Tässä pieni tietokilpa maanpuolustusihmisille (sivarit ehkä tietää tämän). Siis: kuka myöhemmin hyvin tunnettu palavahenkinen rauhanmies ja -julistaja (sellainen josta on kirjoitettu elämänkertakin) on kyseessä:
""Kaikissa toiminnoissa hän esittää passiivista osaa... On täysi syy otaksua, että hän varhaisvuosinaan, sen sijaan että olisi samaistunut isään kuten useimmat pojat tekevät, samaistuikin äitiinsä. Tämä oli hänelle ehkä helpompaa kuin useimmille pojille, koska, kuten olemme nähneet, hänen fyysisessä olemuksessaan oli huomattava feminiininen komponentti... Emotiivinen samaistuminen äitiin saattoi täten viedä häntä passiiviseen, sentimentaaliseen, nöyrään ja alistuvaan sopeutumismuotoon. Monet kirjoittajat ja tietojen antajat ovat viitanneet hänen feminiinisiin piirteisiinsä - hänen kävelyynsä, käsiinsä, käyttäytymiseensä ja ajatustapaansa."
Ko. mies on muuten sodankäynyt:
"Emotionaalisesta sopeutumisesta on esimerkkejä... Merkittävin niistä on ehkä hänen käytöksensä upseereita kohtaan viime sodan aikana. Hänen toverinsa kertovat, että niiden neljän vuoden aikana, jotka hän oli palveluksessa, hän ei ainoastaan ollut ylen nöyrä kaikille upseereilleen vaan ilmoittautui myös usein vapaaehtoiseksi pesemään heidän pyykkiään ja huolehtimaan heidän vaatteistaan. Tämä viittaa todella vahvaan taipumukseen omaksua feminiininen rooli silloin kun läsnä on maskuliininen henkilö ja silloin kun se on mahdollista ja helposti rationalisoitavissa. Hänen äärimmäistä sentimentaalisuuttaan, hänen emotionaalisuuttaan, hänen ajoittaista pehmeyttään ja hänen itkunpuuskiaan (jopa huomattavaan yhteiskunnalliseen asemaan nousun jälkeen) voidaan pitää osoituksena feminiinisestä perusmallista, jonka alkuperä on epäilemättä hänen suhteessaan äitiin..."
"Suurena vaikeutena on että tämänlaatuinen samaistuminen varhaiselämässä vie yksilöä passiivisen homoseksualismin suuntaan... Usko siihen että hän olisi homeseksualisti on ehkä syntynyt siitä, että hänellä on niin monia feminiinisiä piirteitä ja siitä että hänen piireissään oli niin monia homoseksuelleja, joista useat olivat tärkeissä asemissa. Näyttää siltä että hän tunsi olonsa mutkattomammaksi homoseksuellien kuin normaalien ihmisten seurassa... Tässä yhteydessä on kiinnostavaa huomata että homotkin usein pitävät itseään erityisluomuksina tai valittuina, joiden kohtalona on luoda maailmaan uusi järjestys. Se, että he pohjimmiltaan tuntevat itsensä erilaisiksi ja normaaleista sosiaalisista yhteyksistä eristetyiksi, tekee heistä tavallisesti alttiita kääntymään uuteen yhteiskuntafilosofiaan, joka ei diskriminoi heitä. Sivilisaatioon tyytymättöminä he ovat aina halukkaita yrittämään jotakin uutta, joka lailla lupaa parantaa maailmaa."
"Hän kertoo ( lapsuudenkodissaan ) uskoneensa, että passiivinen vastarinta ja itsepäisyys olivat paras keino ja että hän pitäytyi niihin, kunnes isä lopulta katuisi ja antaisi hänen erota koulusta sekä antautua taiteilijan uralle.."
No niin. Siinä vihjeitä. Kuka vouhottava maailmanparantaja on kyseessä? Tarvittaessa seuraa lisävinkkejä.
