Tuolla joku väsynyt äiti kyseli josko voisi luopua hankalasta sijaislapsesta (ja ilmeisesti vaihtaa mukavampaan ja helpompaan)
Oi kun olis niin kiva kun vois vaan noita omiakin lapsia aina vaihtaa kun vähän hankaliksi käyvät.
Helvetti että on kuvottavaa tuollainen.
Ei pitäisi ryhtyähommaan jos ei kykene antamaan lapselle turvallista kotia.
Tietysti sijoitetulla lapsella on ongelmia. Mutta jos häntä vielä aletaan pallottelemaan eri sijoituspaikkojen ja laitosten väliä niin siinähän on pedattu taas yksi nuorisorikollinen lisää.
Kypsyyttä nyt kaivattais näiltä jaloilta ihmisiltä jotka touhuun ryhtyvät!!!!
Sijaislasten pallottelusta
10
1349
Vastaukset
- jotkut sosiaaliviranomaiset
Lue Iltasanomat / Keskustelut / Puheenaiheet / Onko rasismi ongelmana Suomessa / Maria Guzeninan kolumni 21.10 ketjusta Virallisen yksinhuoltajan kertomus
http://www.iltalehti.fi/osastot/keskustelu/thread.jspa?threadID=35067&tstart=0
Oksettaa ja ällöttää joidenkin sosiaaliviranomaisten suhtauminen yksinhuoltajiin ja heidän lapsiinsa. - Anttuuna
Muistutan tässä vaan, että näitä lapsesta luopumisia EI VOI YLEISTÄÄ ja ovat kai melko harvinaisia. Olen itse joutunut luopumaan meille sijoitetusta lapsesta, sillä paloin hänen kanssaan loppuun. Eikä mitään muuta vaihtoehtoa ollut kuin luopua, muiden kanssa olen pärjännyt.
Kaikki eivät tule toimeen kaikkien kanssa ja tämä nk. kemia ei aina toimi. Lapsen ongelmat voivat olla niin vaikeita, ettei tavallinen maalais- tai kaupunkilaisjärki riitä vaan tarvitaan ammatillista hoitoa ja huolenpitoa. Joillakin lapsilla on niin paljon vaikeaa menneisyyttä, joka kulkee mukana ja vaikeuttaa arkielämää.
On helppo arvostella toisia kaikki ei ole niin helppoa ja yksiselitteistä.
Omat lapset ovat eriasia, sillä heistä ei voi luopua paitsi kun aikuistuvat ja siirtyvät omaan elämään (mutta ovat tietysti edelleen lapsiamme).
Olen elämäni aikana joutunut luopumaan yhdestä sijaislapsesta ja yhden oman lapseni olen luovuttanut kuolemalle. Siinä on yhdelle äidille tarpeeksi, onneksi ei tiedä mitä vielä on edessä.
Kypsyyttä kaipaisin ylläolevan "kannustavan kirjoituksen" tekijältä.
Voimia vaan kaikille sijaisvanhemmille ja muillekin. - entinen sijaisvanhempi
että aina lapsesta luopuminen ei ole sijaisvanhemman päätös. Meille kävi niin, että kun pyysimme tukea haastavan sijaislapsen hoitoon, sitä ei annettu, vaan helpompi ratkaisu kaupungille oli laittaa lapsi toiseen sijaiskotiin. Ehkä he kestävät taas muutaman vuoden, ennen kuin alkavat pyytää apua...
Me emme olisi haluneet lapsesta luopua. - vanhemmatko
ovat siis aloittaneet sen lapsen "pallottelun"?
Omia sanojasi lainatakseni:
"Helvetti että kuvottaa tuollainen. (Omien lasten laiminlyönti=huostaanotto.) Ei pitäisi ryhtyähommaan jos ei kykene antamaan lapselle turvallista kotia."
Että terveisiä vaan kaikille niille biovanhemmille, jotka syyllistävät sijaisvanhempia lapsensa ongelmista.
