Meillä puhutaan erilaisia murteita, joista ehkä savon murre on tunnetuin. Myös karjalan murretta puhutaan ja kirjoitetaankin - täälläkin. Eräs asia mikä minua on aina ihmetyttänyt on eri murteiden erilainen arvostus. Siinä missä savon-ja karjalan murretta ihastellaan, turun murretta pilkataan. Onhan luonnekin kyllä aivan erilainen vilkkailla karjalaisilla ja savolaisilla kuin esimerkiksi jäyhillä pohjalaisilla tai hämäläisillä. Kuinka paljon itseironiaa on pohjalaisuutta (Laihia) tai hämäläistä hitautta kuvaavissa jutuissa. Oletteko kuulleet savolaisten tai karjalaisten nauravan itselleen, erinomaisuudestaan kyllä kertovat. Kuten edellisistä huomaatte minulle ei koskaan ole löytynyt hyviä ystäviä savolaisista tai karjalaisista koska olen aina heidät kokenut ylpeinä. Pohojalaaset omanarvotuntoisine, rehteine jäyhyyksineen, samoin hämäläiset ovat ensi hetkestä kuin vanhoja tuttuja, ystäviä.
Olen siis saanut sen käsityksen, että murre ja heimoluonne kulkevat käsi kädessä.
Olen siis saanut sen käsityksen, että murre ja heimoluonne kulkevat käsi kädessä.
Vastaukset 62
Vanhimmat
on minullekin muodostunut kuva, että käsikädessä kulkevat. Murrehan on kieli, joka on yhteinen puheilmaisu jonkun maakunnan, pitäjän, yhteisön jäsenille. Käydessäni ensimmäisen kerran Kuopion torilla, en ymmärtänyt yhtikäs mittää. Tuntui kuin olisi ulkomailla ollut. Mutta sillä erotuksella, ettei englannin kielelläkään pärjännyt. Joitakin lausahduksia murteesta ja luonteesta yritän muistella. Pitänevätköhän paikkaansa? ( Älkää loukkaantuko!!! )
- Savolainen: piällysmies, lupsakka, kiero, mieliruoka kala- ja muikkukukko
- Hämäläinen: hidas, puhuu vähän - ajattelee paljon, ei näytä tunteita, pitää sahdista ja talkkunasta
- Karjalainen: puhuu, nauraa ja itkee paljon. Elää voimakkaasti tunteilla ja niitä myös ilmaisee. Voimakas heimoyhteys. Karjalaisruokien perinnekulttuuri yhdistää: piirakat, laatikot. Karjalainen pitopöytä on kuuluisa runsaudestaan. Vieraanvaraisuus kuuluu karjalaisluonteeseen oleellisena osana.
- Pohjalaisuus: tempperamenttia löytyy puukkotappeluihin asti. Jäyhää luonnetta ja Jussipaitaa Mietaan tyyliin. Ruoat minulle tuntemattomia.
- Uusmaalaisuus: ylpeitä kuulema ovat, rikkaan Suomen porvareita. Ruoat sekalaista herrastelua.
- Lappilaisuus: mukavaa kuultavaa, verkkaisaa kaamoksen meininkiä, kiireetöntä. Olisikohan mielijuoma jotain prosenttipitoista? Lestadiolaisuus, porot ja lapinpuvut muistuvat mieleen
- Raumalaisuus, turkulaisuus, tamperelaisuus: kaupunkimurteina käsitteitä, aina naljailemassa toisiaan, vitsejä riittää.
Onkohan perää ja muistuuko muuta mieleen?
kun ajattelin mitä kaikkea tuo viestini aiheuttaa. Taisin taas melkoiseen ampiaispesään söhäistä. Kyllä yhdyn käsityksiisi eri heimojen luonteenpiirteistä, noin minunkin pitäisi kirjoittaa.
hiki otsassa, sydän pamppaillen vastausta kirjoiteltu. Huh,huh! Nyt vaan odotellaan...
Kerron tässä lyhyen metsästystarinan, jonka eräs vanha tätini usein kertoi. Murre on lähellä turkulaista.
Ku mää yks aamu heräs ni tykkäsi mää et kat parkus jossa, mut ku mää sit pareman kattosi ni huomasi mää et se oliki äm ku sii mu viäresän parkus ja jöllät. Mitä sää sii, sanos mää? No, ku ei ol mittän pattan pistä, jöllöt hää. Ku mää sen kuuli ni suuttusi mää ja otin pyssy ja lähri mettä jeneksi ampuma. Mut ku mää pääsi mettä ni pys laukes ja kut tul takka ulos ja mää lensin pitki mäkke.
Minusta eri murteet ja oman murteen käyttäminen puheessa on rikkaus ja kertoo jotain myös ihmisestä itsestään.
Vaikka itse olen asunut koko pienen ikäni tällä seudulla, pidän myös muilla murteilla puhuvista ihmisistä. Esim. pohjanmaan ja pohjoissuomen murteita on hyvin mielenkiintoista kuunnella. Pidän etenkin erikoisista ja omaperäisistä sanonnoista.
