Kerronpa teille tarinan yhden naispuolisen ystäväni elämästä. Hän jäi avioerossa puille paljaille avioehdon vuoksi ja elämään vuokra-asuntoon parin yhteisen pojan kanssa.
Asunto oli kallis jopa kuntoonsakin nähden, kuten Helsingissä yleensäkin.
Kaikki meni hyvin niin kauan kuin ystävä jaksoi avioeron tuskasta ja erittäin riitaisesta, oikeuteen asti menneestä lapsen tapaamisprosessista huolimatta sinnitellä töissä.
Sitten hänet irtisanottiin tavalla, josta keskustellaan jälleen oikeudessa. Hän jäi ilman työtä, ilman irtisanomisajan palkkaa, edes työtodistusta hän ei ole (vieläkään, tapauksesta on nyt 2 vuotta) saanut.
Selväähän se oli, että vaikka hän oli siihen asti hoitanut moitteettomasti raha-asiansa ja maksanut myös vuokrat, niitä alkoi jäädä rästiin. Hän ilmoitti tästä vuokranantajalle, joka ei jäänyt odottelemaan mitään vuokralaisen yrittämiä rahoitusjärjestelyjä, vaan irtisanoi tekstiviestinä vuokrasopimuksen.
Sen lisäksi tämä nainen oli liimannut taloyhtiön yhteisiin tiloihin suurikokoisia ilmoituksia nimeltä mainiten ja huijariksi syyttäen ystäväni vuokrarästeistä (tuolloin maksamatta oli ainoastaan yhden kuukauden vuokra, mutta summaksi ilmoitettiin kolmen kuukauden vuokra). Nämä "tiedonannot" löysi ystäväni koulusta palannut poika. Joku naapureista oli poistanut ne, koska piti niitä hyvän tavan vastaisina.
Mitkään yhteydenotot tai vakuuttelut asioiden hoitamisesta eivät tehonneet vuokraemäntään, jonka määräyksestä paikallinen selkeästi alkoholiongelmainen talonmies mm. tuli riehumaan aggressiivisena ja humalassa asunnon oven taakse pojan syntymäpäiväjuhlien aikana.
Seuraavaksi vuokraemäntä tuli etukäteen ilmoittamatta asuntoon, ryhtyen kantamaan lapsen silmien edessä talon irtaimistoa käytävään. Pojan äiti oli tuolloin vielä töissä, joten voinette kuvitella lapsen hätää tuossa tilanteessa. Pojalle nainen oli vain todennut vihaisesti, että millainen ihminen äitisi on kun asuu täällä ilmaiseksi.
Vuokraemännän riehuminen saatiin lakkaamaan vasta viranomaisvoimin. Tuolloin rästissä oli kahden kuukauden vuokra, jonka vuokraemäntä sai suoraan maksetusta vuokravakuudesta. Ystäväni poikineen muutti pois asunnosta välittömästi, vaikka heillä olisi lain mukaan ollut oikeus kolmen kuukauden irtisanomisaikaan näissä oloissa. Asunto jäi siistiin ja hyvään kuntoon ja ystäväni jätti sinne hyvitykseksi, vuokraemännän suostumuksella, omia uusia sälekaihtimiaan, patjoja ym.
Ystäväni on siitä lähtien ollut Helsingin kaupungin asuntojonossa, mutta mitään hän ei saa, ellei halua ottaa sitä riskiä, että menettää lapsensa huoltajuuden. Siksi he asuvat ystävien, mm. minun "nurkissani" toistaiseksi.
Vuokraemäntä ei tyytynyt siihen, että hän savusti ystäväni ulos asunnosta. Hän on soitellut naisen uudelle työnantajalle ja parjannut häntä vuokrien laiminlyömisestä ja epäluotettavuudesta, vaikka asia on täysin hoidettu.
Eipä ihme, että vuokraemännän aviopuoliso oli tämän omien sanojen mukaan todennut, että asia on mennyt naiselle korvien väliin. Mies oli sanonut ystäväni pojalle (12-vuotiaalle) olevansa pahoillaan, samaan aikaan kun vuokraemäntä huusi pojan äidille heidän yllätyskäynnillään pojan syntymäpäivillä.
Pojan varakas isä ei ole välittänyt tavata poikaansa kertaakaan eron jälkeen. Pojan on ollut vaikea ymmärtää, miksi äidillä ja hänellä ei ole enää varaa juuri mihinkään ylimääräiseen. Pojasta on silti pidetty hyvä huoli, eikä näinkin lujille joutunut äiti ole sortunut esimerkiksi juomaan, eikä edes mielenterveys ole järkkynyt. Hän käy edelleen töissä ja poika koulussa, vaikka omaa asuntoa heillä ei olekaan.
Että semmoista. Älkää hyvät ihmiset vuokratko asuntoa ihan keneltä tahansa, vaan yrittäkää ainakin tavata tuleva vuokranantaja ensin. Varmasti vuokralaisissakin on oikeita hyväksikäyttäjiä, mutta mielestäni tämä tapaus kertoo kyllä ihan jostain muusta. En ole osannut neuvoa ystävääni asian juridisessa puolessa, vaikka mielestäni ko. hieman pimeä landlady syyllistyi ainakin joiltakin osin laittomuuksiin.