""Kaikissa toiminnoissa hän esittää passiivista osaa... On täysi syy otaksua, että hän varhaisvuosinaan, sen sijaan että olisi samaistunut isään kuten useimmat pojat tekevät, samaistuikin äitiinsä. Tämä oli hänelle ehkä helpompaa kuin useimmille pojille, koska, kuten olemme nähneet, hänen fyysisessä olemuksessaan oli huomattava feminiininen komponentti... Emotiivinen samaistuminen äitiin saattoi täten viedä häntä passiiviseen, sentimentaaliseen, nöyrään ja alistuvaan sopeutumismuotoon. Monet kirjoittajat ja tietojen antajat ovat viitanneet hänen feminiinisiin piirteisiinsä - hänen kävelyynsä, käsiinsä, käyttäytymiseensä ja ajatustapaansa."
Ko. mies on muuten sodankäynyt:
"Emotionaalisesta sopeutumisesta on esimerkkejä... Merkittävin niistä on ehkä hänen käytöksensä upseereita kohtaan viime sodan aikana. Hänen toverinsa kertovat, että niiden neljän vuoden aikana, jotka hän oli palveluksessa, hän ei ainoastaan ollut ylen nöyrä kaikille upseereilleen vaan ilmoittautui myös usein vapaaehtoiseksi pesemään heidän pyykkiään ja huolehtimaan heidän vaatteistaan. Tämä viittaa todella vahvaan taipumukseen omaksua feminiininen rooli silloin kun läsnä on maskuliininen henkilö ja silloin kun se on mahdollista ja helposti rationalisoitavissa. Hänen äärimmäistä sentimentaalisuuttaan, hänen emotionaalisuuttaan, hänen ajoittaista pehmeyttään ja hänen itkunpuuskiaan (jopa huomattavaan yhteiskunnalliseen asemaan nousun jälkeen) voidaan pitää osoituksena feminiinisestä perusmallista, jonka alkuperä on epäilemättä hänen suhteessaan äitiin..."
"Suurena vaikeutena on että tämänlaatuinen samaistuminen varhaiselämässä vie yksilöä passiivisen homoseksualismin suuntaan... Usko siihen että hän olisi homeseksualisti on ehkä syntynyt siitä, että hänellä on niin monia feminiinisiä piirteitä ja siitä että hänen piireissään oli niin monia homoseksuelleja, joista useat olivat tärkeissä asemissa. Näyttää siltä että hän tunsi olonsa mutkattomammaksi homoseksuellien kuin normaalien ihmisten seurassa... Tässä yhteydessä on kiinnostavaa huomata että homotkin usein pitävät itseään erityisluomuksina tai valittuina, joiden kohtalona on luoda maailmaan uusi järjestys. Se, että he pohjimmiltaan tuntevat itsensä erilaisiksi ja normaaleista sosiaalisista yhteyksistä eristetyiksi, tekee heistä tavallisesti alttiita kääntymään uuteen yhteiskuntafilosofiaan, joka ei diskriminoi heitä. Sivilisaatioon tyytymättöminä he ovat aina halukkaita yrittämään jotakin uutta, joka lailla lupaa parantaa maailmaa."
"Hän kertoo ( lapsuudenkodissaan ) uskoneensa, että passiivinen vastarinta ja itsepäisyys olivat paras keino ja että hän pitäytyi niihin, kunnes isä lopulta katuisi ja antaisi hänen erota koulusta sekä antautua taiteilijan uralle.."
No niin. Siinä vihjeitä. Kuka vouhottava maailmanparantaja on kyseessä? Tarvittaessa seuraa lisävinkkejä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Adolf Hitler
Sitaatit (pienin harhautuksin)ovat kotoisin Walter C Langerin kirjasta Hitler, joka perustuu Amerikassa v. 1943 tehtyyn psykoanalyysiin fuhreristä. Analyysin perustana oli vain epäsuoria lähteitä, saksanpakolaisten yms. henkilöhaastatteluja, kirjeenvaihtajilta ja julkaisuista saatua tietoa, mutta analyysin osuvuus on näin jälkikäteenkin arvioiden aivan hämmästyttävä. Myös sen todennäköisen vaihtoehdon, että Hitlerin elämä tulisi päätymään itsemurhaan, Langer ennusti hyvin.
