olen, tai siis olin kahden miehen loukussa, haluan vieläkin molemmat itselleni, mutta en voi saada kuin toisen! toisen kanssa oli (huom. oli) kiva jutella ja tuntui kuin olisi löytynyt se toinen puolisko, ja toinen taas, sattuu olemaan lasteni isä...hmmm....arvatkaapa vaan, kumpaa en saa!!! no joo, aika hölmöltä kuulostaa, mutta elämä on...;)
kahden miehen loukussa...
loukkuun jäänyt
8969
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...mulla vaan ne kaksi miestä sattuu olemaan veljeksiä, toinen niistä on tätä nykyä kihlattuni, mutta silti olisi kova kaipuu sen toisen luo... pyh, kaikkea ei vaan voi saada!
Kaikki kolme hyvin erilaisia, ja jokaisessa on se jokin. Yksi niistä on aviomieheni ja lasteni isä. Hänen kanssaan en ole ollut samassa sängyssä vuosiin, mutta hän on muuten hyvä.
Toisen kanssa seksi pelaa, mutta ei sitten mikään muu. Hän haluaa vain seksiä, ei yhteistä tulevaisuutta.
Kolmas pitää minua kuin kukkaa kämmenellä, hän on kiltein kaikista kolmesta, mutta hänellä alkaa olla potenssivaikeuksia. Minulla ei ole aavistustakaan, kenet näistä kolmesta valitsisin.
että olen ainoa.
Itse olen kahden miehen loukussa. Tai no...toinen on aviomieheni ja toinen ystäväni, kaverini...tai no mikä ikinä lieneekin.
Aviomieheni on aivan ihana. Hän tekee ihan kaikkensa minun eteeni. Rapsuttelee iltaisin uneen jne. Aina kun olen siinä lähellä, niin tiedän että olen oikeassa paikassa. En haluaisi siitä pois, enkä siihen ketään muuta. Mutta...
sitten tulee työpäivä. Mies kaukana töissä, minä täällä maailman armoilla. Tulee tämä ystäväni, kaverini, mikä ikinä lieneekään. Käymme kahvilla, nauramme, tappelemme, sovimme...keskustelemme hänen naisasioistaan ja minä murenen. Ulospäin sitä ei (kai) nää, mutta sisäpuoli on täysin murona. Kun puhumme, hassuttelemme, nauramme niin tunne on aivan järjettömän hieno; en haluaisi siitä pois, enkä ketään siihen tilalle.
Kun vain tietäisi mikä on totuus, mikä illuusio...
Voiko kahden ihmisen rakastaminen näin voimakkaasti olla edes mitenkään mahdollista?
Olen varmaan napsahtamassa...
olla mahdollista että on rakastunut kahteen eri ihmiseen...ainakin mulle on niin käynyt...joskus kun tulee jotain erimielisyyttä mieheni kanssa, niin mieleen tulee että kyllä se toinen ymmärtäis paremmin, tai tekis niinkuin minä haluan...mutta kun sitä toista ei saa...täytyy tyytyä tähän, "toiseksi parhaaseen"...*huokaus*... tän tosen kanssa pysty puhumaanihan mistä vaan ja mitä vaan milloin vaan, kun taas tää yks...no jaa...no comments...;)
Niin se sitten vissiinkin on.
On tämä kanssa...nytkin olen tämän päivän taas viettänyt tämän toisen kanssa. Jotenkin sitä on koko ajan ihan pihalla missä mennään...
Muutamia omituisuuksia siitä, jos olemme vain ystäviä...
Jos meille tulee tappelu (Mitä joskus tulee, kun molemmat ollaan hiukkasen tulisia luonteita) niin molemmat omilla tahoillaan kokee olonsa tosi huonoksi ja valittaa tappelusta omille puolisoilleen, niin että nämä saavat kärsiä sitten nahoissaan sen, kun me olemme tapelleet. Normaalia???
Töissä ei voi pitään siis yhtään ainutta taukoa yksin. Jos pitää, toinen hermostuu. (Tosin, se olen lähinnä minä, joka haluaisin pitää taukoja yksin...ja sitten tämä mies suuttuu...)
Epänormaalia???
Sitten on vielä kysymys Bruce Willis, josta tulee aina tappelu. Minä katson omaksi ilokseni Williksen elokuvia ja aina välillä tulee kehaistua, kuinka komea mies on (siis tämähän nyt on mielipidekysymys). Sitten saa kuulla sen tunnin paapatuksen erittäin rumalla äänensävyllä siitä, kuinka ruma mies Willis on.
Epänormaalia mustasukkaisuutta täysin aiheetta?
Jotenkin sitä on aivan pihalla...toisaalta taas en viitsi edes ottaa asiaa puheeksi tämän miehen kanssa. Se menee joko A) täysin lekkeriksi ja/tai B) hyvin todennäköisesti puusta ei päästä pitkälle, kun molemmat pelkää hullunlailla, että ystävyys menee muruiksi.
H-U-O-H!!!
viettää edes YHDEN päivän tän toisen kanssa, mutta ei onnistu mitenkään...:( Miksen voi olla vaan tän yhden kanssa, ilman että haikailen muualle?!! Kunpa edes kuulisin hänestä jotain, itse en voi ottaa yhteyttä, sattuneesta syystä... Tuskin koskaan oltiin eri mieltä mistään, kun taas tän yhden kanssa, joka päivä jotain sana harkkaa... Joku päivä vielä ratkean, ja teen jotain, mikä koituu kohtaloksi monelle ihmiselle!!! Kuulostaa aika sekavalta, mutta niinkuin aikaisemmin totesin, niin...elämä on...;)
ehkä kuitenkaan pidä tarpeeksi lapsistasi.Kun ne ei ole sen omia.
olen ihan varma siitä!!! mutta kaikkeahan ei voi saada, vai mitä? vaikka haluaisikin...