Aloitan tarinani alusta.
Viime syksynä eli siis vuosi sitten tunsin olevani pulska ja aloin väheksymään itseäni. Itkin illat ja olin syömättä päiviä, kunnes ahmin. Paino jojoili. Eikä sillä tavalla tietenkään laihtunut. Olen 166 cm pitkä ja painoin 68 kg. Äiti ehdotti minulle painonvartijoita. Minun ei tarvinnut liittyä niihin, koska vanhempani olivat olleet aiemmin niissä, joten noudatin tiettyjä pisterajoja orjallisesti.
Laihduin talven aikana 8kg. Muistin jo ulkoa kaikki pisteet. Esim. että omenasta lähtee 1 pist ja jne.
Pisteet pinttyivät päähäni ja minun oli vaikea
olla enää laskematta niitä. Ainakun pisteet menivät yli sain ahmimiskohtauksia, söin itseni täyteen, itkin ja halusin mennä nukkumaan. Toivoin vain että tulisi uusi päivä ja saisin aloittaa kaiken alusta. Kevät oli pahin. Kesälläkin kavereitten ostaessa jäätelöä katsoin vain vierestä, joskus annoin itseni hemmotella, mutta sain kauhean syyllisyyden päälleni. "olen läski en saa siis syödä" kesällä painoin n.58kg loppukesästä unohdin pisteet ja siirryin kaloreihin. Aloitin harrastamaan. Käyn melkein joka päivä salilla ja jos en pääse minulle tulee huono omatunto,. minulla on ihana poikaystävä ja tiedän hänen rakastavan minua ja pitävän minusta tälläisenä, mutta haluaisin olla parempi.. koska ajattelen että hän ansaitsee minua paremman naisen. Kaikki päivän syömiset ja juomiset minulla on taulukkoon merkitty ja liikunnasta kulututetut kalorit. Lasken joskus myös pisteitä. Tiedän että en ole ihan normaali nuori. Pari kaveriani tietää tästä, mutta en pidä asiaani niin suurena että hankkiutuisin hoitoon. Onko minulla suurikin ongelma? Haluaisin teidän mielipiteitä asiaan.
Viime syksynä eli siis vuosi sitten tunsin olevani pulska ja aloin väheksymään itseäni. Itkin illat ja olin syömättä päiviä, kunnes ahmin. Paino jojoili. Eikä sillä tavalla tietenkään laihtunut. Olen 166 cm pitkä ja painoin 68 kg. Äiti ehdotti minulle painonvartijoita. Minun ei tarvinnut liittyä niihin, koska vanhempani olivat olleet aiemmin niissä, joten noudatin tiettyjä pisterajoja orjallisesti.
Laihduin talven aikana 8kg. Muistin jo ulkoa kaikki pisteet. Esim. että omenasta lähtee 1 pist ja jne.
Pisteet pinttyivät päähäni ja minun oli vaikea
olla enää laskematta niitä. Ainakun pisteet menivät yli sain ahmimiskohtauksia, söin itseni täyteen, itkin ja halusin mennä nukkumaan. Toivoin vain että tulisi uusi päivä ja saisin aloittaa kaiken alusta. Kevät oli pahin. Kesälläkin kavereitten ostaessa jäätelöä katsoin vain vierestä, joskus annoin itseni hemmotella, mutta sain kauhean syyllisyyden päälleni. "olen läski en saa siis syödä" kesällä painoin n.58kg loppukesästä unohdin pisteet ja siirryin kaloreihin. Aloitin harrastamaan. Käyn melkein joka päivä salilla ja jos en pääse minulle tulee huono omatunto,. minulla on ihana poikaystävä ja tiedän hänen rakastavan minua ja pitävän minusta tälläisenä, mutta haluaisin olla parempi.. koska ajattelen että hän ansaitsee minua paremman naisen. Kaikki päivän syömiset ja juomiset minulla on taulukkoon merkitty ja liikunnasta kulututetut kalorit. Lasken joskus myös pisteitä. Tiedän että en ole ihan normaali nuori. Pari kaveriani tietää tästä, mutta en pidä asiaani niin suurena että hankkiutuisin hoitoon. Onko minulla suurikin ongelma? Haluaisin teidän mielipiteitä asiaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.terve-elama.tk/
Hyvin samanlainen tarina kuin minulla.
Itsekin aloitin laihduttamisen painonvartijoiden pisteillä ja nyt lasken ennemminkin kaloreita.
Ruokien pistemäärät osaan jo ulkoa.
itse en käy salilla, juoksulenkeillä pari kertaa päivässä..
Olen nyt normaalipainon alarajoilla, enkä koe tätä mitenkään ahdistavana.. siis tätä kaloreiden jokapäiväistä laskemista ja muuta..