Kirjoitelkaa kokemuksistanne, te poika- ja tyttölasten vanhemmat! 12-vuotias poikani käy kuudetta, tyttövoittoista luokkaa. Omasta mielestäni (ei edes kovin vaaleanpunaisten silmälasien takaa katsottuna) poikani on lahjakas, mutta lapsenmielinen kaveri. Koulussa hän on suurin ponnisteluin keskitasoa, mutta mutta... Hän on unohtelevainen ja opiskelu itsessään ei kiinnosta häntä pätkääkään. Hän on innolla mukana luokan yökouluissa, rahankeruuprojekteissa yms., mutta esim. kokeista kertominen tai lukujärjestyksen muuttuminen unohtuu kyllä kertoa.
Sinänsä tuo on vielä kai suht' tavallista lapsenomaisuutta, mutta kun luokan enemmistö on nokkelia, hoksaavaisia, fiksuja tyttöjä. Tuntuu siltä, että luokan tahdin määräävät hymyilevät ja kovaääniset, sievästi kyynärpäitään ja sanansivalluksiaan käyttävät tytöt. Lapsellinen, haaveileva poikani jää jalkoihin ja tuntuu, että kukaan opettaja ei koskaan edes huomaa häntä luokassa! Opettajien kanssa keskustellessakin opet vaan kertovat luokan näkyvien tyttöjen tekemistä projekteista, mutta omasta lapsestani en koskaan saa kuulla oikein mitään. vastatkaa opetkin, jos luette tätä! Miksi koulua käydään lahjakkaiden ja jyräävien tyttöjen ehdoilla ja tavalliset pojat jäävät kokonaan huomiotta?
vanhenpainilloissa keskustelu on vain sitä, että fiksujen tyttöjen vanhemmat - erityisesti muuten isät - tuhahtelevat ylimielisinä meille poikalasten vanhemille, kun yritämme kysellä, missä oikein mennään. Ovatko nykykasvattajat niin lumoutuneita omien lastensa fiksuuteen, etteivät osaa nähdä luokkaa, ryhmää kokonaisuutena. Lohduttaudun usein kyllä sillä, että ne fiksut pinkotytöt vaipuvat kyllä vuosien myötä keskinkertaisuuden suohon ja huithapelipojat saattavat vanhemmiten ponnistella eteenkinpäin! Kommentoikaa, kasvattajat, opet, vanhemmat!
Sinänsä tuo on vielä kai suht' tavallista lapsenomaisuutta, mutta kun luokan enemmistö on nokkelia, hoksaavaisia, fiksuja tyttöjä. Tuntuu siltä, että luokan tahdin määräävät hymyilevät ja kovaääniset, sievästi kyynärpäitään ja sanansivalluksiaan käyttävät tytöt. Lapsellinen, haaveileva poikani jää jalkoihin ja tuntuu, että kukaan opettaja ei koskaan edes huomaa häntä luokassa! Opettajien kanssa keskustellessakin opet vaan kertovat luokan näkyvien tyttöjen tekemistä projekteista, mutta omasta lapsestani en koskaan saa kuulla oikein mitään. vastatkaa opetkin, jos luette tätä! Miksi koulua käydään lahjakkaiden ja jyräävien tyttöjen ehdoilla ja tavalliset pojat jäävät kokonaan huomiotta?
vanhenpainilloissa keskustelu on vain sitä, että fiksujen tyttöjen vanhemmat - erityisesti muuten isät - tuhahtelevat ylimielisinä meille poikalasten vanhemille, kun yritämme kysellä, missä oikein mennään. Ovatko nykykasvattajat niin lumoutuneita omien lastensa fiksuuteen, etteivät osaa nähdä luokkaa, ryhmää kokonaisuutena. Lohduttaudun usein kyllä sillä, että ne fiksut pinkotytöt vaipuvat kyllä vuosien myötä keskinkertaisuuden suohon ja huithapelipojat saattavat vanhemmiten ponnistella eteenkinpäin! Kommentoikaa, kasvattajat, opet, vanhemmat!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yleensähän asia ei ole noin niin kuin esitit, että tytöt määräisivät tahdin luokassa.Kyllä eniten kiukutti ne suurisuu pojat, jotka eivät osaneet lainkaan viitata, eivätkä tuntuneet ottavan muita huomioon.
Minulla on kaksi koululaista, tyttö ja poika. Tyttö on ujo, älykäs, todella kehittynyt ikäisekseen ja poika taas on sosiaalinen, keskiverto-oppilas sekä pari vuotta ikäisiään tyttöjä kehityksessä jäljessä.
