Minkä painosina te anorektikot jouduitte sairaalaan osastolle?(Kertokaa sekä paino,että pituus!)Entä sitte letkuihin?Ku sillon ku mul oli anoreksia pahimmillaan niin olin pitkä 158cm ja painoin 35,5 enkä silti joutunu sairaalaan ees osastolle.Nii mietin vaan et kuin laihaks mun ois sit pitäny laihduttaa et oisin joutunu sairaalaa tai letkuihin?Arvostan kaikkia vastauksia!Joten vastatkaa ihmeessä,varsinki te jotka ootte ollu sairaalassa alipainonne takia!
MILLOIN SAIRAALAAN?
koti-"parantuja"
3311785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
oli sairaalassa painoindeksi 16.5... siis öö, jotain 167/43 (??) ihmettelen suuresti, ettet ole ollut sairaalassa!
Mun painoindeksi oli 15.4,enkä siltikkään joutunut.
Paino oli alimmillaan 29,7 kg, pituutta 150 ja tosiaankin nyt melkein 10 kiloo painavampana oon onnellisempi, ku silloin. En kyllä usko, että tuo letkuihin joutuminen on niin ihanaa, että sitä toivois omalle kohdalleen. Sama sairaalahoidon kanssa.
Ihmetyttää, että sua ei oo pistetty jo sairaalaan tuossa tilassa...
Jouduitko siis sairaalaan kun painoit 29.7kg?Toivottavasti et nyt käsittänyt väärin,sillä en olisi halunnutkaan joutua sairaalaan,enkä joutunutkaan,mistä olen tyytyväinen.Välillä kyllä ihmetyttää itsekin että en joutunut sairaalaan.Tosin sillon ku lääkäri mittas niin painoin 37kg,mut siltiki vaan 1,5kg alimmast painost.
eikä silloin lähes 20 w sitten edes kukaan maininnut sairaalaa... Olin kävelevä ( lue:hoiperteleva) luuranko ja ainoastaan kotona ( olin silloin 14-18 vuotias) oli hirveä meno että mielisairaalaan sut laitetaan. Nyt 56 kg, enkä voi täysin sanoa vieläkään parantuneeni, syön herkkuja ja joskus oksentelen.
olisipa joku silloin muinoin ollut niin "ystävällinen" että olisi toimittanut minut pakkohoitoon. Monelta oireelta ja sairaudelta varmaan olisin välttynyt.
pahimmillaan paino oli siis 35kg ja pituutta 170cm
eikä kukaan ikinä maininnutkaan letkuihin laittamisesta kun olen aikanaan sanonut että siihen en suostu!!!
Ei kai se sairaalaan joutuminen ole yksistään painoindeksistä kiinni. Ainakin veriarvoilla on jotain vaikutusta asiaan. Ne kun kertovat oman osansa siitä, kuinka vaikeasta aliravitsemuksesta on kyse.
vaikka olin aiemmin ollut jopa 39kg, mutta silloin en käynyt terkkarilla. Kun painoni oli 46, terkkari lähetti osastolle.
Mä jouduin sairaalaan, ku olin 165cm/37-38kg. En tiiä, oisinko muuten joutunu sairaalaan, mut mun veriarvot oli tosi sekasin. Jouduin teholle ekaks ja sit lasten osastolle. Niin, et voi sairaalaan joutua muistaki syistä, kuin pelkästä alhasesta painosta...
wannabee anat on että jeejee,milläköhän mitoilla mä pääsen sairaalaan tiputukseen anoreksian takia!
Mä jouduin sairaalaan kun mä painoin 38,8kg,ja
oon vaan 157cm pitkä.Mut mun muut arvot oli
ihan sekasin ja pielessä ja jos en ois heti
joutunu niin oisin kuollut.Mulla oli kauheen
huono olo ja rytmihäiriöitä sinä päivänä.Mun
sydän oli kuulema pysähtynytkin sairaalassa
ollesani 3 kertaa.Hoitajat sai sen taas silti
käymään.Mut laitetiin suaraan sairaalaan
tultua tippaan ja sain kouristuksia,paniikkikoh-
tauksia,hyperventilointia.Se oli ihan hirveetä.
