Olen pettynyt ihmisiin

vaan kumma että ne kiusaajat aina etenee hyvin elämässä? Jotenkin tuntuu niin väärältä että pahuus palkitaan: Tässä on myös yksi kiusattu jota yritetään edelleenkin mitätöidä mutta kuitenkin ehkäpä kiusatuilla on jotain sellaista karismaa jonka nuo kateelliset kiusaajat haluaisivat tärvellä. Kyllähän tässä maailmassa kuitenkin on mukaviakin ihmisiä. Antaa myrkynkeittäjien muhia omissa liemissään!
Katkeruus on sellainen myrkky että sen ei kannata antaa syödä itsetuntoa. Se kuluttaa valtavasti sekä fyysisiä että psyykkisiä voimavaroja. Tietysti harmittaa että masennus on vienyt matkan varrella niin paljon energiaa että monet hyvät mahdollisuudet on jäänyt käyttämättä. Mutta kannattaa katsoa eteenpäin ja yrittää tehdä huomisesta eilistä parempi:)

sen perusteella, ketä on helpointa alkaa kiusata. Sellaisten kohdalla se on helpointa, joilla on koulussa vähän kavereita!

Aina mennään sieltä, mistä aita on matalin. Se on kiusaajan logiikka kiusaamisessa. Sellaisia raukkiksia ovat... ansaitsisivat mielestäni turpaan ja oikein kunnolla!!

Minuakin on kiusattu ala- ja yläasteella,paljonkin, sen jälkeen minuun ei ole kiusaamista kohdistunut, ainoastaan vihamiehiä, ja niitäkin vain naisten puolelta. Mutta, kyllä kiusaamisesta voi päästä yli jos haluaa. Nykyisin, olen nyt 21 vuotias, minulla on roppakaupalla kavereita, ihanat harrastukset, sosiaalinen elämä todella vilkasta, menen juttelemaan uusille ihmisille, tutustun helposti. Tottakai joskus edelleen tunnen jonkinlaista epävarmuutta, ehkä alemmuudentunnetta, mutta ne ovat vain hetkellisiä häivähdyksiä. En anna ala-ja yläasteen ikävien ihmisten pilata tulevaisuuttani, sitä en heille sallisi, ehei, olen päättänyt kulkea elämäni eteenpäin iloisin mielin murehtimatta menneitä, niihin ei voi enää vaikuttaa, mutta tulevaisuuteni on ainoastaan ja vain omissa käsissäni :) Empä usko että niillä kiusaajillani menee tällä hetkellä yhtään paremmin kuin minulla. Ja omalla tavallaan, tämä ehkä kuulostaa oudolta, mutta pidän kiusaamista omalla kohdallani myös jonkinlaisena rikkautena, jota ilman minusta ei olisi kasvanut näin vahvaa persoonaa, ilman noita kokemuksia saattaisin olla tällä hetkellä paljon heikompi.

Ninja kirjoitti:

Minuakin on kiusattu ala- ja yläasteella,paljonkin, sen jälkeen minuun ei ole kiusaamista kohdistunut, ainoastaan vihamiehiä, ja niitäkin vain naisten puolelta. Mutta, kyllä kiusaamisesta voi päästä yli jos haluaa. Nykyisin, olen nyt 21 vuotias, minulla on roppakaupalla kavereita, ihanat harrastukset, sosiaalinen elämä todella vilkasta, menen juttelemaan uusille ihmisille, tutustun helposti. Tottakai joskus edelleen tunnen jonkinlaista epävarmuutta, ehkä alemmuudentunnetta, mutta ne ovat vain hetkellisiä häivähdyksiä. En anna ala-ja yläasteen ikävien ihmisten pilata tulevaisuuttani, sitä en heille sallisi, ehei, olen päättänyt kulkea elämäni eteenpäin iloisin mielin murehtimatta menneitä, niihin ei voi enää vaikuttaa, mutta tulevaisuuteni on ainoastaan ja vain omissa käsissäni :) Empä usko että niillä kiusaajillani menee tällä hetkellä yhtään paremmin kuin minulla. Ja omalla tavallaan, tämä ehkä kuulostaa oudolta, mutta pidän kiusaamista omalla kohdallani myös jonkinlaisena rikkautena, jota ilman minusta ei olisi kasvanut näin vahvaa persoonaa, ilman noita kokemuksia saattaisin olla tällä hetkellä paljon heikompi.

Lue lisää

Puhut asiaa, ja totta sitä on tavallaan kasvanut vahvemmaksi ihmiseksi, kun on kiusattu. Mutta me kaikki olemme erilaisia, ja käsittelemme asioita erilailla. Sinulla on hyvä asenne ja olet onnistunut pääsemään elämässäsi eteenpäin, hienoa! Mutta ei se tee ihmisestä huonompaa, jos ei ole päässyt kiusaamisesta yli vielä kolmikymppisenä tai jos ei pääse ikinä. Ei se kiusaamisesta pois pääsy riipu halusta, varmasti kaikki haluaisivat siitä yli päästä.
Monien eri tekijöiden summa...

Kaisa kirjoitti:

Puhut asiaa, ja totta sitä on tavallaan kasvanut vahvemmaksi ihmiseksi, kun on kiusattu. Mutta me kaikki olemme erilaisia, ja käsittelemme asioita erilailla. Sinulla on hyvä asenne ja olet onnistunut pääsemään elämässäsi eteenpäin, hienoa! Mutta ei se tee ihmisestä huonompaa, jos ei ole päässyt kiusaamisesta yli vielä kolmikymppisenä tai jos ei pääse ikinä. Ei se kiusaamisesta pois pääsy riipu halusta, varmasti kaikki haluaisivat siitä yli päästä.
Monien eri tekijöiden summa...

Lue lisää

Ei tarkoitukseni missään nimessä ollut väheksyä niitä ihmisiä jotka eivät ole kiusaamisesta ylipäässeet, vaan tuoda myös erilainen näkemys, että näinkin voi käydä. Toiset meistä ovat vahvempia, toiset vähän heikompia, eikä se kuitenkaan tee meistä yhtään eriarvoisia. Kiusaamisesta ylipääseminen on pitkä, monien vuosien prosessi, eivätkä siitä syntyneet arvet varmaankaan aivan täysin umpeudu koskaan.
Itse olen myös tuon kiusaamisen lisäksi elänyt 5 vuotta alistavassa parisuhteessa, josta voin näin jälkikäteen todeta että se ei ainakaan parantanut haavojani, vaan syvensi niitä entisestään.
Nyt olen kuitenkin jotenkin ihmeellisesti onnistunut prosessoimaan nuo kokemukset, käymään ne läpi kokonaan, ja paha olo on lähtenyt, ainoastaan muistot säilyneet.
Ei kannata menettää toivoaan paremmasta elämästä, itsekin olen niin meinannut tehdä, mutta uskon säilyttäminen kannatti.
Nykyisin tunnen valtavaa iloa tästä elämästä, jokainen päivä on vain niin mieletön, uusia ihania asioita tupsahtelee koko ajan elämääni, nyt vihdoin kun olen valmis ottamaan ne vastaan.
Uskokaa kultaiset huomiseen !!