ja näemme vain pari kertaa vuodessa. Miten muut, pystyttekö luottamaan kumppaniinne?Ikävä on mutta tuntuu kuitenkin, että suhteemme alkaa hiipumaan, kun näemme niin harvoin. Tuntuu kuin en tuntisi häntä enää..
Mieheni asuu lontoossa
ikävöivä
13
2528
Vastaukset
- peppi
Mieheni asuu tällä hetkellä Birminghamissa. Olemme nähneet noin 4 kertaa vuodessa, pitempiä aikoja kerrallaan. Luotamme toisiimme täysin, ja mistään suhteen hiipumisesta ei kyllä voi puhua meidän kohdallamme. Ikävä on kova, joskus lähes sietämätön, mutta on se sen arvoista! Ikävä ja suru unohtuu kun pääsee taas toisen luo, nyt odotettavana enää parisen viikkoa seuraavaan kertaan!
Oletko puhunut miehesi kanssa ajatuksistasi sekä tästä luottamuspulasta? Onko hän antanut syytä sinulle olla huolissasi sen asian suhteen? Puhu hänelle, kerro tunteistasi. Pyydä myös häneltä avoimuutta. - Selene
Millaiset taustat teidän suhteella on - onko mies britti vai suomalainen, ja ootteko eläneet koko suhteen etänä vai aloittaneet samassa maassa? Itse jo kauhulla katselen tulevaisuuteen, seurustelen engalntilaisen mihene kanssa ja asun täällä, mutta keväällä olisi pakko muuttaa takaisin suomeen, ja hoitaa opinnot loppuun; varmaankin kolme vuotta joutuisimme asumaan erillään. :( miten te selviätte, ja miten pidätte yhteyttä erssa ollessanne..? asia kiinnostaisi tosi paljon, jos haluatte kokemuksistanne kertoa, olisi mukavaa.. :)
- peppi
Mieheni on britti, tapasimme ei-kummankaan-kotimaassa. Hetikohta tapaamisen jälkeen muutinkin sitten hänen luokseen Englantiin, jossa asuimme jonkin aikaa, noin parisen vuotta. Sen jälkeen muutimme yhdessä Suomeen, ja myös täällä ehdimme asua pari vuotta ennenkuin mieheni palasi takaisin Englantiin suorittamaan opintojaan loppuun. Siitä lähtien olemme eläneet kaukosuhteessa, joulukuussa tätä "ihanuutta" tulee 2 vuotta täyteen, ja noin vuoden verran vielä jäljellä. Kirjoittelemme sähköpostia, juttelemme messengerissä aina kun voimme, sekä tietysti lähettelemme tekstiviestejä ja puhumme puhelimessa joskus tuntikausia. Olemme yhteydessä päivittäin. Puhelinlaskut ovat valtavat, voit varmaankin kuvitella. Mutta on se sen arvoista. Näemme noin 4 kertaa vuodessa, mutta aina sitten pitempiä aikoja kerralla.
Ikävä on kova, ja joskus se tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä. Aina se sitten kuitenkin helpottaa, kun kuulee rakkaansa äänen, tai saa postissa valokuvan tai kortin jossa on piirretty kuva meistä kahdesta! Hauskat ja rakkaat muistot saavat hymyilemään, ja sydäntä pakahduttaa kaikki se kaunis mitä meillä on. Niiden hetkien avulla sitä jaksaa taas.
Varaudu kuitenkin siihen, että jos/kun puhelimitse/tietokoneella yhteyksiä pidätte, tietyt asiat saattavat saada ihan eri mittasuhteet kuin kasvokkain jutellessa. Tarkoitan tällä sitä, että kärpäsestä kasvaa helposti härkänen, toisen sanat voi ymmärtää niin herkästi väärin kun ei näe eleitä tai ilmeitä, on vain pelkkää kirjoitettua tekstiä. Se on joskus aika hankalaa, varsinkin jos omaa äkkipikaisen luonteen ;-)! Aina niistäkin kuitenkin kunnialla selviää, kunhan vain muistaa että asia olisi ihan eri jos kasvokkain samaa keskustelua käytäisiin.
