Tätä en myöntäisi kenellekään ihmiselle ikinä- mutta pelkään hammaslääkäriä aivan käsittämättömän paljon. Suussani on tällä hetkellä kaksi akuttia hoitoa vaativaa hammasta, mutta ennemmin kärsin tuskasta ja kivusta kuin menen hoidettavaksi.
Yksi viisaudenhampaani on tällä hetkellä puoliksi mädäntynyt irti ja yhdestä takahampaast on puolet lohjennut irti. Kipua on yötä päivää, mutta olen päättänyt kestää sen. Yöllä herään muutaman tunnin välein syömään särkylääkettä ja puren hammasta yhteen.
Hammaslääkärissä en ole käynyt yli viiteentoista vuoteen. Voitte uskoa missä kunnossa purukalustoni on :(
Outoa on se, että kipu ei ole se mitä pelkään. Olen synnyttänyt kaksi lasta ilman kivunlievitystä ja hammaskipu on jokapäivästä minulle.
Kauhea lääkärikammo :(
43
11583
Vastaukset
- ; (
Kun puolet takahampaasta lohkesi, ei sattunut yhtään. Meni pari kuukautta ja kipu oli sietämätöntä yhden päivän ajan, kipulääkkeistä ei ollut apua! Jotenkin sen kesti ja sen jälkeen mätää tuli&meni, lopulta ien kasvoi päälle ja nyt hampaalla pystyy jopa puremaan kunnolla :o. Lääkäriin en mennyt, pelkään liikaa. Voi hyvinkin olla, että tästä tulee vielä ongelma lähitulevaisuudessa, mutta en voi mennä hammaslääkäriin. En vain pysty...
- ellemelle
Suosittelisin teitä menemään hammaslääkäriin, ettei tulisi mitään pahempaa. Tuo märkivä infektio voi levitä elimistössä vaikka mihin ja saatatte pian olla sairaalan vuodepotilaana. En halua pelotella, mutta kerron totuuden.
Märkä ei poistu itsekseen, vaan vaatii esim. hampaan poiston tai hoitamisen (tilanteen mukaan) ja lääkityksen. Ei siis todellakaan kannata jäädä vaan odottamaan aina vaan huomista ja jotain illuusionomaista paranemista.
Soittakaa heti ma-aamuna hammaslääkärille kunnalliselle tai yksityiselle) ja pyytäkää päästä mahdollisimman pian hoitoon.
Sanokaa heti puhelun alussa, että pelkäätte (hammaslääkärinne varmaan ymmärtää puhetta) ja teihin suhtaudutaan asianmukaisen huolehtivasti. Saa puudutuksen tietenkin, saa tarvittaessa rauhoittavaa yms. Pääasia, että tulehdustilanne paranee. Tsemppiä !!!- JAUHOT SUUHUN
Tulipas kerran paljastettua hampilääkärille että pelottaa, kun teki juurihoidon ilman puudutusta! Mitä vielä, sanoi että mulla on häiriö ja antoi lähetteen välittömästi psykiatrille!
- Marie
Miksi elat kivussa vaikka se on taysin tarpeetonta? Tiedan, etta pelko voi olla ylitsepaasematon, mutta vakava kipu on aina merkki siita etta hammas kaipaa kiireellista amattiapua.
Itse pelkasin ennen kovasti hammaslaakarilla kayntia. En kaynyt hammaslaakarissa vuosiin ja hampaitteni kunto heikkeni merkittavasti. Vuosi sitten jarjeton kipu iski kuin salama kirkkaalta taivaalta molemmille puolille suuta. Terveyskeskuksesta sain kunnon kipulaakityksen, odottelin aikani (n. 9 kk) syoden laakkeita joka paiva ennen kuin uskaltauduin hammaslaakarin vastaanotolle. Tai itseasiassa minun oli aivan pakko menna hammaslaakarille, koska infektio oli levinnyt jopa korvaan asti. Terveyskeskuslekuri sanoi, etta infektio voi hyvinkin olla hengenvaarallinen, silla se voi levita hengistyselimiin ja keuhkoihin (esim. keuhkokuume). Kaikkialle sattui koko ajan joka paiva.
Koska mielummin kipuilin ja soin opiaatteja paivittain kuin menin hammaslaakariin, yksi hammas joudutaan kokonaan poistamaan ja kaksi juurihoitamaan. Jos olisin heti mennyt kun kipu alkoi, hammas olisi pystytty pelastamaan. Etta nain. Mene ihmeessa hammaslaakariin. Kerro olevasi pelkopotilas, jotta hammaslaakari suhtautuu sinuun asiaan kuuluvalla tavalla ja tarjoaa varmasti sedaatiota. Suun infektiot ovat terveydelle hyvin haitallisia ja voivat todella levita muihinkin kehon osiin.
Tsemppia ja terveytta toivottaen,
Marie- mätähammas
mennä minkään sortin hammaslääkäriä lähellekään. Olen nuoruudesta asti pelännyt kuoliaaksi asti näitä hammaslääkäreitä. Pikkutyttönä mua porattiin oikein kunnolla hermoon ja silloin päätin ettei kukaan pysty mua aikuisena sellaiseen enää pakottamaan.
Teininä yksi takahammas halkesi ja irtosi pikkuhiljaa aivan samalla tavalla kuin nämäkin kaksi suussani olevaa hampaan raatoa. Silloin hampaasta irtosi pikkuhiljaa osia ja ien kasvoi lopulta aukon päälle. Oletan että hammas poistui kokonaan, koska sen tilalle tuli myöhemmässä vaiheessa yksi viisaudenhammas.
Nyt suussani olevat hampaat ovat vuorotellen märkineet, mutta olen oppinut puhkaisemaan ikenen puhtaalla neulalla jotta mätä pääsee valumaan ulos. Surkuhupaisaa kyllä, mutta tämä oma puoskarointini on auttanut minua kestämään hampaideni kanssa elämistä. Jos mätää ei itse puhkaise pois, niin paineen tunne on täysin sietämätön.
Onko kukaan muu täällä itse puhkonut suustaan mätäpaiseita?
Olen monen monta kertaa miettinyt tuota infektion leviämistä, mutta en silti voi ajatellakaan meneväni lääkäriin :( Nyt elän toivossa, että nuo suussa olevat kaksi kauheaa takahammasta mätänisivät mahdollisimman nopeasti pois ja elämä voisi taas jatkua kuten ennenkin..... - Katarina--
mätähammas kirjoitti:
mennä minkään sortin hammaslääkäriä lähellekään. Olen nuoruudesta asti pelännyt kuoliaaksi asti näitä hammaslääkäreitä. Pikkutyttönä mua porattiin oikein kunnolla hermoon ja silloin päätin ettei kukaan pysty mua aikuisena sellaiseen enää pakottamaan.
Teininä yksi takahammas halkesi ja irtosi pikkuhiljaa aivan samalla tavalla kuin nämäkin kaksi suussani olevaa hampaan raatoa. Silloin hampaasta irtosi pikkuhiljaa osia ja ien kasvoi lopulta aukon päälle. Oletan että hammas poistui kokonaan, koska sen tilalle tuli myöhemmässä vaiheessa yksi viisaudenhammas.
Nyt suussani olevat hampaat ovat vuorotellen märkineet, mutta olen oppinut puhkaisemaan ikenen puhtaalla neulalla jotta mätä pääsee valumaan ulos. Surkuhupaisaa kyllä, mutta tämä oma puoskarointini on auttanut minua kestämään hampaideni kanssa elämistä. Jos mätää ei itse puhkaise pois, niin paineen tunne on täysin sietämätön.
Onko kukaan muu täällä itse puhkonut suustaan mätäpaiseita?
Olen monen monta kertaa miettinyt tuota infektion leviämistä, mutta en silti voi ajatellakaan meneväni lääkäriin :( Nyt elän toivossa, että nuo suussa olevat kaksi kauheaa takahammasta mätänisivät mahdollisimman nopeasti pois ja elämä voisi taas jatkua kuten ennenkin........ sulla on omani kaltainen!
Mulla oli noita kipeitä hampaita vuoroon molemmin puolin suuta. Yksi niistä tuon kaltainen, että ikeneen tuli mätäpaise....todella pieni kylläkin, mutta minä puhkaisin sen itse neulalla, jonka desinfioin.
Eli, lääkäriin en mennyt, vaikka mikä oli.
Ja mulla kyllä nuo infektiot menivät ohitse, luojan kiitos....ettei tullut mitään pahempaa.
Joten kyllä se voi ohi mennä....mutta hammas särkee niinkauan, kun siinä eloa on, sitten loppuu, kun on kuollut. Suussa monta hammasta, ja vuorotellen ne särkee, ja se särky on kyllä pahinta mitä minä tiedän.
Tässä vaan on sellainen surkuhupaisa juttu, jonka minäkin tajusin....ensin menee takahampaat, jotka ei katsos niin haittaa, vaan pikkuhiljaa jutut siirtyy eteenpäin suussa, kunnes alkaa jo vähän haitata, josko pian näkyy ulospäin, mikä on tilanne.
Mä ajauduin tilanteeseen jossa oli pakko tehdä jotain. Minäkin olen synnyttänyt 2 lasta, enkä pidä sitä minään hammaslääkäriin menon rinnalla.
Mutta, kun edessä on tilanne, jonka nimi on pakko, niin silloin ei voi paeta, loputtomiin se näes ei onnistu.
Ensikerran pahimmasta pääsin ihan terveyskeskuksessa, kun psykologin kautta löysin lääkärin, joka sai mua hoidettua, pahasta pelostani huolimatta. Tuoliin siis menin, koska oli PAKKO! Noi, lohjenneet, ja mätineet hampaat poistettiin....se ei ollut paha operaatio siis lainkaan, luulin, että juuria joudutaan kaivelemaan, ja leikkaamaan esiin, mutta niin ei ollut, juuret, ja loput lohjenneista hampaista lähti helpolla!!! Paljon helpommalla siis kuin normaali poisto!
Sitten päästiinkin paikkaukseen, joka sujui kanssa kohtuullisen hyvin. Sitä mukaan kun tilanne parani, oli ihanampi olo itsellä!!
