kenelläkään

ruokailutilanteissa kun rupeen jännittää tai välil ihan kotisohvalla kun juon kahvia ja tulee sellai jännitys niin tuntuu et nielemislihakset jotenkin lamaantuu ja sit tulee entistä pahempi olo kun miettii et tuhkehdunko?! mitä enemmän asiaan keskittyy, niin sitä vaikeammalta oireet tuntuu. jos saan keskittymisen siirtyy vaik telkkariin niin nielemisvaikeudet lähtee heti pois.

Mulla kans on jonku verran tuota nielemisvaikeutta. Varsinkin jos joutuu sosiaalisiin tilanteisiin niin pakko vaan nieleskellä kokoajan ja se tuntuu jotenki tosi hankalalta/ahdistavalta. Mulla on ahdistusoireita paniikkipiirtein ja oon hirvee jännittään. Tosinaan hirveän nieleskelyn jälkeen tulee tosi huono olo mikä vaan lisää panikointia mutta tosiaan jos ajatukset osaa kääntää muualle ni oireet lähes katoaa. Ajattele esimerkiks että teet jotain mukavaa äläkä mieti sitä tilannetta liikaa kun sillon paniikki vaan kasvaa ja kasvaa.

Itselläni samoja oireita. Etenkin liittyen ruokailuun ja ruokailun jälkeen. Koska sain pahan allergisen reaktion ruuasta olen alkanut sen jälkeen jännittää syömistä ja pelätä jos oireita tulee taas. Tiedän mitä ainetta minun pitää välttää,mutta en osaa luottaa toisiin ruuan laittajiin.
Minua alkaa helposti ruuan jälkeen kuristaa kurkusta, tuntuu, että on vaikea niellä. oireisiin saa helpotusta kun keskittää ajatukset muualle mm. lekemalla, venyttelemällä tms.

Mulla on ollut kanssa nielemisongelmia yli kuukauden verran..välillä ei ole ja välillä on...joskus tuntuu että en uskalla nielaista koska pelkään että ruoka juuttuu kiinni ja tukehdun...ainoa helpotuskeinoni on keskittyä muualle tai ajatella että jos tukehdun niin se on silloin tarkoitus tapahtua...näillä keinoilla välillä ruokailu onnistuu..tai musiikin kuuntelun avulla

Minullakin samoja oireita ilmaantunut. Pahentuneet hiljalleen salakavalasti. Nyt vaikuttavat jo aika paljon elämään ja aion hakeutua lääkäriin heti kesän jälkeen. Töissä, ja usein kotonakin..missä tahansa pitää syödä ja joskus muulloinkin on nieleminen hankalaa, jos on sellainen tilanne mistä ei pääse pois..ainakaan ilman että muut ihmettelee mistä on kyse..ne on pahoja ja aiheuttaa suurta ahdistusta. Ja kun tietää tämän tilanteen eikä täysin hyväksy sitä se alkaa masentamaan, ja tuntuu että on sairas ihminen. eikä haluaisi luokitella itseään sairaaksi, se tuntuu lopulliselta. nyt sairas -aina sairas. Vaikea myöntää itselleen, että tarvitsee apua. Sellainen tunne, että haluaa selvitä yksin oli tilanne mikä tahansa. Salailen tätä ongelmaa ja se pahentaa oireita..entä jos joku huomaa. Olen käynyt kaksi vuotta kognitiivista psykoterapiaa ja se lopetettiin koska en tarvinnyt sitä enää..nyt joku huononeminen taas. Mutta ei saisi olla liian ankara itselleen näiden asioiden kanssa, iloa elämästä ei saisi kadottaa ja jos kohtauksien pelko vaikuttaa arkeen täytyy hakea apua eikä hävetä koska mitään hävettävää ei ole..se on vain omassa mielessä. Miksi en saa itseäni uskomaan tätä asiaa, jonka käsitän??

Asioita ehkä pahentaa avopuoliso, joka vastustaa lääkkeitä henkeen ja vereen, eikä ymmärrä sairauttani. Vastustan minäkin sitä jos määrätään terveyskeskuksesta vain lääkkeitä ja passitetaan kotiin. Se ei ole oikein.Sairastunut tarvitsee tukea ja seurantaa, asioiden käsittelemistä..lääkkeet helpottavat vain oireita eivätkä käy käsiksi oireiden alkulähteeseen.

Rakkautta ja valoa kaikille tämän sairauden kanssa kamppaileville, kyllä me yhdessä tästä selvitään kun uskotaan siihen!

