Kun kosketus
pienen sanan
kulkee lävitse
raivaten tieltään
rämettyneitä metsiä.
Sydän melkein sokaistuu
tulvivasta valosta
ajatus jää lekottolemaan
lämpimälle kalliolle.
Niin pienestä on
joskus autuus rakennettu.
pienen sanan
kulkee lävitse
raivaten tieltään
rämettyneitä metsiä.
Sydän melkein sokaistuu
tulvivasta valosta
ajatus jää lekottolemaan
lämpimälle kalliolle.
Niin pienestä on
joskus autuus rakennettu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Puit sanoiks,kaunis runo.Itsekki tässä ton luonnon kanssa,koen.Kylmät kyyneleet ,oksilla puun.Rakkaus on onneks lämmin,se estää meitä jäätymästä.Rakkaudella
Ja kiitos taas sanoistasi ja sähköpostista. Palaan asiaan pitkällä kirjeellä kun sopiva hetki löytyy. Hyvää lauantai-iltaa Sinulle.
pienissä sanoissa on suuri voima:)
Juuri niin. Ja tuntuu, että elämän edetessä sanojen ainutkertaisuus korostuu. Miten sitä vaan on usein niin mykkä, juuri silloin kun pienikin sana olisi tarpeen. Hyvää illan jatkoa Sinulle.