Loppua kohti mulla tuo yökkirefleksi vaan taas alkoi nostella päätään, ja viimeset paikkaukset tehtiin esilääkityksellä.
Sitten meninkin yksityiselle, jossa saatiin korvalappumusaa kuunnellen tehtyä peruspaikkauksia, ja yksi kruunutuskin jopa!
Sitten taas yhtäkkiä noin vuosi sitten, toi yökkireflekei palasi pahana, ja jo porattuja, paikkaamista vaille olevia kahta hammasta ei saatu paikattua! Reät saatiin aina auki, valmiiksi muovia varten, vaan kun piti alkaa laittamaan matriisia tms. suuhun, se ei enää onnistunut millään. Joten väliaikaista paikkaa niihin sitten laitettiin.
Nyt sitten muutama aika sitten, lohkesi taas eri hampaasta pala, joka vaati kyllä hoitoa, muuten se olisi alkanut pahasti särkemään, ja pikkuhiljaa mätinyt pois. Ja mulla ei ole enää varaa menettää hampaita. Joten otin itseäni niskasta kiinni, ja kylmästi soitin sedaatiohoitoa antavalle asemalle!
JA koska oli PAKKO, minä menin sinne! Tarkastus, hinta-arvio, hoitosuunnitelma, aika sedaatioon 2 viikonpäähän.
Tuo 2 viikkoa oli todella pitkä, ajatukset sekamelskana päässäni, teki mieli perua jokapäivä. Mutta en tehnyt sitä, vaan pakotin itseni sinne. Vielä odotushuoneesta halusin paeta!! Mutta en vaan lähtenyt, vaikka silti tuntui.
Ja siinä se sitten olikin. Kun väkipakolla tuoliin itseni sain, ja lääkettä annettiin, hampaani saatiin hoidettua 2 tunnissa! Kokonaan, kaikki mitä tarvitsi tehdä tehtiin! Hampaani ovat nyt ehjät, niitä ei särje, ei vihlo, eikä nipistele. Korvaankin joskus sattui hammassärynvuoksi, ei satu korvaan. Mua hymyilyttää, ja elämä on ihanaa!!
Olen löytänyt keinon, jolla voin pitää omista hampaistani kiinni! Jollei kerran perushoito millään onnistu, niin on olemassa muita keinoja, joita kannattaa käyttää!!
Menisit ajoissa, se on kamalaa se päätös, ja alkuhässäkkä, mutta lopputulos on sen arvoista.
Ja koska itse hoidosta ei tiedä mitään, sedaatio oli miellyttävä, herääminen ihan ok, vain väsytti, ei pahaa oloa, ainakaan minulla. Aika normaali olo hetipian toimenpiteeen jälkeen.
En tiedä, itse en vaan kestänyt ajatusta, että lapsieni äidin suussa törröttää mustia hampaanjämiä. Lasteni äiti, ei hoida terveyttään lainkaan. Popsii särkylääkkeitä, puhkoo neulalla mätäpaiseita.....se ei vaan enää toiminut mulla, ja oli PAKKO keksiä muu keino.
Joka on tasan tarkkaan terveellisempi, palkitseampi, ja pelkoni, oksurefleksini poissulkeva tapa!
Pikkuhiljaa tässä paranen myös sisäisesti tuosta ikävästä kierteestä, joka vuosia mua on vaivannut.
Tää on vähän palopuhemainen, älä ota sitä niin. Kunhan kerroin taas kerran tästä omasta jutustani.
Olen siis takuuvarmasti pahinta A-ryhmää hammaslääkäri kammossani, mutta koska elämässä on muitakin, ja oma terveys aika ainutlaatuista, on vaan tehtävä jotain, ja se onnistuu, kun pakottautuu. Ei se lopulta ole niin kamalaa lainkaan, kun etukäteen ajattelee! - mätäpaise
Katarina-- kirjoitti:
... sulla on omani kaltainen!
Mulla oli noita kipeitä hampaita vuoroon molemmin puolin suuta. Yksi niistä tuon kaltainen, että ikeneen tuli mätäpaise....todella pieni kylläkin, mutta minä puhkaisin sen itse neulalla, jonka desinfioin.
Eli, lääkäriin en mennyt, vaikka mikä oli.
Ja mulla kyllä nuo infektiot menivät ohitse, luojan kiitos....ettei tullut mitään pahempaa.
Joten kyllä se voi ohi mennä....mutta hammas särkee niinkauan, kun siinä eloa on, sitten loppuu, kun on kuollut. Suussa monta hammasta, ja vuorotellen ne särkee, ja se särky on kyllä pahinta mitä minä tiedän.
Tässä vaan on sellainen surkuhupaisa juttu, jonka minäkin tajusin....ensin menee takahampaat, jotka ei katsos niin haittaa, vaan pikkuhiljaa jutut siirtyy eteenpäin suussa, kunnes alkaa jo vähän haitata, josko pian näkyy ulospäin, mikä on tilanne.
Mä ajauduin tilanteeseen jossa oli pakko tehdä jotain. Minäkin olen synnyttänyt 2 lasta, enkä pidä sitä minään hammaslääkäriin menon rinnalla.
Mutta, kun edessä on tilanne, jonka nimi on pakko, niin silloin ei voi paeta, loputtomiin se näes ei onnistu.
Ensikerran pahimmasta pääsin ihan terveyskeskuksessa, kun psykologin kautta löysin lääkärin, joka sai mua hoidettua, pahasta pelostani huolimatta. Tuoliin siis menin, koska oli PAKKO! Noi, lohjenneet, ja mätineet hampaat poistettiin....se ei ollut paha operaatio siis lainkaan, luulin, että juuria joudutaan kaivelemaan, ja leikkaamaan esiin, mutta niin ei ollut, juuret, ja loput lohjenneista hampaista lähti helpolla!!! Paljon helpommalla siis kuin normaali poisto!
Sitten päästiinkin paikkaukseen, joka sujui kanssa kohtuullisen hyvin. Sitä mukaan kun tilanne parani, oli ihanampi olo itsellä!!
Loppua kohti mulla tuo yökkirefleksi vaan taas alkoi nostella päätään, ja viimeset paikkaukset tehtiin esilääkityksellä.
Sitten meninkin yksityiselle, jossa saatiin korvalappumusaa kuunnellen tehtyä peruspaikkauksia, ja yksi kruunutuskin jopa!
Sitten taas yhtäkkiä noin vuosi sitten, toi yökkireflekei palasi pahana, ja jo porattuja, paikkaamista vaille olevia kahta hammasta ei saatu paikattua! Reät saatiin aina auki, valmiiksi muovia varten, vaan kun piti alkaa laittamaan matriisia tms. suuhun, se ei enää onnistunut millään. Joten väliaikaista paikkaa niihin sitten laitettiin.
Nyt sitten muutama aika sitten, lohkesi taas eri hampaasta pala, joka vaati kyllä hoitoa, muuten se olisi alkanut pahasti särkemään, ja pikkuhiljaa mätinyt pois. Ja mulla ei ole enää varaa menettää hampaita. Joten otin itseäni niskasta kiinni, ja kylmästi soitin sedaatiohoitoa antavalle asemalle!
JA koska oli PAKKO, minä menin sinne! Tarkastus, hinta-arvio, hoitosuunnitelma, aika sedaatioon 2 viikonpäähän.
Tuo 2 viikkoa oli todella pitkä, ajatukset sekamelskana päässäni, teki mieli perua jokapäivä. Mutta en tehnyt sitä, vaan pakotin itseni sinne. Vielä odotushuoneesta halusin paeta!! Mutta en vaan lähtenyt, vaikka silti tuntui.
Ja siinä se sitten olikin. Kun väkipakolla tuoliin itseni sain, ja lääkettä annettiin, hampaani saatiin hoidettua 2 tunnissa! Kokonaan, kaikki mitä tarvitsi tehdä tehtiin! Hampaani ovat nyt ehjät, niitä ei särje, ei vihlo, eikä nipistele. Korvaankin joskus sattui hammassärynvuoksi, ei satu korvaan. Mua hymyilyttää, ja elämä on ihanaa!!
Olen löytänyt keinon, jolla voin pitää omista hampaistani kiinni! Jollei kerran perushoito millään onnistu, niin on olemassa muita keinoja, joita kannattaa käyttää!!
Menisit ajoissa, se on kamalaa se päätös, ja alkuhässäkkä, mutta lopputulos on sen arvoista.
Ja koska itse hoidosta ei tiedä mitään, sedaatio oli miellyttävä, herääminen ihan ok, vain väsytti, ei pahaa oloa, ainakaan minulla. Aika normaali olo hetipian toimenpiteeen jälkeen.
En tiedä, itse en vaan kestänyt ajatusta, että lapsieni äidin suussa törröttää mustia hampaanjämiä. Lasteni äiti, ei hoida terveyttään lainkaan. Popsii särkylääkkeitä, puhkoo neulalla mätäpaiseita.....se ei vaan enää toiminut mulla, ja oli PAKKO keksiä muu keino.
Joka on tasan tarkkaan terveellisempi, palkitseampi, ja pelkoni, oksurefleksini poissulkeva tapa!
Pikkuhiljaa tässä paranen myös sisäisesti tuosta ikävästä kierteestä, joka vuosia mua on vaivannut.
Tää on vähän palopuhemainen, älä ota sitä niin. Kunhan kerroin taas kerran tästä omasta jutustani.
Olen siis takuuvarmasti pahinta A-ryhmää hammaslääkäri kammossani, mutta koska elämässä on muitakin, ja oma terveys aika ainutlaatuista, on vaan tehtävä jotain, ja se onnistuu, kun pakottautuu. Ei se lopulta ole niin kamalaa lainkaan, kun etukäteen ajattelee!onko kyseessä siis suonen sisäinen lääkitys, mutta ei kuitenkaan nukutus? Kerro tarkalleen, mitä sedaatio oikein käytännössä tarkoittaa? Laitetaanko siinä siis neula suoneen ja sen jälkeen ei tajua (TAKUUVARMASTI) enää mistään mitään? Tuo kuullostaa ehkä lähes ainoalta vaihtoehdolta, jota voisin harkita (siis nukutuksen ohella).
