Kävin lääkärissä!

onnellisempi

Vihdoin pääsin sinne lääkärin vastaanotolle. Kirjoitin joskus pari viikkoa sitten tänne muistaakseni otsikolla "lievä" masennus. Oireita oli vaikka minkälaisia ja tilanne itselleni vähän sekava, voitte lukea tarinani tarkemmin siitä parin viikon takaisesta kirjoituksesta. Siellä joku kohtalotoveri oli kiinnostunut lukemaan kokemuksiani vastaanotolta, tässäpä niitä nyt olisi. Kyseessä oli siis ihan yleislääkäri...

Lääkärissä meni ehkä varttitunti. Etukäteen jännitti ihan hirveästi mutta sitten kun lääkäri pyysi istuutumaan ja kysyi, mikä ongelmana, sain sanottua suoraan "masennuksen takia tulin". Lääkäri ei millään tavalla yrittänyt vähätellä tai kyseenalaistaa ongelmaa, vaan kuin apteekin hyllyltä se alkoi kertoa masennuksen oireista ja kyseli samalla mitä oireita minulla on ollut. Kysyi vähän historiaani, sukurasitetta masennukselle yms. pikkujuttuja. Etukäteen pelotti että joudun itse selittämään juurta jaksaen kaiken, mutta lääkäri olikin tosi ymmärtäväinen ja osasi itse kysellä todella täsmällisiä kysymyksiä ilman sen kummempia ihmettelyjä. Sitten kun oli varmistunut masennuksesta, se ehdotti sitalopraamia sisältävää masennuslääkettä ja pisti lähetteen verikokeeseen (anemia, kilpirauhaset...) ja hoitaja varasi ajan psykologilta, johon olen yhteydessä ennenkuin seuraavan kerran menen taas lääkärille kuukauden päästä. Univaikeuksiin se määräsi viiden päivän annoksen unilääkettä ja neuvoi niiden avulla löytämään sopivan unirytmin ja jatkamaan sitten ilman niitä. Kun lähdin vastaanotolta, tuli heti parempi olo. Olin saanut apua ja nyt on joku joka on perillä tilanteestani eikä tarvitse enää murehtia kaikkea itsekseen. Onneksi en perunut sitä lääkärinaikaa ja vähätellyt oireitani!

Toivon, että muutkin jotka epäilevät masennusta tai ahdistuneisuutta, hakisivat apua. Itsellenikin kynnys oli tosi suuri koska en ollut missään hengenhädässä, mutta lääkärikin mainitsi että lievä masennus ei tarvitse kovin suurta kimmoketta pahentuakseen. Tällä hetkellä tuntuu, että avun hakeminen lievänkin tuntuiseen masennukseen oli elämäni paras ratkaisu. Nyt vaan pitää seurata miten hoito alkaa tepsiä, olen toiveikas ja iloinen siitä, ettei seuraava joululoma välttämättä menekään täysin masentuneena sohvan pohjalla maaten... no, ei pidä odottaa liikoja. Toivottavasti tämä kirjoitus rohkaisee edes jonkun hakemaan apua masennukseensa.

6

861

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kohtalotoveri

      Oli kiva kuulla että sulla meni kaikki hyvin siellä lääkärissä.. Onhan se (valitettavasti) niin yleistä nykyään toi masennus, lieväkin, että kyllä useimmat lääkärit osaa tuollaisen tilanteen hoitaa asiantuntevasti, niin kuin sinunkin tapauksessa..turha sellaista on jännittää. Kyllä mä ainakin rohkaistuin ja tajusin ettei siinä avun hakemisessa oikeesti ole mitään kummallista. Jotenkin sitä vaan omassa päässään suurentelee asioita.. Mutta ei kai ne henkiset ongelmat ole yhtään sen "kummallisempia" kuin fyysisetkään, molempiin voi ihan yhtälailla hakea apua. Jotenkin sitä on vain tullut tälläiseksi sitkeäksi sissiksi, joka vain porskuttaa elämää eteenpäin lievästi masentuneena ja ahdistuneena luullen että tällaista tämä elämä nyt vain on. Mutta eihän sen niin kuulu mennä.. Kiitos kun kirjoittelit kokemuksestasi!

    • Nimetön

      Hieno homma ja onnea rohkeudesta ja oikeasta valinnasta:D Itse olen samassa tilanteessa, varasin ajan itselleni viime viikolla, tosin joudun odottamaan aikaa joulukuuhun saakka.. Mutta ei se mitään. Ei pari kuukautta tunnu enää missään kun on riutunut kuitenkin vuosia.