En ois joutunu muuten ajoissa sairaalaan mut
mun koulun terkari näki mut käytävällä
pyörtyilemästä ja soitti heti jyväskylänkeskus-
sairaalaan jonne mut sit vietiin.Letkuihin
jouduin kun paino putos alle 38kg.Mä en toivo
sitä kellekään et menee niin huonoon kuntoon
kun ite menin.Mä painaan normaalisti nykyään,eli
jotain 55kg.ja oon silti tosi laiha,vaateet
tippuu pältä.Housut tippuu vaikka on vyö.
ihan normaalilukemissa. BMI 22.3 :).Ite en todellakaan kärsi mistään syömishäiriöstä ja olen 162 ja 48 ja olen tyytyväinen. vaatteet pysyy päällä hyvin. Tosin olisin tosi onnellinen että olisin 50 tai 51. Onneksi pillerit on alkanu lihottamaan :)
Kiva että paranit :) hyvää jatkoa sulle.
Ei se tarkota et oon silti parantunu vaikka
painoni on normaali alueella.Ei sitä pelkän
painon perusteella voi sanoa onko terve vai
ei vaan monesta muusta.En oo terve vaikka muut
luulee ja painan nyt jotain 50kg.Mun mieli
sanoo et mun pitäis painaa 32kg vaikka tiedän
et en voi koska mä en sit enään eläis.En voi
mitään et mua ahdistaa.
Alimmillani olin 166/42, en joutunut sairaalaan.Kuulemma oli kilosta parista kiinni sinne joutuminen.
Sairaalaan joutuessani olin 160/38. Yhdessä välissä pääsin jo kotiinkin, mutta punnitukseen tullessa painoin enää vain 35 kg, joten suoraan takaisin osastollehan sitä mentiin ja nenä-mahaletku käyttöön.
Ilmeisesti käytäntö riippuu paikkakunnasta ja tutkivasta lääkäristä, sekä tietenkin potilaan yleiskunnosta.
Mä olin 145 ja 20 kg. Ikää oli 14-vuotta
sillon jouduin letkuihin,ikää oli 23v.Monethan on vielä paljo laihempia,mutta mä olin tosi huonossa kunnossa.NYT ikää on 25 ja painoa 47kg ja ainakin poikaystävä tykkää!sanoi että sais tulla pari kiloo lisääkin!Oikeestaan tykkään itekin,kun on taas rinnat ja peppu..
Mä olin sairaalassa sillo ku te ootte tänne kirjotellu. Mennessäni pituutta oli 152.6 ja painoo 31.4.. Lähtiessä 9 viikon päästä painoo oli tasan 36.. Nytten siitä lähdöstä on kulunu tasan 2 kuukautta ja painoo oli viime punnituksessa 37.4
mä olen 158 cm ja 90 kg, repikää siitä, "olen NIIIIIIN läski kun olen 170/20 ", älkää naurattako, kasvakaa aikuiseks, u know. :D
Painoindeksini oli n. 13,5, pituus 163cm ja paino n. 36kg enkä joutunut sairaaloihin tai osastoille. Joudin käymään vaan paino tarkasteluissa kaksi kertaa viikossa ja hoito terapioissa. Nykyään samalla pituudella oon saanu painon nousemaan reiluun 38kg.
Olin 170cm ja 41kg ja en joutunu mihinkää ::D kukaa ei ees huomannu, vaik en enää syöny mitää. ja tää perkeleen anoreksia on taas ylittämäs mut ja taas oon laihtunu pari kiloo...