Mua hirvittää, että mua ja mun kauheaa pelkoa ei oteta todesta. Tosin vain pienikin kurkistus suuhuni kertoisi varmasti kenelle tahansa, että tässä on ihminen jolle hammaslääkärissä käynti on sula mahdottomuus. Mä en saa tästä mun pelosta otetta ollenkaan. Hurjaa sinänsä kun mä olen fiksu ja reipas tapaus kaikissa muissa asioissa.
Olen minäkin miettinyt sitä, että tämä ongelma takuulla siirtyy takahampaista pikkuhiljaa eteenpäin. Nämä suussani olevat kaksi mätähammasta mä voin vielä ihan hyvin menettää. Toinen kun on viisaudenhammas ja toinen on viimeinen takahammas (toiselta puolelta). Sitten aletaankin olla tilanteessa, jossa mä en voi enää luopua yhdestäkään hampaasta :(
Mulla on vielä yläleuassa molemmat viisaudenhampaat paikallaan. Mä pelkään kuollakseni, että joku aikoo ottaa ne pois jos mä avaan suuni hammaslääkärille. Kuullostan ihan naurettavalta teiniltä, vaikka ikää on 35 v. - pelkopeikko
mätähammas kirjoitti:
mennä minkään sortin hammaslääkäriä lähellekään. Olen nuoruudesta asti pelännyt kuoliaaksi asti näitä hammaslääkäreitä. Pikkutyttönä mua porattiin oikein kunnolla hermoon ja silloin päätin ettei kukaan pysty mua aikuisena sellaiseen enää pakottamaan.
Teininä yksi takahammas halkesi ja irtosi pikkuhiljaa aivan samalla tavalla kuin nämäkin kaksi suussani olevaa hampaan raatoa. Silloin hampaasta irtosi pikkuhiljaa osia ja ien kasvoi lopulta aukon päälle. Oletan että hammas poistui kokonaan, koska sen tilalle tuli myöhemmässä vaiheessa yksi viisaudenhammas.
Nyt suussani olevat hampaat ovat vuorotellen märkineet, mutta olen oppinut puhkaisemaan ikenen puhtaalla neulalla jotta mätä pääsee valumaan ulos. Surkuhupaisaa kyllä, mutta tämä oma puoskarointini on auttanut minua kestämään hampaideni kanssa elämistä. Jos mätää ei itse puhkaise pois, niin paineen tunne on täysin sietämätön.
Onko kukaan muu täällä itse puhkonut suustaan mätäpaiseita?
Olen monen monta kertaa miettinyt tuota infektion leviämistä, mutta en silti voi ajatellakaan meneväni lääkäriin :( Nyt elän toivossa, että nuo suussa olevat kaksi kauheaa takahammasta mätänisivät mahdollisimman nopeasti pois ja elämä voisi taas jatkua kuten ennenkin.....Kyllä on paiseita tullut puhkaistua ihan itse.
ei ole kehoon asti levinneet eikä ole verenmyrkytystäkään tullut.
kävin kerran suupolillakin, mutteivät alkaneet väkisin hoitaan sielläkään, jos olisi tuo leviämisvaara muualle kehoon riski mulla, sitten olisivat ottaneet väkisin sisälle osastolle ja hoitaneet. Mutta se ei tosiaakaan kaikilla leviä, vaan pysyy vain suussa. - jr....
mätäpaise kirjoitti:
onko kyseessä siis suonen sisäinen lääkitys, mutta ei kuitenkaan nukutus? Kerro tarkalleen, mitä sedaatio oikein käytännössä tarkoittaa? Laitetaanko siinä siis neula suoneen ja sen jälkeen ei tajua (TAKUUVARMASTI) enää mistään mitään? Tuo kuullostaa ehkä lähes ainoalta vaihtoehdolta, jota voisin harkita (siis nukutuksen ohella).
Mua hirvittää, että mua ja mun kauheaa pelkoa ei oteta todesta. Tosin vain pienikin kurkistus suuhuni kertoisi varmasti kenelle tahansa, että tässä on ihminen jolle hammaslääkärissä käynti on sula mahdottomuus. Mä en saa tästä mun pelosta otetta ollenkaan. Hurjaa sinänsä kun mä olen fiksu ja reipas tapaus kaikissa muissa asioissa.
Olen minäkin miettinyt sitä, että tämä ongelma takuulla siirtyy takahampaista pikkuhiljaa eteenpäin. Nämä suussani olevat kaksi mätähammasta mä voin vielä ihan hyvin menettää. Toinen kun on viisaudenhammas ja toinen on viimeinen takahammas (toiselta puolelta). Sitten aletaankin olla tilanteessa, jossa mä en voi enää luopua yhdestäkään hampaasta :(
Mulla on vielä yläleuassa molemmat viisaudenhampaat paikallaan. Mä pelkään kuollakseni, että joku aikoo ottaa ne pois jos mä avaan suuni hammaslääkärille. Kuullostan ihan naurettavalta teiniltä, vaikka ikää on 35 v.Itsekkin hammaslääkärikammoisena sain hilattua itseni 13-vuoden jälkeen tarkastuttamaan tilanteeni, kun tiesin ettei silloin vielä mitään ns "Pahaa" tehdä. Siellä sitten ehdottivat lahden viisurin poistoa . yksi ylhäältä ja yksi piti KÄÄK!!!LEIKATA alhaalta!!! Se oli shokki ja sanoin heti etten kestä ajatusta kun tohtori tarjoitui ottamaan itse helpomman hampaan. Neuvoteltiin hetken ja ehdotti että siirtäisi minut saman kunnan yksikköön jossa sedaatiomahdollisuus ja kummatkin sitten siellä otettaisiin samalla kerralla. Ehdin hieman rauhoittua.ja menin toiswn yksikön lääkärin kanssa neuvottelemaan...hän totesi vakavan pelkotilani ja tarjosi sedaation lisäksi myös ilokaasua...Aloin ihmekyllä jo myöntymään asialle...kun lääkäri kuvaili toimenpidettä... #kk.n päästä sitten koitti se päivä..pelosta täristen saavuin vastaanotolle ja hän lykkäsi minulle kouraan mukin jossa esilääke oli...otin sen siinä odotushuoneessa ja epäilin ettei se vie pelkoja tarpeeksi pois. meni noin 10 min...ja millään ei ollut enää väliä. hoitsu ja lääkäri hakivat minut tuoliin ja homma sai alkaa. ilokaasuakin siinä sitten lykättiin, ja koko homma oli ihanan välinpitämätön..olin tajuissani kuitenkin, mutta mitään en muista.. Toimenpiteen ollessa ohi.olo oli ihana.Ei voi kuvailla tunnetta kun on voittanut pelkonsa ja homma on sitten ohi...jiihaa! uskallan seuraavaankin operaatioon kun sen aika koittaa, sillä tiedän että homma hoituu nk. mömmöillä
- Katarina--
mätäpaise kirjoitti:
onko kyseessä siis suonen sisäinen lääkitys, mutta ei kuitenkaan nukutus? Kerro tarkalleen, mitä sedaatio oikein käytännössä tarkoittaa? Laitetaanko siinä siis neula suoneen ja sen jälkeen ei tajua (TAKUUVARMASTI) enää mistään mitään? Tuo kuullostaa ehkä lähes ainoalta vaihtoehdolta, jota voisin harkita (siis nukutuksen ohella).
Mua hirvittää, että mua ja mun kauheaa pelkoa ei oteta todesta. Tosin vain pienikin kurkistus suuhuni kertoisi varmasti kenelle tahansa, että tässä on ihminen jolle hammaslääkärissä käynti on sula mahdottomuus. Mä en saa tästä mun pelosta otetta ollenkaan. Hurjaa sinänsä kun mä olen fiksu ja reipas tapaus kaikissa muissa asioissa.
Olen minäkin miettinyt sitä, että tämä ongelma takuulla siirtyy takahampaista pikkuhiljaa eteenpäin. Nämä suussani olevat kaksi mätähammasta mä voin vielä ihan hyvin menettää. Toinen kun on viisaudenhammas ja toinen on viimeinen takahammas (toiselta puolelta). Sitten aletaankin olla tilanteessa, jossa mä en voi enää luopua yhdestäkään hampaasta :(
Mulla on vielä yläleuassa molemmat viisaudenhampaat paikallaan. Mä pelkään kuollakseni, että joku aikoo ottaa ne pois jos mä avaan suuni hammaslääkärille. Kuullostan ihan naurettavalta teiniltä, vaikka ikää on 35 v....on ns. kevytnukutus. Yksi piikki kädelle juu, ja ei mennyt, kuin muutamia sekunteja, kun seuraava tietoinen tilani oli, kun kaikki oli ohi, ja lepäilin mies istuen vierelläni. Mies oli siis saattajanani. Tämän hoidon jälkeen ei saa olla yksin, eikä ajaa autoa esim. 24 tuntiin.
Itse toimenpiteistä minulla ei ole siis mitään tietoa!!
Ja tuolla, missä minä kävin, pelkoni otettiin tosissaan, koska se kuului, kun soitin (kerroin heti, että olen vahvinta ryhmää)ekankerran, näkyi, kun kävin....kerroin siitä taas, ja ovat tuolla "tottuneet" meihin pelkääjiinkin. Tekevät noita sedaatioita juurikin siitäkin syystä, että se on mahdollinen keino, saada hampaat kuntoon, vaikka pelottaa.
Sulla tilanne näyttää/kuulostaa siinämielessä oikeen hvyältä, että ihan kauheita määriä hommia ei varmaankaan ole, ja selviäisit 1 tunnin sedaatiolla. Mulla oli siis 2 tuntia, jossa ajassa paikattiin, korjattiin, ja muuten vaan fiksattiin oikeestaan joka hammasta!
Toi pelosta otteen saaminen on vaikeeta, silloin, kun tilanne ei ole vielä ihan kauhea...sitä voi siirtää, ja siirtää loputtoman tuntuisen ajan. Tätä olen tehnyt, on helppoa olla, kun siirtää koko ajatuksen pois.
