Olen tosi pettynyt yliopistoon. Luulin että täällä opiskelu, oppiminen, olisi jotain kokonaisvaltaisempaa elämän ja sen ilmiöiden tarkastelua. Tämähän ei ole sen kummempaa pänttäämistä kun tähän asti muutenkaan! Tenttikirjoja vaan on hurjasti liikaa. 1000 sivun ulkoaoppiminen tuntuu olevan menestyneen yliopistotasoisen tiedonhankinnan mittari.
Tuntuu että epäonnistumisen vaara on jokaisessa suorituksessa, miten hyvin sitten yrittääkään. Välillä saa hyvän arvosana helposti, siis liian kevyin perustein, välillä tulee ykköstä vaikka olisi valmistautunut hyvin ja vastannut mielestään perusteellisesti. Kurssien opintoviikkomäärät eivät myöskään pidä paikkaansa: 2 ov:n kurssi voi tarkoittaa parille luentokerralle osallistumista ja luentopäiväkirjan laatimista tai sitten 800-1000 sivun tenttimistä, osin vielä vieraalla kielellä. Kun sitten yrittää suunnitella opiskelunsa mahdollisimman aikatehokkaasti, yksi ylityöläs kurssi kaataa kaikki muutkin aikataulut.
Olen suorittanut 4 vuodessa noin 180 opintoviikkoa, mutta gradu vaan puuttuu. Välillä tuntuu että siitä tulee sitten vihonviimeinen floppi. Ehkä olen myös ottanut liikaa opintoviikkoja suoritettavakseni, vähempikin olisi kyllä riittänyt.
Usein ajattelen, etten sovellu yliopistoon sen vaativuuden takia. Kuitenkin näitä aineita, joista olen kiinnostunut, ei opeteta missään muualla. Yleisestikin jaksan ja menestyn heti kun minulla on riittävästi aikaa ja luovia mahdollisuuksia innostua kurssista. Esim tenttiin pänttäämisen sijaan voin helposti kirjoittaa 20-30 sivun esseen, mikäli sen näkökulmavalintaan on vähääkään mahdollista vaikuttaa. Tuntuu siltä, että alkaa jo riittää ylhäältä päin annetut vaatimukset siitä, mitä kirjoja minun tulisi pitää kiinnostavina siinä määrin että jaksaisin lukea ne kannesta kanteen ulkoa. En myöskään ymmärrä niitä, jotka saavat parhaita arvosanoja yhden illan lukemisella. Samoin en juuri koskaan osaa spekuloida mahdollisilla tärpeillä vanhoja kysymyksiä kalastelemalla. Se tuntuu jotenkin epäreilulta näytöltä osaamisen suhteen, jos on valmistautunut vastaamaan vain tiettyihin kysymyksiin. Olen kai sitten vielä liian tunnollinenkin. Tällaista kiltteydestä ei kai palkita.
Että tällaistä lauantaiaamuun. Lähdenpä tästä kirjastoon lukemaan.
Tuntuu että epäonnistumisen vaara on jokaisessa suorituksessa, miten hyvin sitten yrittääkään. Välillä saa hyvän arvosana helposti, siis liian kevyin perustein, välillä tulee ykköstä vaikka olisi valmistautunut hyvin ja vastannut mielestään perusteellisesti. Kurssien opintoviikkomäärät eivät myöskään pidä paikkaansa: 2 ov:n kurssi voi tarkoittaa parille luentokerralle osallistumista ja luentopäiväkirjan laatimista tai sitten 800-1000 sivun tenttimistä, osin vielä vieraalla kielellä. Kun sitten yrittää suunnitella opiskelunsa mahdollisimman aikatehokkaasti, yksi ylityöläs kurssi kaataa kaikki muutkin aikataulut.
Olen suorittanut 4 vuodessa noin 180 opintoviikkoa, mutta gradu vaan puuttuu. Välillä tuntuu että siitä tulee sitten vihonviimeinen floppi. Ehkä olen myös ottanut liikaa opintoviikkoja suoritettavakseni, vähempikin olisi kyllä riittänyt.
