia mahdollisia ja mahdottomia asentoja yms. eri paikkoja oli jo kokeiltu, mutta kaikkeen tottuu jne. Itse olin myös aina aktiivinen ja todella nautin seksistä, mutta se ei tuntunut riittävän.

Sitten aloin masturboida. Huh mikä kivinen taival, mutta lopulta aloin saada orgasmeja. Huomasin ajattelevani usein naisia, ryhmäseksiä, huoria, seksiä yleisillä paikoilla, ihania seksiasusteita yms. Poikaystäväni ei vilahtanut fantasioissani kertaakaan, ja ahdistuin siitä. En oikein tiedä, mutta tuntuu siltä että seksi hänen kanssaan oli kaunista rakastelua, mutta tarvitsin jotain paljon rajumpaa lauetakseni. Suhteemme viimeiset puoli vuotta masturboin joka päivä enkä kyennyt koskaan jakamaan täyttymystäni hänen kanssaan. Samalla tunsin viiltävää mustasukkaisuutta kun hän kerran katseli pornokuvia yms. Tuntui että olimme matkalla hyvin kauas toisistamme tai ettemme olleet koskaan edes kohdanneet. Suhde oli ikäänkuin mennyt liian pitkälle että olisin hänen kanssaan enää muuttunut yhtä villiksi ja vapautuneeksi kuin omissa kuvitelmissani. Eikä seksuaalisuutta voi pakolla asettaa johonkin täysin uuteen muottiin....

Silloin päätin, että seuraavan suhteeni aloitan jakamalla fantasiani ja unelmani, nyt kun ne ovat löytyneet, sen toisen kanssa. Kuka tahansa nainen voi puhjeta vaikka millaiseksi seksin jumalattareksi! Itselleni oma seksuaalisuuteni on kuitenkin niin herkkä ja lumoavan uusi asia, etten todellakaan anna sitä kenen tahansa riepoteltavaksi. Esim. ei kauheasti tee mieli mennä poikaystävän luo - joka katsoo pornokuvia ja vetää käteen muka salaa - esittelemään omia aarteitaan. Ja samalla sitä sitten kantaa syyllisyyttä omasta masturboimisesta.... siinä särkyy sydän kun ei osaa lähestyä enää toista.

Ainoa mahdollisuus on siis varmaankin olla täysin avoin - eikä siihen pysty, ainakaan minä naisena, ilman luottamusta. Mutta se on varma fakta ettei kukaan ole TYLSÄ kun vain löytää oikeat keinot ruokkia yhteistä seksielämää. Miehet älkää pettykö naisiinne ja toisinpäin; seksuaalisuus tuntuu olevan molemminpuolin kuitenkin melko herkkä asia. Sen voi saada puhkeamaan ihanaan kukkaan tai tappaa lopullisesti kahden ihmisen väliltä. Omalla kohdallani annoin sen kuolla kerran, kun en vielä tuntenut itseäni.

Saattaa olla kova vaatimus, mutta antakaa miehet aika tytöille älkääkä antako ensimmäisten kyllästymisien yms. jäädä hiertämään suhdetta. Monet tytöt ja naiset kaipaisivat varmaan vain rakkautta ja rohkaisua tulla siksi unelmien naisiksi, joksi heidät on tarkotettu...

Sen kokeminen on miljoona kertaa suloisempaa ja seksikkäämpää kuin tuijotella ruudussa vääntelehtivää vierasta alapäätä sanottiin minulle.

Sen uskon.

Elämänne kauneinta syksyä!