Omista vanhemmistani toinen oli savosta ja toinen täältä karjalasta. Ja itselläni on puhekielessä hyvin vahvana tämän seudun murre.
Minun kokemukseni taas on päin vastoin, kuin mitä Ruuneperi "väitti", että nimenomaan savolaistyylinen murteella "viäntäminen" puhuessa aiheuttaa muualla päin suomea huvittunutta ja jopa väheksyvää suhtautumista. Siksi käydessäni varsinkin muissa kaupungeissa pyrin välttämään murteen käyttöä ja hillitsemään puheripuliani julkisilla paikoilla ja asioidessa kaupoissa.
Mielestäni kyllähän karjalainen ja savolainen osaa nauraa myös itselleen. Monesti kun jokin (ikäväkin) tapahtuma on tapahtunut itselle ,niin savolainen/karjalainen siitä myöhemmin toisille kertoessaan käyttää paljon laatusanoja ja tällä tavoin "höystää" pienenkin sattumuksen mehevämpään muotoon. Ikäväkin tapaus saa näin ikäänkuin vähäisemmän merkityksen kertojan elämän tapahtumaketjussa. Ja voi sentään, onko sitten niin onnettomasti,että muualta oleva henkilö ymmärtää tuollaiset puheet itsekehuksi ja leuhkimiseksi?
Oma iäkäs setäni on juuri tuollainen tarinankertoja. Hänen alkaessa kertoa jotain arkipäivän sattumusta, voi varautua siihen, että tapaus ei ole ihan muutamalla sanalla kerrottu.
En minä tuominnut ketään ole, omia puutteellisia näkemyksiäni vain esitän. Toisaalta kun kirjoittaa, pitää pikkusen ärsyttää tai provosoida keskustelun synnyttämiseksi. Minulla on 50-vuoden katkerat kokemukset karjalaisuudesta ja se sävyttää tietysti mielipiteitänikin, valitettavasti. Taisin saada edes yhden uuden keskustelijan "herätettyä". Tervetuloa Alli ja hyvää kesää muillekin, murteesta riippumatta.
Onhan niitä ennakkoluuloja, asennoitumis- ja suhtautumisongelmia itsekullakin. Vaikka karjalaisia pidetään vilkkaina ja ulospäinsuuntautuneina, tulee ennakkoluuloisuus esille varsinkin uusien asioiden vastaanottamisessa. Ensin katsotaan sivusta, ja sitten "turvallisen" matkan päässä arvostellaan ja kommentoidaan.
Missä kaksi tai useampi kokoontuu nenätysten, niin siellähän sitä kaikensorttista pähkäilyä ja myös jyrkkääkin arvostelua kuulee. Mutta tuo luonteenpiirre kyllä kuuluu ihmiselle yleisesti ympäri Suomen. Se vain ehkäpä tulee ilmi kovin eri tavoin eri puolilla maata.
Olisiko niin, että pohjalainen esim. sanoo suoraan muutamalla sanalla mitä "ajatteloo" ensin puntaroituaan asiaa mielessään suuntaan ja toiseen. Savo-karjalainen möläyttää saman asian julki isoon ääneen ja runsain sanakääntein.
Mutta vielä enemmän kuin synnyinseudun, arvelen käytökseen vaikuttavan kuitenkin ihmisen oman elämänkatsomuksen ja -kokemuksen. Kapea-alainen ajattelutapa synnyttää varmaan ennakkoluuloja ja jyrkkiä mielipiteitä. Tietysti myös (jatkuvat) huonot kokemukset jostain ilmiöstä ovat omiaan tekemään saman.
Oman kokemukseni mukaan henkilöt, jotka ovat asuneet useilla eri paikkakunnilla ja eri puolilla Suomea suhtautuvat muihin lojaalimmin, kuin koko ikänsä samassa kylässä asuneet ihmiset.
Joka päivähän tulee tilanteita, joissa ihmiset kokevat saman asian ja tapahtuman hyvinkin eri tavoin. Toinen tykkää kovastikin ja on aivan ihastuksissaan ja joku taas ei näe samassa jutussa mitään hohdokasta, itseä kiinnostavaa tai pitää aivan potaskana.
Siitäkö lie peräisin fraasi "Makuaisoista ei voi kiistellä".
Tässä varmaan onkin jo tullut esille ihan pienessä mittakaavassa tällainen savo-karjalainen "vatvominen ja vellominen".
Haluan vielä korostaa, etten ole mikään kansantieteen asiantuntija. Tosin kiinnostunut siitä kylläkin. Ja kuulun myös itsekin siihen joukkoon, joka on asunut koko ikänsä suurinpiirtein samalla seudulla.
Mutta pidän korvani ja mieleni avoimena (sikäli kun suuni on tilapäisesti kiinni) milloin olen liikkeellä eri maakunnissa.
Millainen lie tuo Ruuneperin omalla kohdallaan mainitsema pitkä ja katkera kokemus karjalaisista, joka on hänen silmissään leimannut koko porukan.
Sinunlaisia asiallisia keskustelijoita tämäkin forum tarvitsee. Se, mitä olen kokenut sukuuni tulleesta henkilöstä, olisi liian pitkä kerrottava. Et Sinä eikä kukaan uskoisi jos kertoisin. Osa on myös tapahtunut ilmeisen tarkoituksellisesti olosuhteissa joissa ei ole ollut kuulijoita ei näkijöitä. Se niistä!
