Rottweileriä hankkimassa

jaahas,eipä mitään erityistä tule mieleen...=)Erot sukupuolissa ei ole kovin suuria,mutta kuten yleisesti,mieltäisin nartun helpommaksi.
Tuhoamisvimmakaan ei mielestäni ole sen suurempi kuin muillakaan pentu aikana...=)Rotikathan osaavat olla oikeita jästipäitäkin,mutta en sanoisi kuitenkaan äärettömän hankalaksi tapaukseksi.
ja kyllä hyvällä ja kunnon peruskasvatuksella ja koulutuksella saa varmasti siitä ihanan,yhteiskuntakelpoisen ystävän!=)Yksilö erotkinhan on joka rodussa,toisen kanssa päästään tuloksiin helpommalla,toisen vaikeammalla.Mutta tsemppiä sinulle!=)

Mulla on 3 vuotias narttu rotikka. On ensimmäinen koirani ja hyvin on mennyt. Koti tottelevaisuutta jonkun verran treenattu ja hihnassa kulkemista, sillä ollaan pärjätty. Tulee toimeen kaikkien ihmisten ja koirien kanssa ikään tai sukupuoleen katsomatta. Pentuajan tuhot olivat aikamoiset, mutta tuhoominen loppui kyllä vuoden iässä nopeasti. Mm.Sänky syötiin niin että jouset jäi vain jäljelle, seinään söi jalkapallon mentävän reijän, repi kokolattia muovimaton sekä sitten kaikki pienemmät jutut kuten kengät, sohvan ja pöydän kulmat yms. Meillä siis oli huonoa tuuria tuhoamis vimman kanssa, mutta toivon teille parempaa onnea. Se kun on niin koirasta kiinni. Kaikesta huolimatta rotua en aio vaihtaa tulevaisuudessa, on se niin hieno koira.

Elikkä meillä on siis uros =) Meille tää on eka koira ja en kyselly muilta, että kannattaako hankkia vai ei, päätös tehtiin yksissä tuumin (rotuvaihtoehtoja oli kyllä minulla useita).

Meille oli itsestään selvyys, että uros me otetaan. Hankaluuksia ei pahempia ole ollut, mitä nyt ei olisi pienempienkin koirien kanssa. Meillä uros on koirapuistokoira eli hyvin tulee toisten koirien kanssa toimeen. En voi sanoa, että rotu ei ole tuttu, sillä olen seurannut yhden pentueen vaiheita pentulaatikosta lähtien ja emä on ensimmäinen rotikka mihin olen lähemmin tutustunut.

Rotu on sellainen, että ilman peruskoulutusta ei sen kanssa tule toimeen, mutta kun pohja on kunnossa, on tuloksena loistava ystävä. Rotu vaatii siis pitkää pinnaa, lujaa kuria sekä välittämistä.

Mielestäni uroksen ja nartun välillä ei pentuna ole suuria eroja. Erot tulevat aikuisiällä, jolloin uros on raisumpi ja yrittää pomotella enemmän. Tietämissäni tapauksissa ei ole mennyt kämppä uusiksi pentuaikana, vanhetessa on jäänyt jälkiä tapetteihin, lattiaan ja huonekaluihin ... vähän on pitänyt testata hampaita ... heh.

Mistä tahansa koirarodusta saa hankalan huonolla koulutuksella. Rottweiler on hieno rotu ja siitä saa niin loistavan seuralaisen kuin vaan haluaa ja jaksaa sen kanssa olla.