Voidaan käydä ikuisuus keskustelua siitä, kumpi on parempi, oma vai vieras auto.
Omassa autossa on monia hyviä puolia. Se on tullut aikanaan valittua ja silloin ainakin se on tuntunut hyvältä paitsi on jäänyt vahingossa käsiin. Ajan myötä oma auto on tullut tutuksi ja oma ajotyyli on mukautunut omaan autoon sopivaksi. Viat ja puutteetkin ovat tulleet tutuiksi mutta siinä on ainakin se hyvä puoli että sillä puolella ei tavallisesti tule enää yllätyksiä ja jollakin tavalla sitä oppii elämäänkin tiedossa olevien vikojen kanssa. Ehkä suhde autoon jopa paranee vuosien myötä. Myös lähipiiri tottuu ajatukseen että tuo mies ja tuo auto kuuluvat yhteen, vähän niin kuin hanska käteen.
Mutta kyllähän jokaisen on pakko myöntää, että välillä tulee vilkuiltua ja kokeiltuakin vieraita autoja. Vieraassa autossa on jotakin ihmeellistä kiihoketta niin, että tavanomainen lyhyt ajokin tuntuu aivan erityiseltä. Sitä on koko ajan paljon valppaampana ja jos sattuu ajamaan vieraalla autolla oman parkkipaikan ohi, sitä vaistomaisesti vähän kyyristyy, ettei oma auto huomaisi, että vieraalla mennään niin pärinä käy. Vieraan kanssa kyllä tulee sitten jännityksestä johtuvia ongelmiakin, joskus ei saa vierasta autoa käyntiin sitten millään, ei vain lähde käyntiin. Vieraan kanssa tulee käytettyä liikaa ryyppyä ja paineltua kaasuakin liikaa, siinä vain tulpat kastuvat mutta ei tule mitään valmista. Vaikka ajokin saisi käyntiin, ajo saattaa kerta kaikkiaan jäädä lyhyeksi esimerkiksi sen takia, että auto vain sammua tupsahtaa keskelle risteystä. Siinä sitä sitten joutuu selittämään, että kyllähän minä yleensä osaan ajaa eikä näin ole kyllä ennen käynyt. Mutta kyllähän se niin on, että jos saa vieraan auton kunnolla käyntiin niin sitä sitten polkee kuin pappi tulpatonta mopoa. Erityisesti kun tietää, että vahingot ja huoltolaskut eivät tule omaan piikkiin vaan vieraan auton omistajan piikkiin. Erityisen mukavaa onkin ajella työnantajan autolla.
Mitenkäs teillä mersumiehillä on kokemuksia omasta ja vieraasta autosta, kumpi on parempi ja millaiset ovat kokemukset omasta ja vieraasta. Toivoisin, että vastaukset olisivat asiallisia, kuten esimerkiksi Timo L:n vastaukset ovat poikkeuksetta.
Omassa autossa on monia hyviä puolia. Se on tullut aikanaan valittua ja silloin ainakin se on tuntunut hyvältä paitsi on jäänyt vahingossa käsiin. Ajan myötä oma auto on tullut tutuksi ja oma ajotyyli on mukautunut omaan autoon sopivaksi. Viat ja puutteetkin ovat tulleet tutuiksi mutta siinä on ainakin se hyvä puoli että sillä puolella ei tavallisesti tule enää yllätyksiä ja jollakin tavalla sitä oppii elämäänkin tiedossa olevien vikojen kanssa. Ehkä suhde autoon jopa paranee vuosien myötä. Myös lähipiiri tottuu ajatukseen että tuo mies ja tuo auto kuuluvat yhteen, vähän niin kuin hanska käteen.
Mutta kyllähän jokaisen on pakko myöntää, että välillä tulee vilkuiltua ja kokeiltuakin vieraita autoja. Vieraassa autossa on jotakin ihmeellistä kiihoketta niin, että tavanomainen lyhyt ajokin tuntuu aivan erityiseltä. Sitä on koko ajan paljon valppaampana ja jos sattuu ajamaan vieraalla autolla oman parkkipaikan ohi, sitä vaistomaisesti vähän kyyristyy, ettei oma auto huomaisi, että vieraalla mennään niin pärinä käy. Vieraan kanssa kyllä tulee sitten jännityksestä johtuvia ongelmiakin, joskus ei saa vierasta autoa käyntiin sitten millään, ei vain lähde käyntiin. Vieraan kanssa tulee käytettyä liikaa ryyppyä ja paineltua kaasuakin liikaa, siinä vain tulpat kastuvat mutta ei tule mitään valmista. Vaikka ajokin saisi käyntiin, ajo saattaa kerta kaikkiaan jäädä lyhyeksi esimerkiksi sen takia, että auto vain sammua tupsahtaa keskelle risteystä. Siinä sitä sitten joutuu selittämään, että kyllähän minä yleensä osaan ajaa eikä näin ole kyllä ennen käynyt. Mutta kyllähän se niin on, että jos saa vieraan auton kunnolla käyntiin niin sitä sitten polkee kuin pappi tulpatonta mopoa. Erityisesti kun tietää, että vahingot ja huoltolaskut eivät tule omaan piikkiin vaan vieraan auton omistajan piikkiin. Erityisen mukavaa onkin ajella työnantajan autolla.
Mitenkäs teillä mersumiehillä on kokemuksia omasta ja vieraasta autosta, kumpi on parempi ja millaiset ovat kokemukset omasta ja vieraasta. Toivoisin, että vastaukset olisivat asiallisia, kuten esimerkiksi Timo L:n vastaukset ovat poikkeuksetta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kokemuksia on, vieraista autoista nimittäin. Ei hurjasti mutta kuitenkin. Jollain viisiin minä ainakin käyn heti vertaamaan vierasta autoa omaani. Ensimmäinen kohta mitä vertaan on tietysti kytkin ja kaasu, voitaneen sanoa niiden suhde; kuinka paljon joutuu painamaan kaasua tai missä kohdassa kytkin alkaa irrottamaan. Kuinka on viimeistely, mittarit, kauhukahvat:-) ym.. tietysti kulkupuoli.
Totta sinänsä tuo vieraan auton polkeminen. Armeijan "vihreissä" tuli tietysti päästeltyä kun pääsin sisäänajetun GT-Mondeon rattiin, tai jos kyseessä on jonkun muun minusta riippumattoman tahon auto, esim. autoliikkeen koeajoauto. Rajansa tietty kaikella, en huudattanut 59 km ajettua Omegaa punaiselle kun sillä pari päivää ajoin:-)=, tietysti auton ikä on otettava huomioon.
Mutta jos kyseessä on perheen, sukulaisen tai kaverin auto... vaikeampi sanoa. Riippuu tietty autosta. Mummon Corollaa poljen jo pienestä vihasta, en pidä Cortsusta ollenkaan. Kakspuolsatasta taas käsitellään kuten perheenjäsentä kuuluu:-).
Että näin, nyt on liidettävä.
Kyllähän se näin on. Vieraan auton kokeilu välillä virkistää ja antaa uutta potkua minun ja oman autoni jo vähän väljähtäneeseen suhteeseen. Omahan se lopulta on paras.
Semmoista olen kyllä muutaman kerran huomannut, että kun palaa vieraan auton ratista oman auton rattiin, niin oma auto joskus oikuttelee ja kerran aloitti jopa mykkäkoulun. Liekö sana parkkipaikalla kiertänyt vai tunnistaako auto erilaisesta ajotavasta, että vieraita on kokeiltu?