Luottamusta on löydyttävä puolin ja toisin. Jos on sen tyylinen ihminen että joskus on vaikea luottaa toiseen, tässä se ei toimi. Se aikaansaa katkeruutta ja epäluuloa, ja sillä ei ole tulevaisuutta. Jos luottamus on luja, ja rakkaus vielä lujempi, silloinhan ei todellakaan ole mitään hätää :-)!
Aika lentää, ja yhdessäolon aika on näin taas päivän lähempänä :-) - mesemies,.--
peppi kirjoitti:
Mieheni on britti, tapasimme ei-kummankaan-kotimaassa. Hetikohta tapaamisen jälkeen muutinkin sitten hänen luokseen Englantiin, jossa asuimme jonkin aikaa, noin parisen vuotta. Sen jälkeen muutimme yhdessä Suomeen, ja myös täällä ehdimme asua pari vuotta ennenkuin mieheni palasi takaisin Englantiin suorittamaan opintojaan loppuun. Siitä lähtien olemme eläneet kaukosuhteessa, joulukuussa tätä "ihanuutta" tulee 2 vuotta täyteen, ja noin vuoden verran vielä jäljellä. Kirjoittelemme sähköpostia, juttelemme messengerissä aina kun voimme, sekä tietysti lähettelemme tekstiviestejä ja puhumme puhelimessa joskus tuntikausia. Olemme yhteydessä päivittäin. Puhelinlaskut ovat valtavat, voit varmaankin kuvitella. Mutta on se sen arvoista. Näemme noin 4 kertaa vuodessa, mutta aina sitten pitempiä aikoja kerralla.
Ikävä on kova, ja joskus se tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä. Aina se sitten kuitenkin helpottaa, kun kuulee rakkaansa äänen, tai saa postissa valokuvan tai kortin jossa on piirretty kuva meistä kahdesta! Hauskat ja rakkaat muistot saavat hymyilemään, ja sydäntä pakahduttaa kaikki se kaunis mitä meillä on. Niiden hetkien avulla sitä jaksaa taas.
Varaudu kuitenkin siihen, että jos/kun puhelimitse/tietokoneella yhteyksiä pidätte, tietyt asiat saattavat saada ihan eri mittasuhteet kuin kasvokkain jutellessa. Tarkoitan tällä sitä, että kärpäsestä kasvaa helposti härkänen, toisen sanat voi ymmärtää niin herkästi väärin kun ei näe eleitä tai ilmeitä, on vain pelkkää kirjoitettua tekstiä. Se on joskus aika hankalaa, varsinkin jos omaa äkkipikaisen luonteen ;-)! Aina niistäkin kuitenkin kunnialla selviää, kunhan vain muistaa että asia olisi ihan eri jos kasvokkain samaa keskustelua käytäisiin.
Luottamusta on löydyttävä puolin ja toisin. Jos on sen tyylinen ihminen että joskus on vaikea luottaa toiseen, tässä se ei toimi. Se aikaansaa katkeruutta ja epäluuloa, ja sillä ei ole tulevaisuutta. Jos luottamus on luja, ja rakkaus vielä lujempi, silloinhan ei todellakaan ole mitään hätää :-)!
Aika lentää, ja yhdessäolon aika on näin taas päivän lähempänä :-)Puhelinlaskua on helppo leikata huomattavasti msn messengerin tai skypen avulla,kummassakin on puhetoiminto eikä maksa puhuminen mitään.Tietysti jos toinen ei pysty tietokoneen ja laajakaistan ääressä useasti olemaan sitten on käytettävä puhelinta.
