Galluppihan tämä on taas. Miten koiraihminen hahmottaa ympärillä olevaa todellisuutta? Ainakin paskantärkeilijöistä poikkeavasti nähtävästi. Suurimman osan maailma ei kaadu koiranpaskaan, ei pieleen menneisiin suunnitelmiin, ei odottamattomiin tapahtumiin. Mikä meitä yhdistää?
Koiraihmisen maailmankäsitys
sakunMamma
371974
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 18 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
luottava katse.
epäjärjestykseen sanoisin :)kun on koira on aina tekosyy myöhästyä ym ym,ei tarvi nipottaa joka roskasta tahi kuolasta katonrajassa,näitä ei normaalit ihmiset tajua.Mun mielestä koira-ihmisiä yhdistää sellaisen turhanaikaisen tärkeilyn puuttuminen,ollaan vähän välitöntä porukkaa johon mahtuu monenlaista.(repeän riemusta sillä taisin keretä ennen umaa)hah hah haa......
tuo myöhästely taittaa kulkea ihan jokaisen omassa persoonassa, siihen tuskin nuo koirat vaikuttavat mitenkään, ei ainakaan meillä.
Epäjärjestyksestä olen huomannut sen verran että jokainen koirankarva ei häiritse eikä häiritse jos tiskit ovat altaassa (vaikka koirat niitä tuskin sinne on laittanut.) Mikä meitä oikeasti voisi yhdistää? Luulen että se vastaus löytyy kuitenkin niiden uskollisten ruskeiden silmien takaa. Koira, se on sinun uskollisin ystäväsi, johon luotat vaikka muut pettäisivät luottamuksesi. Se pysyy rinnallasi aina. Tämä on se asia mikä meitä yhdistää.
Voisiko olla kyse kaikenlaisesta luottamuksen arvostamisesta?
Otit ilmiselvän varaslähdön, ja ei ole reilua. Automatisoin tämän koneen, niin et kerkii. Itse olin synttäreillä niin maan perusteellisen hienona tossa naapurissa ja piti pistää mustat hienot pitkikset, olihan mulla pitkikset ja mustatkin vielä, mutta kääk, ne oli sellaiset naisten pitkiksien alla pirettävät alus sellaiset.
Tämä ei ole päiväni ei. Ei olisi pitänyt aamulla nousta. Kaiken huipuksi olin vielä koirattomilla synntäreillä.
meikäläinen tahtoo aina olla joka paikassa liiankin hyvissä ajoin, oli koira tai ei.
Tuohon siisteystarpeeseen ei se koira myöskään vaikuta. Koiran kanssa vaan joutuu tekemään vähän enemmän sen siisteyden eteen ja yleensä siihen on se aika ja tarmo löytynyt, jos ei löydy niin sitten voi vaikkaa vähentää tätä netissä roikkumista;)
se juttu.
Pakollinen vastakysymys - ilman sitä tutkimus on torso: Onko kukaan törmännyt koiraihmiseen, johon ei ole voinut luottaa?
Siinä suhteessa koiraihmiset ovat muiden kaltaisia.
Hutvagh - sanoi klingoni. Meni nollatuloksen puolelle siis tässä kohtaa.
Kolikolla on aina 2 puolta. Ja yleensä ne ovat erilaisia. 0-tulos voi olla hyväkin tulos. Mitä on nolla klingoniksi??
mikä on klingoni?
elävät,mutta hitaat ehtii yhdessä päivässä mokata vähemmän,molempi parempi,mut aikas otettu ny olen :)
ainakin jos on pieni pentu tai omia pentueita ollu niin myöhästely sujuu ilman tarkoitustakin ja myönnän,käytän esim koiranäyttelyitä tekosyinä ettei tarvi sukujuhliin usein osallistua kun me kumpikin niitä inhotaan...koira-ihmisiä on lopulta monenlaisia.
sakunMamma, sulla ku on tuo ilmaisu hallussa, viittitkö..?