Vietissäni mielestäni kerroin vain oman, kokemuksiini perustuvan näkemykseni, murteista ja ihmisistä. Ei ollut tarkoitus edes loukata saati haastaa riitaa. Kyllähän murteet maustavat jutustelua, kertomuksia, kirjoituksia, samanlaista elämänmakua ei kirjakielellä saada koskaan aikaan koskaan.
Että tuttavapiiriini kuuluu myös 2 (miespuolista)henkilöä, jotka ovat pohjanmaalta tänne muuttaneita. Niin varsinkaan toista heistä ei voi kyllä missään tapauksessa pitää jäyhänä tai hitaana toimissaan ja ajattelussaan. Mutta olisko niin, että hän tekee mitä on aikonutkin eikä käytä aikaansa tuumailuun.
Mutta suorasanainen ja jämpti mielipiteissään hän kyllä on. Sanoo aika suoraan mitä mieltä on. Niin pahan kuin myös sitten hyvänkin. Siinä ei "turhia loruiluja" kuulu. Satunnainen juttelu hänen kanssaan onkin joskus hämmentävää mutta mielenkiintoista.
Paljon tärkeämpää kuin riidan haastaminen on keskustelun synnyttäminen. Kun sain Joensuun Allin tänne kirjoittajaksi saavutin paljon. Ehkä pohjalaismainen tapani sanoa suoraan mitä ajattelen tekee minusta niin ärsyttävän. Puolikarjalainen kummityttöni tapaa sanoa: Kysytään "ruuneperiltä", se ei kursaile vaan sanoo suoraan. Pidän tällaistakin jonkinlaisena arvonosoituksena.
Elämässä voip sattuu vaikka mitä. Osittain siksi minustakin lie tullut tällainen ajattelultani ja edelleen vaan muovautuu. Niin henkisesti kuin ruumiillisesti.
...."Kyllähän murteet maustavat jutustelua, kertomuksia, kirjoituksia, samanlaista elämänmakua ei kirjakielellä saada aikaan koskaan."<
- Siinä veit sanat suustani, joten nyt olenkin sitten jonkin aikaa "iäneti".
kirjoitat kuin "oekee immeinen", tai jotain sinnepäin, vaikka sanojesi mukaan et olekaan kuin "puolisellainen".
Tässä jäähdyttelyksi muistuu erään savolaisen toteamus meleeni: Ei se mikään synti ole olla savolainen, aika häppee kyllä. Olikohan häneen tarttunut näitä "rintamaiden" huonoja tai hyviä vaikutteita.
riidanhaluinen,ilkeä ja toisia halveksiva.
Itse varmaan olet mielestäsi rehti pohjalainen.
Sulje netti, kun rommittelet. Suosittelen.
Mistäs sinua sattuu ? Siis oletko sairas?
Mitäs vikaa siinä on jos ottaa pienet?
Minäkin olen ottanut paljo ennen kun Sinusta oli tehty kustannus arviokaan.
Anna meille puhe vapaus,ei ole pois Sinulta mitään otettu .elä Sinäkään.
Sovitaanko niin.
Hyvää kesän jatkoa toivottaa 70v lokari.
Hei 40 miten Ruuneperi loukkas Sinun pientä mieltä.
Missähän se minun riidanhaluisuuteni näkyy? Oletko Sinä niitä savolaisia tai karjalaisia, jotka itse ovat antaneet itsestään epämiellyttävän kuvan? Minä olen länsi-suomalainen, siis murteeltani ja muutenkin lähellä varsinais-suomalaisia, niitä vaikeasti lähestyttäviä. Mitä viinotteluun tulee niin koen sen enemmän häpeäksi. Rommitoti flunssaan on kuitenkin paikallaan ja hyvä konjakki silloin tällöin. Väite ilman perusteluja ei ole minkään arvoinen, niitä Sinä et esittänyt. Humalassa en ollut ellei syntymäsellaista oteta lukuun.
mieli ei tajua vaikka ku..s kintuille.
Puhe vapaus koskee myöskin minua, voin sanoa mitä mieltä olen Ruuneperin ihmisluokittelusta.
Se on rasismia.
sinussa taitaa se olla suurin vika kun olet itte rasismi. Mene johonkin kulttuuri kerhoon jakamaan mieli piteitäsi.
Siellä ne muutkin maaliman parantajat on paskaa jauhamassa.
Vai oletko joku raittius kiihkoilija.
Opi elämääm ja anna toistenkin elää, ei kuulu Sinulle miten joku päivänsä viettää.
Meillä on täälä ihan mukavaa ilman sinuakin!
Miksi olet noin kostea päästäsi , vai ruiskahtiko vahinkossa liika ylös Sinulta.
Elä sure kyllä kesäinen tuuli sen kuivaa.
Ymmärrän kyllä, vahinkoja sattuu Sinun ikäsille.
Jos et nyt lopeta äijä haukkumasta, kerron mun ukolle, niin se antaa sulle turpiin.