Mulla alkaa ensin taju hämärtyä (huimaus,hengitysvaikeudet) ja PAHIN on nielemisvaikeudet! Täytyy olla vesipullo kädessä ja vettä menee pari litraa,koska kohtaus saattaa kestää tunnin.Ilman vettä en voisi niellä,kun kohtaus on pahimmillaan.Myös hengitys nenän kautta on MAHDOTONTA kohtauksen aikana,koska se on täysin tukossa.Tämä on siis kuulemma paniikkikohtaus. Onko muilla nenäntukkoisuutta paniikkikohtauksen aikana?

Paljon foorumeita luettuani päätin itsekkin kirjoittaa omista ongelmistani. nämä ongelmat alkoivat noin kuukausi sitten ja olen aina ollu kova syömään yht äkkiä vaan jäi kesken ruokailun makaroonia kurkkuun ja sain räkästyä sen ulos suustani ja sen jälkeen iski kauhea paniikkihäiriö kohtaus (olen aikaisemmin sairastanut viimeksi paniikkihäiriöitä n.10 vuotta sitten) jase kesti joskun aikaa sitten olin silleen että en varmaan syö enään mitään ku oli muutenkin mahajo täynnä .. nooh sitten meni pari päivää ja normaalisti ja yht äkkiä vaan syödessä en uskalatanut enään niellä ja se pani miettimään että mitäköhän tämäkin taas nytten on että miksi mulle tapahtuu kaikkea tällästä ja muille ei. ja pari tuntia ruokailun jälkeen alko kaulan alue puutua ja leuka meni tunnottomaksi ja kauheat hengitysvaikeudet. itselläni meni pari päivää ihan miettiessä miten pitää hengittää ku ajattelin vaan hengittämistä.. nytten on ollu päivittäin kurkun / leuan alueella jännitystä ja puutumista ja kiinteän ruuan syöminen on mahdotonta..onneksi on keksitty plenderi sun muut soseutuskoneet. lääkärissäkin kävin ja iski jotain ataraxia (allergia lääkettä) ja jätin syömättä koska minusta lääkäri ei ollut ajan tasalla paniikkihäiriöstäni vaikka selitin että tunnistan oireet ihan kunnolla..nytten huomenna olen huomenna menossa uudestaan päivystykseen ja apua pyytämään koska ei tälläsen kanssa pysty elämään ja on aika kova rasite. vaikka välillä olen ihan suoraan vetässä kunnolla viina kännit että rentoudun ja enkä oireile mutta se sitten aina kostautuu seuraavana ja sitä seuraavana päivänä että alkoholi kannattaa unohtaa kokonaan niinku muissakin mielenterveysongelmissa. no mutta oisi kiva kuulla miten jotkut ovat päässeet ongelmista eroon vai ovatko kokonaan?
*epätoivo vaivaa ja maksaisin mitä vaan että pääsen ongelmistani eroon*
-PARANEMISIA KAIKILLE!