- mesemies-.,-
peppi kirjoitti:
Mieheni on britti, tapasimme ei-kummankaan-kotimaassa. Hetikohta tapaamisen jälkeen muutinkin sitten hänen luokseen Englantiin, jossa asuimme jonkin aikaa, noin parisen vuotta. Sen jälkeen muutimme yhdessä Suomeen, ja myös täällä ehdimme asua pari vuotta ennenkuin mieheni palasi takaisin Englantiin suorittamaan opintojaan loppuun. Siitä lähtien olemme eläneet kaukosuhteessa, joulukuussa tätä "ihanuutta" tulee 2 vuotta täyteen, ja noin vuoden verran vielä jäljellä. Kirjoittelemme sähköpostia, juttelemme messengerissä aina kun voimme, sekä tietysti lähettelemme tekstiviestejä ja puhumme puhelimessa joskus tuntikausia. Olemme yhteydessä päivittäin. Puhelinlaskut ovat valtavat, voit varmaankin kuvitella. Mutta on se sen arvoista. Näemme noin 4 kertaa vuodessa, mutta aina sitten pitempiä aikoja kerralla.
Ikävä on kova, ja joskus se tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä. Aina se sitten kuitenkin helpottaa, kun kuulee rakkaansa äänen, tai saa postissa valokuvan tai kortin jossa on piirretty kuva meistä kahdesta! Hauskat ja rakkaat muistot saavat hymyilemään, ja sydäntä pakahduttaa kaikki se kaunis mitä meillä on. Niiden hetkien avulla sitä jaksaa taas.
Varaudu kuitenkin siihen, että jos/kun puhelimitse/tietokoneella yhteyksiä pidätte, tietyt asiat saattavat saada ihan eri mittasuhteet kuin kasvokkain jutellessa. Tarkoitan tällä sitä, että kärpäsestä kasvaa helposti härkänen, toisen sanat voi ymmärtää niin herkästi väärin kun ei näe eleitä tai ilmeitä, on vain pelkkää kirjoitettua tekstiä. Se on joskus aika hankalaa, varsinkin jos omaa äkkipikaisen luonteen ;-)! Aina niistäkin kuitenkin kunnialla selviää, kunhan vain muistaa että asia olisi ihan eri jos kasvokkain samaa keskustelua käytäisiin.
Luottamusta on löydyttävä puolin ja toisin. Jos on sen tyylinen ihminen että joskus on vaikea luottaa toiseen, tässä se ei toimi. Se aikaansaa katkeruutta ja epäluuloa, ja sillä ei ole tulevaisuutta. Jos luottamus on luja, ja rakkaus vielä lujempi, silloinhan ei todellakaan ole mitään hätää :-)!
Aika lentää, ja yhdessäolon aika on näin taas päivän lähempänä :-)Skype-ohjelmalla voi soittaa maksullisesti myös lanka- ja matkapuhelimeen.Esimerkiksi Elisan 999 hinta Englantiin lankapuhelimeen on 0.3e /minuutti.
http://www.elisa.fi/index.cfm?t=1&o=1122.00&did=437
Skypellä lankapuhelimeen Englantiin soitto maksaa vain 0.017e
http://www.skype.com/products/skypeout/rates/ - vjp
peppi kirjoitti:
Mieheni on britti, tapasimme ei-kummankaan-kotimaassa. Hetikohta tapaamisen jälkeen muutinkin sitten hänen luokseen Englantiin, jossa asuimme jonkin aikaa, noin parisen vuotta. Sen jälkeen muutimme yhdessä Suomeen, ja myös täällä ehdimme asua pari vuotta ennenkuin mieheni palasi takaisin Englantiin suorittamaan opintojaan loppuun. Siitä lähtien olemme eläneet kaukosuhteessa, joulukuussa tätä "ihanuutta" tulee 2 vuotta täyteen, ja noin vuoden verran vielä jäljellä. Kirjoittelemme sähköpostia, juttelemme messengerissä aina kun voimme, sekä tietysti lähettelemme tekstiviestejä ja puhumme puhelimessa joskus tuntikausia. Olemme yhteydessä päivittäin. Puhelinlaskut ovat valtavat, voit varmaankin kuvitella. Mutta on se sen arvoista. Näemme noin 4 kertaa vuodessa, mutta aina sitten pitempiä aikoja kerralla.
