Työkaverille sydämensä menettänyt

Aloitin jokin aika sitten työt yrityksessä, jossa oli omanikäiseni esimies. Ihastuin jo ensi silmäyksellä tähän komeanpuoleiseen ja hauskaan ihmiseen, jolla oli aina pilkettä silmäkulmassa. Tuntui myös, että hän vastasi tunteisiini eleillään ja ilmeillään. Olimme kuitenkin kumpikin varattuja tahoillamme, joten seuraava askel ei tullut kuuloonkaan. Nyt omassa elämässäni on tapahtunut muutoksia ja en enää työskentele samassa työpaikassa. Koetan katsella tulevaisuuteen ja unohtaa kyseisen henkilön, mutta se ei tule olemaan helppoa. Tunteita on vieläkin jäljellä. Silti olen iloinen niistä hetkistä, joita sain viettää hänen lähellään.
41046
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Niin voi käydä. Eikä tunteita voi hallita.
Toivottavasti elämäsi tasaantuu ja unohdat työkaverisi ajan mitaan.

Äänestä
  • Sama täällä, paitsi että tajuan nyt käyttäytyneeni kuin totaalinen idiootti.
    Pitäisi lähteä hakemaan varmaan ammattiauttajan apua. Mulla on varmaan joku vaikea anger management / tunteiden käsittelyongelma...

    Äänestä

Mulla on kans nyt sellanen tilanne.. Aloitin työt yhdessä paikassa, ensisilmäyksellä ihastuin. Mutta olen varattu, tämä kyseinen poika ei. Mitä mun pitäisi tehdä?? Voiko tää olla ohi menevää? En haluis turhaan jättää hyvää poikaystävääni? Olisin kiitollinen jos joku kertoisi ihastumisestaan johonkin toiseen seurustelun aikana? Onko se ihan normaalia ja ohi menevää?

Äänestä
  • Kyllä minusta ihmisenä olemiseen kuuluu se, että huomaa mielenkiintoiset ihmiset ympärillään. Ihastumisia tapahtuu aina halusi tai ei. Jokin piirre, ulkonäkö tai kaikki yhteensä vain herättävät mielenkiinnon. Sitten onkin vain tahdonvoimasta kiinni jatkaako juttua pidemmälle vai lyökö jäitä hattuun. Ja kuten sanoit sinulla on jo hyvä parisuhde. Ei sitä kannata uhrata jos olet kaikinpuolin tyytyväinen elämääsi. Vietä romanttisia hetkiä kumppanisi kanssa niin kyllä ihastumisetkin ajan mittaan unohtuvat. Ei se kumppani aina vaihtamalla parane.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


brunette kirjoitti:

Aloitin jokin aika sitten työt yrityksessä, jossa oli omanikäiseni esimies. Ihastuin jo ensi silmäyksellä tähän komeanpuoleiseen ja hauskaan ihmiseen, jolla oli aina pilkettä silmäkulmassa. Tuntui myös, että hän vastasi tunteisiini eleillään ja ilmeillään. Olimme kuitenkin kumpikin varattuja tahoillamme, joten seuraava askel ei tullut kuuloonkaan. Nyt omassa elämässäni on tapahtunut muutoksia ja en enää työskentele samassa työpaikassa. Koetan katsella tulevaisuuteen ja unohtaa kyseisen henkilön, mutta se ei tule olemaan helppoa. Tunteita on vieläkin jäljellä. Silti olen iloinen niistä hetkistä, joita sain viettää hänen lähellään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu