Miten kertoa lapselle erosta?

Taas on kasvamassa uusi onneton luuseri-huumehörhö. Vielä parempaa seuraa kun alatte käyttää lastanne kostovälineenä toisianne kohtaan. Kyllä pitää olla...

Ensinnäkin, kirjastossa on monia lapsille suunnattuja kirjoja erosta, niitä ainakin käyttäsin hyödykseni.
osoitteessa www.mll.fi on myös hyvät sivut eroperheille.
Kerrot lapselle että isä ja äiti muuttaa eri asuntoihin, koska... mikä sitten eron syynne onkin lasten korville sopivana. kerrot myös että rakastatte häntä ja ero ei ole hänen syynsä mitenkään ja hän saa tavata kumpaakin vanhempaansa yhtä paljon ja jos tulee ikävä voi soitella tai mahdollisuuksien mukaan tavata myös.
Itse en kertonut lapsille erosta, ennen kuin olin hankkinut asunnon itselleni, mihin kerroin muuttavani, koska riitelimme isän kanssa paljon ja emme meidän oli parempi erillään. Lapsilla oli tällöin aikaa sopeutua ero ajatukseen noin kuukauden päivät. ja sanoin että ainakun tulee jotain kysyttävää, voi kysyä...ihan mitä vaan, tai jos haluaa jutella on aina heitä varten, vaikka olisivatkin isän luona.

...kertoa lapselle kerran viikossa ettei ero ollut hänen vikansa. Et voi tehdä sitä liian usein! Ja se pitää näkyä myös käytännössä, lapsi imee informaatiota tehokkaasti myös muilla aisteilla kun kuulolla.

Itse isän menettäneenä ja myös eronneena tiedän, että lapsi murehtii ja syyllistää itseään automaattisesti vuosikausia. On tärkeää selvittää että isän ja äidin rakkaus on erilaista kun vanhemman rakkaus lasta kohtaan. Lapsi nimittäin miettii sitäkin, että voiko rakkaus häneen loppua yhtä lailla...ja joutuuko hän sitten pois...

Mun esikoinen oli 3,5 ja kuopus 6kk kun annoin exälle kenkää. Sydän itki verta kun vanhempi lapsista ikävöi ja parkui. Mutta vaistonvaraisesti annoin hänen tehdä surutyönsä. Oma suru epäonnistuneesta liitosta on sivuseikka tässä vaiheessa. Selitykset ei kauheasti auta, lapselle tilanne on jonkintasoinen hylkäämiskokemus. Lapsen käytös voi muuttua hoitopaikassa, hän voi aloittaa yölliset sänkyynpissimiset jne, enkä tällä halua maalata piruja seinille, vaan korostaa sitä miten iso juttu vanhempien ero lapselle on.

Lapset on usein paljon fiksumpia mitä luullaan ja siksi rehellisyys ja avoimuus kannattaa. Tän oon oppinu kantapään kautta.

Erosta kannattaa kertoa mahdollisimman pian. Lapsella on siinä aikaa totutella molempien vielä kotona ollessa ajatukseen ja voi kysyä kummalta vain mitä kysyttävää sitten onkaan. Itse en lapselleni kertonut ja sydäntä raastaa vieläkin muistaessani ilmeen lapsen kasvoilla kun hän tajusi että olen muuttamassa pois. Vaikeuksiahan siitä tuli, mm. yöpissiminen, sulkeutuneisuus ja olen aivan varma että näistä minua tullaan vielä joskus syyttämään. Onneksi lapsen ongelmat näyttäisi kadonneen, aikaa siihen tosin meni 2-3 vuotta.

On toki hyvä asia kertoa lapselle ettei vanhempien ero ole hänen syynsä, mutta se ei yksin riitä. Pitää myös osoittaa teoillaan. Kumpikaan vanhempi ei saa sättiä toista vanhempaa lapsen kuullen vaikka miten mieli tekisi. Jos ei pysty hyväksymään eroa niin pitää kiukutella vaikka ystävälle, ei lapselle!

Lapselle täytyy olla rehellinen, hän on ansainnut sen. Kannattaa kertoa todellinen syy kaikkeen mitä hän kysyy. Tiedän sen olevan vaikeaa, jos ei ole itse kunnolla jotain asiaa käsitellyt. Lapsi kuitenkin hyväksyy nopeammin asiat kun tietää todellisen syyn ja näin vältytään myös ikäviltä oireilta.

Toivon teille "Mutsi" sopuisaa eroa ja elämää eron jälkeenkin.