mutta toisaalta sydän niin janoaa....
Tiedän Sinunkin tuntevan jotain minua kohtaan.
Mitä me oiken teemme?
Tiedän Sinunkin tuntevan jotain minua kohtaan.
Mitä me oiken teemme?
Olisi niin
väärin Sinua rohkaista
283904
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
että minusta tulee onnellisempi jos ei tarvitse aina jahkailla sun kanssa..niin se oli se juttu...
älä pidä mua niin viattomana.. ;)
Rohkaise vaan! Ei olisi väärin ollenkaan...minähän olen sinun, jos itse vain sitä haluat. Siksikö epäilet, ettet ehkä vieläkään ole valmis suhteeseen ja turhaan taas antaisit minulle toivoa? Rohkeutta vaan...en minä niin vähästä rikki mene.
ja epävarmuus leijuu ilmassa.
Annetaanko tunteiden vai järjen viedä.
Sehän se pontti on, mutta kumpi voittaa?!
Samoin täälläkin,
veit sanat suustani ...
Kun osaisikin
tehdä vaikean päätöksen...
Tunteita kuunnella,
ja myös kertoa ne
Epävarmuus toisesta ja
järki joka kuiskii korvaan...
Uskaltaisinko????
tilanne on.
Emme taida uskaltaa....
Taidetaan olla omituisia
otuksia :)
Emmekö siis........
siihen ei enää ole. Ja tiedät hyvin miksi.
Tiedän että tunnet (tai ainakin tunsit) ja etten ole sinulle yhdentekevä, vaikka niin annat olettaa. Haluan sinua ja haluaisin katsoa päivä kerrallaan tuleeko tästä mitään. Ilman paineita ja liian pitkälle vietyjä suunnitelmia.
ole uskaltajaksi.
Minähän se ujompi kuitenkin olen.
Emmehän voisi olla kuin 'lainaa' toisillemme eikä siis mitään pitkälle vietyjä suunnitelmia kai voisi koskaan ollakkaan.
Ympäri mennään, yhteen tullaan. Tavataan vaikka Timpuktussa ja 3 kuukauden päästä Meksikossa. En näe sitä ongelmana, samanlainen levoton erakkoluonne minäkin olen.
Sitä paitsi velkavankeuteni on jo ikuinen... ;)
Tunsin ja
tunnen vieläkin...
et ole yhdentekevä,
Jos tietäisin
ja olisit hän
saattaisin uskaltaakin...
Ottaa vielä yhteyttäkin,
tuo järki
kuitenkin estää...
kun ei toisesta tiedä,
Uskaltaisit sinä vielä...
että se tuntuu hyvältä, ja silleen..et sä ole yhdentekevä..mä istun täällä illat pitkät ja sä luulet olevas yhdentekevä??
sitä että yritetään saada toinen mustasukkaiseksi..no joo..ihan suoraan sanottuna en tiedä mitä haluan..mutta tiedän että nyt on parempi olo kun sen jätkän kanssa, kun tiedän että särjen sun sydämen..Tiedätkö että sä oot tainnu ottaa mut TOSI vakavasti..!
Olis niin väärin. Vai olisko sittenkään?
Lopettaisit sen kiusaamisen, ottaisit syliin ja halaisit, hellästi.. kiitos ;)
mikä siinä olisi niin väärin?! Kun kerran molempien sydämet ja ruumiit janoaa... Aikuisia, vapaita ja karaistuneita ihmisiä olemme molemmat eikä kummallakaan taatusti ole vaaleanpunaisia haaveita romanttisista häistä ja ikuisesta onnesta.
Tiedän heikkouteni, ne ovat samat kuin sinulla. Ymmärrän sinua perkele soikoon liian hyvin. Ja haluan liian paljon... Miksi se ei voisi toimia?
se taikasana -vapaita- kas kun se ei mene niin.
Ei tässä tapauksessa. Ja siksi niin mahdotonta.
mutta sun on vaan todistettava mulle että sä haluat, vaikka mä tiedän sen jo..
sen enää todistaa? Olenhan tehnyt ja antanut jo kaiken. Näyttää siltä, että turhaan...
Siihen minäkin jäin kiinni.Muuten...kyllä.
ei ole turhaa.. :)
ymmärtäisit että mikä sun merkitys mulle on..
voin sanoa, että ketään en ajattele niin paljon kun sua..ja jos asiat selviää hyvin, niin meillä ei ole hätäpäivää.. :)
ajattelemiseen!
nukkumaan sitten.
Tiedän, etten ole ilmaa ja yhdentekevää sinulle, mutta en tiedä merkitsenkö sinulle vihaa, rakkautta vai mitä..? Vai kaikkea maan ja taivaan välillä niin kuin sinä ja se kaikki jollain tavalla minulle.
Tiedänhän minä mikä sinua rohkaisisi ja mielelläni sen tekisin (muutenkin), jos vaan suinkin voisin. Mutta todellisuus karu ja kohtalo tyly, eikä se vaan tällä hetkellä ole mahdollista, ehkä ei koskaan... Silti tämä ahne paskiainen haluaisi kaiken. Mutta kaikkeahan ei voi saada ja ahneenkin loppu tiedetään. Vai mitä? ;)
Niin mahdottomalta kuin se tuntuu ja onkin kai, toivon yhä, että tässä tragediassa olisi onnellinen loppu. Ikäänkuin se olisi väistämätöntä kaikesta huolimatta, koska sielunkumppanit vetävät toisiaan puoleensa magneetin lailla. Muistathan.. ;) Että ihminen osaa olla typerä paksupää kun ei jo usko ja etene.
Iso ikävä. Nukkuahan ehtii myöhemminkin...
niin turhalta lukea noita juttuja kun kaikkeni yritän...
en tiedä enää mitä sanoa, mitä tehdä..olen vaan..
kyllä sä ajan myötä tajuat mitä sä mulle oot..
jos se on noin mahdotonta niin olkoon sitten..en jaksa väittää vastaan..
emme sekoile samassa sopassa. Turhaa? Jo vain...
kuitenkin aika paljon valtaa siinä mitä tapahtuu. Nipista polvet kiinni vaan.
pidä itte silmäs kurissa!
Ja kalut kukkarossa.
mä haluaisin ottaa selvää näistä tunteista jotka sekoittaa mun koko elämä tällä hetkellä.
olla ottamatta yhteyttä, vaikkakin olet ajatuksissa enempi vähempi koko ajan.
Kun ei sinustakaan mitään kuulu, niin en tahdo olla vaivaksi. Välillä kyllä otan puhelimen ja kirjoitan viestin, jonka sitten poistan ennen lähettämistä...
En ole vaan tällaiseen tunteeseen törmännyt, joka ei vielä kuukausienkaan jälkeen ole hellittänyt, päinvastoin. Harmi vaan kun asiat eivät ole yksinkertaistettavissa. Ja en oikein sinustakaan ole varma, mitä ajattelet. Toisina hetkinä tuntuu että välität, ja toisena taas, kuten nyt, että olet vaan leikitellyt kanssani kun tiedät tunteistani.