Upea on syksy ollut

Satu

Oikein hämmästyin huomatessani, että on jo 20.päivä lokakuuta, ja sää on niin hieno ollut, ulkoilu onnistui hyvillä mielin. Nyt saa kahlata vaahteran lehdissä kaduilla, monet puut ovat jo lehtensä pudottaneet, mutta aurinko lämmittää kuin kesällä.

- Tulipa arkinen avaus, eipä taida sytyttää? - Mutta kerro kuitenkin, miltä on tuntunut!

33

995

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Satu

      Tännehän sää jää vähän niin kuin aikakirjoihin.

      • Angi *

        Toivottavasti tulee oikein paukkuvat pakkaset talvella että voitaisiin nauttia kunnon kesästä. Mutta nyt nautitaan syksystä...


    • sirkmu

      hyvän kesän jälkeen hyvä syksy.
      Nyt toivoisin, jos ilmojen haltijalta voisi tilata, kuulakkaita pirteitä pakkaspäiviä. Ei paljon pakkasta, mutta sen verran ettei olisi kosteata ja harmaata. Joskus marraskuulla lunta niin että maa olisi valkoinen, ei enempää.
      Keskitalvella saisi toki olla pakkasiakin, kunhan ei yli -15 asteista olisi kovin pitkiä jaksoja. Luntakin sitten hiukan enempi jo jouluksi niin että valkoinen joulu olisi turvattu ja myöskin voisi jo hiihdellä.
      Maaliskuulla aurinkoisia hankikelejä ja sitten kevään odotteluun.
      Ainahan toivoa soppii, se tulee mitä tulee !

    • Satu

      ihmeen kaunista ja lämmintä, Daaliatkin vielä täydessä kukassa ! ja on jo 22.10. -melkein uskomatonta! Daaliat aina ensimmäiseksi syksyisin paleltuivat, niiden soluista pakkasnesteet puuttuvat! Kun voi näin nauttia ulkoilusta, jää muut sisäliikunnat vähemmälle. Aamuvoimistelut kuitenkin teen.

      Mitkä ovat parhaat aamuvoimisteluliikkeesi?

      • tekee kirjar

        Tässä linkki sivuille joissa ohjeita jumppaliikkeisiin.

        Piirrokset auttavat tekemään liikkeet oikein.

        http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2553&article=2007&index=A&page=1

        Sadepäiväksi jotain ajankulua tämäkin.

        Keho kyllä nauttii!


      • Satu
        tekee kirjar kirjoitti:

        Tässä linkki sivuille joissa ohjeita jumppaliikkeisiin.

        Piirrokset auttavat tekemään liikkeet oikein.

        http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2553&article=2007&index=A&page=1

        Sadepäiväksi jotain ajankulua tämäkin.

        Keho kyllä nauttii!

        Syksy on nyt tullut sateineen, eilen illalla täällä alkoi. Melko lämmintä kuitenkin vielä.

        Monilla nuo yläselän liikeet ovat jääneet vähemmälle. Olen myös nyt aamujumppaani lisännyt niitä, koska kyllähän tässäkin netteillessä voisi vähitellen ryhti mennä. Olen 171 centtinen ja mieheni sanoi aina, että joka sentti on eduksi, kun vain on hyvä ryhti. Nyt kun olen vanha, pitäisi pitää mielessä näitä asioita, joten kiitos Kirjar, hyvästä linkistä. Voidaanpa hyvin!


      • Satu
        tekee kirjar kirjoitti:

        Tässä linkki sivuille joissa ohjeita jumppaliikkeisiin.

        Piirrokset auttavat tekemään liikkeet oikein.

        http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2553&article=2007&index=A&page=1

        Sadepäiväksi jotain ajankulua tämäkin.

        Keho kyllä nauttii!

        Muistin virkistämiseksi.


      • Kirjar ejk.
        Satu kirjoitti:

        Muistin virkistämiseksi.

        monia muitakin piirroksin selvennettyjä ohjeita joita noudattaen on hyvä venytellä ja harjaannuttaa lihaksia.

        Selkää ja peppua voimisteluttamaan.... iloisella mielellä kun ulkona alkoi satamaan.

        Sainkin olla monta tuntia pihatöissä, ja ilma oli ihan upea, vaikka pilvinen.

        Hieno lokakuu, mutta nuo muualla mylläävät myrskyt pistävät ihan ajattelemaan.
        Moni on taas lähtenyt "evakkoon".

        Näitäkin vielä tänään ja kyllä on taas pirteämpi olo.
        http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2514&article=2066&index=A&page=1

        Kun enää ei kasva, on kiva pitää entinen mittansa ryhdissä ja kuosissa, eikös vain?


      • Nimi ei kelvannut enää
        Kirjar ejk. kirjoitti:

        monia muitakin piirroksin selvennettyjä ohjeita joita noudattaen on hyvä venytellä ja harjaannuttaa lihaksia.

        Selkää ja peppua voimisteluttamaan.... iloisella mielellä kun ulkona alkoi satamaan.

        Sainkin olla monta tuntia pihatöissä, ja ilma oli ihan upea, vaikka pilvinen.

        Hieno lokakuu, mutta nuo muualla mylläävät myrskyt pistävät ihan ajattelemaan.
        Moni on taas lähtenyt "evakkoon".

        Näitäkin vielä tänään ja kyllä on taas pirteämpi olo.
        http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2514&article=2066&index=A&page=1

        Kun enää ei kasva, on kiva pitää entinen mittansa ryhdissä ja kuosissa, eikös vain?

        sivusuuntaan se olisi mahdollista, jos antaisimme sen tapahtua !

