Jumala ja raitistuminen

Eipä tuo ole minua siinä asiassa autellut, kuten ei juuri muussakaan elämässäni. Liekö olemassakaan. Vaikea on ainakin ymmärtää miksi kaikkivaltias antaa niin paljon vääryyttä tapahtua.
Itsekseni olen juomiseni lopettanut. Eipä siihen tarvittu uskoon tuloa.

Jumala antoi, kun olin valmis pyytämään. Ohjasi AA:han. Parikymmentä vuotta raittiutta. Amen

puolestani, kun ei minusta siihen ollut.

En rukoillut kun raitistuin. Mutta tuska H-hetkellä oli sanoin kuvaamaton. Omin toimenpitein sen olin saanut aikaan.

On kulunut muutama vuosi. Selvinpäin. Oleellista raittiuteni säilymisen kannalta pidän sitä, että en itse enää pidä itseäni Jumalana. En voi kieltää sitä, että yhtenä syynä pitkään jatkuneessa juovassa elämässäni oli juuri se, että minulla oli - vaikka itsetuntoni heikko olikin - joku kumma usko mahdollisuuksiini. Että klaaraan tilanteen kuin tilanteen omin voimin. Vaan loppututulos on nyt tiedossa. Voi sanoa, että koin armon, vaikka maailmankuvani oli se mitä oli - siihen ei kuulunut tietoinen vuoropuhelu Jumalan kanssa.

Mutta tutkimattomia ovat Herran tiet sanotaan. Eikä vahvimmassa uskossa olevakaan tiedä Jumalansa lopullista päämäärää ja tahtoa. Enää en ole edes varma siitä, että en silloin joskus rukoillut. Minulle tulee mieleen rukoilusta että se on pyytämistä kädet ristissä. Mutta mistä minä tiedän, vaikka rukoukseni olisi ilmennyt suurena voimattomuuden tunteena ja antautumisena. Ja se olisi kuultu. Niin tai näin. Aika outoja tuntoja raitistuneilla on usein heidän raitistumisensa hetkellä. Jotakin jumalallista siinä on enemmän kuin ihmisen omaa tahtoa.

Jotta kysyjä ei saisi täysin yksipuolista kuvaa raitistumisesta tuon uudelleen esiin hieman skeptisen näkemykseni.
Uskon, että se voima joka saa aikaan raitistumisen lähtee kuitenkin ihmisestä itsestään. Ehkä olen väärässä. Kenties Jumala ei ole minua vielä kutsunut. En tiedä.
Rankkaan historiaani tukeutuen olen tullut siihen käsitykseen, että Jumalaa siinä mielessä kun kirkoissa saarnataan ole olemassakaan. Sen paremmin kuin paholaistakaan.
Nämä molemmat saattavat löytyä ihmisen omasta piilotajunnasta. Kun ajatellaan kuinka vähän aivojemme kapasiteetista käytämme, saattaa evoluution myötä , jos ihmislaji säilyy, vielä selvitä monen monta arvoitusta, joita pidämme nyt yliluonnollisina ja henkien aikaansaannoksina.
Väärinkäsitysten välttämiseksi, toki uskon jonkinlaiseen ylempään 'voimaan' ja yritän elää siten, että olen oikeudenmukainen muille enkä tee vääryyttä.
Menee ehkä alkoholipalstan sivuun, mutta kirkkouskontomme saattaa hyvinkin perustua johonkin maapallolla historiassa vierailleiden muualla universumissa asuvien kehittyneempien olentojen palvontaan.
Jeesus varmasti oli olemassa ja hän opetti viisaita asioita. Ihan toinen asia onkin taas miten hänen sanojaan tulkitaan.

"On tietysti kauheata tunnustaa, että lasi kädessä olemme itse saattaneet itsemme niin tuhoisan pakkomielteen valtaan, että vain Kaitselmuksen avulla voimme siitä vapautua".

Edellä on lainaus kirjasta; AA:n Toipumisohjelma.
Se tarkoittanee, että ihmisen omien ponnistelujen lisäksi tarvitaan Jumalan apua, niin kuin Hänet kukin omalla tavallaan käsittää.

Ja tämä koskee niin ateistia, kuin Jumalan kieltäjääkin.