Teini- ja amissanat

Huvittaa suuresti noiden sanojen käyttö. Voin kuvitella, kuinka sormen päät ovat melkein mustelmilla, kun virne naamalla ajatellaan, että nytpä minä näytän niille. Lapsukaiset, noista sanoista loukkaantuu korkeintaan lukiolaiset ja oikeasti teinit, eikä järkevimmät heistäkään. Meitä muita nuo hymyilyttää, varsinkin ajatus siitä, että niillä yritetään saada aikaan jotain mutta itselleni ainakin tulee kasvoille vieno hymy ja ajatus "voi tuotakin lapsukaista". Amiksessakin olen muuten ollut - töissä.

Arvostan suuresti oikean ammattialan valinneita duunareita, sillä meillä on pula juuri heistä. Kyllä menee kevyesti keskituloisen korkeakoulutetun parin kuukauden palkka viikon amislaisen tekemään kylppäriremonttiin. Teini-ikäisiä taas ovat 13-19 -vuotiaat. Kummankin käyttäminen yleensäkin haukkumasanana on huvittavaa. Lukiolaisetkin pääsevät tai joutuvat ammattikouluihin, miten se itse haluavat ottaa, sillä korkeakoulupaikkoja ei ole kaikille. En usko, että amis-sanaa käyttää haukkumasanana kukaan muu, kuin lukiolainen, joka kuvittelee tulevansa johtajaksi. Tai ehkä joku amk:n aloittelija, joka ei vielä tiedä, että ammattikorkeakoululaisista on moninkertainen ylitarjonta. Muistakaa nyt yliopistoonkin haaveilevat, että jos johtajaksi pääsette, teidän on niitä amislaisia alaisianne osattava arvostaa, jos aiotte olla hyvä johtaja.

Kaikilla kilpailijoilla on kaikenikäisiä kannattajia. Perttu on mummojen suosikki, koska "se on niin kiva iloinen nuori poika". Ei mummeleita paljon amissanat tai teiniksi sanomiset liikuta. "Voi lapsirukka, pitäähän sitä ymmärtää kun se on niin nuori" on ainoa ajatus joka noiden sanojen käyttäjistä tulee mieleen.