Ikävä on kova, ja joskus se tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä. Aina se sitten kuitenkin helpottaa, kun kuulee rakkaansa äänen, tai saa postissa valokuvan tai kortin jossa on piirretty kuva meistä kahdesta! Hauskat ja rakkaat muistot saavat hymyilemään, ja sydäntä pakahduttaa kaikki se kaunis mitä meillä on. Niiden hetkien avulla sitä jaksaa taas.
Varaudu kuitenkin siihen, että jos/kun puhelimitse/tietokoneella yhteyksiä pidätte, tietyt asiat saattavat saada ihan eri mittasuhteet kuin kasvokkain jutellessa. Tarkoitan tällä sitä, että kärpäsestä kasvaa helposti härkänen, toisen sanat voi ymmärtää niin herkästi väärin kun ei näe eleitä tai ilmeitä, on vain pelkkää kirjoitettua tekstiä. Se on joskus aika hankalaa, varsinkin jos omaa äkkipikaisen luonteen ;-)! Aina niistäkin kuitenkin kunnialla selviää, kunhan vain muistaa että asia olisi ihan eri jos kasvokkain samaa keskustelua käytäisiin.
Luottamusta on löydyttävä puolin ja toisin. Jos on sen tyylinen ihminen että joskus on vaikea luottaa toiseen, tässä se ei toimi. Se aikaansaa katkeruutta ja epäluuloa, ja sillä ei ole tulevaisuutta. Jos luottamus on luja, ja rakkaus vielä lujempi, silloinhan ei todellakaan ole mitään hätää :-)!
Aika lentää, ja yhdessäolon aika on näin taas päivän lähempänä :-)Mikset käytä Skypee ei maksa mitään.
- hyvinkin
myös minun mieheni. Ikävä on aivan suunnaton, vaikka tiedänkin, että pääsen kohta hänen luokseen pysyvästi, en vain jaksaisi odottaa...
Luotan, koska rakastan häntä ja tiedän, että hänkin rakastaa ja kaipaa minua. Pidämme yhteyttä jokaikinen päivä, mutta haluamme elää ja asua yhdessä, onneksi siihen on pian mahdollisuus.- Onko?
Onko normaalia kun me ei olla joka ikinen päivä yhteyksissä puhelimitse?
Mies soittaa minulle pari 'joskus' kolme kertaa viikossa,ja minä hänelle myös ja laitan itse vielä textareita miehelle melkein joka päivä.
kai tämäkin riittää jotta suhde pysyy kunnossa?
Tapaamme 4 kertaa vuodessa..
niin ja sitten joskus kamala ikävä iskee molemmilla.. :'(
- qwerty
Kuinka naette vain peri kertaa vuodessa? Eikos Lontooseen saa nyt ihan alyttoman halpoja lentojakin, joten luulisi, etta nyt ennemman voisitte nahda? Tuo nelja kuullostaa kylla aika hurjan vahaiselta.
Itse olen naimisissa brittimiehen kanssa. Tapasimme yhteisessa tyopaikassamme Brysselissa. Han muutti hetkeksi Suomeen luokseni, mutta joutui pian komennukselle takaisin Enkkulaan. Vuoden verran karvistelimme kaukosuhdetta. Nahtiin kuitenkin lähes jokatoinen viikonloppu, joskus useamminkin. Ero oli silti aina ihan hirveaa.
Lopulta sain jarjestettya itselleni toitä saman firman sisalta Lontoosta ja muutin hanen perassaan tanne. Olemme olleet naimisissa kolme vuotta ja meilla on reilun vuoden ikainen pikkumies.
Tuosta luottamuksesta eli itse kylla luotin taysilla mieheeni, koska hanhan rakastaa minua! :D Eli kaikesta kaytoksesta ja sanoista ja teoista paistoi suuri valittaminen ja rakastaminen. Ei me koskaan oikein edes puhuttu luottamuksesta, sita vain oli.