Se vaan tulee takaisin, ja jos haluaa, että on hampaita, niille on ikävä kyllä tehtävä jotain. Toisilla toki, on vahvat hampaat, ja selviävät ilman lääkäriä loputtomasti, mutta meillä joilla näin ei ole, se on sula mahdottomuus.
Jollen mä olis mennyt, ja saanut hoidettua hampaitani, suunnittelin tosiaan, et erakoksi on muutettava hampaattoman suun kans jonnekin metsään.
Muttakun rakastan elämää, ja perhettäni, oli tosiaan vain pakottauduttava hoitoon.
Ja nyt kun olen tuon i.v.sedaation kokenut, ei mun tarvii toivottavasti enää koskaan, noin pahalla paniikilla sinne mennä. Se on hyvä keino...saa itsensä tuoliinasti, niin sit saakin lähteä kotiin huilimaan. - vaativia
mätähammas kirjoitti:
mennä minkään sortin hammaslääkäriä lähellekään. Olen nuoruudesta asti pelännyt kuoliaaksi asti näitä hammaslääkäreitä. Pikkutyttönä mua porattiin oikein kunnolla hermoon ja silloin päätin ettei kukaan pysty mua aikuisena sellaiseen enää pakottamaan.
Teininä yksi takahammas halkesi ja irtosi pikkuhiljaa aivan samalla tavalla kuin nämäkin kaksi suussani olevaa hampaan raatoa. Silloin hampaasta irtosi pikkuhiljaa osia ja ien kasvoi lopulta aukon päälle. Oletan että hammas poistui kokonaan, koska sen tilalle tuli myöhemmässä vaiheessa yksi viisaudenhammas.
Nyt suussani olevat hampaat ovat vuorotellen märkineet, mutta olen oppinut puhkaisemaan ikenen puhtaalla neulalla jotta mätä pääsee valumaan ulos. Surkuhupaisaa kyllä, mutta tämä oma puoskarointini on auttanut minua kestämään hampaideni kanssa elämistä. Jos mätää ei itse puhkaise pois, niin paineen tunne on täysin sietämätön.
Onko kukaan muu täällä itse puhkonut suustaan mätäpaiseita?
Olen monen monta kertaa miettinyt tuota infektion leviämistä, mutta en silti voi ajatellakaan meneväni lääkäriin :( Nyt elän toivossa, että nuo suussa olevat kaksi kauheaa takahammasta mätänisivät mahdollisimman nopeasti pois ja elämä voisi taas jatkua kuten ennenkin.....hammasinfektioita on Suomessa vuosittain n. 500! ja 50 tapausta, joissa tarvitaan teho-osastoa. Tulehdusten kanssa ei todellakaan ole leikkimistä. Etenkin alahampaiden tulehdukset voivat levitä kaulaan ja keuhkoihin asti. Kannattaisi hakeutua hoitoon, niin kauan kuin tulehdus on vielä paikallinen (hampaan ja sen vieruskudoksen alueella) eikä levinnyt henkeä uhkaavaksi yleisinfektioksi.
- Pettynyt
Kenelläkään ei ole niin paha pelko kuin minulla.
Olen joskus päässyt pelonhoitoyksikköön hoitoon, siellä tehtiin kyselylomakkkeen mukaan arvio pelosta, se oli tasan 10, kuten lähes kaikki kouluarvosanani joskus. Sekin hoito jäi kesken.
En enää mennyt hoitoon sinnekään, vaikka se olis varmaan ollut se ainut oikea vaihtoehto ja paras ratkaisu, mutta jos ei ole valmis ottamaan vastaan annettua hoitoa, niin ei siitä mitään tule väkisinkään.- mätähammas
Mikä se tuollainen yksikkö on? En ole koskaan kuullutkaan....onko sellaisia joka kaupungissa?
- Katarina--
...mä olen kyllä mennyt ainakin 3 kertaa väkisin hoitoon. Ihan itse kävellyt olen tietty, mutta todella viimeisenä vaihtoehtona.
Onneksi olen mennyt, muuten mulla ei olis enää hampaita.
No, kaikki kerrat ovat olleet toki hyviä, kun on saatu hommia tehtyä, ja hampaita korjattua.
Mutta kyllä tämä viimeinen on mun juttu.
VAikka sanotaan, että pelko EI häviä, jollei sitä kohtaa, jollei käy sitä läpi, mä olen kyllä sitä sarjaa tän asian kanssa, että olen koittanut kohdata, olen siitä puhunut, olen sitä koittanut voittaa. hetkellisesti olen onnistunut, mutta aina se on palannut.
Ja se on tosiaan sitten tilanne, että mä häivyn tuolista, vaikka kesken toimenpiteen, en yksinkertaisesti kykene enää siinä olemaan. Roppa alkaa käydä ylikierroksilla, sydän lyö tuhatta, verenpaine nousee, päässä tykyttää, ja sitten kaiken kruunaa mun oksurefleksi, joka viimeistään tässä vaiheessa herää eloon.
On totta, että nieluni on herkkä, mutta, jollen panikoidu, se pysyy kurissa, vaan, jos tämä paniikki sitten putkahtaa kehiin, se ei anna armoa, mä yökin pelkästään siitä syystä, että olen siinä tuolissa. Tässä vaiheessa on turha koittaa tehdä mitään. Ja vaikka kuinka koittaisin asian voittaa, viimekerrallakin siis 3 kertaa yritettiin paikata samaa hammasta, aina se saatiin porattua auki, ja kun piti alkaa laittamaan paikkaa, se ei onnistunut enää. Mua alkoi suorastaan kyrsiä koko asia, ja tuli niin ahdistunut olo, kun en yhtä asiaa saanut hoidettua. Se heijastui koko elämään, joten päätin taas unohtaa koko homman. Suussani pari aikapommia, väliaikaisilla paikoilla. No, johan se ritsahdus sitten tuli, ja oli alettava keksiin keinoa.
Onneksi sen löysin. Etsikää itsellenne sopivaa tapaa...unohtakaa häpeäminen, meitä on paljon, johan se täällä palstallakin on käynyt selväksi. Toivon, että meistä palstalla olijoista suurinosa, ei kuulu siihen ryhmään, että jättää kokonaan hoidot väliin, heitäkin on paljon.
Yrittäkään nyt vaan pakottautua....tässä mun tavassa ei ole muuta kun saatava itsensä oikeaan aikaan hoitolaan, ja antaa niiden pistää rauhoittavansa suoneen, ja voivat sitten tehdä tärkeän työnsä rauhassa.
Eli, mä en kyllä allekirjoita tätä pelko pitää kohdata, ja sitten sen voittaa....mä olen koittanut kohdata, enkä ole voittanut, välillä olen jotain erää hetken johtanut, mutta lopussa on tullut tyrmäys. JOten, mä käytän mulle sopivaa keinoa, jotta voin elää muuten normaalisti, kanttuvei vaan, ja sitten vasta hoidetaan. Mulla ei oikeen toimi muu.
Kyllähän tietty jotain pieniä, ja etualalla olevia paikakuksia voidaan mulle tehdä ihan ilman mitään, mun suu, ja nielu ei vaan kestä tuota kauempaa sörkkimistä, tai sanotaanko, et mun pää ei kestä sitä?!! :) - paha pelko
Minä en ole uskaltanut mennä edes tutkituttamaan hampaitani.(Tai mitä niistä on jäljellä)
Hammassärystä on jotenkuten selvitty särkylääkkeillä.
Paniikkiani hammaslääkäreitä kohtaan lisää vielä se,että jännitän yleensäkin sosiaalisia tilanteita. - Sama pelkuri
mätähammas kirjoitti:
Mikä se tuollainen yksikkö on? En ole koskaan kuullutkaan....onko sellaisia joka kaupungissa?
Pelonhoitoyksikköä ei ole joka kaupungissa, mutta joissa on se on suu-hammassairauksien klinikan yhteydessä.
Sieltä saa tarvittavat lomakkeet ym. jotka täytetään ensin ja sitten on aika varsinaiselle hammaslääkärille ja sekin aika on tavallisessa huoneessa ensin, ei mennä hoitohuoneeseen ollenkaan.
Lomakkeiden ym. diagnoosin jälkeen aletaan vasta suunnittelemaan varsinaista hoitoa. - Pettynyt
Katarina-- kirjoitti:
...mä olen kyllä mennyt ainakin 3 kertaa väkisin hoitoon. Ihan itse kävellyt olen tietty, mutta todella viimeisenä vaihtoehtona.
Onneksi olen mennyt, muuten mulla ei olis enää hampaita.
No, kaikki kerrat ovat olleet toki hyviä, kun on saatu hommia tehtyä, ja hampaita korjattua.
Mutta kyllä tämä viimeinen on mun juttu.
VAikka sanotaan, että pelko EI häviä, jollei sitä kohtaa, jollei käy sitä läpi, mä olen kyllä sitä sarjaa tän asian kanssa, että olen koittanut kohdata, olen siitä puhunut, olen sitä koittanut voittaa. hetkellisesti olen onnistunut, mutta aina se on palannut.
Ja se on tosiaan sitten tilanne, että mä häivyn tuolista, vaikka kesken toimenpiteen, en yksinkertaisesti kykene enää siinä olemaan. Roppa alkaa käydä ylikierroksilla, sydän lyö tuhatta, verenpaine nousee, päässä tykyttää, ja sitten kaiken kruunaa mun oksurefleksi, joka viimeistään tässä vaiheessa herää eloon.
On totta, että nieluni on herkkä, mutta, jollen panikoidu, se pysyy kurissa, vaan, jos tämä paniikki sitten putkahtaa kehiin, se ei anna armoa, mä yökin pelkästään siitä syystä, että olen siinä tuolissa. Tässä vaiheessa on turha koittaa tehdä mitään. Ja vaikka kuinka koittaisin asian voittaa, viimekerrallakin siis 3 kertaa yritettiin paikata samaa hammasta, aina se saatiin porattua auki, ja kun piti alkaa laittamaan paikkaa, se ei onnistunut enää. Mua alkoi suorastaan kyrsiä koko asia, ja tuli niin ahdistunut olo, kun en yhtä asiaa saanut hoidettua. Se heijastui koko elämään, joten päätin taas unohtaa koko homman. Suussani pari aikapommia, väliaikaisilla paikoilla. No, johan se ritsahdus sitten tuli, ja oli alettava keksiin keinoa.