Mitäs siihen sanot.
varmaan akka valta, kun pystyt määräämääm miestäsi?
Onhan noita yrittäjiä ollut , mutta huonosti on käynyt .
Loppuko sulta jo sanat , kun pitää ukollas
pelotella. HAHA
Niin kun huomasit, mua naurattaa Sinun jutut.
Ja miten olen haukkunut??
Osaatko lukea ?
Mene sinne raittius seuraasi valittamaan!
Enkä ole retale voin sen sanoa.
Mutta Sinusta en tiä ,voit olla pahan sisuinen akan alku.
Kyllä sun miehen on varmaan vaikeaa elää sun kanssa. Säälin miestäsi.
Jätä sinä Lokari minun muija rauhaan, yritätkö iskeä sitä,hä?
Niin on moni muukin yrittänyt, mutta tuloksetta.
Eikös siellä lännessä ole akkoja, kun toisten heinille tulet.
Katso, että tämä loppuu tähän.
Kyllä saat pitää muijas. En kyllä halua noin pahanluomtoista .Enkä luule toisillekaan kelpaavan. Se on sun vika tikki.
Pyytäisin että koittasit opettaa sille muijalles , että ei sekaannu muitten juttuihin.
Eikä moiti toisia ihmisiä juopoiksi. Uskon kyllä että et pysty , koska teillä on varmaan akkavalta.
Hyvää kesää teillekin. Koita pärjätä, vaikka se on varmaan vaikeeta olla tohveli sankari ja akan komennon alla.
Te nauratatatte minua. HahAhaa!!
Täähän on parempi kun vitsi sivu.HAhaa
siinä missä äidinkielikin. Muistuu mieleeni tästä asiasta montakin kokemusta niin ulkomailla kuin kotisuomessakin. Ulkomaan matkoilla toisilleen tuntemattomat suomalaiset ovatkin äkkiä maanmiehinä avoimia, puheliaita ja avuliaita keskustelukumppaneita. Opiskeluajoilta muistuu mieleen vastaavanlaisia kokemuksia. Murre toimi "avaimena" tutustuessa. Alettiin kysellä: "Hei, mistäs päin sie oot, kun puhut sie-ja-mie-kieltä?" tai "Savon muan immeisiikö sieki oot?" jne. Oli heti pihalla ( = ulkopuolella ) keskustelun, kun samalla murteella puhuvat intoutuivat vapaasti omalla murteella juttelemaan. Koska itse puhun seka-puhekieltä, koin usein ulkopuolisuutta murrekeskustelussa. Minulle murteet ovat kuitenkin valtaisa kielen rikkaus. Ja niistä tulee hyvä mieli. Muistuu mieleen myös TV:stä ohjelmia: Reinikainen, Sisko ja sen veli, Niemelät ( olikohan se nimi näin )jne. - Siis murre voi yhdistää tai erottaa, on oma kokemukseni. Miten sinulla?
Jk. Joensuun Allille lämpimät tervetulotoivotukseni! Kaltaisiasi tämä foorumi tarvitsee minunkin mielestäni. Ja Ruuneperin ansiotahan tämä on, kun taas kerran uskalsi sohaista ampiaispesään saadakseen foorumin väkeä liikkeelle. Ja Alli tuli. Hyvä Ruuneperi!
kokemuksia on itselläni kun olen kuitenkin verrattain nuorena maailmalle joutunut ja epämurteistunut. Kun myöhemmällä iällä tapasin vanhoja naapureitani oli tapanani keskustella heidän kanssaan lapsuusmurteellani. Pelkäsin, että muuten sanotaan: "Ei se osaa enää puhuakaan!" Taisin olla hiukan oikeassa! Eräs vanha naapurin täti oli nimittäin äidilleni sanonut: "Voi voi, kun se "Ruuneperi" ei ole ollenkaan muuttunut, ihan on kuin ennenkin". Murteenkäyttö auttoi, ei ylpeistänyt!
kuinkahan monen murteen taitajaa löytyy foorumiltamme? Kokeillaanko? Käännä toiselle murteelle tämä sanonta: "KYLLÄ KAHVI KELPAA ILMAN PULLAAKIN. MITÄ SITTEN SYÖDÄÄN, KUN SAIRASTUTAAN , JOS TERVEENÄKIN PULLAA SYÖDÄÄN", ON TAPANA SANOA.
Pohjanmaan murteella: ( Virheet sallitaan )
*********************
"Kyllä kaffi kelepaa iliman nisuaki. Mitäs sitte syörähän, kun kipiäksi tullahan, jos tervesnäki nisua syörähän, plaarahan sanua".
Kirjoitan tämän kotimurteellani länsi-uusimaaksi, Muori tai muut turuntakoon!
KYLL KAFFE KELPA ILMAM PULLAKI. MITÄ SITT SYÄRÄN KU SAIRASTUTA, JOS TERVENÄKI PULLA SYÄRÄ, PRUUKATA SANO.
Ja se lausutaan sitten ihan niinkuin on kirjoitettu, olkoompa kuinka monta konsonanttia peräkkäin hyvänsä....
