kaikki on yhtäkkiä alkanut tuntua niin yhdentekevältä ? 40-kympin kriisikö nyt neljävitosena ?? Vielä jonkin aikaa sitten mulla oli kauhea tsemppi päällä ja olin todella valmis yrittämään pitkän uraputkielämän vaihtamista "inhimillisempään" suuntaan... pusittavan ihanan miehen paikka oli vapaana ja meikä ihan valmis sydämenluovutukseen. Kumppaninhakututka oli kyllä ylhäällä, mutta ei se lähtenyt wörkkimään. Enhän minä osannut luoda kehenkään kontaktia. Nyt yhtäkkiä ei enää kiinnosta mikään. Tuntuu että nyt lässähdän tähän loppuiäkseni.
Miksihän
Minttuliini
7854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tylsään rutiini päivätyöhöni ! Jo 17 v. samassa paikassa ! Yäk !! Mistä tsemppiä ? En olis päivääkään, ellei velkaa vielä paljon jäljellä. Tätäkö tämä elämä on ? Puskea hiki hatussa töihin ja yrittää jaksaa henkisesti olla tylsistymättä ?? Arjen iloista perheen kanssa pitää voimia kerätä. Aamulla jo odottaa iltaa ja joka päivä viikonloppua ja vapaita. Hyppää yli koko päivän mielessäni. Ei kiinnosta, ei....Onneksi yksityispuolella kaikki ok - vihdoinkin.
jep samalta tuntuu ei jaksa edes innostua mistään asiasta.
ikää on reilu neljäkymmentä ja lapset on yhteisesti exän kanssa huolehdittu ja hoidettu. mutta uutta muijaa ei ole tullut vastaan. eikä ehkä tulekaan ! entäs sitten . pitäisikö huolestua vai...
lässähdät loppuelämäks..:)kyllä noita aikoja aina joskus tulee,että menee mielenkiinto kaikkeen.Minulla kun sellainen tulee,ajattelen,että se on sellainen "hiljainen latautumisaika"..kerää voimia uuteen elämänjaksoon..:))eihän sitä kuule tiiä,mitä mukavaa ja uutta sullakin on edessäsi...malta vain...
Tuo depiksesi on vain ohimenevä ilmiö.Kyllä se päivä taas sinullekin kirkastuu,kun et anna periksi:)
Kumppaninhakututka takaisin ylös,ja ihmisten seuraan.Kyllä mä ainakin uskon,että vastaasi kävelee joku,jonka kanssa kemiasi kolahtavat yhteen.Tietenkään mitään ei tapahdu,jos jää vain kotiin istuskelemaan.
neljävitonen oli mullekkin sellanen rajapyykki ,et meinasin ajtella et hei mä oon vanha ,mut kuitenkin nyt kohta 46vee täynnä ja elämä hymyilee kyllä se siitä ohi menee;))
etten enää jaksa yrittääkään mitään. Tuntuu, että olen täysin antautunut virran vietäväksi. Kotoa en lähde mihinkään töitten jälkeen. Kaikki ystävät ovat naimisissa ja "lapsellisia" kiireineen ja rivareineen... Mulla ei ole ketään ja pelkään todella että annan itseni rupsahtaa konttorituolilla istuvaksi vanhaksi piiaksi.
Kiitos kuitenkin rohkaisevista viesteistä ;)
keksiä itsellesi jotain mielekästä tekemistä...käy kuntosalilla tai ala harrastamaan jotain muuta..sieltä voi löytyä uusia ystäviäkin...:) Älä vaan jämähdä paikallesi,siinä sitä rypistyykin..:)
tsemppiä..