Onneksi sen löysin. Etsikää itsellenne sopivaa tapaa...unohtakaa häpeäminen, meitä on paljon, johan se täällä palstallakin on käynyt selväksi. Toivon, että meistä palstalla olijoista suurinosa, ei kuulu siihen ryhmään, että jättää kokonaan hoidot väliin, heitäkin on paljon.
Yrittäkään nyt vaan pakottautua....tässä mun tavassa ei ole muuta kun saatava itsensä oikeaan aikaan hoitolaan, ja antaa niiden pistää rauhoittavansa suoneen, ja voivat sitten tehdä tärkeän työnsä rauhassa.
Eli, mä en kyllä allekirjoita tätä pelko pitää kohdata, ja sitten sen voittaa....mä olen koittanut kohdata, enkä ole voittanut, välillä olen jotain erää hetken johtanut, mutta lopussa on tullut tyrmäys. JOten, mä käytän mulle sopivaa keinoa, jotta voin elää muuten normaalisti, kanttuvei vaan, ja sitten vasta hoidetaan. Mulla ei oikeen toimi muu.
Kyllähän tietty jotain pieniä, ja etualalla olevia paikakuksia voidaan mulle tehdä ihan ilman mitään, mun suu, ja nielu ei vaan kestä tuota kauempaa sörkkimistä, tai sanotaanko, et mun pää ei kestä sitä?!! :)Niin, mutta väkisin siitä hoitotilanteesta ei tule mitään!
Siinä täytyy olla itsellä jotain valmiuksia edes ottaa vastaan tarjottava apu.
Tosiaan pelonhoitoyksikössä käytyäni, kaikki tarvittava apu olisi tullut, mutta en kerta kaikkiaan ollut valmis vastaanottamaan sitä apua.
Silloin EI VOI hoitaa, se on tosi asia, väkisin siitä ei tule mitään.
Kyllä minäkin sinne hoitoyksikköön asti pääsin, eli menin väkisin, mutta siinäpä se sitten oli, hampaat jäi joka tapauksessa hoitamatta.
Sinne pääsee muuten lähetteellä, sen saa vaikka tavalliselta terveyskeskuslääkäriltä. Lähetttävän lääkärin ei tarvitse olla hammaslääkäri, yleislääkärinkin lähete kelpaa.
Onneksi hampaani eivät kuitenkaan ole mätänemispisteessä, olen oppinut paitsi karttamaan hammaslääkäriä, olen oppinut myös tehokkaat puhdistukset, jotta kipuja ei tule, mutta tietysti reikiä löytyy, muttei syviä. - järkevä olit
Katarina-- kirjoitti:
...mä olen kyllä mennyt ainakin 3 kertaa väkisin hoitoon. Ihan itse kävellyt olen tietty, mutta todella viimeisenä vaihtoehtona.
Onneksi olen mennyt, muuten mulla ei olis enää hampaita.
No, kaikki kerrat ovat olleet toki hyviä, kun on saatu hommia tehtyä, ja hampaita korjattua.
Mutta kyllä tämä viimeinen on mun juttu.
VAikka sanotaan, että pelko EI häviä, jollei sitä kohtaa, jollei käy sitä läpi, mä olen kyllä sitä sarjaa tän asian kanssa, että olen koittanut kohdata, olen siitä puhunut, olen sitä koittanut voittaa. hetkellisesti olen onnistunut, mutta aina se on palannut.
Ja se on tosiaan sitten tilanne, että mä häivyn tuolista, vaikka kesken toimenpiteen, en yksinkertaisesti kykene enää siinä olemaan. Roppa alkaa käydä ylikierroksilla, sydän lyö tuhatta, verenpaine nousee, päässä tykyttää, ja sitten kaiken kruunaa mun oksurefleksi, joka viimeistään tässä vaiheessa herää eloon.
On totta, että nieluni on herkkä, mutta, jollen panikoidu, se pysyy kurissa, vaan, jos tämä paniikki sitten putkahtaa kehiin, se ei anna armoa, mä yökin pelkästään siitä syystä, että olen siinä tuolissa. Tässä vaiheessa on turha koittaa tehdä mitään. Ja vaikka kuinka koittaisin asian voittaa, viimekerrallakin siis 3 kertaa yritettiin paikata samaa hammasta, aina se saatiin porattua auki, ja kun piti alkaa laittamaan paikkaa, se ei onnistunut enää. Mua alkoi suorastaan kyrsiä koko asia, ja tuli niin ahdistunut olo, kun en yhtä asiaa saanut hoidettua. Se heijastui koko elämään, joten päätin taas unohtaa koko homman. Suussani pari aikapommia, väliaikaisilla paikoilla. No, johan se ritsahdus sitten tuli, ja oli alettava keksiin keinoa.
Onneksi sen löysin. Etsikää itsellenne sopivaa tapaa...unohtakaa häpeäminen, meitä on paljon, johan se täällä palstallakin on käynyt selväksi. Toivon, että meistä palstalla olijoista suurinosa, ei kuulu siihen ryhmään, että jättää kokonaan hoidot väliin, heitäkin on paljon.
Yrittäkään nyt vaan pakottautua....tässä mun tavassa ei ole muuta kun saatava itsensä oikeaan aikaan hoitolaan, ja antaa niiden pistää rauhoittavansa suoneen, ja voivat sitten tehdä tärkeän työnsä rauhassa.
Eli, mä en kyllä allekirjoita tätä pelko pitää kohdata, ja sitten sen voittaa....mä olen koittanut kohdata, enkä ole voittanut, välillä olen jotain erää hetken johtanut, mutta lopussa on tullut tyrmäys. JOten, mä käytän mulle sopivaa keinoa, jotta voin elää muuten normaalisti, kanttuvei vaan, ja sitten vasta hoidetaan. Mulla ei oikeen toimi muu.
Kyllähän tietty jotain pieniä, ja etualalla olevia paikakuksia voidaan mulle tehdä ihan ilman mitään, mun suu, ja nielu ei vaan kestä tuota kauempaa sörkkimistä, tai sanotaanko, et mun pää ei kestä sitä?!! :)Ihailen sinua Katarina! Mielestäni olet osannut hoitaa pelkosi ja hammasongelmasi oikein hyvin. Sinulla on tervettä suhtautumista asiaan: tietyt asiat on lopulta "pakko" hoitaa, jotta muu terveys ei kärsisi. On aivan varmasti ollut kova paikka mennä hoitoon kokemustesi jälkeen, mutta kun olit päätöksesi tehnyt, se piti! Olit perustellut itsellesi hyvin hoidon tarpeellisuuden (jo lapsiesikin vuoksi...) ja sen perusteella toimit järkevästi. Homma alta pois ja olo jälkeenpäin mahtava!
- ymmärrettävää
Kärsin kovasta hammaslääkärikammosta vuosikausia, joten ymmärrän pelkosi. Lykkäsin lääkäriin menoa ajatellen, että ensi vuona sitten menen. Lopulta hammassärky oli niin megalomaninen, ettei särkylääkekään auttanut ja poski turposi, ja oli pakko mennä hammaslääkäriin. Hampaat olivat huonossa kunnossa, paikkoja oli lähtenyt pois, jouduttiin tekemään juurihoito ja lopulta yksi hammas jouduttiin poistamaan, koska sitä ei voinut enää paikata. Hampaan menetys harmitti vietävästi! Sinä aikana kun hampaat olivat hoitamattomat ja reikäset, mulla oli 4 kovaa flunssaa 6 kk:n aikana. Hoidettuani hampaani kuntoon, myös kovat flunssat loppuivat. Hammasremontti tuli kalliiksi, noin 1000 euroa, josta Kela tosin korvasi osan.
Olen järkiintynyt nyt vanhemmalla iällä ja käyn säännöllisesti hammaslääkärissä tarkistuttamassa hampaani kerran vuodessa. Silloin tsekataan reiät ja rapsutetaan hammaskivi pois. Mulle kertyy paljon hammaskiveä, joten jo sen poistaminen on tärkeää.
Vaikka kuinka pelottaisi, on vain kohdattava pelkonsa ja hoidattaa hampaansa. Hammaslääkärit ovat fiksua porukkaa ja ymmärtävät pelkopotilaita. Kannattaa kertoa pelkonsa avoimesti, niin hammaslääkäri osaa suhtautua varovaisuudella potilaaseensa ja jos hammaslääkäri osoittautuu huonoksi, niin aina voi vaihtaa parempaan.
Olet saanut tässä viestiketjussa monta hyvää neuvoa ja esim. hampaiden paikkaus nukutuksessa on hyvä vaihtoehto pelkopotilaalle. Ja kuten moni muukin on jo sanonut, kannattaa hoidattaa hampaansa kuntoon jo terveytensä takia. Rohkeutta matkaan!- paha pelko
vaan neuvoista,ja tiedän erittäin hyvin ,että huonot hampaat ovat terveydelle vaaraksi.
Mutta kun ei uskalla,niin täytyy vaan kärsiä.
- Pelkopotilas
Soita vain rohkeasti terveysasemasi hammashoitolaan. Kyllä ne kunnallisellakin puolella osaa pelkoa hoitaa ja hyvin!
Pyydä vaikka eka käynti vain hammashoitajalle tms. ja sano, että olet pelkopotilas.
Itse sain sen parhaimman avun juuri kunnalliselta puolelta.
Siellä pelko todella ymmärrettiin ja otettiin tosissaan.
Aikaisemmin maksoin yksityispuolella kalliista hoidosta, josta jäi vain kammo hoitoja kohtaan, vaikka kerroin pelostani.
Vuosittain kävin rääkillä yksityisellä, samalla kertaa aina tarkastukset paikkaus tai hammaskiven poistot. Uudet käynnit oli kuin kortilla, tuntui että kaikki piti saada kerralla, samalla istunnolla valmiiksi vuositarkastuksissa.