Hutvagh tagha' QI'tu' vai mitä IA? Sitä nollaa mä en tiedä. Sitten yhden hävyttömän kirouksen tiedän.
vielä siihen ettei joka koirankarvasta stressaa lisätä,että ei mulla ole aikaa stressata ollenkaan,aikani menesi muuten irtokarvan nyppimiseen,kun on isoja,paksuturkkisia ja hormonitoiminnan takia pari kertaa vuodessa karvansa tiputtavia narttuja,joista parhaillaan kertyy jätesäkillinen karvaa kun oikein alkaa turkit tippumaan,kyllä siinä joutuu tottumaan siihen että autokin on aina valkoisella karvalla tiukasti vuorattu,samoin matot,omat vaatteet,pihalla nurmikot varsinkin jos sataa,mutta en jaksa murehtia ja tiedän monia jotka sydärin saisivat jos näkisivät koko komeuden :)
noilta nappisilmiltä. Joten edelleen perään sitä, että ainut jota meitä yhdistää niin luulen että se on juuri nuo koirat.
Aika montaa ainakin automerkki, Opel. Ja kaikki muutkin varmaan sellaisen salaa haluaisivat.
Milloin on se Koirien Yö täällä palstalla? Tulis hyviä vastauksia tähänkin uteluun. Mutta toisaalta, varhainen avaruusmato varomattoman linnun nappaa..
Noin kuvainnollisesti vai jotkut luun kaluajaiset ja sopan keittäjäiset jossakin lentoHärvelin kantomatkan päässä?
FAU:n taannoin tietämättään "keksimä", minun jatkojalostama juttu, treffit täällä 0330.
... olinhan minä sen lukenut. Siis Suuri Koirien Yö -tapahtuma. Päivä vaan lukkoon - siis yö - sopii minulle passelisti, mitkä lie huolet valvottavat yöt kuitenkin.
ei ei ei ikänä enää moista merkkiä!
Ylimääräiset villakoirat nurkissa...joka paikassa...jatkuvasti. Se pyyteetön rakkaus, se pettämätön ystävä...paras mahdollinen. Se on kai se juttu jokaisella. Steriileille nipatipoille ei koira passaa ystäväksi, heille on ihan omat koiransa, jonka nimi alkaa P:llä ja kiiltää komiasti ;=))).
ranskalaisella ajava haluaisi salaa opelin, ei ikimaailmassa;)
hahmota yhtikäs mittään. Minulla on siihen oikein työvoimatoimiston hienon virkailijan antama lausuntokin AVARUUDELLINEN HAHMOTUSHÄIRIÖ. Olin kerran sellaisissa kaksi päivää kestävissä testeissä, jossa ensimmäisenä päivänä oli kirjallisten testien vuoro. Minä onneton unohdin lähirillit keittiön pöydälle.
Joten kyllä minä sitten varmasti sovin hyvin tähän porukkaan.
olen huomannut että minussa on tapahtunut suuri muutos sen jälkeen kun sain koiran taloon.
Koiraa rakastaa ja hoivaa niinkuin perheenjäsentä. Minulla ei ole lapsia (vielä) joten koiran myötä huomaa kuinka paljon oppii ottamaan vastuuta muistakin kuin itsestään.
olen saanut kuulla, että "äiti rakastaa koiria enemmän kuin lapsia" ;)
isäntä sanomaan,että koirat tuloo eka ja sit tenavat ja vimppana isäntä.Niinhän se melkeen menöö.
Yhdistää nimenomaan SITOUTUMISKYKY.
se koiraihmisten maailmankäsitys keskimäärin poiketa ei-koiraihmisten vastaavasta. Eiköhän meitä ole ihan yhtä moneen junaan kuin "tavallisiakin" ihmisiä.
Taitaa olla se rakkaus koiriin ainoa asia, joka koko koiraväkeä yhdistää.
sitä minäkin tuossa ylenpänä jo epäilinkin.
Olen aivan 100% samaa mieltä kanssasi. Ainahan niitä sukulaissieluja löytyy, se ei silti välttämättä tarkoita, että kyseisellä ihmisellä juuri olisi koira. Omassa kaveripiirissäni ei koiranomistajia ole kuin yksi joten suhteellisen pieni prosentti koko porukasta.