tää on katala sairaus... itse 14v aloin terveellisesti laihduttaa, vaikka en ollut lihava(170/62) ja siitä se lähti, lapasesta... 171/38 olin kun jouduin, ja 2 kertaa, eka 3kk ei riittänyt, kun kotiin pääsin yritin pitää mutta sairaus vain paheni... ja olin tod. lähellä kuolemaa, vanhemmmillenikin soitettiin että tulkaa katsomaan kun ei tiedä oko aamulla enään hengis :/ mutta jotain tapahtui sen 11kk aikana minkä olin toisen kerran sairaalassa. Nyt taas ei mahd. käydä vaa-alla niin sain tietää että painan 54 kg niin johan pomppas, että alkoi taas kcal- laskut... prkl. pitkään pystyin olemaan kirjaamatta (noin 5kk). ja nyt taas tuntuu et tämä sairaus varmaan kummittelet loppu elämän, ja vähentää vaan taas syömistää, vähentää... ja ikä 24 nyt.
Qrommi
jaa no mutta sairaalaan ja letkuun joutuminen ei kyllä aina pelkästään painosta johdu. Jouduin sairaalaan ekan kerran 18-vuotiaana , 162cm ja 37kg. Siellä paino hiljalleen nousi. Letkuihin 20-vuotiaana, 162/43.5---> Veriarvot oli tosi huonot...
Tällä hetkellä 21v ja 162/44..
Ei todellakaan pelkästään painosta!
Itse sain puhuttua itseni ulos ensiavusta kaksi kertaa, paino oli 33kg ja pituus 168!
Lääkäri vaan totesi että kyllähän sä aika hurjalta näytät, mutta kun pääkin on noin selkeä ja jaloillani seison niin...
Sitten kolmannella kerralla suostuin osastolle kun pelästyin itsekin kun aloin jaloista turvota niin valtavasti! Verikokeissa kaikki päin p-tä.
Osastolla (sisätauti) olin viiisi päivää, ensin tiputuksessa, sitten ihan vaan tarkkailussa.
Paino nousi 33 kg.sta 35,7. Se taas johtui siitä, että olin ollut niin kuivunut kun sisälle jouduin.
Nyt painan 43 kg. Ja olen päättänyt parantua!
BMI 12.5 enkä joutunut sairaalaan enkä osastolle. Tosin neljä lääkäriä vanhemmat lähes pakottivat osastolle, mutta lopulta menin vapaaehtoisesti vanhempieni painostaessa.
160/36 olin alimmillani. Toisin syytän vaakaa siitä, se oli rikki. Äiti uskoi (kotona punnittiin) eikä siitä sen enempää sitten. Kukaan ei tietänyt (edes äiti) että kyseessä oli syömishäiriö, alipainon takia vaan punnittiin. Nyt paino 166/60 max ollut 166/64 ja nyt paino on alkanut taas putoileen....
aloin laihduttaan ollessani 163/50 ja jouduin sairaalaan tiputukseen ollessani 171/38
No siis ei sillä painolla oo paljon väliä kun itsekin jouduin jo 177/56kg mutta pulssi 38 niin olin sydänmonitorissa 5pvä
Olin harvinaisen nuori. Sydän meinasi pysähtyä kun en ollut syönyt pitkään aikaan. Olin 135 cm pitkä ja 24kg. Olin silloin vain 7vuotias. Olen nyt 12vuotias ja painan 43.5kg ja olen 157cm pitkä, tuntuu minusta liialta:( olen toipunut aika hyvin anoreksiasta:)
Osastolle jouduin vähäksi aikaa näyttämään että pystyn syödä kun näin väitin aina sairaalassa kun kävin punnituksessa kun olin pahimillani 172/35.3 väitin aina että kyllä mä ook parantumaan päin kun huijasin aikanpunnituksissa tunkin alusvaatteisiin painoa lisää ja join aina ihan hulluna ennen punnitusta mutta sillon kerran menin tavallisesti punnitukseen mutta en sitte enään pystyny huijaamaan kun ei paino ollu taas muutaku laskenu. Siksi nyt vähän aikaa osastolla "näyttämässä" että pystyn syödä mut tää on ihan helvettiä ku nää niinku täällä pakottaa syömään ja turpoon ihan sairaasti et joo.. En suosittele kellekkään tätä paskaa sairautta ja mullahan oli aikaisemmin bulimia ja nykyään sh:))
170/38kg about ja jouduin koska pulssi niin hidas ja rytmihäiriöitä ja olin aika nuori sillon. En tosin joutunut olemaan kovin kauaa (onneksi) Nyt 175 ja 59.