No, tienasihan se hammaslääkäri aikamoiset summat, kun puoleen tuntiin paikattiin, tarkastettiin, putsattiin. Olen kyllä kuullut jälkeenpäin, että joku yksityinen tekee ajan kanssa, siis hinnoittelu sen mukaan, mutta mulla ainakin samat taksat alusta alkaen noususuhdanteisesti, vaikka kiirellä sutaistiin ei hinta siitä muuttunut. Eihän se rahastus sinänsä mitään tässä mielessä, mutta Sain aina vain syvemmän kammon hoitoja kohtaan, niin ei paljon miellyttänyt.
Sitten erään kerran vain soitin kunnalliseen ja sain tarkastusajan erikseen, muuta ei tehty sillä kertaa. Pieni paikkaus suoritettiin seuraavalla kerralla ja aikaa varattiin 45 min.
Siitä se sitten lähti!
PS.Särkypotilaana saat ajan varmaan aika pian, jopa tänään kunnalliseenkin hoitoon. Kannattaa käydä ainakin kokeilemassa, turhaa maksaa yksityiselle, jos joutuu paljon remppaa tekemään ja kunnallisella saa laatuaikaakin, kunhan kerrot tilanteesi! - Van Damme
Viimeksi kuudennella luokalla olin hammaslääkärin "hellässä" hoidossa. Siitä on nyt aikaa jotain 16 vuotta. Jos purisin vaikka omenaan niin kaikki etuhampaat tulis mukaan. Jos joku muistaa niitä kauhujulisteita joita hammaslääkärin odotushuoneessa oli 80 luvulla niin siltä mun hampaat about näyttää tänään. Pystyn vielä jotenkuten syömään näillä takahampailla mutta syömisen ilo on kyllä vähäinen. Ja naisia en kehtaa näillä lähestyä vaikka olen suht ok-näköinen muuten. Luulevat mua varmaan narkkariksi. Ja puhumattakaan siitä mitä tää tekee/voi tehdä mun terveydelle.
Järki sanoo että jotain olis pakko tehdä mutta pelko on niin valtava ja on jo kasvanut järjettömäksi. Olen 100% varma että saisin psykoosin tai jonkun paniikkikohtauksen jos astuisin vastaanotolle.
Ei kyllä paljon naurata enää.- paha pelko
Hampaani ovat suunnilleen samassa tilassa kuin sinulla Van Damme.
Minulla on viimeisestä hammaslääkärikäynnistä 30 vuotta. - Katarina--
Psykoosi ajattelu on mulle ihan tuttu!
Ja muukin paniikki! (kaikki mahdollinen)
Voi, kun jollain saisit asian hoidettua.....mä en kans voinut jossain vaiheessa muuten syödä omenaa, sipseistä, ja porkkanoista, näkkäristä puhumattakaan!
No, nyt mä voin, vaikka pakko sanoo, et pelkään, josko jokin isoista paikoista taas putoaa!
Turha kai toistaa, että mun pelko oli, ja on 100%, en menis jumal. lääkäriin, jollei ihan pikipakko ois! En todellakaan.
Mutta, jotenkin vaan on pakko, koska elämässä on kaikkee kivaa, jotka jää väliin, jos ei tee jotain.
Milläs me sut nyt sitten saatais hoideltua, hyvännäköinen mies....koita ajatella kaikkia niitä naisia, jotka lakois, kun hymyilisit! :)
Ei vais, asia on vakava....
koitahan kerätä kaikki voima mitä sisältäsi löytyy, joka ainoota pisaraa tarvitaan, mutta, kun vaan pakottautuu, niin asia voidaan hoitaa!
Kerronpa taas kerran senkin, et 15 minuuttia jouduin olemaan hammaslääkärissä ilman "mömmöjä" kun hoitosuunnitelmat yms. tehtiin. Hoitopäivänä odottelin kauhusta kankeena odotushuoneessa, vaan kun tuoliin pääsin, muutama sekka, ja mä nukuin, enkä tiedä mitään!
Koitahan jotain kehittää, elämä odottaa, onhan sitä siis nytkin, mutta se voi vielä parantua!
En osaa tarpeeksi rohkaisevasti kirjoittaa, yrittäen olla samalla hellävarainen jokaisen omaa pelkoa kohtaan, suuri se on, sen tiedän, ison vuoren kokoinen. Nyt vaan kaikki kiipeilyvarusteet käyttöön, joka iikka, jotka yhtään päättää yrittää.
ps. mä olen yrittänyt, ja epäonnistunut, mutta sitten pitää vaan yrittää uudelleen. Johan se siitä selättyy!! - minulla...
paha pelko kirjoitti:
Hampaani ovat suunnilleen samassa tilassa kuin sinulla Van Damme.
Minulla on viimeisestä hammaslääkärikäynnistä 30 vuotta....aika venyi yhtä pitkäksi viimeisestä käynnistä!! Mutta lopulta vaan piti mennä, koska en jaksanut enää seuraavaa kolmeakymmentä vuotta pilata elämääni hampaiden takia (elikkä sittenhän jo kuolema "korjaisi"). Sedaatiossa tehtiin kaksi tuntia töitä ja koko kolmenkymmenen vuoden kaamea aika oli enää pelkkää pahaa unta vain. Muuta keinoa ei kertakaikkiaan ole olemassa, kuin hoidattaa hampaansa kuntoon, se on fakta. Se rahasumma on todella pieni menoerä verrattuna siihen, että sillä rahalla saa "elämänsä takaisin"!
- Lukekaa pelkurit
paha pelko kirjoitti:
Hampaani ovat suunnilleen samassa tilassa kuin sinulla Van Damme.
Minulla on viimeisestä hammaslääkärikäynnistä 30 vuotta.Ei muuta kuin poistoihin ja tekarit tilalle. Häviää pelko ja suu kunnossa lopun elämän!
Mäkin kammosin joskus tekareita, mutta hei..... nämä ovat ihan jees, kuin omat hampaat, kunhan on oikein kiinnitetty.
Implantitkin saa nykyään ja sen jälkeen ovat ihan pysyvät kuin omat hampaat.
Ei tule ainakaan kariesinfektioita tai muuta vastaavaa pahaa hampaista johtuvaa terveyden vaarantavaa tulehdusta!
Tää on tosi jees homma, kustannuksetkin vain kerran isot ja sitten ei enää paikkauksia tms.
:DDD Jee, vielä kerran, hyvä minä!!! - toiset ongelmat
Lukekaa pelkurit kirjoitti:
Ei muuta kuin poistoihin ja tekarit tilalle. Häviää pelko ja suu kunnossa lopun elämän!
Mäkin kammosin joskus tekareita, mutta hei..... nämä ovat ihan jees, kuin omat hampaat, kunhan on oikein kiinnitetty.
Implantitkin saa nykyään ja sen jälkeen ovat ihan pysyvät kuin omat hampaat.
Ei tule ainakaan kariesinfektioita tai muuta vastaavaa pahaa hampaista johtuvaa terveyden vaarantavaa tulehdusta!
Tää on tosi jees homma, kustannuksetkin vain kerran isot ja sitten ei enää paikkauksia tms.
:DDD Jee, vielä kerran, hyvä minä!!!Hammasongelmista ei pääse vaikka kaikki omat hampaat poistaisi! Vaint toisenlaiset ongelmat -tekohammasongelmat - tulevat tilalle. Kaikissa keinotekoisissa systeemeissä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta koskaan et hammaslääkäristä täysin eroon pääse! Ainakaan, jos käyt suositusten mukaan tarkistuttamassa proteesisi ja limakalvojesi kunnon parin vuoden välein. Jos et käy, voit yhtä hyvin heittää rahasi vessanpönttöön, sillä ilman ylläpitohoitoa mikään hoitotulos ei kestä. Sitä paitsi isot kustannukset eivät tule maksettavaksi elämässä vain kerran, vaan proteesitkin on aika ajoin (5-10 vuoden välein) uusittava.
- Tekaritko tilalle?
toiset ongelmat kirjoitti:
Hammasongelmista ei pääse vaikka kaikki omat hampaat poistaisi! Vaint toisenlaiset ongelmat -tekohammasongelmat - tulevat tilalle. Kaikissa keinotekoisissa systeemeissä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta koskaan et hammaslääkäristä täysin eroon pääse! Ainakaan, jos käyt suositusten mukaan tarkistuttamassa proteesisi ja limakalvojesi kunnon parin vuoden välein. Jos et käy, voit yhtä hyvin heittää rahasi vessanpönttöön, sillä ilman ylläpitohoitoa mikään hoitotulos ei kestä. Sitä paitsi isot kustannukset eivät tule maksettavaksi elämässä vain kerran, vaan proteesitkin on aika ajoin (5-10 vuoden välein) uusittava.
Niin kysymys oli nyt lähinnä hammaskiven poistosta, paikkauksesta jne. toki tekarit kerää hammaskiveä, mutta ne saa suusta pois! Ei sitä hammaskiveä rapata tekareista pois suussa ollessa.
Joka toinen vuosi tai milloin vain. Se käynti ei TARVITSE OLLA HAMMASLÄÄKÄRIN KÄYNTI. Erikoishammasteknikko riittää. Proteesikustannuksista, ovat paljon paljon halvemmat vaikka uusisitkin, kuin jatkuva "turha" paikkaaminen, mahd. juurihoitojen aukaisu jne. luetella voi lputtomiin. Jos tekarit vaihtaa vaikkapa kymmenen vuoden välein, niin edullisemmaksi tulee joka tapauksessa. - Hyvin menee!!!
toiset ongelmat kirjoitti:
Hammasongelmista ei pääse vaikka kaikki omat hampaat poistaisi! Vaint toisenlaiset ongelmat -tekohammasongelmat - tulevat tilalle. Kaikissa keinotekoisissa systeemeissä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta koskaan et hammaslääkäristä täysin eroon pääse! Ainakaan, jos käyt suositusten mukaan tarkistuttamassa proteesisi ja limakalvojesi kunnon parin vuoden välein. Jos et käy, voit yhtä hyvin heittää rahasi vessanpönttöön, sillä ilman ylläpitohoitoa mikään hoitotulos ei kestä. Sitä paitsi isot kustannukset eivät tule maksettavaksi elämässä vain kerran, vaan proteesitkin on aika ajoin (5-10 vuoden välein) uusittava.