      Välillä kuitenkin tuntuu, että onko mussa mikään vikana kun välillä on niitä hyviäkin aikoja.. Valitanko vain turhasta.. Mutta yksin en näitä negatiivisia ajatuksia päästäni saa, eikä elämä voi olla jatkuvaa itsensä inhoamista. Mitään en osaa päättää ja olen oikeastaan sellainen "kynnysmatto"..

      En uskalla liikaa toivoa hoidosta, ettei sitten pety.. Toivon, että minut otetaan tosissaan. Itsestähän parantuminen sitten lopulta kuitenkin lähtee ja omasta halusta.

      Kaikkea hyvää sulle "onnellisempi" ja tsemppiä elämääsi. Ei saa lannistua vaikka olo ei heti helpottaisikaan sillä parantuminen on pitkä prosessi. Välillä tulee sitä takapakkiakin. Varmasti onnistut, uskalsithan hakea apuakin ja se ei ole helppoa:) :) :)Otetaan elämä vastaan ja eletään se myös itseä rakastaen;D

    • masentunut!?

      todella hieno juttu, että sinut otettiin vakavasti. Sitä olisin myös toivonut omalle kohdalle kun kävin lääkärissä. En ole varma kärsinkö masennuksesta..mutta omia oireita ovat mm. ärtyneisyys, itkuisuus, univaikeudet, sydän hakkaa lujaa yms. Itselläni on vielä raskas vuosi takana. Sairastuin ja olin isossa aivokasvain leikkauksessa. Itselleni jäi tuosta lääkärin tapaamisesta sellainen olo että valitan turhasta ja ihan kuin minulla ei ole oikeutta olla allapäin. Nyt vaan itken... ;(

      • onnellisempi

        Voin kuvitella miten ikävää on jos lääkäri ei ota uskoakseen noita oireita, ja varmasti todella kamalaa kaiken kokemasi jälkeen jäädä yksin masennuksen kanssa. Älä kuitenkaan lannistu avun hakemisessa, olen itsekin kuullut juttua ikävistä lääkäreistä jotka eivät millään pysty kuvittelemaan potilaan tilannetta. Toivon, että saat vielä voimia varata uuden lääkäriajan vaikkapa eri lääkärille ja löydät apua.


      • peikkogirl

        Älä lannistu "masentunut!?" Itse kävin murrosiässä hakemassa apua ja vastaus oli "se on sitä murrosikää". Niin uskoinkin kymmenen vuotta. Silti se vain paheni. Keväällä aloitin terapian ja mua ymmärrettiin -ensimmäistä kertaa elämässäni. Se tuntui uskomattomalta! En ollut enää se murrosikäinen tai luulosairas. Tosin hoito jäi kesken ulkomailla opiskelujeni takia. Silti olen toiveikas tulevaisuuden ja (toivottavasti) jatkuvan hoidon suhteen. Eli tsemppiä! Kyllä se lääkäri vielä löytyy, joka sut tosissaan ottaa. :) Kaikkea hyvää ja voimia eteenpäin!!


    • mima

      ensin söin puolen vuoden kuurin mielialalääkettä,
      olo oli parempi. Meni noin puolitoista vuotta, kun taas olin menossa hakemaan masennukseen/ahdistuneisuuteen lääkettä. Vuoden olen nyt syönyt ja tuntuu, että olen turtunut lääkkeeseen, samat pakko-oireet yms. palaavat mielikuviin. Olisikohan lääkkeen vahventamisen aika tai merkin vaihdon aika.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nyt tajusin mitä haet takaa

      En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä
      Ikävä
      40
      3067
    2. Kaksi tyttöä putosi

      Minkä takia ne tytöt katolle oli kiivenny?
      Helsinki
      80
      2831
    3. Mitä haluaisit tänään sanoa kaivatullesi?

      Onko sydämelläsi jotain?
      Ikävä
      186
      2444
    4. Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?

      En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?
      Suomussalmi
      36
      2165
    5. Kiitos kun sanoit ikävästi minulle, herkälle

      Sait kesälomani pilattua😔
      Ikävä
      19
      1483
    6. Naiselle mieheltä

      Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?
      Ikävä
      23
      1403
    7. Salilla oli toissapäivänä söpö tumma

      Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen
      Ikävä
      41
      1396
    8. Kaipaan niin....

      Aaawww mikä kaipuun tunne iski ja lujaa🥺😭❤️
      Ikävä
      10
      1274
    9. Eiii...

      Etkä! 😘
      Ikävä
      13
      1269
    10. Mikset vain

      Unohtaisi?
      Ikävä
      22
      1241
    Aihe