Hei, googlasin ensimmäistä kertaa tästä asiasta ja ajattelin kanssa kirjoittaa. Itse olen kärsinyt "nielemisongelmista" lähes koko elämäni. Tiedän sen epätoivon tunteen ja ajatuksen "voisinpa minäkin syödä normaalisti niinkuin nuo muut ympärilläni." Itse haaveilen, että pääsisin reissuun, mutta ajatus julkisilla paikoilla syömisestä on liikaa. Ruoka otetaan aina mukaan kotiin tai reissussa palaamme syömään hotellihuoneeseen. Tiedän, että esim. poikaystäväni tykkäisi syödä ulkona kanssani, mutta hän tietää ongelmastani. Syöminen voi olla vaikeaa jopa yksin, lukuunottamatta sitten julkisella paikalla. On aikoja jolloin asia tuntuu olevan hiukan paremmalla mallilla ja sitten taas todella huonona. Viimeksi asian laukaisi se kun yritin väsyneenä syödä pizzaa ja naapuripöydässä oleva poika tuijotti pitkään. Sen jälkeen en ole taas syönyt julkisesti. Itselläkin joku ajatus että ruoka jää kiinni kurkkuun tai sitten en vain tunnu saavan nielaistua. Erityisen vaikeaa on syödä hedelmiä/vihanneksia joissa on kuori. Itselläni tiedän asian olevan traumaperäistä. Minua käytettiin seksuaalisesti hyväksi hoitopaikassa kun olin pieni. Hoitopaikka oli hoitajan kotona ja hyväksikäyttäjä hoitajan mies. Yksi ongelmani pahimmista juurista uskon olevan se, että mies pakotti minut suuseksiin. Siitä on tullut paineen tunne kaulaan, leukaan ja päänalueelle. Kyseisessä hoitopaikassa muistan myös kuinka syöntiäni arvosteli hoitajan poika. Suu piti pitää kiinni syödessä. Myös muita kauheita asioita tapahtui tässä paikassa joilla uskon olevan vaikutusta ongelmiini elämässä...Tulin uskoon, sitäkautta pikkuhiljaa olen pystynyt jotenkin antamaan anteeksi. Muuten olisin varmaan katkera ihminen tästä kaikesta. Jumala on paljon minua parantanut ja parantaa edelleen. Nopeasti näitä asioita ei kumminkaan voi ihmisen mielestä ottaa....Tiedän, että joillekkin teille soseiden ja nesteen nieleminen voi olla helpompaa. Suosittelen kumminkin myös sellaista ruokaa jota joutuu vähän pureskelemaan. Itse syön paljon suklaata, huomasin kumminkin että kun aloin syödä leipää yms. oikeaa ruokaa enemmän, nieleminenkin helpottui viikossa. Jonkun verran joutuu "altistamaan" itseään jotta asia ei ainakaan huonompaan suuntaan menisi. Olen huomannut myös erikoisen yhteyden puheeseen. Jos olen negatiivinen ja vaikka syyllistän muita tai itseäni, silloin syömisongelmat voivat pahentua. Suosittelen positiivista ajattelua, sanoja, hyviä tekoja muille..pään ja hartianseutu voi rentoutua näin paremmin ja aivotoimintakin helpottuu. On uusia tutkimuksia joissa on huomattu puheen vaikutus aivoihin. Myös uuden testamentin puolella puhutaan siitä miten sanat määrittävät elämäämme.
Siunausta ja jaksamista kaikille.

itselläni ollut paniikkihäiriö jo n.vuoden verran ja 3vko sitten ilmeni nuo nieluongelmat..on tosi ahdistavia kyllä

mulla on kans noita, että ei pysty nielee räkää joskus kun istun koneella. sit on kaikkee että tulee kummallinen olo. kaikki muuttuu oudoksi ja epätodelliseksi ja sit tulee ahdistus ja paniikki. jalat ja kädet tärisee.

Niin tuttua

Näyttäisi tämä ketju olevan jo vanha kuin taivas, mutta pakko kommentoida silti. Itselläni on ollut paniikkihäiriö kymmenisen vuotta, lääkkeillä pysynyt suht hyvin kurissa. Nyt lähiaikoina on kuitenkin alkanut taas esiintyä kummallisia oireita, jotka vaikuttaa paniikkikohtauksilta. Nimenomaan tuo nielemisvaikeus ja ruuan juuttuminen kurkkuun kun nielemisrefleksi jotenkin lamaantuu.

Eilen illalla oli taas vaikeuksia niellä, ja sen jälkeen iski sellainen tunne että taju lähtee, koko yläruumis puutui ja nielu tuntui aivan lamaantuneelta. Pelästyin tietysti pahasti ja kun nousin seisomaan, kädet ja jalat tärisi niin että liikkuminen oli vaikeaa.
Soitin tietysti hädissäni päivystykseen kun ensimmäisenä tuli mieleen joku halvaus tms. Sieltä minua kehotettiin vaan rauhoittumaan ja hengittämään vaikka paperipussiin. Inhottava puutuneisuuden ja voimattomuuden tunne kesti pari tuntia. Nyt pelkään ihan hulluna että samanlainen kohtaus tulee uudestaan, mikä ei tietenkään yhtään auta tilannetta.

Helpottavaa kuitenkin tietää, että muillakin on samanlaisia oireita.

demoniperäistä
katso tämä video
https://www.youtube.com/watch?v=KguZZg9vySU

Olen yksi palstan aikaisemmista kirjoittajista. No, syömisoireet/nielemisoireet vaihtelevat, välillä menee paremmin ja toisinaan huonommin. Tähänkin tottuu ja turtuu. Stressi ja traumaattiset kokemukset pahentavat oireita. Olen nyt tullut siihen tulokseen että oireilu on osa isompaa kirjoa; luultavasti pakko-oireista ja ahdistuneisuushäiriöön liittyvää. Mulla on paljon erilaisia fobioita; suljetut tilat, teatterit, lentokoneet, ahtaat tilat, sillat, joskus torikammokin. Se rajoittaa tosi paljon elämää. Sinnillä olen mennyt nämä vuodet, mutta nyt taas mieti josko sitä hakisi apua. Tsemppiä tyypit.