        Nämä linkkisi ovat hyviä, liitin suosikkeihini. Sieltähän löytyi paljon kaikenlaista asiaa.

        Tänäänkin vain ehdin koneen kimppuun, vaikka olen koko päivän mennyt matalaa lentoa.

        Pojan perhe kotiutui syyslomalta takaisin kaupunkiin.


      • Satu ei siis
        Nimi ei kelvannut enää kirjoitti:

        sivusuuntaan se olisi mahdollista, jos antaisimme sen tapahtua !

        Nämä linkkisi ovat hyviä, liitin suosikkeihini. Sieltähän löytyi paljon kaikenlaista asiaa.

        Tänäänkin vain ehdin koneen kimppuun, vaikka olen koko päivän mennyt matalaa lentoa.

        Pojan perhe kotiutui syyslomalta takaisin kaupunkiin.

        yllättäen kelvannut enää, se oli jo rekisteröity jolle kulle. Ja itse kun yritin sitä rekata, niin se ei onnistunut!


      • Satu,
        Satu ei siis kirjoitti:

        yllättäen kelvannut enää, se oli jo rekisteröity jolle kulle. Ja itse kun yritin sitä rekata, niin se ei onnistunut!

        niin nyt se kelpaa vain pilkulla rikastettuna.

        Outoa.


      • BilMan
        Satu, kirjoitti:

        niin nyt se kelpaa vain pilkulla rikastettuna.

        Outoa.

        Neuvoin tuona päivänä Sinua rekisteröitymään.

        70 palstalla./ Viestiesi turva,/-Sisäänkirjautuminen.

        Et ehkä tavoittanut tietoa.


    • kirjar

      eilen aamulla.

      Yöllä on satanut taas lunta ja pihalla on lähes 10 sentin lumivaippa peittänyt allensa vihreän nurmen ja siellä täällä vielä maanataina kukkineet voikukat ja muutkin kukkimaan intoutuneet rikkakasvit.

      Täydessä lehdessä olleen syreenin oksat ovat taipuneet kuin kumarrukseen lumelle. Nuokkuvat lehdille sataneen lumen painosta kultapiiskut ja tuoksuvattujen korkeat oksat.

      Näin luonto hiljalleen valmistautuu pysyvän talven tuloon koska lämmin syksy on viivästyttänyt kasvien lepoon painumista.

      Näinhän on meidän ihmistenkin laita.
      Synnymme, kasvamme, kukoistamme, loistamme... ja hiljalleen voimamme ehtyy, kukoistus lakastuu ja keho alkaa valmistautumaan lopulliseen luovuttamiseen.....

      Mutta. kun annamme sisäisen kesän ja syksyn jatkua, ei ensimmäinen kohtaamamme halla voi meitä kaataa, voimme taipua, mutta emme taitu.
      Osa luontoahan me olemme, ihmisetkin.

      Lumiselle lenkille....taipumatta.

      • kirjar

        taivas on todella väritetty kauniiksi, Luojan väripaletista ilmestyy todella mahtavia sävyjä.

        Asuessani vuosia keskellä Helsinkiä, ei ikkunista saanut aamu-, eikä ilta-aurinkoa ihailla, ei voinut katsella kuinka taivaan rannassa värit muuttuvat valoisuuden mukaan.

        Mistään muusta en ole niin onnellinen täällä metsän ja peltojen rajamailla, kuin näistä näytelmistä joita luonto minulle tarjoaa.

        Yöllä oli jänis juoksennellut pitkin pihaa jonka valkea peite ei vielä eilen sulanut.
        Metsähiirikö lie pienillä varpaillaan jättänyt jälkiä rappukivelle, vai olisiko vaivaishiiri ollut, kotihiiri ei ainakaan.

        Katseleeko kukaan muu kuinka kaunis, hetki hetkeltä muuttuva taideteos syntyy auringon noustessa lokakuiselle taivaalle, katsokaa joskus oikein viipyen näkymän edessä.

        Mihin kaikkeen me ihmiset emme pysty, yksi on tuo värien tanssi...


      • kirjar

        Kukaan ei seuraa vaikka askelteni jäljet jäivät valkoiseen lumeen.

        Tänäänkö jo musta maa... niin lämmintä tuolla ulkona oli. Kissa pahalainen ei antanut rauhaa kun ajattelin kolmen kilometrin kävellä ja piti tulla takaisin, kantaen kissaa joka vain halusi mouruten kulkea mukanani tuolla pimeällä tiellä.
        Oli pakko tulla takaisin ja tuonne rapulle kissa jäi. arveli kai, että kuitenkin karkaan jos sisälle tulisi...

        Näin ne säät muuttuvat, vai pitääkö sanoa että ilmat muuttuu, ei, ei ilma mihinkään muutu, säätila se....

        Kivoja ilmoja pitelee...
        Oli eilen kiva laittaa puita pesään. Saunan jälkeen tuntui huoneessa sellainen "synnyinkodin" lämpö.
        Hyvää viikonloppua.


      • Helena04 ejk.
        kirjar kirjoitti:

        Kukaan ei seuraa vaikka askelteni jäljet jäivät valkoiseen lumeen.

        Tänäänkö jo musta maa... niin lämmintä tuolla ulkona oli. Kissa pahalainen ei antanut rauhaa kun ajattelin kolmen kilometrin kävellä ja piti tulla takaisin, kantaen kissaa joka vain halusi mouruten kulkea mukanani tuolla pimeällä tiellä.
        Oli pakko tulla takaisin ja tuonne rapulle kissa jäi. arveli kai, että kuitenkin karkaan jos sisälle tulisi...