Minulla tekarit olleet jo 25 vuotta. Ovat kestäneet hyvin, ei kertaakaan uusittu. Istuu suussa kuin omat hampaat, huollettu silloin tällöin teknikolla ja kaksi kertaa olen käynyt tämän aikana varsinaisessa hammaslääkärissä tämän 25 vuoden aikana tekarien kanssa.
Värjäymät olen puhdistanut proteeseille tarkoitetulla puhdistusaineella.
Suosittelen! - Katarina--
Hyvin menee!!! kirjoitti:
Minulla tekarit olleet jo 25 vuotta. Ovat kestäneet hyvin, ei kertaakaan uusittu. Istuu suussa kuin omat hampaat, huollettu silloin tällöin teknikolla ja kaksi kertaa olen käynyt tämän aikana varsinaisessa hammaslääkärissä tämän 25 vuoden aikana tekarien kanssa.
Värjäymät olen puhdistanut proteeseille tarkoitetulla puhdistusaineella.
Suosittelen!Ihan mielenkiinnosta aiheeseen, onko teillä, joilla proteesi on siis irralliset sekä ylhäällä, että alhaalla?
Kitalakimalliset?
Eikö niihin tottuminen vie kauan?
(ihan niinku hammaslääkäri kammoon tottuis)
Eikö ne "lousku", tai tunnu irrallisilta, millä ne on kiinni?
Nimim. mullakin varmaan tulevaisuudessa proteesi, ei nää hampaan loput taida loppuikää kestää. - mätähammas
paha pelko kirjoitti:
Hampaani ovat suunnilleen samassa tilassa kuin sinulla Van Damme.
Minulla on viimeisestä hammaslääkärikäynnistä 30 vuotta.En osaa tarkalleen haarukoida koska olen viimeksi käynyt hammaslääkärissä,mutta luulisin että oli noin 15 vuoden vanha. Mulla ei kuitenkaan ole koko tämän parinkymmenen vuoden aikana tippunut kuin yksi hammas. Ja nyt siis kaksi mätii.
- Pelkäsin
Katarina-- kirjoitti:
Psykoosi ajattelu on mulle ihan tuttu!
Ja muukin paniikki! (kaikki mahdollinen)
Voi, kun jollain saisit asian hoidettua.....mä en kans voinut jossain vaiheessa muuten syödä omenaa, sipseistä, ja porkkanoista, näkkäristä puhumattakaan!
No, nyt mä voin, vaikka pakko sanoo, et pelkään, josko jokin isoista paikoista taas putoaa!
Turha kai toistaa, että mun pelko oli, ja on 100%, en menis jumal. lääkäriin, jollei ihan pikipakko ois! En todellakaan.
Mutta, jotenkin vaan on pakko, koska elämässä on kaikkee kivaa, jotka jää väliin, jos ei tee jotain.
Milläs me sut nyt sitten saatais hoideltua, hyvännäköinen mies....koita ajatella kaikkia niitä naisia, jotka lakois, kun hymyilisit! :)
Ei vais, asia on vakava....
koitahan kerätä kaikki voima mitä sisältäsi löytyy, joka ainoota pisaraa tarvitaan, mutta, kun vaan pakottautuu, niin asia voidaan hoitaa!
Kerronpa taas kerran senkin, et 15 minuuttia jouduin olemaan hammaslääkärissä ilman "mömmöjä" kun hoitosuunnitelmat yms. tehtiin. Hoitopäivänä odottelin kauhusta kankeena odotushuoneessa, vaan kun tuoliin pääsin, muutama sekka, ja mä nukuin, enkä tiedä mitään!
Koitahan jotain kehittää, elämä odottaa, onhan sitä siis nytkin, mutta se voi vielä parantua!
En osaa tarpeeksi rohkaisevasti kirjoittaa, yrittäen olla samalla hellävarainen jokaisen omaa pelkoa kohtaan, suuri se on, sen tiedän, ison vuoren kokoinen. Nyt vaan kaikki kiipeilyvarusteet käyttöön, joka iikka, jotka yhtään päättää yrittää.
ps. mä olen yrittänyt, ja epäonnistunut, mutta sitten pitää vaan yrittää uudelleen. Johan se siitä selättyy!!Hei. Niin pelkäsin minäkin, ja tällä hetkellä harmittaa, 4 hammasta jouduttiin alahampaista poistamaan, mutta enään en pelkää, käyn säännöllisesti hammaslääkärillä. Aloin sen jälkeen miettimään syitäni miksi 12 vuotta sinne menoa siirsin, ensin oli pelkoa mutta vuosien varrella se olikin muuttunut häpeäksi, en kehdannut sinne mennä, mutta nyt kaikki sellainen on ohi, kannattaa mennä, mene vain ja ala elämään, TSEMPPIÄ.
- mätähammas
Pelkäsin kirjoitti:
Hei. Niin pelkäsin minäkin, ja tällä hetkellä harmittaa, 4 hammasta jouduttiin alahampaista poistamaan, mutta enään en pelkää, käyn säännöllisesti hammaslääkärillä. Aloin sen jälkeen miettimään syitäni miksi 12 vuotta sinne menoa siirsin, ensin oli pelkoa mutta vuosien varrella se olikin muuttunut häpeäksi, en kehdannut sinne mennä, mutta nyt kaikki sellainen on ohi, kannattaa mennä, mene vain ja ala elämään, TSEMPPIÄ.
Tuo häpeä on muuten aika hyvä pointti. Osittain omakin pelkoni on ehkä jo muuttunut häpeäksi vuosien saatossa :(
- Karvas kokemus
Pelkäsin kirjoitti:
Hei. Niin pelkäsin minäkin, ja tällä hetkellä harmittaa, 4 hammasta jouduttiin alahampaista poistamaan, mutta enään en pelkää, käyn säännöllisesti hammaslääkärillä. Aloin sen jälkeen miettimään syitäni miksi 12 vuotta sinne menoa siirsin, ensin oli pelkoa mutta vuosien varrella se olikin muuttunut häpeäksi, en kehdannut sinne mennä, mutta nyt kaikki sellainen on ohi, kannattaa mennä, mene vain ja ala elämään, TSEMPPIÄ.
Minä taas sain KAMMON niistä säännöllisistä käynneistä vuosittain. Yksityispuolen välinpitämätön harppu sain kaiken aikaan! Kivuliaat kokemukset vuositarkastuksessa olivat todella piinaavia!
- hammaskiveä+ientulehdus
Karvas kokemus kirjoitti:
Minä taas sain KAMMON niistä säännöllisistä käynneistä vuosittain. Yksityispuolen välinpitämätön harppu sain kaiken aikaan! Kivuliaat kokemukset vuositarkastuksessa olivat todella piinaavia!
Minäkin tässä juuri purskuttelin corsodyl liuosta. Tilasin viimein ajan hammaslääkärille ja pelkään ihan hirvittävästi. Minulla on kaikenlainen lääkäripelko. Lapsena olen kidutettu sairaalassa kun silloin ei ole annettu mitään kivunlievitystä lapsille. Samoin hammaslääkärit, eivät kai ole lainkaan puuduttaneet kun ovat hampaita poistaneet ja poranneet silloin kun olen ollut lapsi. Pelkään ihan hirvittävästi kipua. En kyllä uskalla edes tunnustaa pelkoani kuin näin netissä missä muutkin pelkää. Minulla on hirvittäviä painajaisia siitä kun minut on sidottu kiinni väkisin ja tehty toimenpiteitä. Menen hammaslääkäriin 15.11 ja tiedän että tämä odotusaika on se kaikkein kauhein.Saa nähdä kuin sekava mä oon nää kolme viikkoa. Nytkin mielessä pyörii vain ihan koko ajan että tulisi pian perjantai, ja pääsis töistä ja sais ryypätä koko viikonlopun. Alkoholi auttaa mun lääkäripelkoon, ja tiedän kyllä että mulla on ahdistus.
- eppu
hammaskiveä+ientulehdus kirjoitti:
Minäkin tässä juuri purskuttelin corsodyl liuosta. Tilasin viimein ajan hammaslääkärille ja pelkään ihan hirvittävästi. Minulla on kaikenlainen lääkäripelko. Lapsena olen kidutettu sairaalassa kun silloin ei ole annettu mitään kivunlievitystä lapsille. Samoin hammaslääkärit, eivät kai ole lainkaan puuduttaneet kun ovat hampaita poistaneet ja poranneet silloin kun olen ollut lapsi. Pelkään ihan hirvittävästi kipua. En kyllä uskalla edes tunnustaa pelkoani kuin näin netissä missä muutkin pelkää. Minulla on hirvittäviä painajaisia siitä kun minut on sidottu kiinni väkisin ja tehty toimenpiteitä. Menen hammaslääkäriin 15.11 ja tiedän että tämä odotusaika on se kaikkein kauhein.Saa nähdä kuin sekava mä oon nää kolme viikkoa. Nytkin mielessä pyörii vain ihan koko ajan että tulisi pian perjantai, ja pääsis töistä ja sais ryypätä koko viikonlopun. Alkoholi auttaa mun lääkäripelkoon, ja tiedän kyllä että mulla on ahdistus.
Sanot pelkääväsi kipua. Sehän on hoidettavissa.
Muista nyt ensinnäkin kertoa heti hammaslääkäriin mennessäsi, että olet pelkopotilas. Osaavat suhtautua oikein.
Kerrot myös heti, että kaikki on okei, mutta kipu pitää saada pois. Kipua ei siis saa tuntua hoidon aikana.
Joten tarpeeksi puudutusainetta käyttöön ja mahdollisesti jonkin toimenpiteen jälkeen tarvit
kipulääkettä jälkisärkyyn. Burana on yleisesti käytetty, mutta mahalle erittäin hankala aine.
Suosittelen Voltarenia tai Panadolia.
Yritä ottaa rauhallisesti ja hengitellä tasaisesti siinä hoidon aikana. Pyydä lääkäriäsi selostamaan, mitä hän kulloinkin tekee. Se helpottaa ahdistusta aivan ihmeesti. Ja sopikaa joku merkki (vaikka nostaa kättäsi ylöspäin), jonka voit antaa hoidon aikana, jos tuntuu, että olotila käy aivan mahdottomaksi. Voi sitten pitää pienen tauon ja jatkaa hetken hengähdettyään.