Elimistössä ei tahdo toimia mikään paniikissa ja ahdistuksessa koska ihminen on silloin ylijännitystilassa. Vastavoima on tietysti rentoutuminen. Sitä kohti kantsii mennä.

Netissä on pilvin pimein tietoa rentoutumisesta. Hengitys, venytykset ja meditaatio ovat avainasemassa.

tämä ketju on todella vanha mutta jospas tätä lukee vielä joku, mulla on alkanut nuo paniikkihäiriöt jo 12v sitten ja melkein alusta asti kärsinyt tuosta nielemisenvaikeudesta johon en terkkarilta juurikaan ole saanut apua. tälläkin hetkellä kohtaus saattaa kestää koko päivän ja syöminen on vaikeaa sekä juominen, vähän niinkuin tuo nielemisrefleksi lamaantuu ja jopa oman liman nieleminen on vaikeaa. Ja sitä ei voi itse kontroloida mitenkään , en tiedä miten kauan tätä jaksan, en voi oikein tehdä mitään tai mennä minnekään jossa ihmisiä, joudun sylkemään limaa kokoajan ettei mun tarttis sitä neillä ja mua nolottaa syleksiä kadulle ! :( olen vain saanut todella pahoja masennuslääkkeitä tähän vaivaan mutta ei mua ole koskaan kuunneltu tai autettu muuten ja lääkkeistä oli todella pahat sivuvaikutukset, venlaflaxatinista sain kilppariarvot niin ylös että nyt syön tyroksiinia! :(((
eli ilman lääkettä nyt olen kun suurin osaa lääkkeistä lisää painoa ja tekee muita vaivoja! mulla oli pitkä tauko missä mulla oli todella hyvä olla monia vuosia ei ollut paniikkia, nyt sen laukaisi jokin 2 v sitten ja loppua ei näy. olen niin uupunut henkisesti tähän ja koko keho on niinkuin krampissa aina paniikkihäiriön aikana että miten kauan menee että saa jonkun slaagin!? :(miten paljon ihmiskeho ja mieli voi kestää,miski suomessa terkkarissa ei välitetä ja olen ihan yksin asian kanssa. haluan vain nauttia mun elämästäni! ainoa mikä masentaa minua elämässäni on nämä paniikkihäiriöt, muuten olen terve ja onnellinen ihmine, mutta nämä hallitsee minua :(

Juu

Hei kaikki! Eksyin tänne sivuille, koska mulle tuli kanssa ihan yhtäkkiä nielemisvaikeuksia! Olin kotona sohvalla puolimakaavassa asennossa ja söin leipää, mutta kun ruoka oli jo menossa kurkkuun, nielu ei totellutkaan ja jouduin kakomaan ruuan pois sieltä. Säikähdin ja lopetin syömisen, mutta asia jäi painamaan mieltä. Pari päivää meni ok ilman ongelmia, kunnes mentiin pizzalle kamujen kanssa ja yhtäkkiä taas kesken syönnin nielu kieltäytyi toimimasta. En ilennyt näyttää kellekään että on ongelma, joten nielin loppupizzan juoman kera, pikkupaloina. Ilman nestettä nielu ei toiminut. Sen jälkeen ongelma on pahentunut koko ajan ja nyt mietin sitä aina kun syön ja mikään ei mee alas ilman nestettä. Pelkkä neste ei tuota ongelmia. Samoin tyhjän nieleminen ei välillä onnistu ollenkaan, ihan kuin nielurefleksi katoaisi kokonaan?! Sairastan paniikkihäiriötä, on refluksi ja jännitysniska. Toivon että aiheuttaja on joku noista, eikä mitään vakavaa. :( Pelottaa hemmetisti ja muutaman kunnon paniikkikohtauksen oon saanu jo tän takia, ku alkanut miettimään jos tää on jotain todella vakavaa... Kertokaa ihmeessä jos ootte löytäneet apua/helpotusta tähän! Tsemppiä kaikille ja valoisaa tulevaa kevättä.

Itsellä mikään muu lääke ei auttanut, paitsi kannabis. Polttelen kerran viikossa joka rauhottaa yms. En ole huomannut sivuoireita.