        Näin ne säät muuttuvat, vai pitääkö sanoa että ilmat muuttuu, ei, ei ilma mihinkään muutu, säätila se....

        Kivoja ilmoja pitelee...
        Oli eilen kiva laittaa puita pesään. Saunan jälkeen tuntui huoneessa sellainen "synnyinkodin" lämpö.
        Hyvää viikonloppua.

        kysyy Satu alustuksessaan. Sinä maalaat kokemaasi tunnetulla tavallasi. Mielikuvissa tallaamme mukanasi.

        Tänään, tähän aikaan, aurinko paistaa kirkkaalta taivaaltaan. On vuodenaikaan nähden harvinaisen lämmin aamupäivän hetki. Säätiedotuksessa lupasivat lämpötilan nousevan liki kymmentä plus-astetta. Parvekkeellani olevat lähes 2-metriset daaliani kukoistavat. Yhdeksän isoa kukkaa, vieläkö nuput aukenisivat, tuskin. Ja hetken perästä sitten halla vie. Siihenkin on tottunut.

        Mutta vaikeaa on mieltää vaikeitten sairauksien syntymistä lähipiirissään...


      • Satu...
        Helena04 ejk. kirjoitti:

        kysyy Satu alustuksessaan. Sinä maalaat kokemaasi tunnetulla tavallasi. Mielikuvissa tallaamme mukanasi.

        Tänään, tähän aikaan, aurinko paistaa kirkkaalta taivaaltaan. On vuodenaikaan nähden harvinaisen lämmin aamupäivän hetki. Säätiedotuksessa lupasivat lämpötilan nousevan liki kymmentä plus-astetta. Parvekkeellani olevat lähes 2-metriset daaliani kukoistavat. Yhdeksän isoa kukkaa, vieläkö nuput aukenisivat, tuskin. Ja hetken perästä sitten halla vie. Siihenkin on tottunut.

        Mutta vaikeaa on mieltää vaikeitten sairauksien syntymistä lähipiirissään...

        ja täällä töytyy vielä nettiystävieni viestejä!

        Kauniit luontokuvasi , Kirjar, ovat aivan silmissäni, kyllähän maaseudulla on paljon sellaista, mitä kaupungissa kaipaa.

        Kaupunkiluonto on eri tyyppistä, mutta koska asun taas Keskuspuiston tuntumassa, siellä virkistäydyn usein.

        Vai sinullakin, Helena, daaliat vielä ovat voimissaan! Ihmettelen itsekin pelargonioitani, jotka kukkivat lasitetulla parvekkeellani niinkuin ei marraskuun lähestymisestä tietoakaan!

        Jos sinulla on sairaussurua lähipiirissäsi, niin olen mukana siinä suruntunteessa. Silloin kokee niin voimattomaksi itsensä.


      • Helena04 ejk.
        Satu... kirjoitti:

        ja täällä töytyy vielä nettiystävieni viestejä!

        Kauniit luontokuvasi , Kirjar, ovat aivan silmissäni, kyllähän maaseudulla on paljon sellaista, mitä kaupungissa kaipaa.

        Kaupunkiluonto on eri tyyppistä, mutta koska asun taas Keskuspuiston tuntumassa, siellä virkistäydyn usein.

        Vai sinullakin, Helena, daaliat vielä ovat voimissaan! Ihmettelen itsekin pelargonioitani, jotka kukkivat lasitetulla parvekkeellani niinkuin ei marraskuun lähestymisestä tietoakaan!

        Jos sinulla on sairaussurua lähipiirissäsi, niin olen mukana siinä suruntunteessa. Silloin kokee niin voimattomaksi itsensä.

        Kiitos, kiltti! Vaan nyt pojanpojan päiville! Voikaatte!


      • kirjar
        Satu... kirjoitti:

        ja täällä töytyy vielä nettiystävieni viestejä!

        Kauniit luontokuvasi , Kirjar, ovat aivan silmissäni, kyllähän maaseudulla on paljon sellaista, mitä kaupungissa kaipaa.

        Kaupunkiluonto on eri tyyppistä, mutta koska asun taas Keskuspuiston tuntumassa, siellä virkistäydyn usein.

        Vai sinullakin, Helena, daaliat vielä ovat voimissaan! Ihmettelen itsekin pelargonioitani, jotka kukkivat lasitetulla parvekkeellani niinkuin ei marraskuun lähestymisestä tietoakaan!

        Jos sinulla on sairaussurua lähipiirissäsi, niin olen mukana siinä suruntunteessa. Silloin kokee niin voimattomaksi itsensä.

        ikävääkin, silloin kun sade lotisee, maa on musta, eikä mistään näy valon pilkahdustakaan.
        Ne ovat kuitenkin ohimeneviä hetkiä jotka seuraava valoisa päivä pyyhkii pois mielestä.

        Vaan kuitenkin, yksin eläen on aikaa tarkkailla jokaista muutosta luonnossa, taivaalla aamuruskon aikaan ja illalla kun aurinko on painumassa mäen taakse, ja pimeys tihenee kuin viitta ympärille.

        Joskin tämä yksinäisyys tuntuu ajoittain myös helvetilliseltä kuormalta.
        Ei ole ketään jolle pienistä asioista ja sattumuksista kertoisi, ei ketään jolta kysyisi vaikka haluaisiko hänkin kupin kahvia...
        Ja kutsuille ei yksinäistä enää "muisteta" kutsua, hän kun ehkä sekoittaisi selvät parit, ja selvää mustasukkaisuuttakin olen huomannut.

        Ei lannistuta. Joskus olisin minäkin maksanut edes yhdestä rauhallisesta viikosta, yksin...
        Ei sitä silloin tiennyt mitä elämä eteen tuo.