Usein ajattelen, etten sovellu yliopistoon sen vaativuuden takia. Kuitenkin näitä aineita, joista olen kiinnostunut, ei opeteta missään muualla. Yleisestikin jaksan ja menestyn heti kun minulla on riittävästi aikaa ja luovia mahdollisuuksia innostua kurssista. Esim tenttiin pänttäämisen sijaan voin helposti kirjoittaa 20-30 sivun esseen, mikäli sen näkökulmavalintaan on vähääkään mahdollista vaikuttaa. Tuntuu siltä, että alkaa jo riittää ylhäältä päin annetut vaatimukset siitä, mitä kirjoja minun tulisi pitää kiinnostavina siinä määrin että jaksaisin lukea ne kannesta kanteen ulkoa. En myöskään ymmärrä niitä, jotka saavat parhaita arvosanoja yhden illan lukemisella. Samoin en juuri koskaan osaa spekuloida mahdollisilla tärpeillä vanhoja kysymyksiä kalastelemalla. Se tuntuu jotenkin epäreilulta näytöltä osaamisen suhteen, jos on valmistautunut vastaamaan vain tiettyihin kysymyksiin. Olen kai sitten vielä liian tunnollinenkin. Tällaista kiltteydestä ei kai palkita.
Että tällaistä lauantaiaamuun. Lähdenpä tästä kirjastoon lukemaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
opiskelu kannattaa jos olet älykäs :)
Tottakai pitää välillä juhlia. Onhan se tietysti hienoa olla kymmenen vuotta yliopistossa tutkimassa ja pänttäämässä, kun toiset on samaan aikaa töissä tienaamassa.
Ehkäpä olet yrittänyt vähän liikaa. Riippuen ainevalinnoista, 180 ov 4 vuodessa on paljon. (Joo, ja jotkut väittelee jo tohtoriksi siinä ajassa, tiedetään...) Mutta normaaliopiskeluun olet ehkä vaatinut itseltäsi liikaa.
Tuo vanhojen kysmysten katselu ei minusta mitenkään ole väärin tai kyseenalaista. Eihän niistä kirjoista tarvitsekaan opetella ulkoa kaikkea, vaan nimenomaan yrittää löytää se keskeinen asia ja omaksua se. (Tämäkin jonkin verran ala- ja kurssikohtaista toki.)
Ne kirjat pitäisi kyllä ymmärtääkin. Ja nekin kirjat, joista ei tykkää. Valitettavasti.
vaan on sellaisia että riittävä ymmärrys syntyy vasta lähes kaiken yksityiskohtaisen tiedon hallitsemisesta. Sitten ollaankin jo vaikka vahingossa siinä, että kirjat on tultu opeteltua ulkoa.
Jotkut tentaattorit kyselevät myös kysymyksiä, jotka eivät mittaa niinkään ymmärrystä vaan ulkolukuun perustuvaa osaamista. Oppiaineet on vaan niin erilaisia, lieneekö se sitten ongelma vai rikkaus.
missä? Jos ei ole valmis hallitsemaan yksityiskohtaista tietoa, taitaa olla paras hakeutua johonkin soveliaampaan opiskelupaikkaan. Mutta senhän aloittaja taitaa jo tietääkin.
AMK:luun, sehän tässä ketjussa tuleekin seuraavaksi puheenaiheeksi, taas kerran.
Taitaa niistä jutuista varsin harva enää tykätä.
Yliopistossakin on niin erilaisia koulutusohjelmia, ettei yhden varassa kannata lähteä stereotypioimaan.
Eniten minua ihmetyttää, että et ole tyytynyt tekemään vain tutkintoasi, vaan olet haalinut kaikesta päätellen vähintäänkin yhden jos et kaksikin ylimääräistä sivuainetta. Niitä et voi edes sisällyttää tutkintoosi.
Jo 9 vuotta työelämässä olleena voin sanoa, että kannattaa tyytyä perustutkintoon ja kouluttautua vasta sitten työn ohessa eteenpäin. Itse räätälöidyt yliopinnot lähinnä aiheuttaa juuri tuota mistä nyt kärsit eli turhautumista. Niistä ei ole juuri mitään hyötyä työnhaussa.