... sitoutuminen, johdonmukaisuus? Yhdistääkö kaikkia koiraihmisiä?
mutta sitoutuminen on todellinen yhdistävä tekijä. Sitoutuminen koiranpitoon ja sitoutuminen harrastuksiin koira porukoissa.
Mistä muutoin löytää ne hölmöt vuosi vuoden jälkeen, jotka oman perheensä , työnsä lisäksi jaksavat järjestää aina vain tapahtumia, näyttelyitä, kokeita ym. Voin kertoa kokemuksesta että varsinkin virallisten näyttelyiden järjestämisessä on työtä työtä ja kerran vielä työtä aivan mielettömästi.
Mikä saa metsämiehet ja kääpiökoira tantat seisomaan samassa rivissä, ja tekemään työtä saman näyttelyn tiimoilta. Mikä saa tuomarit niin näyttely kuin koepuolen tuomarit liikkeelle aina uudelleen ja uudelleen monasti epäinhimmillisiin olosuhteisiin.
Mikä saa kouluttajat uhraamaan joka viikko illan tai kaksi kouluttamaan muiden koiria. Mikä saa kennelpiirit ja niihin kuuluvat yhdistykset toimimaan vuosi vuoden jälkeen. Mikä saa porukat äänestämään ja joskus junttaamaankin, kun yhdistyksiin kennelpiireihin haetaan hallituksen jäseniä, puheenjohtajia, sihteereitä jne.
Eiköhän noita kaikkia mainittuja ja mainitsemattomatkin edusta juuri sitä sitoutumista, johdonmukaisuutta ja rakkautta koiriin ja harrastukseen.
Missä muussa ryhmittymässä on vilpitön auttamisen halu.
HUOM harvasta hommasta saa palkkaa tai kiitosta. Yleisesti haukut tulee. Mutta taas tehdään yhdessä.
kuuluu, että ei todellakaan, sillä onhan niitä "heräteostajia" aina liikkeellä, eikä ymmärretä sitä vastuunoton ja sitoutumisen merkitystä mikä koiran ottamiseen liittyy. Eli toisinsanoen niiden tulisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta kun se pieni suloinen pentu on jonkun aikaa ollut, niin sitten huomataan, miten se jumittaakin tekemään tiettyjä asioita, joita ei ole ennen tehnyt...säännöllisesti ja joka päivä. Johdonmukaisuus on utopistinen käsite ja jos pentu ei kerrasta usko, niin helposti aatellaan, että olkoon sitten ja kas kummaa...ongelmatilanteet alkavat olla käsin kosketeltavissa.
on ilmoitustaululla ilmoitus että "annetaan koira pitovaikeuksien vuoksi" Siitä söpöstä rotikan pennusta tulikin iso, eikä se tottelekkaan. Pitääkö se kouluttaa?
Vaikea sanoa mikä meitä yhdistää, koira ihmisiäkin kun on monenlaisia. Toisilla on koiria, toiset elää niitten kanssa..
Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen kastiin. Ehkä jonkun mielestä inhimillistän liikaa, mutta minulla tosiaan "ei ole koiria", minulla on kaksi perheenjäsentä jotka ovat koiria.
Näin on toki varmasti muissakin perheissä ja se on hienoa se.
Samalla tavalla kuin lapsenikin ovat molemmat koirat yksilöitä. Tärkeitä ja rakkaita sellaisina kuin ovat.
Karvoja ja kuolaa, paskaa kengän pohjassa ja ovella odottava revitty roskis.
Miten kenenkään maailma voisi kaatua noihin...
Sitä tuntee joskus katselevansa maailmaa kaiken tuon ryönän läpi ja miten kauniilta voi näyttää se revitty roskiskin kaiken rumuuden rinnalla.. Ainakin se roskis on revitty tunteella.
Meillä mennään eteenpäin hetki kerrallaan, kaatunut maitolasi ja karva leivässä, elämää..
Ehkä koiraihmisiä sittenkin yhdistää jokin, kyky nähdä ne suuret ja tärkeät asiat elämässä :)!!
Uskoisin että meitä yhdistää se valtava rakkaus tuota meidän parasta ystävää ja kumppania,koiraa, kohtaan.....