ero -> masennus?

Mitä tehdä, kun pitkän ja myrksyisän suhteen loputtua ahdistaa ihan kirjaimellisesti? varsinkin iltaisin tulee hetkiä kun tuntuu siltä että happi loppuu, sydän alkaa tykyttää sairaan nopeeta ja päässä pyörii niin pahasti että on pakko mennä pitkälleen. uni ei tule, ajatukset ei kulje eikä mikään huvita. päänsärky on muuttunut krooniseksi.

elämän jatkuminen ei ota onnistuakseen. baarireissut ei kiinnosta, kavereiden tapaaminen satuttaa koska ne on kaikki onnellisesti pariutuneita ja niiden onnen hehku muistuttaa mua siitä, minkä menetin. uusien ihmisten sijasta kaipaan elämääni vain exääni, vaikka juuri hän on satuttanut mua ja saanut itkemään enemmän kuin kukaan muu koskaan.

enkä edes kehtaa mennä tän ongelman takia lääkärin tai jonkun psykiatrin puheille kun alan tuntea syyllisyyttä siitä että ongelmani on kuitenkin vähäpätöinen vrt vaikka perheväkivaltaan tai syvään masennukseen. tuntuu kuin paisuttelisin ongelmaani vaikka tajuan, että tarvitsen apua.
1348
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Sinuna menisin ihan juttelemaan vaan jonnekin. On kaikkia ryhmiä, tai sitten ihan terveyskeskus vaikka terkalle. Sekin auttaa. Ero tekee usein tollasia fiiliksiä sen olematta mitään vakavempaa. Ei siihen kukaan ole vielä kuollut :) Vaikka ei kuinka huvittaisi, niin puske itsesi ihmistenilmoille:) Itse kesti ero yli 3v, erkaannuin kaikista ystävistä, eikä mistään meinannut tulla mitään. Nyt olen, kuin eri ihminen :) Tajusin, että minun on parempi yksin ja, että aika kultaa muistot.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


*Blues* kirjoitti:

Mitä tehdä, kun pitkän ja myrksyisän suhteen loputtua ahdistaa ihan kirjaimellisesti? varsinkin iltaisin tulee hetkiä kun tuntuu siltä että happi loppuu, sydän alkaa tykyttää sairaan nopeeta ja päässä pyörii niin pahasti että on pakko mennä pitkälleen. uni ei tule, ajatukset ei kulje eikä mikään huvita. päänsärky on muuttunut krooniseksi.

elämän jatkuminen ei ota onnistuakseen. baarireissut ei kiinnosta, kavereiden tapaaminen satuttaa koska ne on kaikki onnellisesti pariutuneita ja niiden onnen hehku muistuttaa mua siitä, minkä menetin. uusien ihmisten sijasta kaipaan elämääni vain exääni, vaikka juuri hän on satuttanut mua ja saanut itkemään enemmän kuin kukaan muu koskaan.

enkä edes kehtaa mennä tän ongelman takia lääkärin tai jonkun psykiatrin puheille kun alan tuntea syyllisyyttä siitä että ongelmani on kuitenkin vähäpätöinen vrt vaikka perheväkivaltaan tai syvään masennukseen. tuntuu kuin paisuttelisin ongelmaani vaikka tajuan, että tarvitsen apua.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu