Onko mielestänne 13 vuotias poika, joka on tosi kiinnostunut patikoinnista ja tuntee kompassin ja kartan hyvin, yksin valmis jo yön reissulle?
tai onko kellään kokemuksia eli missä iässä
olette aloittaneet yksin vaellukset?
tai onko kellään kokemuksia eli missä iässä
olette aloittaneet yksin vaellukset?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Yksin ei, mutta luotettavassa, kokeneessa seurassa aivan takuulla.
Itse kävin naapurinpojan kanssa 16-17 vuoden iässä ekalla vaelluksella Käsivarressa.Sanoisinkin että ei ennen tuota ikää missään tapauksessa pidä yksin lähteä tuntemattomille seuduille patikoimaan,edes yhdeksi tai kahdeksi päiväksi.Vielä näin vanhempanakin kaihdan lähteä yksin pitkille reissuille.Muutaman kerran olen yksin käynyt ja todennut kuinka tarpeellinen se juttukaveri erämaassa on, ja toisaalta turvallisuuden takia,jos jotain odottamatonta sattuu.Suomen latu järjestää hienoja vaelluksia,samoin partiolaisten ja monen seurakunnan nuorisotoimintaan kuuluu vaellukset Lappiin.Hieno harrastus,kannusta vaan poikaasi jatkamaan.
Itse aloittelin tuossa iässä patikkaretkien tekemistä, mutta silloinkin suunnilleen saman ikäisten kavereiden kanssa. Ensimmäiset pari vuotta tehtiin kokopäivän retkiä. Siis lähdettiin aamuvarhaisella ja palattiin illan hämärtyessä. 15-kesäisenä sitten tehtiin ensimmäiset 1-2 yön reissut. Täytyy tosin huomata, että silloin elettiin 80-luvun alkupuoliskoa ja reissuun päästiin suoraan kaverin takapihalta. Etelä-Suomessa kuitenkin.
Itse päästän oman, nyt 13-vuotiaani 1-2 yön reissuille vain luotettavaksi tunnetun ohjaajan johdolla ja sopivan järjestön/organisaation järjestämälle reissulle. Perheenä tietysti patikoimme, mutta se on jo toinen juttu.
Saattaisi olla viisainta tyytyä päiväretkiin ja odottaa vielä että tulee pari vuotta ikää,mutta jos aivan kotikulmien metsiin menisi ja kokeilisi yhden yön reissua siten että vanhemmat tietävät yöpymispaikan ja kännykällä voisi soittaa jos koti-ikävä tai yksin metsässä olo pelottaa niin voi hakea kotiin.
Kiitos sinulle kairankulkija viisaasta neuvosta :)
Ajattelen samoin että päivänreissu ensin olisi parempi, jos vaikka ensi keväänä sitten kun yötkin valkenee, niin yksin voisi yön olla.
menemme nyt porukalla Joutsijärvelle kun on syysloma
taitaa olla sinullekin tuttu?
Jos pojalla on tahtoa nyt aloittaa omatoimisesti retkeily ja tiedätte hänen taitonsa, niin antakaa mennä. Tehkää selvä sopimus missä maastossa, milloin paluu ja katsokaa että varusteet on kunnossa jne. Tärkeintä on pojan oma innostus retkeilyyn, jos nyt et päästä niin vuoden tai kahden päästä kiinnostus voi olla ohitse. Valvotusti ja sopimuksilla kuten muutenkin nuorten kanssa. Sopivasti vapautta ja vastuusta.
Menemme tällä kertaa nyt syyslomalla koko porukalla
mutta kyllä pojallani kova halu olisi yksin jo päästä. Äitinä tietysti ajattelen jos siellä yöllä
tulee kuitenkin hätä, vaikka itse sanoo ettei tule
ja kovin on omatoiminen muutenkin.
Kyllä päivän reissu varmaan olisi ensin parempi?
päästä se poika vaan jos silä on tarpeeksi halua mennä yksin. Minäkin olin ensimmäisen kerran yksin yhden yön kun olin 13 oi niitä aikoja.
Kyllä sitä itsekin jo tuossa iässä liikuskelin yksikseni metsässä. Täysin tuntemattomaan paikkaan ei tietenkään ole suositeltavaa lähteä. Olen itsekin pikkasen eksynyt näin vanhemmallakin iällä, joten kyllä ne erämiestaidot on hyvä jo nuorena opetella. Perille löytää kunhan on kartta mukana. Ja nykyäänhän kännykkä kuuluu melkein missä vain, joten sillä voi soittaa jos hätä tulee. Mitään metsän eläimiä ei tarvi Suomessa alkaa pelkäämään, mutta nyt talven tullessa ei heikoille jäille kuitenkaan saa mennä!
Mut metsään vaan!
Itse olin tuon ikäisenä kovin innokas kalamiehen alku ja retkeily oli kivaa ja jännää ja kaikkea sellaista. Kun en päässyt, niin löysin turvallisen alkoholin kaupungin melskeistä ja sitä polkua kesti kymmenisen vuotta. Nykyisin on taas eräily ja kalastus vienyt mennessään, mutta olenkin jo 25. Päästä vaan poika pöpelikköön! Se on kuitenkin aika terve ja turvallinen harrastus ja sellaisien avulla mennään kuin heittämällä yli vaikeiden murrosvuosien.
Kiitos, sinulle!
Poikani on nyt ollut päivän reissuja yksin
ja sovimme että keväällä kun päivä pitenee
voi mennä yöksi.
Hienoa kuulla että olet päässyt pois viinan
kirouksesta, sillä liian moni menettää
elämänsä parhaimmat vuodet, kun lähtee sille tielle
ja tosi surullista miten paljon suomessa
on humalahakuista kännäämistä jo 13v.
parissa ja koko yläaste ajan
turvallista on asettaa lapselle
rajat ja antaa rakkautta oman ajan antamisella
ja murrosiän aikana myös itsenäisyyttä
luottaen lapseen, että hän tietää
olevansa tärkeä ja arvokas, vaikka teot joskus
olisikin tyhmiä, niin silti rakkaus pysyy.
Siunausta sinun elämääsi!
Hiljaisuudessa, missä luonto puhuu
miljoonin herkin sävelin -
voi kuulla kaikkein tärkeimmän.
oma murrosikä. Minulla oli myös aikamoinen tarve olla luonnossa retkeilemässä (- eikä se mihinkään ole hävinnyt vieläkään ). Keväisin saatoin lähteä viikonloppuna ( sunnuntaina ) aamu neljän / viiden aikaan retkelle metsään. Palasin sitten siinä 8-9 aikoihin kun muu perhe alkoi heräillä uniltaan. Ei ollut edes kameraa, ei kiikaria, - vain lähdön tarve. Minua ei kyllä mitenkään estelty, eikä kyllä kehotettukaan. Meillä sai tehdä lapset mitä itse halusi, vähän kyllä liiankin vapaasti. Joku voisi sitä "vapauta" sanoa heitteillejätöksi. No, ei se aivan sitä ollut, oli vaan vanhemmilla niin paljon muuta puuhaa.
Toisekseen, on se nuorelle sataviiskytä kertaa vaarallisempaa seikkailla tuolla kaupungin illassa, kuin luonnon aamussa.