Miksi aina yleistetään kaikki asiat? Jokainen luokka on erilainen; joissakin luokissa "tahdin" määräävät suurisuiset pojat, joissakin taas suurisuiset tytöt.
Totuushan on se, että aina ujoimmat ja hiljaisimmat oppilaat jäävät enemmän taka-alalle. Opettajan ammattitaidosta riippuu paljon se, miten hän pystyy ja haluaa huomioida myös ne muut kuin aina esille haluavat oppilaansa.
Kahden poikalapsen ja nollan tytön äitinä sanon: höpö höpö!
Koulussa ei sorreta poikia, päinvastoin jonkun tutkimuksen mukaan opettajat kiinnittävät enemmän huomiota poikiin kuin tyttöihin. Esim. kun sekä poika että tyttö viittaavat, opet ovat hanakampia kysymään pojalta. Se että tytöt ovat keskimäärin ahkerampia, lahjakkaampia ja kiltimpiä, ei ole heidän vikansa, ja meidän poikalasten vanhempien on vain hyväksyttävä tosiasia: viereisessä pulpetissa istuvalla tytöllä kerta kaikkiaan on terävämpi pää kuin minun pojallani.
Isompi poikani kirjoitti juuri ylioppilaaksi, pienempi on ala-asteella, joten olen ehtinyt jo paljonkn seurata sitä miten poikia peruskoulussa kohdellaan. Heitä kohdellaan vähintään yhtä hyvin kuin tyttöjä.. Ikinä en ole huomannut, että lapsiani sorrettaisiin koulussa sukupuolen perusteella. Päinvastoin: ala-asteella poikani ovat saaneet erityispisteitä siitä että ovat niin kilttejä ja ahkeria VAIKKA OVAT POIKIA. Epäilen että kumpikin on saanut himpun verran parempia numeroita kuin olisi ansainnut - koska on poika. Tytön ahkeruus on itsestäänselvyys, pojan ahkeruus on erityisansio jolle hurrataan ja suitsutetaan jopa enemmän kuin olisi tarvis.
Ei koulussa poikia sorreta. Miten se muka on poikien sortoa, että tytöt saavat parempia numeroita kokeista, viittaavat enemmän jne. ?
Ehdotan että unohdat tuon keinotekoisen tyttö-poika asetelman. Sillä asialla, että lapsesi on sukupuoleltaan poika, on tuskin tässä merktystä. Kyse on ehkä ujon, hiljaisen LAPSEN vaikeuksista pärjätä nykykoulussa, jossa luokassa metelöidään aika lailla enemmän kuin meillä aikoinamme koulussa sallittiinkaan ja jossa pitää olla kova ääni ja valtava huomiontarve plus melkoisesti rohkeutta jos tahtoo tulla noteeratuksi...
Ota opettajan kanssa puheeksi ujon kiltin LAPSESI huomiontarve. Esitä opettajalle toivomuksen muodossa ( ei syytöksenä eik vaatimuksena ) että ope antaisi pojalle enemmän huomiota, koska tämä ei itse uskalla eikä kehtaa ilmaista huomion tarvettaan.
Niinhän jo vanha kansa totesi: Kiltti lapsi ei pyydä mitään, kiltti lapsi ei saa mitään -sukupuolesta riippumatta.
Yleensä se on toisinpäin että pojat määräävät luokan tahdin!
Olen sen itse kokenut!
Mielestäni taas poikia paapotaan ja pojat saavat kaiken anteeksi koulussa vain siksi, että ovat poikia!
Kaikki tytöt eivät ole huippulahjakkaita, unohtelevat asioita, jotka olisi pitänyt muistaa. Toiset tytöt (itse asiassa monet) ovat ujoja, liian kilttejä ja huomaamattomia. Heitä pidetään TOSI luusereina, koska eivät ole edes poikia!
Väittäisinpä siis, ettei tyttöjen ja poikien eroja koulussa ole paljon: Molemmat huomataan VAIN jos ovat lahjakkaita kaikessa ja ennenkaikkea: Vanhemmat ovat aktiivisia koulun toiminnassa tai heillä on hyvä asema yhteiskunnassa.
On sanomattakin selvää, että esim. kunnan valtuuston edustajan lapsi huomioidaan paremmin kuin tavallisen duunariperheen. Tai pankinjohtajan lapsi paremmin kuin maanmittausteknikon. Että niin tasa-arvoinen on yhteiskuntamme.
Huomiosi on aivan oikea. Koulu on tehty tytöille ja poikia kohdellaan toisen luokan kansalaisina koska eivät käyttäydy kuin tytöt.