        Pimeää on nytkin, ja hiljaista, sillä vaikka musiikki on "hieno seuralainen" sekin on joskus liikaa.
        Pitänee alkaa uutisille...
        Helena, halaus Sinulle jos huolia ilmaantunut.
        Ystävistä on joskus paljon apua, puhu ulos huolesi, ei tietenkään täällä ole paikka puhua, vaan heille jotka kuuntelevat.


      • Satu...
        kirjar kirjoitti:

        ikävääkin, silloin kun sade lotisee, maa on musta, eikä mistään näy valon pilkahdustakaan.
        Ne ovat kuitenkin ohimeneviä hetkiä jotka seuraava valoisa päivä pyyhkii pois mielestä.

        Vaan kuitenkin, yksin eläen on aikaa tarkkailla jokaista muutosta luonnossa, taivaalla aamuruskon aikaan ja illalla kun aurinko on painumassa mäen taakse, ja pimeys tihenee kuin viitta ympärille.

        Joskin tämä yksinäisyys tuntuu ajoittain myös helvetilliseltä kuormalta.
        Ei ole ketään jolle pienistä asioista ja sattumuksista kertoisi, ei ketään jolta kysyisi vaikka haluaisiko hänkin kupin kahvia...
        Ja kutsuille ei yksinäistä enää "muisteta" kutsua, hän kun ehkä sekoittaisi selvät parit, ja selvää mustasukkaisuuttakin olen huomannut.

        Ei lannistuta. Joskus olisin minäkin maksanut edes yhdestä rauhallisesta viikosta, yksin...
        Ei sitä silloin tiennyt mitä elämä eteen tuo.

        Pimeää on nytkin, ja hiljaista, sillä vaikka musiikki on "hieno seuralainen" sekin on joskus liikaa.
        Pitänee alkaa uutisille...
        Helena, halaus Sinulle jos huolia ilmaantunut.
        Ystävistä on joskus paljon apua, puhu ulos huolesi, ei tietenkään täällä ole paikka puhua, vaan heille jotka kuuntelevat.

        muutan seuraavan kerran vasta silloin, kun en ota mitään mukaani, niin iso asia se muuttaminen on, vaikka talkooporukoita olikin apuna, kun pari vuotta sitten muutin pois perheen yhteisestä asunnosta, jossa en yksinäni enää oikein viihtynyt.

        Joskus minullakin kävi mielessä kotiseudulle takaisin muuttaminen, mutta kun molempain lasten perheet asuvat täällä, ja joskus sitä apua minultakin pyytävät, niin helpointa se on näin. Ja toisaalta, on ne elintavat varmaan erilaistuneet ja monet ystävät kotiseudulla ovat unohtuneet, (tapasin lapsuudenaikaisen "bestikseni" sattumalta eräissä hautajaisissa siellä, kyllä halasimme ja söimme samassa pöydässä, mutta paljon muitakin siinä oli, ei oikein tuttuuden tunnetta syntynyt),--- tulisiko kulttuurishokki, en osaa kuvitella. - Riskinotolta tuntuisi ajatus muutosta. Silti: rakkaita ovat ne seudut ja muistot sieltä, kotini puutarhan olen kuvaillut siskolleni tarkkaan, jokaisen käytävän, omenapuut, pioonit, syreenit, mansikkamaat... Sitä ei enää ole, mutta unissani öisin liikuskelen siellä vielä joskus nykyisinkin. Jonkinlainen onnellisuuden tunne jää aina siitä, vaikka tietenkin lapsenakin omat surunsa olivat kestettävinä.

        Olen kiitollinen teistä, ystävistäni täällä, onhan ajatustenvaihto mieluisaa joka tapauksessa.

        Hyvää sunnuntaita meille kaikille!


      • kirjar
        Satu... kirjoitti:

        muutan seuraavan kerran vasta silloin, kun en ota mitään mukaani, niin iso asia se muuttaminen on, vaikka talkooporukoita olikin apuna, kun pari vuotta sitten muutin pois perheen yhteisestä asunnosta, jossa en yksinäni enää oikein viihtynyt.

        Joskus minullakin kävi mielessä kotiseudulle takaisin muuttaminen, mutta kun molempain lasten perheet asuvat täällä, ja joskus sitä apua minultakin pyytävät, niin helpointa se on näin. Ja toisaalta, on ne elintavat varmaan erilaistuneet ja monet ystävät kotiseudulla ovat unohtuneet, (tapasin lapsuudenaikaisen "bestikseni" sattumalta eräissä hautajaisissa siellä, kyllä halasimme ja söimme samassa pöydässä, mutta paljon muitakin siinä oli, ei oikein tuttuuden tunnetta syntynyt),--- tulisiko kulttuurishokki, en osaa kuvitella. - Riskinotolta tuntuisi ajatus muutosta. Silti: rakkaita ovat ne seudut ja muistot sieltä, kotini puutarhan olen kuvaillut siskolleni tarkkaan, jokaisen käytävän, omenapuut, pioonit, syreenit, mansikkamaat... Sitä ei enää ole, mutta unissani öisin liikuskelen siellä vielä joskus nykyisinkin. Jonkinlainen onnellisuuden tunne jää aina siitä, vaikka tietenkin lapsenakin omat surunsa olivat kestettävinä.

        Olen kiitollinen teistä, ystävistäni täällä, onhan ajatustenvaihto mieluisaa joka tapauksessa.

        Hyvää sunnuntaita meille kaikille!

        Niin minunkin lapsuuskotini on lämmin ja kaunis vain muistoissa.
        Monia vaikeita asioita liittyy sen talon taipaleeseen ja se on vain kaunis muisto jossa lapset ja vanhemmat ovat lähellä toisiansa.