Harmi sittenkin etten pannut tätä sivaripalstalle. Olisikohan oikea vastaus tullut yhtä nopeasti?
Käyttämäsi lähde on psykologian kannalta potaskaa, ja muuten vain seksististä ja homovastaista propagandaa täynnä. Nokkela arvoitus kyllä, mutta miksi valitsit kirjan jossa mm joustavuus, empatia ja auttamisalttius tulkitaan "naisellisiksi", "heikkouksiksi" ja "homoseksuaalisuudeksi"? Mitä ajoit takaa? Missä on asiasi ydin? Vai ajattelitko vain olla "hauska"? Millä perusteella analyysi muuten olisi "hämmästyttävän osuva"? En ole kuullut että Hitleriä olisi haastateltu tämmöisen asian tiimoilta.
Onko viestisi, että upseeristo olisi mahdollisia homoseksuaaleja täynnänsä ja että homous kukkisi omimmillaan armeijassa? Etenkin päällystössä?
kerrottiin taannoin jo psykologian peruskurssilla, että sotilaat ja opettajat olisivat ne kaksi ammattiryhmää, joissa homoseksuaalisuutta esiintyisi selvästi muita enemmän. Tällehän löytyisi freudilainen selitys. Toisaalta taas molemmat ammatit hyödyntävät "homoeroottisen vahvistamisen" mekanismia siten että myös homoseksuaalisten yllykkeiden säänteleminen ja torjunta voivat onnistua. Upseeristossa ja militaaris-maskuliinisilla tyypeillä yleinen homokammo kyllä voisi suoraan heijastella suurta tarvetta torjua homoseksuaalisia yllykkeitä, mikä siis viittaa piilevän taipumuksen yleisyyteen.
Tämä linkki käsittelee samaa henkilöä, mutta on ylläolevaan lainaukseen verrattuna objektiivinen ja totuudenmukainen.
http://www.stokesey.demon.co.uk/wwii/ahitler.html
Pikaisella läpiluvulla en havainnut merkkejä homojen, naisten, tai henkilön itsensä halventamisesta.
enkä oikein yhdy noihin muihinkaan käsityksiisi.
"Käyttämäsi lähde on psykologian kannalta potaskaa, ja muuten vain seksististä ja homovastaista propagandaa täynnä."
Olen eri mieltä. Psykoanalyysi on niin terapiamuotona kuin ihmiskuvanakin paikkansa lunastanut ja lunastaa sitä joka päivä mm. em. praktiikoissa - analyysin asema on tuskin uhattuna, vaikka tietenkin analyysi on siinä mielessä oma juttunsa ettei sille ominaista ajattelua ihan lonkalta omaksuta eikä pelkillä tiedollisilla viisauksilla siinä pitkälle pötkitä. Analyytikot kyllä kalibroivat toistensa psyyket, mutta perinteelle vihkiytymätöntä ja siihen kielteisesti suhtautuvaa väkeäkin piisaa, on jos jonkinlaista koulukuntaa ja terapiatyyppiä, ja yhden nykyään käsittämätöntä jalansijaa saaneen (lähinnä amerikkalaisen) näkemyksen mukaan psykoanalyytikot pitäisi jopa tuomita oikeudessa yksityiselämän loukkaamisesta, he kun saattavat kaivella kiusallisia perhe- ym salaisuuksia esille onnettomien potilaittensa alitajunnasta...
"(Kirjassa) mm joustavuus, empatia ja auttamisalttius tulkitaan "naisellisiksi", "heikkouksiksi" ja "homoseksuaalisuudeksi"?"
No enpä huomannut sellaista tapahtuvan- saakohan esille irrottamistani lainauksista jotenkin tällaisen kuvan? Luin kirjan läpi edes ajattelematta mitään tuonkaltaista. Olen sitä mieltä, että homot ovat homoja, eikä homoseksuaalisuudesta sinänsä seuraa automaattisesti yhtään mitään - homo voi olla ihmisenä hyvä, herkkä ja älykäs, mutta ihan yhtä lailla sairas, ramboileva ja tyhmä kuin pässi. Jos Langer joitakin sisältöjä liittää homoseksualismiin, ne ovat niitä jotka Hitlerin kohdalla tulevat kysymykseen. Langerhan analysoi Hitleriä, ei suinkaan esitä teoriaa homoseksuaalisuudesta.