Meidän perhe on joutunut luopumaan yhdestä sijoitetusta, joka oli niin moniongelmainen, että koko perhe kärsi. Monet sossut ovat jälkeenpäin sanoneetkin, että lapsi olisi pitänyt alunalkaenkin laittaa heti laitokseen. Meidänkö syy tämäkin? Oma perhe on kuitenkin liian kallis uhrattavaksi yhden häiriintyneen pikkuihmisen takia, niin pahalta kuin se kuulostaakin. - lukija...
Ei ole sijaisvanhempien vika, jos he hyvässä uskossa ottavat sijaislapsen, jonka tilanteesta ja taustoista ei kerrota mitään. Kun lapsi on niin romuna ettei pysty perheessä elämään, niin sitten syytetään sijaisvanhemia - kirjoittaja saisi itse hävetä. Kun perhe ei ole laitos, joss a on ammattitaitoista väkeä, selaista, mitä löytyy laotoksisita, on edesvastuutonta sijoittaa perheeseen laitoslasta.
- Ei sijaisvanhempi
Tuo on varmaan totta.
Keskustelin tästä aiheesta yhden psykiatrin kanssa joka myös mainitsi, että lapsia sijoitetaan nopeasti ja hätäisesti sijaiskoteihin ilman että on mitään aavistusta sopeutuuko lapsi sinne.
Ilmeisesti raha on tämänkin hätäisyyden syy. Hoito sijaisperheessä tulee yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi kuin laitoksessa.
Uskoisin, että suurimmalla osalla sijaisperheistä lapsesta luopumisen syy on inhimillinen loppuunpalaminen sellaisen lapsen kanssa joka kuuluisi oikeasti hoitoon kunnon sairaalaan.
Vikaa tulisi etsiä tässä asiassa ihan muualta.
Ainakin ajatella asia myös tältä kannalta.
- eer832idfjd
Meillä on hoidossamme moniongelmainen 12-vuotias poika. Pärjäämme hänen ja hänen terapioidensa kanssaan hyvin ja hän viihtyy luonamme täällä maaseudulla. Mutta silti mietimme vakavasti lapsesta luopumista. Syynä tähän on lapsen vielä moniongelmaisemmat (päihteet ja mielenterveysongelmat) vanhemmat. He soittavat päivittäin useita kertoja, ovat vihaisia kun poika ei vastaa koulusta kännykkäänsä, vaativat ylimääräisiä tapaamisia koulupäiville (matkaa yli 40 km), valittavat, että lasta hoidetaan huonosti, puetaan rumasti jne. Emme ole väsyneitä lapseen, mutta hänen vanhempansa kuluttavat meidän perheen puhki.
- saman kokenut
ja vaadi heitä hoitamaan velvollisuutensa.
Meillä oli aivan samanlaista. Lapsi oli otettu aiheesta huostaan, vanhemmat erittäin moniongelmaisia. Touhua jatkui muutama vuosi, lapsi alkoi myös olla sekaisin kun ei tiennyt mihin uskoa (känniset biot kertoivat aina että lapsi palaa kotiin esim. ensi viikolla, soittivat joka päivä monta kertaa jne.). Alettiin käydä perheneuvolassa, jossa sanottiin, että tapaamisia harvemmiksi, mutta sossut olivat eri mieltä, kun bioilla on oikeus. Tilanne vaan paheni ja aloimme miettiä lapsesta luopumista, tuntien samalla hirveää syyllisyyttä. Vasta siinä vaiheessa sossut tajusivat, ettei tilanne ehkä ole lapsen edun mukainen... vai mitäköhän tajusivat, sen varmaan että tulisi kalliimmaksi laittaa lapsi laitokseen. Niinpä tapaamiset harvennettiin, laitettiin soittoajat, kiellettiin bioilta lapsen manipulointi, edellytettiin selvin päin oloa tapaamisissa ja soitoissa jne. Puolen vuoden kuluttua elämä alkoikin olla huomattavasti tasaisempaa, lapsi rauhoittui, koulu alkoi sujua jne.
Vaadi sossuilta toimintaa. Eihän noin voi jatkua. Teidän tehtävänne on huolehtia lapsesta, sossun tehtävänä huolehtia vanhemmista. Toivon teille paljon voimia. Ja sossuille järkeä. - Sijaisisä
kahdenlapsen kohdalla, olivat silloin 10 ja toinen 11 vuotiaita.