        Meillä sisaruksilla on lämpimät valit, mutta kotiseudulle minua ei vedä mikään, eivät edes lapsuuden muistot.
        Kaikki ikätoverit ovat sieltä pois muutaneet, kaikki on viersta ja siellä vieraillessa vain tuttujen paikkojen muistaminen ja katseleminen saa olon tuntumaan rauhalliseksi.
        Tunnen itseni joskus juurettomaksi. En tiedä mistä se johtuu, mutta pakko joskus kysyä itseltäni kuka minä olen, missä on kotini, missä vanhenen....
        Nyt täällä, muuta ei nyt kannata miettiä, sillä tyyni on mieli tänään, katsellen TV;stä jumalanpalvelusta. Sielläkin puhutaan menetyksistä, kuolemasta, joka muokkaa suhteitamme ja elämäämme enemmän kuin osaamme kuvitella nuoruuden huumassa. Nyt jo ymmärtää paljon paremmin jopa itseänsä, kun on kokenut millainen on se toinen vaihto-ehto joka jo on ohi.

        Rauhaisaa sunnuntaita ja rauhaa mieliimme.


      • Satu!
        kirjar kirjoitti:

        Niin minunkin lapsuuskotini on lämmin ja kaunis vain muistoissa.
        Monia vaikeita asioita liittyy sen talon taipaleeseen ja se on vain kaunis muisto jossa lapset ja vanhemmat ovat lähellä toisiansa.

        Meillä sisaruksilla on lämpimät valit, mutta kotiseudulle minua ei vedä mikään, eivät edes lapsuuden muistot.
        Kaikki ikätoverit ovat sieltä pois muutaneet, kaikki on viersta ja siellä vieraillessa vain tuttujen paikkojen muistaminen ja katseleminen saa olon tuntumaan rauhalliseksi.
        Tunnen itseni joskus juurettomaksi. En tiedä mistä se johtuu, mutta pakko joskus kysyä itseltäni kuka minä olen, missä on kotini, missä vanhenen....
        Nyt täällä, muuta ei nyt kannata miettiä, sillä tyyni on mieli tänään, katsellen TV;stä jumalanpalvelusta. Sielläkin puhutaan menetyksistä, kuolemasta, joka muokkaa suhteitamme ja elämäämme enemmän kuin osaamme kuvitella nuoruuden huumassa. Nyt jo ymmärtää paljon paremmin jopa itseänsä, kun on kokenut millainen on se toinen vaihto-ehto joka jo on ohi.

        Rauhaisaa sunnuntaita ja rauhaa mieliimme.

        kahta kertaa samaan virtaan". Tämä tuli mieleen, kun kävin kotini vieressä virtaavan joen rannalla, vanhoilla uimapaikoillani. Olihan se maisema muuttunut, ja naapurin Tuulikki, jonka kanssa samana päivänä opimmme uimaan,( minua jonkin vuoden vanhempi, mutta ei vielä vanha mielestäni ollenkaan, tapasimme muutama vuosi sitten hänen äitinsä hautajaisissa), on vuosi sitten kuollut. Vaikea ymmärtää, ettei häntä enää ole.
        Tähän aikaan vuodesta tällaisia ajatuksia. Mutta eihän uuteen kevääseen niin pitkä aika ole!


      • Helena04 ejk.
        kirjar kirjoitti:

        Niin minunkin lapsuuskotini on lämmin ja kaunis vain muistoissa.
        Monia vaikeita asioita liittyy sen talon taipaleeseen ja se on vain kaunis muisto jossa lapset ja vanhemmat ovat lähellä toisiansa.

        Meillä sisaruksilla on lämpimät valit, mutta kotiseudulle minua ei vedä mikään, eivät edes lapsuuden muistot.
        Kaikki ikätoverit ovat sieltä pois muutaneet, kaikki on viersta ja siellä vieraillessa vain tuttujen paikkojen muistaminen ja katseleminen saa olon tuntumaan rauhalliseksi.
        Tunnen itseni joskus juurettomaksi. En tiedä mistä se johtuu, mutta pakko joskus kysyä itseltäni kuka minä olen, missä on kotini, missä vanhenen....
        Nyt täällä, muuta ei nyt kannata miettiä, sillä tyyni on mieli tänään, katsellen TV;stä jumalanpalvelusta. Sielläkin puhutaan menetyksistä, kuolemasta, joka muokkaa suhteitamme ja elämäämme enemmän kuin osaamme kuvitella nuoruuden huumassa. Nyt jo ymmärtää paljon paremmin jopa itseänsä, kun on kokenut millainen on se toinen vaihto-ehto joka jo on ohi.

        Rauhaisaa sunnuntaita ja rauhaa mieliimme.

        Eipähän tullut käytyä edes ulkona tänään. Pientä matalalentoa on mielessä. Vaikka kuinka yrittää ymmärtää tätä elämänkulkua korkealentoisesti "Elämä jatkuu"-mentaliteetilla, niin kyllä se myös osaa välillä muistuttaa ja panee hiukan "hiljempaa kävelemään".

        On alkamassa uusi viikko, toivorikkaina olkoon kaikilta uutisiltaan parempi. Kiitos halauksistakin, Kirjar!

        Helena
        (nk. ainokainen)


      • Satu!
        Helena04 ejk. kirjoitti:

        Eipähän tullut käytyä edes ulkona tänään. Pientä matalalentoa on mielessä. Vaikka kuinka yrittää ymmärtää tätä elämänkulkua korkealentoisesti "Elämä jatkuu"-mentaliteetilla, niin kyllä se myös osaa välillä muistuttaa ja panee hiukan "hiljempaa kävelemään".