*Kyllä kahvi kelepovvaa iliman pulloohi. Mittees sittä syyvvään kun saerastuttaan jos tervveenähi pulloo syyvvään, on tapana sannoo.*
Allin kirjoitukset ovat kyllä selvästi savoa, ei tippaakaan karjalaa - mutta eipä sillä väliä. Murteen ovat ihan ok, paitsi että niitä on joskus hankala lukea (miksei myös ymmärtää)
Anteeksi epätarkkuuteni.
Eli käyttäessäni sanaa karjala tarkoitan sillä yleisesti tätä asuinseutuani, Pohjois-Karjalaa, erotuksena savosta, pohjanmaasta, hämeestä tai vaikkapa lapista. Tämän seudun murre kuuluu savolaismurteisiin, kuten jossain aikaisemmin olen maininnutkin. Savolaismurteita eri vivahteineen, puhutaan laajalla alueella.
AITO karjalan murre on toisenlaista, siinä olet aivan oikeassa. Sitä täällä puhuvat/osaavat enää harvat, eli ne nykyisin jo ikäihmiset, jotka ovat joutuneet sodan jälkeen muuttamaan tuolta rajan taakse jääneestä Karjalasta.
Kuten esim. mainio lyyli-ystävämme, joka kertoo olevansa Terijoelta.
Tuolla Ilomantsin runo-pitäjässä sitä myös vielä kuulee.
totta puhut aito karjalan murre on harvassa ja mielestäni aika vaikeeta ymmärtää.minun äiti puhu sitä oikeeta ja hää kyl sekotti venäläisii sanojakkii joukkoon.
mie en puhu täyttä karjalaa enkä kirjotakkaa ,tämä on semmosta sian saksaa,kirjottamista mie kyll yritän siistii et ois mukavampi lukkee.
mie ko tuos luin entisii kirjotuksii,aattelin et voi hyvä isä kaikkee mie oon sanonukkii,kirjotus virheitä solkenaa. päätin etten ennää vilkasekkaan niihin,muuten mie en kehtaa kirjottaa ollenkkaa.se mikä on kerra lähteny matkaan se on pois ja sitä en ennää lue.
siin tullee kirjotus virheitä, kun mie innostun kertomaan jottain,tuun niin hätäseks, en ehi kirjottammaan niin noppeesti,ko ajatus mieles kulkee noppeemmin kuin sormet näppäimillä.
jote ei olla täälläkää liian ankarii ittelle,kirjotellaa niin ko osataan ,sillai mite tähänkin asti.
Hitsi, kun olen sitä mieltä, että Joensuussa sanotaan useammin mie kuin myö.
Mutta oikeassa oot siinä et Pohjois-Karjalan alueella puhutaan savoa ainakin Joensuusta pohjoiseen kuuluvalla alueella (Pohvijärvi-Outokumpu, Nurmes, Lieksa), muualla sitten savo-karjalaa. Sitä oikeaa karjalan kieltä ei juuri kukaan enää osaa. Mutta näin kaikki muuttuu - eläminen, ihmiset, kielet ja aatteet.
Itse kirjoitan yleensä kirjakieltä, työstä ja koulutuksesta johtuen, mut puhekieli on eri asia ja siinä puhekielessä vaikuttaa niin kovin paljon se intonaatio.
Ne on kaks eri sanaa.
mie = minä (yksikkö)
myö = me (monikko)
Esimerkkivirke:
-Kumpi siivoaa? Sinä vai minä, vaiko me molemmat yhdessä?
-Kumpiko siivoo? Sie vai mie, vaiko myö molemmat yhes?
No en minäkään tästä murteella kirjoittelusta mitään tapaa aio ottaa. Tulinpahan vain osumaan tänne 65-palstalle lueskelemaan parahiksi kun tuo murrekeskustelu oli aluillaan. Ja taisin ruveta nyt höpöttämään joka väliin jotain.
Mukavaa vaan kun kirjoitetaan persoonalliseti, vaikka murteellakin. Jos ei saa selvää niin hauskaa on niitä juttuja lukea noin vain.
Ja samoin selveni se mie ja myö sanojen käyttö.
Tavataan taas näillä palstoilla.
Karjalaismies oli tullut evakkona hämeeseen.Hänellä tuli asiaa naapurin isännälle,ja meni tämän luokse.Hämäläisisäntä istui tuvan penkillä, kun karjalainen astui ovesta sisään. Karjalainen esitti pitkähkön asiansa siltä seisomalta.päästyään puheensa loppuun, jäi odottamaan hämäläisen vastausta. Se kuului: no päivää!!!
Senverran murteesta vieä, että sitkeänä se kotimurre pysyy. Mieheni oli kotoisin eri maurrealueelta kuin minä, mutta asetuimme minun asuinalueelleni ja mieheni omaksui meidän murteemme aivan täydellisesti. Käytiin kuitenkin sukuloimassa hänen kotiseudullaan ja kas kummaa, mieheni murre alkoi jo parin päivän kuluttua muuttua heidän murteekseen. Lapsia se nauratti kovasti "et isä puhuu tommottis."
jäi käsittelemättä. Muistan vieläkin ihan hymy suupielessä miten mukavaa oli laulaa Palokuntalaiste veiss, rauman giälel, pikkupoikana, vaikka ei kaikkea ymmärrettykään.