Kirjoitan tähän ketjuun koska se on asia mikä on tärkeä ja korjattavissakin. Muuten ei juuri huvita kommenttia jättää.
Meille tuli vain tunne että näin ei voi jatkua kenenkään tavallisen perheen elämä. Sitä ei kukaan hyväksyisi omaan jokapäiväiseen arkeensa. Tästä ystävät ja lasten koulukaverien vanhemmat usein sanoivat että miten voitte hyväksyä tuon tilanteen. Se näkyi selvästi myös koulussa ja kaverit kertoivat asiasta vanhemmilleen.
Kerroimme tilanteestamme terapiassa ja sen olivat myös he todenneet lapsen paljastuksista että jotakin olisi tehtävä asian eteen ja mitä pikimmiten.
Tästä neuvottelimme ja saimme tukea terapiasta että on syytä harventaa tapaamisia ja rajoittaa puhelinsoitot.
He sieltä terapiasta ottivat yhteyden sijoittavan kunnan sosiaaliin ja siellä asianomaisiin henkilöihin.
Vaadimme palaverin ja tapaamisen psykologi, terapeutti, sossut 2, äiti, äidin isä ja lapsi, toisessa tapauksessa oli äidin sisko mukana.
Siinä otettiin esille juuri nuo turhat lupaukset ja manipuloinnit, päätettiin puhelinajat kaksi ketaa viikossa 15 min. Myös että ei äiti puhu asioita jotka ei lapselle kuulu vaan on aikuisten asioita.
Myös vain äidin velvollisuus soittaa lapselle. Muut sukulaiset soittava kuten haluavat ja lapsi heille ja on hyvä näin, eivät ole häiritseviä vaan meillä hyvät ja lämpimät suhteet toisiimme.
Myös lapsen pukemisesta oli kiivas keskustelu äidin puolelta samoin vapaudesta kulkea kaupungilla kavereiden kanssa.
Niin kavereiden joita heillä kummallakaan lapsella ei silloin ollut eikä ole vieläkään ainakaan toisella. Toinen onkin nyt jo 19 vuotias
Tämä nuorempi nyt 13v. lapsi aina antaa ymmärtää että hänellä on paljon kavereita joita onkin satunnaisia 5-7 vuotiaita.
Tässä sai lapsi myös kuulla kaikki asiat joista päätettiin ja keskusteltiin mitä tuli juuri noihin kirjallisiin sopimuksiin josta lapsi sai oman kopionsa.
Toisessa tapauksessa ei äiti meinannut kirjoittaa alle sopimuksia mutta lapsi vaatimalla vaati. Siitä päivästä lähtien oli kuin lapsen elämässä olisi avattu uusi sivu. Sopeutuminen alkoi ja koulunkäynti myös sujuu ilman tunnetta että kohta saan/joudun muuttaa äidin luo.
Olimme myös todella uupuneita vanhempien käyttäytymissyistä myös lapseen koska ei mikään lapsen arkitoiminnoissa ollut johdonmukaista ja selvää. Kaikki oli hällä väliä tyyliin.
Lapset saivat ja saavat edelleenkin kantaa suurta huolta äideistään koska äidit pitävät lapsiaan saman veroisina kanssaan ja puhuvat aikuisten asioista ja huolista aivan pikkutarkkaan.
Voin sanoa että vieläkin on joskus tunne että on luovutettava mutta saamalla tukea ja ymmärrystä niin se ihmeellinen voima tulee avuksi jaksaa taas eteenpäin.
Nyt taistelemme lapsen ongelmien kanssa ja niissä on tarpeeksi tekemistä. Kehityksenkulkua on eteenpäin ja taksepäin. Koulumenestys on erittäin hyvä, mutta se muu sosiaalinen käyttäytyminen on suuri este eikä pelsta tilannetta vaikka on koulunero. Miettii joskus että mikä hänessä on vikana. - -------------
Sijaisisä kirjoitti:
kahdenlapsen kohdalla, olivat silloin 10 ja toinen 11 vuotiaita.