        On alkamassa uusi viikko, toivorikkaina olkoon kaikilta uutisiltaan parempi. Kiitos halauksistakin, Kirjar!

        Helena
        (nk. ainokainen)

        Sauvakävelylenkkiä { 4622 askelta} täydensi salilla käynti tutun Leenan kanssa. Hänellä on vielä pari teatteriesitystä jäljellä, ja selkäkipu piinaa. Mutta juttu luistaa hänellä silti hyvin. - Kolme muuta henkilöä oli samaan aikaan, vakavikko, ummikko ja tosikko, eivät puhuneet mitään, eikä tunnettu ennestään. - Tunti rehkimistä menee nopeammin, kun voi jutella. - Oletko Helena käynyt hiljattain?


      • Helena04 ejk.
        Satu! kirjoitti:

        Sauvakävelylenkkiä { 4622 askelta} täydensi salilla käynti tutun Leenan kanssa. Hänellä on vielä pari teatteriesitystä jäljellä, ja selkäkipu piinaa. Mutta juttu luistaa hänellä silti hyvin. - Kolme muuta henkilöä oli samaan aikaan, vakavikko, ummikko ja tosikko, eivät puhuneet mitään, eikä tunnettu ennestään. - Tunti rehkimistä menee nopeammin, kun voi jutella. - Oletko Helena käynyt hiljattain?

        Tänäänkö noin ahkerana olet ollut! Onnittelen! Mutta hui, nyt hävettää itseni! Vain olemisia. -
        Vakavikko, ummikko, tosikko, kerrot. Nyt nauratti, kun muistan meidänkin porukkamme.:DD

        Muuten. Kahden kanssa viime kerralla jo juttelin. Ja yhden kanssa jopa nauroin (sillä peiliin katsoessani säpsähdin näkymää, hehkuin kuin pikkuporsas roosanvärisessä t-paidassani ja samanvärisiltä poskiltani!).

        Huomenna menen kiinteytysvoimisteluun (?uutta!), tiistaisin ja torstaisin salille... ainakin pyrin menemään. Lauantaina sain pojaltani sykemittarin käyttöön, kun ei sitä askelmittaria vielä ollut hankkinutkaan. Että. Kuten huomaat, yritystä ainakin tässä vielä riittää... :)) Toteutuuko sitten? Jospa, kun näin tulee julkistettua, kiitos sinun.


      • Satu!
        Helena04 ejk. kirjoitti:

        Tänäänkö noin ahkerana olet ollut! Onnittelen! Mutta hui, nyt hävettää itseni! Vain olemisia. -
        Vakavikko, ummikko, tosikko, kerrot. Nyt nauratti, kun muistan meidänkin porukkamme.:DD

        Muuten. Kahden kanssa viime kerralla jo juttelin. Ja yhden kanssa jopa nauroin (sillä peiliin katsoessani säpsähdin näkymää, hehkuin kuin pikkuporsas roosanvärisessä t-paidassani ja samanvärisiltä poskiltani!).

        Huomenna menen kiinteytysvoimisteluun (?uutta!), tiistaisin ja torstaisin salille... ainakin pyrin menemään. Lauantaina sain pojaltani sykemittarin käyttöön, kun ei sitä askelmittaria vielä ollut hankkinutkaan. Että. Kuten huomaat, yritystä ainakin tässä vielä riittää... :)) Toteutuuko sitten? Jospa, kun näin tulee julkistettua, kiitos sinun.

        Tänään vain reippaasti aamuvoimistelut, sitten kauppaan, täytyisi ilmeisesti alkaa hamstraus kahden viikon kuluttua alkavaa vasaravarpaanleikkaussairaslomaa silmälläpitäen. Tuossa taisi tulla nyt yhdyssana vailla vertaa, tuon genetiivimuodon jälkeeen varmaan voisi katkaistakin. Mutta annetaan olla kuriositeettina. (Miten vierasmaalaiset oppivat koskaan suomea?)
        Kaikille nettiystäville hyvää tätä päivää, iloista mieltä, voidaan hyvin!


      • K irjar ejk.
        Satu! kirjoitti:

        Tänään vain reippaasti aamuvoimistelut, sitten kauppaan, täytyisi ilmeisesti alkaa hamstraus kahden viikon kuluttua alkavaa vasaravarpaanleikkaussairaslomaa silmälläpitäen. Tuossa taisi tulla nyt yhdyssana vailla vertaa, tuon genetiivimuodon jälkeeen varmaan voisi katkaistakin. Mutta annetaan olla kuriositeettina. (Miten vierasmaalaiset oppivat koskaan suomea?)
        Kaikille nettiystäville hyvää tätä päivää, iloista mieltä, voidaan hyvin!

        Kosteaa on tuo ilma, sillä muutaman hetken tuolla risujen kasaamisessa olleena, ihan on hiukset kosteat ja vaatteet märkiä, mutta kas kummaa, enemmän tuolta sisältä päin.

        Askelmittaria ei viitsi laittaa, tarttuu vielä risuihin ja menee poltettaviin... mutta luulen jo muutaman sataa askelta ottaneeni, jos aamujumppakin lasketaan mukaan.
        Ei vain pitäisi hyppiä, sen eilen panin merkille.

        Hypin vuorohyppyä rappujen askelmalle, sellaisia 50 hypyn sarjoja useamman kerran, ja kas kummaa illalla oli nilkat kipeät. Liika oli kai liikaa, koska aiemmin on tuotakin kestänyt.
        Tänään, tuon kävelyn päälle, jota on vielä ulkona askel jos toinenkin otettava, taidan iltani kuluttaa kuntopyörällä ajaen.
        Se olisi sopivaa kuntoilua, mutta miksi nuo satulat ovat kuntopyörissä yleensä niin hii..tin huonossa asennossa, ja todella epämukavia istua.

