Onko

31 kun sain esikoiseni,nyt 33 ja odotan toista.
En aikaisemmin halunnut lapsia.Aina ajattelin että sittn joskus kolmikymppisenä vasta,ja niinhän kävikin.

Olen tosin mies, joten ihan samassa tilanteessa en ole. :)
Mekin olemme juuri 3-kymppinen pariskunta. Aloitimme yrittämisen huhtikuussa (kylmää laskelmointia saada vauva alkuvuodesta) tärppi tuli heinäkuussa. Minä ainakin olen ihan innoissani ihan kaikesta muutoksesta, Avokin kasvaneesta masusta, ultrista ja muustakin. Luulempa, että miehesi ajattelee ihan samoin, mikäli hän oli "tekovaiheessa" mukana vapaaehtoisesti ja aktiivisena. Pidä miehesi mukana ja ajantasalla kaikessa vauvaan liittyvässä, se todennäköisesti heijastuu sinuun takaisin positiivisessa mielessä.
Hyvää jatkoa! :)

Olen 38v. ja eka raskaus alkuvaiheessa. Meillä oli lapsettomuutta jokunen vuosi ja sit jo miehellä kääntyi ajatukset niin ettei mitään lasta hommatakkaan. Nyt sitten tärppäs ihan sattumalta, mies olisi halunnut keskeytyksen. Olen orientoitunut jo valmiiksi yksinhuoltajuuteen.

Olo on aivan ihana...15 vuoden yrityksen,lääkäreiden "ei mahdollista" sanojen jälkeen odotan vihdoin ja viimein yllätysvauvaani, sitä ns. ihanaa vahinkoa,mikä on lyönyt ällikällä kaikki...Helmikuussa näemme toisemme,tuskin jaksan odottaa :)

Meillä tärppäsi heinäkuussa, olemme yli 10 vuotta suhteessa ollut pariskunta, ja aikaisemmin emme halunneet lasta. Tämä lahja ilmoitti itsestään juuri oikeaan aikaan, osaamme ottaa rauhallisesti ja nauttia tilanteesta:)

Olen 33 vuotias ja ensi vuoden huhtikuulle laskettu aika,eli vuosia tulee pian 34 v ja ensisynnyttäjä,yksi keskenmeno ja kohdunulkopuolinen raskaus takana,mutta nyt turvallisin mielin

Täällä kans esikoista odotetaan. Miehen kanssa 5 vuotta yhdessä ja 3-vuotishääpäivää vietettiin 5.10. Lasta alettiin yrittään huhtikuussa 2004, mutta mies joutui vielä odottamaan oleskelulupaa ulkomailla eikä lomamatkoilla tärpännyt. Oleskeluluvan sai vuoden vaihteessa ja tammikuun puolivälissä tuli maahan. Huhtikuussa plussasin. Pojalle oli nimi valmiina jo puoltoista vuotta sitten ja poika syntyy joulun alla. Parempaa lahjaa ei voisi toisilleen antaa. Tunteet on vähän sekavat. Tulokas on tosi tervetullut ja suku on innoissaan, mutta silti sitä ei oikeen vielä oikeen käsitä todeksi ja pelottaa, että apua, mites sitä pienokaista puetaan ja kylvetetään ensimmäisinä viikkoina niskoja katkaisematta... Oma maha kans häiritsee.