Kirjoitan tähän ketjuun koska se on asia mikä on tärkeä ja korjattavissakin. Muuten ei juuri huvita kommenttia jättää.
Meille tuli vain tunne että näin ei voi jatkua kenenkään tavallisen perheen elämä. Sitä ei kukaan hyväksyisi omaan jokapäiväiseen arkeensa. Tästä ystävät ja lasten koulukaverien vanhemmat usein sanoivat että miten voitte hyväksyä tuon tilanteen. Se näkyi selvästi myös koulussa ja kaverit kertoivat asiasta vanhemmilleen.
Kerroimme tilanteestamme terapiassa ja sen olivat myös he todenneet lapsen paljastuksista että jotakin olisi tehtävä asian eteen ja mitä pikimmiten.
Tästä neuvottelimme ja saimme tukea terapiasta että on syytä harventaa tapaamisia ja rajoittaa puhelinsoitot.
He sieltä terapiasta ottivat yhteyden sijoittavan kunnan sosiaaliin ja siellä asianomaisiin henkilöihin.
Vaadimme palaverin ja tapaamisen psykologi, terapeutti, sossut 2, äiti, äidin isä ja lapsi, toisessa tapauksessa oli äidin sisko mukana.
Siinä otettiin esille juuri nuo turhat lupaukset ja manipuloinnit, päätettiin puhelinajat kaksi ketaa viikossa 15 min. Myös että ei äiti puhu asioita jotka ei lapselle kuulu vaan on aikuisten asioita.
Myös vain äidin velvollisuus soittaa lapselle. Muut sukulaiset soittava kuten haluavat ja lapsi heille ja on hyvä näin, eivät ole häiritseviä vaan meillä hyvät ja lämpimät suhteet toisiimme.
Myös lapsen pukemisesta oli kiivas keskustelu äidin puolelta samoin vapaudesta kulkea kaupungilla kavereiden kanssa.
Niin kavereiden joita heillä kummallakaan lapsella ei silloin ollut eikä ole vieläkään ainakaan toisella. Toinen onkin nyt jo 19 vuotias
Tämä nuorempi nyt 13v. lapsi aina antaa ymmärtää että hänellä on paljon kavereita joita onkin satunnaisia 5-7 vuotiaita.
Tässä sai lapsi myös kuulla kaikki asiat joista päätettiin ja keskusteltiin mitä tuli juuri noihin kirjallisiin sopimuksiin josta lapsi sai oman kopionsa.
Toisessa tapauksessa ei äiti meinannut kirjoittaa alle sopimuksia mutta lapsi vaatimalla vaati. Siitä päivästä lähtien oli kuin lapsen elämässä olisi avattu uusi sivu. Sopeutuminen alkoi ja koulunkäynti myös sujuu ilman tunnetta että kohta saan/joudun muuttaa äidin luo.
Olimme myös todella uupuneita vanhempien käyttäytymissyistä myös lapseen koska ei mikään lapsen arkitoiminnoissa ollut johdonmukaista ja selvää. Kaikki oli hällä väliä tyyliin.
Lapset saivat ja saavat edelleenkin kantaa suurta huolta äideistään koska äidit pitävät lapsiaan saman veroisina kanssaan ja puhuvat aikuisten asioista ja huolista aivan pikkutarkkaan.
Voin sanoa että vieläkin on joskus tunne että on luovutettava mutta saamalla tukea ja ymmärrystä niin se ihmeellinen voima tulee avuksi jaksaa taas eteenpäin.
Nyt taistelemme lapsen ongelmien kanssa ja niissä on tarpeeksi tekemistä. Kehityksenkulkua on eteenpäin ja taksepäin. Koulumenestys on erittäin hyvä, mutta se muu sosiaalinen käyttäytyminen on suuri este eikä pelsta tilannetta vaikka on koulunero. Miettii joskus että mikä hänessä on vikana.Ihan kun olisit meidän tapauksesta kirjoittanut.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1761989Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361705Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81332Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241155Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591153Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151020- 60933
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57922