        Onkohan laitettava "pylly tyynylle" mietin....
        Naru- ja askelmahypyt jätän toisille.


      • Satu,
        K irjar ejk. kirjoitti:

        Kosteaa on tuo ilma, sillä muutaman hetken tuolla risujen kasaamisessa olleena, ihan on hiukset kosteat ja vaatteet märkiä, mutta kas kummaa, enemmän tuolta sisältä päin.

        Askelmittaria ei viitsi laittaa, tarttuu vielä risuihin ja menee poltettaviin... mutta luulen jo muutaman sataa askelta ottaneeni, jos aamujumppakin lasketaan mukaan.
        Ei vain pitäisi hyppiä, sen eilen panin merkille.

        Hypin vuorohyppyä rappujen askelmalle, sellaisia 50 hypyn sarjoja useamman kerran, ja kas kummaa illalla oli nilkat kipeät. Liika oli kai liikaa, koska aiemmin on tuotakin kestänyt.
        Tänään, tuon kävelyn päälle, jota on vielä ulkona askel jos toinenkin otettava, taidan iltani kuluttaa kuntopyörällä ajaen.
        Se olisi sopivaa kuntoilua, mutta miksi nuo satulat ovat kuntopyörissä yleensä niin hii..tin huonossa asennossa, ja todella epämukavia istua.

        Onkohan laitettava "pylly tyynylle" mietin....
        Naru- ja askelmahypyt jätän toisille.

        Leikki leikkinä, pois pylly tyynyltä!

        niinhän se menee.

        Olen tulostanut pitkään viestejäni tänään, nyt on kyllä jo tosi kova kiire muihin hommiin!
        Voidaan hyvin!


      • Satu!
        Satu, kirjoitti:

        Leikki leikkinä, pois pylly tyynyltä!

        niinhän se menee.

        Olen tulostanut pitkään viestejäni tänään, nyt on kyllä jo tosi kova kiire muihin hommiin!
        Voidaan hyvin!

        Merkitään aikakirjoihin tämä talviaikaan siirtyminen , se, että lokakuun 31.pnä vielä melkein 10 astetta täällä pääkaupunkiseudulla !!!!! ~~Upea on syksy ollut! ~~


      • kirjar
        Satu! kirjoitti:

        Merkitään aikakirjoihin tämä talviaikaan siirtyminen , se, että lokakuun 31.pnä vielä melkein 10 astetta täällä pääkaupunkiseudulla !!!!! ~~Upea on syksy ollut! ~~

        Kyllä, kyllä, radiossakin juuri kertoi että Oulussa oli tunti sitten, eli 03.00 kahdeksan(8) astetta lämmintä, ja on sentään 1.11.
        Mikähän siinä on, meillä täällä on mittarissa juuri nyt vain 2,1 lukema? Vesistöthän keräävät lämmintä ja täällä ei isoja järviä ole, vain tuo pahainen joki ja pieniä paikallisia järviä.

        Kyllä eilinen liikunta vei voimat.
        Vielä jäi töitä pihalle ja eilen havaitun pihalla liikkuvan rotan "päänmenoksi" on tehtävä katala suunnitelma. Mitä ihmettä se tältäkin tontilta hakee, kompostiin se ei millään keinolla pääse, ja muuta ruokaa sille ei ole... paitsi, noita maahan jääneitä omenia on tuolla vielä, siinäpä työ taas suunnitelmiin, kaikki pois puiden alta.

        Ei huvittanut illalla viestittely eikä venyttely. Laiskana vain kirja käteen ja nojatuoliin nauttimaan kirjasivistyksestä, ja odottamaan sitä tunnetta joka tulee hiukan ennen nukahtamista...

        Yritän ja yritän lähettää tätä viestiä kello 4.20 ja mitään ei tapahdu....
        Kokeillaanpas tallettaa ja palaan myöhemmin asiaan jos ei vieläkään....

        nyt vasta sivut alkoivat toimimaan...


      • kirjar
        kirjar kirjoitti:

        Kyllä, kyllä, radiossakin juuri kertoi että Oulussa oli tunti sitten, eli 03.00 kahdeksan(8) astetta lämmintä, ja on sentään 1.11.
        Mikähän siinä on, meillä täällä on mittarissa juuri nyt vain 2,1 lukema? Vesistöthän keräävät lämmintä ja täällä ei isoja järviä ole, vain tuo pahainen joki ja pieniä paikallisia järviä.

        Kyllä eilinen liikunta vei voimat.
        Vielä jäi töitä pihalle ja eilen havaitun pihalla liikkuvan rotan "päänmenoksi" on tehtävä katala suunnitelma. Mitä ihmettä se tältäkin tontilta hakee, kompostiin se ei millään keinolla pääse, ja muuta ruokaa sille ei ole... paitsi, noita maahan jääneitä omenia on tuolla vielä, siinäpä työ taas suunnitelmiin, kaikki pois puiden alta.

        Ei huvittanut illalla viestittely eikä venyttely. Laiskana vain kirja käteen ja nojatuoliin nauttimaan kirjasivistyksestä, ja odottamaan sitä tunnetta joka tulee hiukan ennen nukahtamista...

        Yritän ja yritän lähettää tätä viestiä kello 4.20 ja mitään ei tapahdu....
        Kokeillaanpas tallettaa ja palaan myöhemmin asiaan jos ei vieläkään....

        nyt vasta sivut alkoivat toimimaan...

