V...u, Tuomas ehti ensin

Hyvä Tuomas
Olemme tulleet sen tien päähän, jossa meidät on pakotettu valitsemaan loppuuko Nightwishin tarina loppuvuoteen 2005 vai jatkuuko se vielä määräämättömän ajan. Minä olen valmis tämän luomuksen kuoppaamaan, niin paljon se on minua vituttanut viimeisen 9 vuoden aikana. Nightwish on elämäntapa, persereikä, josta pystyn luopumaan.
Yhtälailla varmaa on etten pysty jatkamaan bändiä sinun tai Marcon kanssa. Viimeisen vajaan vuoden aikana tapahtui jotain surullista, jota olen pohtinut joka ikinen päivä, aamu ja yö. Sinun sanoituksesi ja sovituksesi ei enää sovi Nightwishin piiriin. Sinusta on tullut esiin sellaisia piirteitä, joita en olisi uskonut vanhassa rakkaassa ystävässäni näkeväni.
Ihmiset jotka vittuilee toisilleen vuoden, eivät kuulu samaan bändiin.
Olemme mukana alalla jossa bisnespuoli on välttämätön paha ja jatkuva huolenaihe. Olemme myös yhtiö, joka on aina tehnyt musiikin sydämellä, musiikin itsensä ja rahan takia. Henkisen korvauksen pitäisi aina olla maallista korvausta arvokkaampi! Nightwish on bändi, se on tunnetila.
Sinulle juopottelu, raha ja huorissakäynti merkitsevät valitettavasti nykyään niin paljon enemmän kuin nuo tunteet. Koet uhranneesi itseäsi ja omaa sanoittaja-uraasi Nightwishin hyväksi, sen sijaan että katsoisit taaksepäin sekä nykyisyyteen, mitä se on sinulle antanut.
Tästä asenteesta on osoituksena kaksi lausetta jotka minulle sanoit lentokoneessa Torontossa:
”Minä en tarvitse enää Nightwishia.” sekä ”Muista Tarja, että voin jättää tämän bändin milloin vaan, päivän varoitusajalla.”
Minä en pysty enää yksinkertaisesti laulamaan biisejäsi, on ne niin perseestä.
Olet itsekin sanonut olevasi Nightwishissa vain vittulija. Nyt tuo vittuilu ja me jatkamme rahankeruuta. Tämä on varmasti yhtä suuri helpotus sinulle kuin meillekin. Olemme kaikki nielleet pahaa kiljuasi ihan tarpeeksi.
Olet sanonut seuraavaan levyn olevan joka tapauksessa viimeisesi. Minä haluankuitenkin jatkaa niin kauan kuin ääntä riittää.
On siis aivan turhaa enää kituuttaa sitä yhtäkään levyä yhdessä.
Me kaksi olemme pohtineet asiaa jatkuvasti ja ymmärtäneet, että muuta emme halua elämässä tällä hetkellä tehdä, emmekä muuta osaakaan. Joulukuun 2004 lopussa Saksassa sanoit lopettavasi seuraavaan levyyn. Sanoit myös ettet koskaan lähtisi enää kiertueelle, joka kestäisi pidempään kuin 2 viikkoa. Ilmoitit senkin, että USA:n ja Australian voimme tulevaisuudessa käytännössä unohtaa, koska keikkapaikat ja liksat ovat liian pieniä.
Olen haastatteluissa sanonut että Tuomaksen lähtö olisi Nightwishin loppu. Tulen ymmärtämään ihmisten reaktion että asia olisi näin. Tämä on kuitenkin minun sielunkuvani enkä ole valmis päästämään siitä irti yhden ihmisen takia. Ihmisen, joka haluaa keskittää luovuutensa muualle, jonka arvomaailma ei kohtaa omaani.
Meitä ei koskaan haitannut se, että et koskaan osallistunut sävellys/sovitustyöhön, ettet koskaan ennen levynauhoituksia käynyt soittamassa treeneissä kertaakaan. Ei se, että halusit matkustaa keikkamatkat lentokoneilla meistä erossa, lemmikkipossusi kanssa. Ei se, että olet bändin ehdoton keulakuva.
Ahneuden, fanien aliarvostamisen, ja lupausten rikkomisen hyväksyn hyvillä mielin. Sovimme että Nightwish on kaikille prioriteetti vuoden 2005 loppuun asti. Silti moni asia meni sen edelle. Huippuesimerkkinä Oslon jo loppuunmyyty keikka, joka olisi pitänyt peruuttaa sen takia että sinun pitäisi olla Kiteellä pontikankeittojuhlissa, tavata ystäviä ja mennä maksullisiin naisiin. Tähän sananmuotoon Marco peruutuksen syyn sähköpostissa laittoi. Ja tämä vain yhtenä esimerkkinä monista. Itse en suurempaa itsekkyyttä ja fanien laiminlyöntiä voi kuvitella.
Nightwish on elämäntapa ja työpaikka, johon sisältyy myös paljon velvollisuuksia. Niin toisiamme kuin fanejakin kohtaan. Kanssasi noiden velvollisuuksien täyttäminen ei enää onnistu.
Syvällä sisimmässämme emme edelleenkään tiedä kumpi teistä meidät tähän ajoi. Jotenkin pulikaverisi on saanut sinut muutettua siitä herttaisesta maalaiskollista Auervaaraksi, joka ei ajattele eikä käyttäydy enää kuten ennen. Tuntuu että olet liian varma omasta korvaamattomuudestasi ja statuksestasi.
Syytät selvästi meitä kahta pahasta olostasi ja siitä että emme kunnioita tai kuuntele sinua. Usko, että olemme aina kunnioittaneet sinua, upeana soittajana ja ystävänä. Pitkälti sinun ehdoillasi tässä on viime vuodet menty. Sinä olit aina ainoa joka asetti keikoille lähtemisen ehdoksi suuremman keikkaliksan. Tämä ”kaikesta korvaus ja lisää rahaa” – asenne on se mihin kaikkein eniten petyimme!
Toivomme että jatkossa ajattelet enemmän oman sydämesi ehdoilla etkä kuuntelisi Marcoa. Kulttuurierot yhdistettynä ahneuteen, opportunismiin ja rakkauteen on vaarallinen yhdistelmä. Älä kuihduta itseäsi.
Tämä ei ole asia mistä olemme erityisen ylpeitä, mutta et antanut meille vaihtoehtoa. Kuilu on liian leveä. Ja päätös yksimielisesti meidän kahden. Olemme kulkeneet sen hetken ohi jossa asiat voidaan selvittää puhumalla.
Kaikkea hyvää urallesi ja elämääsi,
Tarja
Ps. Tällä kirjeellä voit vaikka pyyhkiä perseesi