Voi tätä elämää... *surullisena*
Asunto oli kallis jopa kuntoonsakin nähden, kuten Helsingissä yleensäkin.
Kaikki meni hyvin niin kauan kuin ystävä jaksoi avioeron tuskasta ja erittäin riitaisesta, oikeuteen asti menneestä lapsen tapaamisprosessista huolimatta sinnitellä töissä.
Sitten hänet irtisanottiin tavalla, josta keskustellaan jälleen oikeudessa. Hän jäi ilman työtä, ilman irtisanomisajan palkkaa, edes työtodistusta hän ei ole (vieläkään, tapauksesta on nyt 2 vuotta) saanut.
Selväähän se oli, että vaikka hän oli siihen asti hoitanut moitteettomasti raha-asiansa ja maksanut myös vuokrat, niitä alkoi jäädä rästiin. Hän ilmoitti tästä vuokranantajalle, joka ei jäänyt odottelemaan mitään vuokralaisen yrittämiä rahoitusjärjestelyjä, vaan irtisanoi tekstiviestinä vuokrasopimuksen.
Sen lisäksi tämä nainen oli liimannut taloyhtiön yhteisiin tiloihin suurikokoisia ilmoituksia nimeltä mainiten ja huijariksi syyttäen ystäväni vuokrarästeistä (tuolloin maksamatta oli ainoastaan yhden kuukauden vuokra, mutta summaksi ilmoitettiin kolmen kuukauden vuokra). Nämä "tiedonannot" löysi ystäväni koulusta palannut poika. Joku naapureista oli poistanut ne, koska piti niitä hyvän tavan vastaisina.
Mitkään yhteydenotot tai vakuuttelut asioiden hoitamisesta eivät tehonneet vuokraemäntään, jonka määräyksestä paikallinen selkeästi alkoholiongelmainen talonmies mm. tuli riehumaan aggressiivisena ja humalassa asunnon oven taakse pojan syntymäpäiväjuhlien aikana.
Seuraavaksi vuokraemäntä tuli etukäteen ilmoittamatta asuntoon, ryhtyen kantamaan lapsen silmien edessä talon irtaimistoa käytävään. Pojan äiti oli tuolloin vielä töissä, joten voinette kuvitella lapsen hätää tuossa tilanteessa. Pojalle nainen oli vain todennut vihaisesti, että millainen ihminen äitisi on kun asuu täällä ilmaiseksi.
Vuokraemännän riehuminen saatiin lakkaamaan vasta viranomaisvoimin. Tuolloin rästissä oli kahden kuukauden vuokra, jonka vuokraemäntä sai suoraan maksetusta vuokravakuudesta. Ystäväni poikineen muutti pois asunnosta välittömästi, vaikka heillä olisi lain mukaan ollut oikeus kolmen kuukauden irtisanomisaikaan näissä oloissa. Asunto jäi siistiin ja hyvään kuntoon ja ystäväni jätti sinne hyvitykseksi, vuokraemännän suostumuksella, omia uusia sälekaihtimiaan, patjoja ym.
Ystäväni on siitä lähtien ollut Helsingin kaupungin asuntojonossa, mutta mitään hän ei saa, ellei halua ottaa sitä riskiä, että menettää lapsensa huoltajuuden. Siksi he asuvat ystävien, mm. minun "nurkissani" toistaiseksi.
Vuokraemäntä ei tyytynyt siihen, että hän savusti ystäväni ulos asunnosta. Hän on soitellut naisen uudelle työnantajalle ja parjannut häntä vuokrien laiminlyömisestä ja epäluotettavuudesta, vaikka asia on täysin hoidettu.
Eipä ihme, että vuokraemännän aviopuoliso oli tämän omien sanojen mukaan todennut, että asia on mennyt naiselle korvien väliin. Mies oli sanonut ystäväni pojalle (12-vuotiaalle) olevansa pahoillaan, samaan aikaan kun vuokraemäntä huusi pojan äidille heidän yllätyskäynnillään pojan syntymäpäivillä.
Pojan varakas isä ei ole välittänyt tavata poikaansa kertaakaan eron jälkeen. Pojan on ollut vaikea ymmärtää, miksi äidillä ja hänellä ei ole enää varaa juuri mihinkään ylimääräiseen. Pojasta on silti pidetty hyvä huoli, eikä näinkin lujille joutunut äiti ole sortunut esimerkiksi juomaan, eikä edes mielenterveys ole järkkynyt. Hän käy edelleen töissä ja poika koulussa, vaikka omaa asuntoa heillä ei olekaan.
Että semmoista. Älkää hyvät ihmiset vuokratko asuntoa ihan keneltä tahansa, vaan yrittäkää ainakin tavata tuleva vuokranantaja ensin. Varmasti vuokralaisissakin on oikeita hyväksikäyttäjiä, mutta mielestäni tämä tapaus kertoo kyllä ihan jostain muusta. En ole osannut neuvoa ystävääni asian juridisessa puolessa, vaikka mielestäni ko. hieman pimeä landlady syyllistyi ainakin joiltakin osin laittomuuksiin.
Voi tätä elämää... *surullisena*
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja "pojanäiti oli vielä töissä"????????????????????????????Höpö-höpö.
On niitä paaaaaaljon pahempiakin. Kokemusta löytyy. Ei tarvitse jättää vuokraa maksamatta tms.
s