En muista alkua mutta joitain kohtia
Mut se Nuurber ol miäs ko se ilmottat tiäs, et Turun gaupunk ol palamaisillas. Se ol meil aika pom ja met teingin gu grom ja mentti appu et harjakse vingus...
Ymmärrättekö jos joku raumlaine sanoo?
Snaa Snää mnuu snuuks, snuuks mnääki Snuu snoo!
SANO SINÄ MINUA SINUKSI, SINUKSI MINÄKIN SINUA SANON. Ensin en ymmärtänyt mitään. Mutta kun vähän aikaa katselin tekstiä, tällaiselta se alkoi näyttää. Onpa mielenkiintoista, miten murteet voivat olla niin erilaisia. Mitenkähän ne oikein ovat syntyneet?
Täsmälleen!
Heissan Ruuneperi
Nythän sinä oikean aiheen pykäsit.Ainakin vastauksia sataa kun sieniä sateella.Ajattelin ihan leikkimielellä kysästä mitäs mieltä olet jos on isä savolainen ja äiti karjalainen niin sanotko niinkun mulle on sanottu:Voi sitä laps raukkaa ;)).Iloisia kesä iltoja vakkari porukalle ja Ruuneperi älä välitä narisijoista vaan jatka samaa rataa.Minä ainakin käyn päivittäin lukasemassa teidän juttuja ja heitämpä joskus jotain väliin. Moikka taas
kun haukkujen jälkeen syntyi tällaista mukavaa mielipiteiden vaihtoa. Savolais-karjalainen yhdistelmä voi ehkä synnyttää jotain ylivilkasta. Sinussahan se on toteutunut hyvin tasapainoisena.
Tavataan taas forumilla ellei siihen mennessä ole lukemaan opittu!
Onpa mukava seurata murrekeskustelua.Minäpä maltan olla nyt pois tästä vaikka vaiketa on kun olen savolainen piälysmies tyyppi.
Olen työskennellyt palvelualalla yrittäjänä ja
erilaisilla valtakunnalliseilla kauppiaspäivillä
oli mukava seurata kun toiset yitti peittää murrettaan alkupäivästä ,yötä kohti kallistuttua murteet tuli esiin. Pakko oli työssä käyttä yleis kieltä ,mutta murretta ei ole tarvinnut hävetä
koskaan päin vastoin.
sinun murrekirjotus on saanu paljon keskustelluu aikaseks jopa kiihtymystäkin,mie en vaan ymmärrä minkä tähen.
mie en paljo arvosta murteita ,mie tahtosin puhhuu suomen kirjakieltä, ja ennekaikkee kirjottaa sitä.
mie paljon korjailen kirjotuksiini,mie tahon kirjottaes nielasta ussein viimeset kirjaimet, ja niit saan aina lissäillä.
mutta siint se johtuu et koulunkäynti jäi niin vähhii ja äidinkieli oppi ei oo hanskassa.
siks vissiin minust ei oo runojen kirjottajaks,vaik minul aihetta löytys ja mieli tekis.
mutta se et mie ylleensä näinkin hyvin kirjotan johtuu varmaan siint et mie oon lukenu paljo,vaikkakin ,romaaneja mutta lukeminen on siin sivus tullu hyödyks,kirjottamises.
alushan mie kirjotin kirjakielellä,mutta oli se niin vaikeaa ja hidasta sai aina joka sanan harkita onko senäin.
enkä osannu asiaa kertookaan oikeella lailla,en mie niin ois jaksanu pidemmän päälle.
nyt mie en ennää ujostele,mie kirjotan melkein kuten puhun, yritän kuitenkin ettei mene ihan murteelle.
minust lukijan pittää saada sujuvasti lukkee,vaik ei ossaa murretta. mie en jaksa lukkee tarinaa mis pittää joka sanan tarkotusta miettii.
nämä on minun ajatuksii vain,ja jokkkainen saap minun puolest kirjottaa miten tahtoo,mut jos kirjotat rauman murteella, siin pitäs jo olla suomennos mukana.:)
siehän oot jo oppinu miten noihin soraääniin suhtautua,eikös niin?
älä unoha meit on niin monta ystävää sinulla,ja monest kolkkaa suomest.
Täällä suihkii Frederiikka kuin se savolaisten pornolintu räkättirastaiden seassa. Sinä, Lyyli, taas tuikit murteinesi kuin tähti harmaan pilviverhon takaa. Jatka vaan samaan tapaan!
Mitä tulee raumangiäle, en sitä itsekkään osaa, mutta tämän puoliruotsalaisen taustani takia ehkä ymmärrän sitä paremmin kuin ne perisuomalaisiksi kokemani karjalaiset ja savolaiset.
Hiukan pilkaten kerrotaan savolaisesta ruotsinopetuksesta:
Opettaja: Mikä on laku ruattiks?
Oppilas: Vaana
Opettaja: Ähvällä vai veellä?
Oppilas: Ähvällä.
Opettaja: Oekeen.