        Kävin jo kahvipirtissä valittamassa pahaa mieltäni.

        Kuunteli pimeässä kuuluvaa kolinaa ja lopulta otin kengät jalkaan ja menin katsomaan...
        kävelin tietä ja mutkan takana vilkkuivat valot... ilmeisesti metsäkonetta ottivat kuljetuslavetilta alas.... ei huvittanut ihan viereen mennä ja pimeää kun oli, ei tullut mikään muu mieleen, mitä se voisi olla....
        Tuo haapani... keväinen vihreys, kesällä tuuli hiljaa soittaa sen lehtiä, syksyllä kostea runko kuin tumma veistos valkoisia koivun runkoja ympärillään, talvella linnut oksillansa ja oravien kisailua rungolla ja oksilla...
        Kumppani ei kestänyt myrskyä, nyt pelottaa että metsäkoneen koura tarttuu haapaan, raastaa oksattomaksi, pätkii maahan, tai vain kaataa allensa... ja minä menetän enemmän kuin yhden puun.

        Pitäköhän ottaa kettinki ja köyttää itseni tuohon runkoon?
        Munalukkoja onneksi löytyy!


      • Helena04 ejk.
        kirjar kirjoitti:

        Kävin jo kahvipirtissä valittamassa pahaa mieltäni.

        Kuunteli pimeässä kuuluvaa kolinaa ja lopulta otin kengät jalkaan ja menin katsomaan...
        kävelin tietä ja mutkan takana vilkkuivat valot... ilmeisesti metsäkonetta ottivat kuljetuslavetilta alas.... ei huvittanut ihan viereen mennä ja pimeää kun oli, ei tullut mikään muu mieleen, mitä se voisi olla....
        Tuo haapani... keväinen vihreys, kesällä tuuli hiljaa soittaa sen lehtiä, syksyllä kostea runko kuin tumma veistos valkoisia koivun runkoja ympärillään, talvella linnut oksillansa ja oravien kisailua rungolla ja oksilla...
        Kumppani ei kestänyt myrskyä, nyt pelottaa että metsäkoneen koura tarttuu haapaan, raastaa oksattomaksi, pätkii maahan, tai vain kaataa allensa... ja minä menetän enemmän kuin yhden puun.

        Pitäköhän ottaa kettinki ja köyttää itseni tuohon runkoon?
        Munalukkoja onneksi löytyy!

        Tänne taakse piipahdin. Ketjuhan elää vielä! Käsitin Sadun tuossa edellä päättäneen ketjunsa toteamalla talviajan alkaneen. Niin, näinhän onkin almanakan mukaan, mutta mitä ilmat kertovatkaan. Edelleenkin uskomattoman lämmintä. Kunnes...

        Metsäkoneet teilläpäin siis edelleen jylläävät. No, kaatoivatko sen haavankin? Kaitpa vain kaukaa katselit, ettet sittenkään munalukkoinesi taistossa ollut?
        "Kaikki muuttuu, kaikki muuttuu, entiselleen ei mikään jää...", muistathan sen kipaleen? Sellaista se on vaan.


      • kirjar
        Helena04 ejk. kirjoitti:

        Tänne taakse piipahdin. Ketjuhan elää vielä! Käsitin Sadun tuossa edellä päättäneen ketjunsa toteamalla talviajan alkaneen. Niin, näinhän onkin almanakan mukaan, mutta mitä ilmat kertovatkaan. Edelleenkin uskomattoman lämmintä. Kunnes...

        Metsäkoneet teilläpäin siis edelleen jylläävät. No, kaatoivatko sen haavankin? Kaitpa vain kaukaa katselit, ettet sittenkään munalukkoinesi taistossa ollut?
        "Kaikki muuttuu, kaikki muuttuu, entiselleen ei mikään jää...", muistathan sen kipaleen? Sellaista se on vaan.

        Ajoivat koneet kauemmaksi.
        Säästyin julkkiksen paikalta.
        Haapa kasvukumppaneinensa seisoo jykevänä paikoillaan ja toisessa metsässä kone raivaa tietänsä ja metsän vihreä kulta muuttuu kahisevaksi omistajansa taskussa.

        Tämä on niin tätä, sanoi naapurikin, mutta olen iloinen kun omalla tontilla sentään linnuille oksia, tuuheiden kuusien suojaa ja nyt paljaita lehtipuiden oksia joilla käykin aika trafiikki, siemenkupille ja takaisin...

        Kyllä orava on pitkät matkat jalkamiehenä jos tuolta toisesta metsiköstä vaikkapa kosiomatkalle tähän lähimetsääni aikoo. Toivottavasti on sopivia emo ehdokkaita isä oraville molemmissa metsissä,- kun on noita kulkukissoja liikkeellä jokaisena vuodenaikana.

        Radiossa oli juuri keskustelu lääkkeiden yhteisvaikutuksista, - pitääköhän ottaa ihan puheeksi omalääkärin kanssa - monta on pilleripurkkia minunkin lääkekaapissani ja joka päivä on itseensä myrkkyjä suun kautta työnnettävä.

        Ei vielä ole talvi, vuorokauden keskilämpö on ihan liian korkea, nyt on vielä syksy!

        "Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee.."

        Sireeni pensaissa ihan vihreät lehdet, ja mustaherukassa kukka- ja lehtisilmut kuin juuri aikoisivat aueta... ja helmihyasintitkin pian kukkivat jos näin jatkuu...

        Kirkkaita syyspäiviä on vielä...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2005
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1706
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1345
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1164
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1161
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1020
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      940
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      926
    Aihe