Kävellesäni perjantai-iltana, pitkin suruttomin
askelin kohti päämäärääni, kohdetta A.
Kohteeseen A päästyäni en nähnyt vakio diileriäni. Pitkä tatuoitu intiaani seisoi siinä missä aina hän. Häntä ei ollut näkynyt aikoihin, vaikka he hänestä olivat puhuneetkin.
Intiaani kysyi: - Samaa kuin aina ennenkin?
samaa, kuin aina ennenkin? mietin hiljaa mielessäni, mistä vitusta tuo outo mohawk tietää mitä tahdon. Miettimättä sen enempää ojensin
tukon euroja hänen pitkiin suonikkaisiin käsiin.
-500e? Hän kysyi, laskematta ja sen kummin katsomatta.
-Kyllä, vastasin hieman hämilläni.
Sain häneltä pussin, jossa huomasin olevan laatan hasista, jotain valkeaa jauhetta mitä luultavimmin kokaiinia.
tatteja, naurettavia, laulattavia, rauhoittavia ja puolen litran pullo puolillaan, jotain ruskeaa nestettä gammaa kait.
Pistin pussin taskuuni ja olin lähtemässä, kun
mohawk katsoi ja kysyi:
-Tahtoisitko kaupantekijäisiä?
no helvetti miksei, mohawkien mikstuurat eivät tiedettävästi olleet kovinkaan mietoja.
Hän käski aukaista suuni ja asetti sinne pyöreän laatan kovaa ainetta, ja käski purra hyvin ja nielaista.
Mussuteltuani aikani hyvästelin mohawkin ja jatkoin matkaani kohteeseen B.
B ei ollut mik¨ään miellyttävä paikka, nistien, rosvojen ja ahdingossa rypevien ihmisten lähiö, jota kutsuttiin varjoksi.
Aurinko laski mailleen ja ihmisten sylkemät purkkatollot alkavat loistaan.
Niistä nouseva valo nousee taivaalle, kuin tuhansia ja taas tuhansia pieniä batmanin hätähuuto merkkejä.
Ihmisolio massa rypi baarien edessä jalat kaikilla veressä ja suurin niistä yritti nakata minua baariin sisälle.
Sisäänheittäjäkö mietin.
Porukka liukasteli kavioillaan male bonding baarin edessä, ilmeisesti kaviot ja veri on liukas yhdistelmä.. onneksi varasin nokialaisia parin.. jatkuu
askelin kohti päämäärääni, kohdetta A.
Kohteeseen A päästyäni en nähnyt vakio diileriäni. Pitkä tatuoitu intiaani seisoi siinä missä aina hän. Häntä ei ollut näkynyt aikoihin, vaikka he hänestä olivat puhuneetkin.
Intiaani kysyi: - Samaa kuin aina ennenkin?
samaa, kuin aina ennenkin? mietin hiljaa mielessäni, mistä vitusta tuo outo mohawk tietää mitä tahdon. Miettimättä sen enempää ojensin
tukon euroja hänen pitkiin suonikkaisiin käsiin.
-500e? Hän kysyi, laskematta ja sen kummin katsomatta.
-Kyllä, vastasin hieman hämilläni.
Sain häneltä pussin, jossa huomasin olevan laatan hasista, jotain valkeaa jauhetta mitä luultavimmin kokaiinia.
tatteja, naurettavia, laulattavia, rauhoittavia ja puolen litran pullo puolillaan, jotain ruskeaa nestettä gammaa kait.
Pistin pussin taskuuni ja olin lähtemässä, kun
mohawk katsoi ja kysyi:
-Tahtoisitko kaupantekijäisiä?
no helvetti miksei, mohawkien mikstuurat eivät tiedettävästi olleet kovinkaan mietoja.
Hän käski aukaista suuni ja asetti sinne pyöreän laatan kovaa ainetta, ja käski purra hyvin ja nielaista.
Mussuteltuani aikani hyvästelin mohawkin ja jatkoin matkaani kohteeseen B.
B ei ollut mik¨ään miellyttävä paikka, nistien, rosvojen ja ahdingossa rypevien ihmisten lähiö, jota kutsuttiin varjoksi.
Aurinko laski mailleen ja ihmisten sylkemät purkkatollot alkavat loistaan.
Niistä nouseva valo nousee taivaalle, kuin tuhansia ja taas tuhansia pieniä batmanin hätähuuto merkkejä.
Ihmisolio massa rypi baarien edessä jalat kaikilla veressä ja suurin niistä yritti nakata minua baariin sisälle.
Sisäänheittäjäkö mietin.
Porukka liukasteli kavioillaan male bonding baarin edessä, ilmeisesti kaviot ja veri on liukas yhdistelmä.. onneksi varasin nokialaisia parin.. jatkuu
Vastaukset 2
Vanhimmat
ilmeisesti humen lääkitys kohdillaan, aika meinikiä.. jatka kitoos
Oli kyllä niin kökköä että. Ihan hirvittävää luettavaa kaikkine kirjoitusvirheineen.
"Kävellesäni perjantai-iltana, pitkin suruttomin
askelin kohti päämäärääni, kohdetta A.
Kohteeseen A päästyäni en nähnyt vakio diileriäni."
Tämä aloitus oli jo niin paksua, että toivoin vain parasta.
"Pitkä tatuoitu intiaani seisoi siinä missä aina hän. Häntä ei ollut näkynyt aikoihin, vaikka he hänestä olivat puhuneetkin."
Seuraavat kaksi lausetta (kts. yllä) löivät jo lopullisesti maahan, mutta sinänsä hyvä, että ei ollut mitään mitä odottaa.
Tosiaan, siellä lopussa ei ollu mitään mitä olisi odottanut. Kaikin puolin löysiä kuteja, joissa ei ole päätä eikä häntää. Tarina kulkee kehnosti ja kangertelevasti eteenpäin.
Minusta tämä oli vaikeaselkoista luettavaa.
Tähän tekstiin joko tarvitsee lisätä paljon, taikka sitten poistaa noin 1600 merkkiä.