Jos haluat että suomennan palogundalaiste veissist pätkän
-ja mentti appu et harjakse vingus
- mentiin apuun tukka suorana (hiukset vinkuen)
Hevone men ja ol hänt peräs. Mikä se on?
(lapsena kuultu ja on kuulemma Perniöläistä)
Länsi-Suomalainen työnopettaja:
-Ei simmottis
-No kummottis
-Tämmöttis
-Ai tommottis
Hevoskyyti Perniöläisittäin.
Me mentii nii et korva soijusiva ja silmä löivä tehrei.
Vaikuttaa kyllä kuin puhuttaisiin jostain "paita ja peppu"-ilmiöstä. Ei tiennyt perniöläinenkään.
Se hevosjuttu, eli ensimäinen tarkoitti tietysti hevosta jolla juoksee varsa perässä.
Toinen ei selitystä kaipaakaan ja murteet Sinä kyllä tunnet.
Nykyperniöläinen taitaa puhua samaa sekakieltä kuin täällä ruuhkasuomessa nykyään kaikkialla puhutaan.
Unohtamatta että Suomi on pitkä ja kaita maa.
Onkos kenelläkään kokemusta pohjoissuomen murteista ja sen seutukunnan ihmistyypeistä.
Heidän murteensa on ainakin minun korvissani laulavaa ja paljon on sanoja joiden merkitystä ei heti hoksaa.
Etelän ihminen yrittää usein matkia pohjoisen h-voittoista puhetapaa, mutta se ylimääräinen h menee kait yleensä väärään kohthaan.
ovat minunkin mielestäni ihan oma lukunsa. Opiskeluaikoinani tutustuin yhteen tyttöön, joka oli kotoisin "käsivarresta". Keskusteli aivan normaalilla puhekielellä. Mutta kun tapasi toisia Lapista kotoisin olevia, niin jopa alkoi H:ta puheeseen ilmaantua tähän tapaan:
Ennen aikhan kuljetethiin kaikki puut väyliä myön (=myöten) lautoissa. Nolit vasitut (=vakituiset) lauttajätkät jokkei tehnee mithään muuta kesillä ku souit lauttoja. Lauttajätkiä varten oli tehty kota. Siellä myythiin kahvia ja nisua. ( Vanhan kansan kirja: Alatornion murretta/Kemijoen ja Tornionjoen laakso ).
Omat kokemukseni Lapin ihmisistä ovat opiskeluajoilta. Sisukkuus, ahkeruus ja luovuus tulevat mieleen. Ja tosi välkkyjä olivat ja huumorintajuisia.
Kyllä tähän ikään tullessa jo on kuullut vähän kaikkia Suomen murteita. Menthin ja tulthin eikä pelätty polliisia. Jostain Oulun paikkeilta kai tämä murre alkaa. Kyllä kai pohjoisen kylmyys ja karuus on sitkistänyt ihmisiä. Kyky selvitä karuissa oloissa on varmaan vaatinut poikkeuksellista sitkeyttä ja selviytymiseen liittyvä pohdinta kehittänyt aivojakin, älykkyyttä.
että me etelän asukkaat olisimme tyhmempiä kuin pohjoisen ihmiset, koska meillä ei ole yhtä kova talvi. Oli se ennen meilläkin, mutta nyt ovat ilmat muuttuneet.
JK. Oletpa ollut aikaisin liikkeellä! Huomenta.
Tietysti asian voi kääntää noinkin päin, ainakin hivenen. Uskon evoluutioon, eläinten ja kasvienkin kehittymiseen nykyiselleen vuosimiljardien kuluessa. Vaikeissa oloissa eläminen kehittää älyllisesti ja fyysisestikin enemmän kuin makuu palmupuun alla. Ihmisen elinkaari on kuitenkin niin lyhyt, etteivät tällaiset vaikutukset siinä ajassa tunnu eikä näy.
sie ko tiiät niin paljon noist asioista osaisitko valaista tämmöstä.kun oon aatellu kehityksestä.nyt sadassa vuodessa on kehitys menny hurjasti etteenpäin,keksitty vaik mimmosta vempelettä,miten jos maapallo on miljoonii vuosii vanha ,eikö se jostain syystä kehittyny tekniikassa ollenkaa, kun radiokin kekksittiin vissiin 1900 luvulla.
kerrotko sinun näkemykses asiasta. hei vaan.
Kyllä täällä on varmaan enemmänki tietäviä mutta:
Sähkö ja tulihan ovat olleet varmaan maailmankaikkeuden ajan. Ukkonenhan on pivissä syntyvää hankaussähköä ja salamat ovat sytyttäneet varmaan tulipaloja aina. Tulenkin "keksiminen" on ollut aika saavutus. Kukahan huomasi, että hankaamalla saadaan tuleen tarvittava kuumuus aikaan. Ensin oli siis tuli ja sitten tulitukku. Sähköäkään ei olla kauaa osattu synnyttää generaattoreilla. Suuria keksintöjä ovat aikanaan olleet työkalut ja pyörä, samoin kiila. Höyrykoneen ikää en muista mutta se oli ensimmäinen moottori laivoissa, junissa ja autoissa. Polttomoottori ja nykyinen auto ovat nuorempia. Radio tuli käyttöön kun keksittiin elektroniputki, jolla voitiin vahvistaa sähkövärähtelyjä. Sota-aikana tekniikka kehittyi paljon. 1948 keksittiin n.s. puolijohteet ja saatiin pieniä liikuteltavia transistoriradioita.