Osastolle ekan kerran 168/39,6
Jouduin osastolle vaan siks et en noudattanu suunnitelmaa ja lääkäri pakotti. Tos välissä painoin 43 kiloa mutta kun alko taas tippua niin osastolle vaan. Lihoin siis ekalla osastokerralla sen 3,4kg
Tokan kerran 168/40,2
Pois tullessa 168/41
Sairaalaan jouduin vähän noiden osastojaksojen jälkeen 170/37,4 ja letkuihin samoissa mitoissa
Olin tässä vaan 13-14…
Painoin alimmillani 33 kiloa ja olin ja olen 168 cm, Mutta - koska olin 18 täyttänyt minua ei voitu pakottaa mihinkään hoitoon.
Tosin eräs lääkäri sai minut menemään sisätautiosastolle koska elimistöni alkoi romahtaa. Olisin kuollut jos en olisi mennyt. Tavoitepaino oli 28 kiloa johon en koskaan päässyt, ja siinä vaiheessa olisin varmasti ollut haudassa.
Mitään letkuja tai pakkoa ei käytetty. Olin motivoitunut itse paranemiseen ja toipumiseen vaikka se tie olikin tuskien taival. Sairaalassa oli vajaat 2 viikkoa. Energiajuomat heitin vessasata alas, samoin osan ruoasta vaikka yritinkin jotain syödä.
Kukaan ei vahtinyt eikä painostanut, kaikki vain kirjattiin ylös mitä tuotiin ja mitä vietiin pois.
Paino kuitenkin nousi kaksi kiloa tänä aikana jotka tosin siis nestettä. Kuitenkin olin saanut ravintoa koska kroppa reagoi.
Anoreksiaan sairastuin hyvin nuorena. En muista aikaa jolloin en olisi tuntenut itseäni valtavan kokoiseksi ja lihavaksi. Nyt kun katselen lapsuuden ja nuoruuden kuvia, en todellakaan ole ollut lihava! Kaikki oli korvien välissä ja todellisuutta minulle. Näin jopa peiliin katsoessani omin silmin miten paisuin ihan siinä katsellessani.
Nyt olen aikuinen ja sen saman 168 cm mutta painan 53 kiloa. Olen todella onnellinen ja energinen ja jaksan liikkua ja tehdä töitä. Pystyn osallistumaan elämään täysipainoisesti. Kuitenkaan en ihan terve katso olevani suhteessa ruokaan. Siihen liittyy vielä omituisia ajatuksia ja joitain sääntöjä. Sen kanssa pystyn elämään koska tiedostan sen itse ja pystyn kontrolloimaan sitä.
Minulta lähti myös hiuksia valtavat määrät sairaimmillani ollessani. Ajelutin pääni kaljuksi ja minua luultiin syöpäpotilaaksi laihuuden ja tukattomuuden takia. Minulla on myös osteoporoosi joka ei parane koskaan. Olen saanut useampia luunmurtumia, onneksi "vain" kaksi vakavampaa. Rannemurtuma joka jouduttiin operoimaan ja asettamaan metallilevy ja ruuvit sekä olkaluun murtuma. Näiden lisäksi kämmenen pienten luiden murtumia, sormia, varvas, useampi kylkiluu.
Tämän takai käyn kerran vuodessa luuntiheyden mittauksessa ja onneksi luiden haurastuminen on pysähtynyt, kiitos sen että syön. Otan myös kalkkia ja D-vitamiinilisää.
Sydämen rytmihäiriöt jäivät pysyviksi. Niitten kanssa on elettävä ja ne on välillä aika ikäviä.
Anoreksia on kauhea sairaus eikä siinä ole mitään hohdokasta. Koskaan en sellaista tuskaa ja suoranaista h-vettiä halua kokea enää!
Että sellainen "prinsessatauti" kuten sain kuulla!