Ylikiltteys

Sama ongelma, olen edelleen ylikiltti ihmisille ja olen masentunut. En tiedä onko se ylikiltteys masentavaa vai mikä. Minut tosiaan ovat kaverit jättäneet, jotenkin olen vaan niin helvetin sinisilmäinen ja otan kaiken paskan niskoilleni, vaikkei olisi syytäkään. Ei sellaista kestä, ja jos on juuri sellainen "ympäripyöreän mukava" ja hyväksyy kaiken mutisematta, ei voi olla oma itsensä ja masentuu. Puhun omasta kokemuksestani. Olin myös koulukiusattu aikoinaan...

Ryhdy elämättömäksi nörtiksi, koodaa 24/7.

Minäkin kärsin jonkin asteisesta ylikiltteydestä. En koskaan pidä puoliani vaan lähes aina mukailen muita ja omat ideani ja juttuni ovat muka huonoja vaikkei todellisuudessa näin olekaan. Jotenkin sitä aina lamaantuu joissakin tilanteissa eikä saa sanottua/tehtyä mitään järkevää.

Olen kyllästynyt olemaan kynnysmatto! Valitettavasti maailma on paha ja myös jotkut ihmiset. Niinhän se on että vahvat tai "ilkeät" ihmiset pärjää ja heikot tai "kiltit" ihmiset jää rannalle itkemään. Kukaan ei puolusta sua ellet sitten itse! Se on se paska totuus, et itse täytyy päättää että nyt perkele riittää!! Toinen juttu onkin sitten se, kuinka käytännössä onnistuu luottamaan itseensä ja pitämään puoliaan.. mut tähän saa apua:D

Hyvä että tunnet raivoa tilanteesta ja tiedostat, että se ei ole oikein. Itse olen huonon itsetunnon takia kärsinyt muistakin ongelmista, eikä masennus ole minulle vieras asia. Nyt olen kuitenkin varannut itselleni ajan ammattiauttajalle ja jo ajan tilaaminen sai minut tuntemaan itseni taas vähän vahvemmaksi. Varaa sinäkin aika mielenterveystoimistoon, itse epäröin vuosia. Elämä on vaikeaa jos aina nöyristelee ja vähättelee itseänsä.

Hae sinäkin apua ja näytetään että prkle mua ette enää hyväksi käytä!!!! Soita jo huomenna. Se jännittää hurjasti mut sit helpottaa ja johan padot murtuu. En voi ainakaan itse elää enää näin, mun mitta on tullut täyteen, pakko yrittää auttaa itseänsä sillä muut ei sitä tee!

Tsemppiä sulle, muista että oot yhtä arvokas kuin muutkin. Varmasti onnistut:D

Koulukiusattu minäkin. Silloin oppi, että parempi vaan niellä kaikki, ettei tule nyrkistä. Nykyään tekee sitä samaa vaikka ei enää nyrkki olekkaan uhkana, ainakaan aina. Kun olen oikein loukkaantunut menen aivan lukkoon. Viha alkaa jyllätä sisälläni ja minusta tulee mielikuvakostaja. Kuvittelen tilanteita uudelleen ja mietin mitä olis PITÄNYT sanoa tai tehdä. Suunnittelen henkistä kostoa ja kidutusta joskus jopa usean vuorokauden ajan ja se jos mikä on raskasta. Mutta nyt alkaa olla mitta täynnä ja olenkin tehnyt toimintasuunnitelman. Tämä tällä hetkellä elämässäni oleva "alistja" saa tästä lähtien vastata loukkaavista puheistaan. Laitan hänet vastaamaan kysymyksiin välttömästi kun hän loukkaa minua? Mitä tarkoitat? Perustelisitko? Ymmärsinkö oikein? Yms.
Jotain on pakko tehdä jotta saan itsetuntoni viimein takaisin. Mitä on pahinta mitä voi tapahtua ? Ei siihen varmasti kuole ainakaan!
Tämä on käännekohta elämässäni (Dr Phil ;)) ja paluuta ei ole!
Kaikki kiusatut mukaan nyt, loppuu tämä liikakiltteys kun oikein tsempataan!
Jaetaan sitten kilpaa kokemuksia tällä palstalla!! Ja iloitaan vapautumisesta! Taistelkaa siskot ja veljet!

se munkin ongelmani on ollut.
Olin liian kiltti pikkumussukka. Koulukiusattu ja hyväksikäytetty.
Kun olen vielä as, en ole edes saanut sanottua takaisin, vaikka olisin halunnut.
Sitten tuli mitta täyteen. Nykyisin räjähdän, jos koe vääryyttä. Sitten tuleekin teksiä kaikilla kirosanoilla maustettuna.
Olen huomannut, että kun käyttäytyy aggressiviseti ja uhkaavasti, saa olla rauhassa. Kiusaajista ja hyväsikäyttäjistä joko tulee mielinkilein ryömijöitä tai sitten ne kaikkoaa.
Lyödä ei saa eikä käyttää muutenkaan fyysistä väkivaltaa tai saa syytteen pahoinpitelystä. Sen sijaan opettele raivoamaan, räjähtämään, uhkailemaan, kiroilemaan ym.
Mitä iloa on "kavereista", jos ne vaan käyttää hyväksi?