Luonnon kasvot alakuloiset,
hämärän viitta yllä.
Kylmä käsiään ojentaa,
taittaa ,iloks loisteneen ,liijan.
Riisuttuna ,alastomana,
sydän vaeltaa ,paleltaa.
Sydän rinnasa kysyy?
Eikö oo sitä ,yhtä ihmistä?
Eikö tiemme kohtaa?
Vielä kuuntelen sydämen ääntä.
Ihme,rakkauden tuli ,se ikuinen tuli.
Sinua rakas ,koko sydämellä halaa.
hämärän viitta yllä.
Kylmä käsiään ojentaa,
taittaa ,iloks loisteneen ,liijan.
Riisuttuna ,alastomana,
sydän vaeltaa ,paleltaa.
Sydän rinnasa kysyy?
Eikö oo sitä ,yhtä ihmistä?
Eikö tiemme kohtaa?
Vielä kuuntelen sydämen ääntä.
Ihme,rakkauden tuli ,se ikuinen tuli.
Sinua rakas ,koko sydämellä halaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sielu kipeä kaipaa
ulospääsyä tummuudesta
syliä johon upota
silmiä joihin hukkua.
Liisa pieni!
Täälä taas haikailen. Illan jatkoa Sinulle.
Niin,kipeä ja suuri on tuo,koko sydämen täyttävä.
Elämän laiva ,kuin satamassa?Odottaa,koska se päivä ,et saa ulapalle,syville vesille suunnata?Suuntana ,sinne ,missä taivas ja vesi suutelee toisiaan,sinne.
Ihana ilmaisu. Minä haluan olla se vesi, se on minun elementtini. Taivas, unelmien turkoosi, olkoon hän jota suutelen.
Tää on muutan aika hauskasta. Käytän harvoin alkohlia ja silloinkin harkiten. Nyt olen juonut kaksi siideriä ja joudun oikeesti skarppamaan että somet osuu oikeille nappuloille.
Suuren halin lähetän Sinulle Ystävä Kallis. :)
kuinka yritin niin silti livahti kirjoitusvirhe.
Mutta sattuuhan sitä paremmissa piireissäkin ja minulle aina. Yhtään virheetöntä viestiä en kai ole laittanut. Mutta kuka meistä olisi täydellinen.
En ainakaan minä, runoihin hörähtänyt vai oliko se höyrähtänyt. :) :) :)
Minäki oon rakastunnu noihin luonnon ihmeisiin,veteeen,josta on tullu minulle syli.Taivas,niin sininen,sitä uidessa ihailen,sellään ,kun vesipatjalla kellun. Suuteleminen jotaki suurta,herkkää,salaperäistä?
Eikös ookki ihanaa,et osaamme jopa kirjoituksillamme,luoda ,uniikin? Se ,virhe ,voi siitä tehä sen ainutkertaisen?