Pääväittämä, että miehen minä oli eheytymätön, ettei hän ollut itsensä kanssa sinut, vaan torjui kipeän osan itsestään, ulkoisti sen ja pyrki tuhoamaan maailmasta kaiken mitä hän ei pystynyt sietämään ja käsittelemään itsessään - en minä näe tässä mitään huomautettavaa. Mm. Erik Erikson, Erich Fromm ja Alice Miller ovat suorittaneet vastaavanlaisia analysointeja Hitlerin persoonasta.
Historiantutkijat, joille "objektiivisuus" merkitsee sitä etteivät he osaa eivätkä halua ottaa kantaa siihen yksinkertaiseen tosiasiaan että Hitler oli sairas ihminen, voi mielestäni jättää koskematta - he ovat varmaan onnellisimpia omilla kliinisen puhtailla saarekkeillaan. Ko. linkissä mainittu Shirer on mielestäni hyvä historioija, hän on muuten toiminut myös Langerin lähteenä.
Natsit eivät hyväksyneet Einsteinia, eivät Freudia - ja Wittgensteininhan väitetään olleen se ihminen, joka jo kouluaikoina onnistui ärsyttämään koulutoverinsa Hitlerin. (Epäilyn mukaan hän istutti jo silloin Aatun mieleen juutalaisvihan.) Niinikään natseilta saivat tuomion sellaiset psykoanalyyttiseen ajatteluun perehtyneet historiankirjoittajat kuin Friedell, Zweig ja Spengler - tämän näennäisesti natsistisista äänenpainoista huolimatta. Jotakin torjuntaa, ehkä? Mahtaisikohan sarjassamme ikuisia totuuksia olla myös niin että tänäkin aikana psykoanalyysia tuomitsevia (ja sitä menetelmänä vähätteleviä) äänenpainoja kuullaan sieltä taholta missä psyyket ovat tietyllä tavalla kipeitä?
"Mitä ajoit takaa? Missä on asiasi ydin?"
Ihan hurskaasti ajattelin, että tällä palstalla kirjoittelevien anaalikkorambojen, joilla itsellään on selviä takertumia jengi-, toveri-, joukkue- ja asevelihenkeen (puhuvatkin aina me-persoonassa), harrastama homonimittely yms. projektiivinen leimaaminen vähän selkiytyisi jos heidät saisi näkemään ettei yhtälö sivari = home toteudu, vaan että joka kerran kun sellaista huudetaan annetaan itse asiassa todistus jostain aivan päinvastaisesta. No, tämä oli siis todella hurskas toive. Taitaa mennä älyllinen teksti hieman liian kokealta lipan yli.
"Millä perusteella analyysi muuten olisi "hämmästyttävän osuva"? En ole kuullut että Hitleriä olisi haastateltu tämmöisen asian tiimoilta."
Hitlerin haastatteleminen tuskin olisi tilannetta tietyssä olennaisessa suhteessa muuttanut - se nimittäin mitä ihminen puhuu ei juuri mitään suoranaisesti todista, ei edes se mitä ihminen tietoisesti ajattelee. Psykoanalyyttisen käsityksen mukaan persoonallisuus on kuin jäävuori - suurin osa vaikuttavasta massasta on pinnan alla. Jos tiedät mitä pinnan alla on, osaat selittää ja ennustaakin käyttäytymistä - ja juuri tämä selityksen pätevyys ja jopa tietyissä tilanteissa odotettavissa olevien reaktioiden kuvailu ovat mielestäni hämmästyttävän tarkkoja. (Tämä on tietysti henkilökohtainen kokemus - joku jota itseään ei ole analysoitu, tuskin tajuaa asioita samoin.)
Lopetan suositukseen: Jos yhtään herättää mielenkiintoa, lukee Langerin kirja ja tehkää johtopäätökset omilla aivoillanne!
Paljon kiinnostaa kuka tuon kirjoittanut... eikä paljon vaikuta kotiuttamispäivämäärään....