Transistoreista seuraavat olivat mikropiirit ja mikropiireillä saatiin toteutettua näitä tietokoneita. Ei oltaisi päästy kuuhun ilman mikropiirejä! Kuuraketti ei olisi pystynyt kuljettamaan tietokonetta jolla rakettia ohjattiin ennenkuin se saatiin riittävän pieneksi.
Kovin ovat antamani tiedot hajanaisia onhan perussivitykseni olematon, uteliaisuuteni ei. Sinä, Lyyli, tuot monella tavalla mieleen äitivainajani, hiukan kiertokoulua käyneen naisen. Hän oli monitaitoinen viisas nainen joka oli kiinnostunut kaikesta ja ellei hän ymmärtänyt hän kysyi minulta. Hyvää yötä! R.
Mitä on TELEPORTTAUS NYKYTEKNIIKALLA ( kts. Lazzarella/Välityspalvelu )? Pitäskö meidän mummojenkin siitä jotain tietää? Vaikka taitaa minulta kyllä mennä ohi, vaikka kuinka suomeksi selittäisi. Mutta jos jotain sittenkin jäisi mieleen. Voisitko Ruuneperi tai joku muu asiaa ymmärtävä hieman yrittää valaista asiaa? Jotenkin tuli epävarma olo, että jos nämä meidänkin juttumme teleportataan (?) jonnekin Jippiin sivuille... Taisi olla tyhmänpuoleista pohdintaa. Mutta menköön vaikkapa murteen tiliin.
Kuulin termin ensimmäistä kertaa enkä sen merkitystä tiedä. Olettaisin, että kysymyksessä on viestinsiirto (kysymättä lupaa) toiseen portaaliin. Tämä tietokonetekniikan terminologia on yleensäkin vaikeaa. Kun Sinulle kerrotaan jotakin tietokoneteknisen termein, et ymmärrä mitään vaikka se suomea onkin.
Tuota vähän pelkäsinkin. Että viestin siirtoa ( ilman lupaakin ) voisi olla ... Hmm ...
Ei harmittoman viestin siirto mitään meinaa mutta entäpä jos?
Suomi24:n keskusteluohjeissa (Nettiketti/Keskustelun ohjeet ja kirjoittajan vastuu) sanotaan mm: Keskusteluissa ei saa esim. massapostittaa puheenvuoroja tai lausuntoja. Jos huomaat näitä sääntöjä rikottavan, voit ilmoittaa siitä kyseisen viestin kohdalla. - Olisikohan massapostitus=teleporttaus? Ja oliko se Lazzarella-juttu massapostitusta? Ja miten Suomi24 tähän puuttuu? ( Minusta se Lazzarella-juttu oli ihan piristävä. Itsekin olen innokas yhteislaulujen harrastaja - niin laulaja kuin soittajakin) - Ai, niin! Sulle taitaakin tulla kiirus, kun on "kretonkiin nojauspäivä". Mukavia daameja Sinulle toivottelen! ... " Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois..."
olen sitä mieltä että savolaisia on tarpeeksi nimitetty kieroiksi ja jne.Osaahan savolaisetkin nauraa itselleen ja ehkä enemmän kuin muut. Ruuneperi on siinä suhteessa tavannut aivan vääriä savolaisia jos kenestäkään ei ole ollut hälle pienintäkään ystävän ainesta. Kokeileppas tätä savolais naista.
Minä tunne monia mukavia savolaisia - yleensä ovat huumormiehiä. Varma en oo miten hyvin kestävät itseensä kohdistuvaa huumoria, mutta muuten mukavia miehiä ja naisia.
Luulen että kaikki seututyypit jo nykyään sekoittuvat ja tämä alkoi sotien jälkeen kun karjalaiset siirrettiin ympäri maata.
En nyt tainnut kyllä nimitellä kovinkaan ketään. Kerroin omia kokemuksiani, jotka valitettavasti ovat sattuneet olemaan mitä ovat olleet. Onhan myös niin, että olosuhteet, tilanteet, vaikuttavat syntyneeseen mielikuvaan. Ihankos sitä tarkoitit mitä viimeisessä lauseessasi sanot??
Jos vielä hiukan muistelen ja tarkennan: Olen toki tavannut henkilöita, jotka ovat kotiutuneet uudelle murreseudulleen niin, ettei heidän syntyperänsä ole paljastunut ennenkuin ovat itse siitä kertoneet, mukaviakin ovat olleet.
Muutamia vuosia sitten kuulin uutisista, jonka mukaan Lahden sairaalassa kuolee enemmän ihmisiä kuin yleensä Suomen sairaaloissa. Syyksi sanottiin rahanpuute, kuten nykyisin sanotaan. Kaupunginjohtaja tai joku muu viskaali selitti: Kaupungin talous on kärsinyt siitä kun ylhäältä on laskeutunut niin paljon savolaisia.