Itse olen kahden tyttömäisen (tarkka, huolellinen, "kiltti" jne.) tytön äiti ja todella säälin luokan monia ihania poikia, joiden tulisi saada olla poikia.
Moi! Minulla on kaksi lasta tyttö 7v ja poika 9v. Ero on silmiin pistävä ollut aina. Ja korostuu vaan kun koulu alkoi tytölläkin. Tyttö on järjestelmällinen, tunnollinen ym...
Poika on huithapeli, eli läksyt ei ole niin tärkeitä etteikö ne voisi jättää tekemättä ja todellakin tunti muutokset ei paljoa ajatuksia paina. Mutta hän on liikunnallisesti lahjakas ja nokkela oivaltamaan asioita...kunnon poika. Älä sinä hyvä ihminen vaivaa noilla ajatuksilla päätäsi. Nauti pojastasi, älä vertaa tyttöihin. Poikien kuuluu olla erilaisia,,,,eihän ne poikia muuten olisikaan. Pojilla on se lahja että he osaavat ottaa asiat rennosti.
Meidän luokassa otetaan kaikki huomioon yleensä..Itse olen ihan samanlainen en kerro äidilleni kokeista,koulu on ihan pa***a ja silti mun ope ottaa kaikki huomioon mutta kun katson mun enkun opea se on saman lainen ääliö se ottaa huomioon vain hyvät ja yleensä istun kolmen kamuni kanssa luokan perällä niin että hän sanoo että ei vain hoksaa kun ollaan ihan luokan perällä..:/
sillain..
Koulun opetus on yhtä kuin se opettaja joka lapsesi kanssa on tekemisissä ja tiettyä ainetta opettaa.
Koulun järjestys säännöt on laadittu opiskelurauhan vuoksi. Mutta koulussa ja kotona on unohdettu se että lapset on erillaisia oppijoita. Yksi oppii kuuntelemalla, toisella on näkömuisti, kolmas oppii kyselemällä ja vaatimalla perusteluja että ymmärtää asian, neljäs voi tarvita jotain konkreettista(demostrointia) kunnes hahmottaa mistä on kyse.
Sosiaalisina persoonina lapsetkin on erillaisia, on ulospäinsuuntautuneita joille löytyy heti kavereita, tarkkailijoita jotka katsovat kuka ymmärtää heitä parhaiten, sanovat painavan sanansa silloin kun aihetta on, hiljaisia/ujoja haaveilijoita joilla löytyy mahtavan rikkaat ideat ja osaavat yhdistellä asioita, joita muut ei välttämättä ensimmäisinä ajattele, sitten vielä sovittelijat/ilmapiirin ylläpitäjät jotka tekee mielellään ryhmässä asioita toisten kanssa, pitkäpinnaiset pikkutarkkoja kaikessa olevat lapset osaavat/muistavat/löytävät järjestelmällisyytensä ansiosta kaiken tarvittavan.
Näitä kaikkia aineksia tarvitaan sitten myöhemminkin elämässä. Luokka kokojen ollessa suuria, ihmettelen miten huomioida kaikki yksilöinä ja kannustaa jatkamaan sitä luonnollista kehitystä josta persoonallisuus muovautuu niiden vuosien aikana. Silti oppien ne asiat. Siinä voi mielestäni kotona tehdä töitä ja antaa tukea lapselle, kuten olen itse tehnyt.
Tytöissä löytyy erillaisia persoonia niinkuin pojissakin, sen tiedän 4 koululaisen äitinä.
tyttö 12v on täysin poika-tyttö, just sitä mitä kuvailit. saa todella huonoja verrattuna kaikkiin poikiinkin (tytöt ovat eri numeroluvullakin), syynä kai se että on TYTTÖ joka vaikuttaa käytökseltään, olemukseltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan POIKAA...
Sukupuoliseen epätasa-arvoon pohjautuva yhteiskuntamme kyllä pitää huolen siitä että koulussa loistavasti menestyvät älykkäät tytöt jäävät työelämässä keskinkertaisten tai sitäkin tyhmempien poikien jalkoihin. Turhaan huolehdit poikasi koultuksesta. Peruskoulu riittää ja sen jäkeen jokin lyhyt myyntikurssi. Ja simsalabim: Kymmenen vuoden kuluttua poikasi on jo johtavassa asemassa alaisinaan kymmenen akateemisesti koulutettua laudaturin naista, joita se saa simputtaa mielin määrin määräaikaisesta pienipalkkaisesta tehtävästä toiseen.