Voit myös sopia lääkärisi kanssa, että hän antaa sinulle rauhoittavan lääkkeen (esim. Diapam) ennen hoitoa. - lääkäripelko
eppu kirjoitti:
Sanot pelkääväsi kipua. Sehän on hoidettavissa.
Muista nyt ensinnäkin kertoa heti hammaslääkäriin mennessäsi, että olet pelkopotilas. Osaavat suhtautua oikein.
Kerrot myös heti, että kaikki on okei, mutta kipu pitää saada pois. Kipua ei siis saa tuntua hoidon aikana.
Joten tarpeeksi puudutusainetta käyttöön ja mahdollisesti jonkin toimenpiteen jälkeen tarvit
kipulääkettä jälkisärkyyn. Burana on yleisesti käytetty, mutta mahalle erittäin hankala aine.
Suosittelen Voltarenia tai Panadolia.
Yritä ottaa rauhallisesti ja hengitellä tasaisesti siinä hoidon aikana. Pyydä lääkäriäsi selostamaan, mitä hän kulloinkin tekee. Se helpottaa ahdistusta aivan ihmeesti. Ja sopikaa joku merkki (vaikka nostaa kättäsi ylöspäin), jonka voit antaa hoidon aikana, jos tuntuu, että olotila käy aivan mahdottomaksi. Voi sitten pitää pienen tauon ja jatkaa hetken hengähdettyään.
Voit myös sopia lääkärisi kanssa, että hän antaa sinulle rauhoittavan lääkkeen (esim. Diapam) ennen hoitoa.Kiitos avusta ja kiva kun yrität auttaa mua. Minulla on tämä ahdistus niin erikoinen, että ei sitä siellä vastaanotolla sitten enää näy eikä kukaan huomaa. Pystyn pakottamaan itseni siihen lääkäriin ja se ongelma ei ole siinä toimenpiteessä, luotan siihen, että saan puudutusta. Ongelmani onkin tämä lääkärille menon odotus aika. Aina jos mulla on jokin kipeenä tai epäilen, saan ahdistusta. Esim. herään aamuöisin että jokin hälyytys soi ja luulen sitä herätyskelloksi. Mikään ei soi ja klo on neljä ja sydän hakkaa ja läähätään ja mulla on hirveitä kipuja. Olen puhunut näistä aave kivuista oikea lääkäri kertoi että ne ovat muistissa olevia kipuja, ne eivät koskaan katoa. Minulle on tehty syd. leikkaus pienenä ja olen kärsinyt kuusi vuotta syd. oireita ja monen laisia kivuliaita toimenpidekipuja. Nämä muistissa olevat kivut aktivoituvat kun olen oikeasti lääkärin tarpeessa. Ne ovat ihan todellisten kipujen vertaisia, koska ne ovat muistissa. Olen käynyt psykiatrilla, mutta en kuulema ole mielisairas ja ei ole mitään hoidettavaa. Niin siis pärjään kyllä työelämässä ja käyn kyllä hammaslääkärillä pakon edessä, mutta kärsin lääkäreille menosta, esim näin kolmen viikon odotus tulee olemaan raskas. En edes itse tiedä mitä kaikkea hölmöilen, mutta esim. alkoholi nousee kuvioihin. Saa nähdä kuinka kauan mieskään tätä taas jaksaa. Ongelmani vain pahenevat kun ikää tulee enemmän ja tuleee aina vaan enemmän lääkäri- yms.ja apteekkiasioita. Kuulen muuten joskus jopa että mun nimeäni huudettaisiin jos pysähdyn johonkin istumaan ja odottamaan esim vuoroa. Täytyy vaan yrittää kamppailla niitä kummituksia vastaan ja yrittää jotenkin pysyä järkevänä.
- auttaa...
lääkäripelko kirjoitti:
Kiitos avusta ja kiva kun yrität auttaa mua. Minulla on tämä ahdistus niin erikoinen, että ei sitä siellä vastaanotolla sitten enää näy eikä kukaan huomaa. Pystyn pakottamaan itseni siihen lääkäriin ja se ongelma ei ole siinä toimenpiteessä, luotan siihen, että saan puudutusta. Ongelmani onkin tämä lääkärille menon odotus aika. Aina jos mulla on jokin kipeenä tai epäilen, saan ahdistusta. Esim. herään aamuöisin että jokin hälyytys soi ja luulen sitä herätyskelloksi. Mikään ei soi ja klo on neljä ja sydän hakkaa ja läähätään ja mulla on hirveitä kipuja. Olen puhunut näistä aave kivuista oikea lääkäri kertoi että ne ovat muistissa olevia kipuja, ne eivät koskaan katoa. Minulle on tehty syd. leikkaus pienenä ja olen kärsinyt kuusi vuotta syd. oireita ja monen laisia kivuliaita toimenpidekipuja. Nämä muistissa olevat kivut aktivoituvat kun olen oikeasti lääkärin tarpeessa. Ne ovat ihan todellisten kipujen vertaisia, koska ne ovat muistissa. Olen käynyt psykiatrilla, mutta en kuulema ole mielisairas ja ei ole mitään hoidettavaa. Niin siis pärjään kyllä työelämässä ja käyn kyllä hammaslääkärillä pakon edessä, mutta kärsin lääkäreille menosta, esim näin kolmen viikon odotus tulee olemaan raskas. En edes itse tiedä mitä kaikkea hölmöilen, mutta esim. alkoholi nousee kuvioihin. Saa nähdä kuinka kauan mieskään tätä taas jaksaa. Ongelmani vain pahenevat kun ikää tulee enemmän ja tuleee aina vaan enemmän lääkäri- yms.ja apteekkiasioita. Kuulen muuten joskus jopa että mun nimeäni huudettaisiin jos pysähdyn johonkin istumaan ja odottamaan esim vuoroa. Täytyy vaan yrittää kamppailla niitä kummituksia vastaan ja yrittää jotenkin pysyä järkevänä.
hypnoosi. Kokeilemisen arvoista.
- kiinnostaa kyllä
auttaa... kirjoitti:
hypnoosi. Kokeilemisen arvoista.
Mitenkähän mahtais. Ei ole kukaan vielä ehdottanut koskaan. Olen kyllä utelias, mutta kun en luota tuntemattomaan ihmiseen niin että uskaltaisin vajota hänen armoilleen johonkin tiedottomaan tilaan. Olisi varmasti hienoa jos auttaisi ja uskaltaisin kokeilla. Olen kyllä hyväksynyt nämä pelkoni osaksi personallisuuttani, että voi olla vaikea poistaa. Kiitos taas kun jaksat ajatella minun hyvinvointiani olen kiitollinen.
- tottuu helposti
Katarina-- kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta aiheeseen, onko teillä, joilla proteesi on siis irralliset sekä ylhäällä, että alhaalla?
Kitalakimalliset?
Eikö niihin tottuminen vie kauan?
(ihan niinku hammaslääkäri kammoon tottuis)
Eikö ne "lousku", tai tunnu irrallisilta, millä ne on kiinni?
Nimim. mullakin varmaan tulevaisuudessa proteesi, ei nää hampaan loput taida loppuikää kestää.Kyllä tekareihin tottuu tosi helposti. Ei ne lonksu ja oireile, jos ne on tehty ihan sopiviksi. tosin ikenet saattaa ns. kutistua jonkin verran, mutta sitten käy erikoisteknikolla joka pohjustaa ja värkkää niitä, niin taas istuvat tosi hyvin. Mulla ei ainakaan ole ollut ongelmia.
jOS olo tuntuu epävarmalta, on myynnissä vielä sellaista kiinnitysainetta, jota voi hiukkasen laittaa, jos tuntuu ettei voi luottaa niihin aluksi.
Tosi nastat muuten ja hyvin menee! Ei särkyjä eikä hampaiden kiristystä,,,ihan jeesss!! - lääkäripelkoinen
tottuu helposti kirjoitti:
Kyllä tekareihin tottuu tosi helposti. Ei ne lonksu ja oireile, jos ne on tehty ihan sopiviksi. tosin ikenet saattaa ns. kutistua jonkin verran, mutta sitten käy erikoisteknikolla joka pohjustaa ja värkkää niitä, niin taas istuvat tosi hyvin. Mulla ei ainakaan ole ollut ongelmia.
jOS olo tuntuu epävarmalta, on myynnissä vielä sellaista kiinnitysainetta, jota voi hiukkasen laittaa, jos tuntuu ettei voi luottaa niihin aluksi.
Tosi nastat muuten ja hyvin menee! Ei särkyjä eikä hampaiden kiristystä,,,ihan jeesss!!Kiitos sulle positiivisesta kannustuksesta. Jos olet tota mieltä niin eipä tässä sitten ole mitään murhetta. Kiitokset kun kerroit kokemuksestasi.
- Pelkäsin
mätähammas kirjoitti:
Tuo häpeä on muuten aika hyvä pointti. Osittain omakin pelkoni on ehkä jo muuttunut häpeäksi vuosien saatossa :(
No, kerron itsestäni sen verran että minulla on paniikkihäiriö, ahdistus, mutta kun sinne vastaanotolle menin, niin kerroin heti sille hammaslääkärille että minun hampaat ovat tosi rikki ja minua hävettää ja pelottaa, jotenkin se helpotti heti, sain sanottua sen, sanoin myös että oma vikani kun en ole aiemmin tullut, hetken tutkittuaan sanoi että kyllä näistä vielä monta saadaan korjattua, ja niin se alkoi hyppääminen, mutta ei ollut enään vaikeaa.. Yritä rohkaistua :)
- Kokemuksestakin
Minulle on kehittynyt kammo näitä toimijoita kohtaan, kun lopputuloksesta voi olla melkoisen varma, kokemukseenkin nojaten, että se lopputulos on yleensä se, mitä kaikista vähiten on odottanut, toivonut, eikä kipujen, ja vaivojen lievittymisestä ole toiveitakaan, päinvastoin!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762005Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361706Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81345Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241164Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591161Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151020- 60940
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57926