Kannattaa sinun kuitenkin ottaa puheeksi asia poikaystavasi kanssa. Ja ehdottomasti teidan pitaa nahda useammin. Mika tahansa suhde kuihtuu, jos ei nae kuin noin harvoin!- Masensi!
Kyllapa viestisi masensi, paljon. Opiskelen Atlantin toisella puolella ja poikaystava jai Suomeen. Olemme nahneet toisemme kerran muuttoni jalkeen. Jouluna on taas pitka lento edessa. Meilla ei ole edes niin pal varaa, lennot kun maksavat 700-800e. Opiskelijoita kun ollaan. Emme tieda edes onko varaa tulevaisuudessa matkustaa 2krt/vuodessa.
Mita tehda kun tuntuu niin pahalta siita, etten pysty antaa laheisyytta? Mulla on kova ikava, mutta kestaisin sen. Miten 21v. mies kestaisi sitten? Laheisyyden ohella on korkea libido viela. Ehdotinkin, etta jos han olis muiden tyttojen kanssa - annan luvan siihen, mutta han vastusti sita kovast. Sanoi rakastavansa minua ja haluavansa vain minua.
Taalla on vaikka mita miehia, mutten ole kertaakaan edes kiinnostunut millaan tavoin. Vain rakkaani on ollut mielessa. Eka opiskeluvuosi pian takana, 3 jaljella.
Pelottaa meidan suhteen tulevaisuus. Pelottaa myos se, etta mita jos olemme kasvaneet toisistamme 4 vuoden jalkeen, vaikka suhde kestaisikin? Mita jos vuosien odottamisen jalkeen, takaisin muutettuani huomaisimmekin, etta emme enaa sovi toisillemme?
Onko kellaan kokemuksia? Ajattelenko liian negatiivisesti? Viime kesa oli aivan ihana viettaa aikaa Suomessa. Muistelen usein meidan ihania muistoja. Olemme paivittain yhteydessa joko tekstiviesteilla tai juttelemme meses. Viikos kerran puhelu.
Antaisitteko mielipiteita? Kiitos!
- millimolli
Minä tapasin ulkomaalaisen poikaystäväni tämän vuoden alussa matkoilla ja olemme pitäneet tiivistä yhteyttä siitä asti ja olleet yhdessä samassa paikassa kaksi reilun kuukauden jaksoa. Meillä on ollut tosissaan puheena yhteenmuutto, mutta en tiedä oikein mitä tästä tulee. Viime aikoina ovat viestit vähentyneet, minä kyllä lähetän viestiä ja mailia lähes päivittäin(ja hänkin aikaisemmin). Nyt on mennyt 3 päivää, etten ole kuullut mitään. Kun kysyn, onko kaikki OK, hän sanoo olevan, mutta minulla on kumma tunne. Olen luottanut häneen täysin, mutta nyt on alkanut luottamus horjua. Ahdistaa.
- tulla
sun stuntmieheksi. Miehesi pettää sua kuitenkin.
Ulkomaalaiset naiset ovat niiin haluttavia! - niin kestät sen
HEI, tartuit kysymykselläsi niin että päätin jotain raottaa sielustani.Sillä ehkä tiedän jotakin elämästä,itse olin 10 vuotta 3 lapsen äitinä kun mieheni oli niin paljon matkatöissä hän oli isohkon firman työpäällikkö, ja 3kk oli yhtä painoa pois,mutta sitten 2 päivää kotona siis kerran viikossa mutta ei aina silloinkaan,kestin kun oli nuori rouva ja kädet täynnä työtä aina,hänen ei atrvinnut kuin parhaat palat ottaa perheestämme.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p595940Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "793369Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242581No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol402145- 202095
Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1621843Kulukusuunnat
Eikö kuhmolaiset iha oikiasti tiiä kumpi o vasen ja kumpi oikia? Tuolla ku liikennemerkissä näkyy nuolet ylös ja alas, v61649Muusikko yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan
Karu epäily: Muusikko, 32, yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan Oulussa. IS:n selvityksen perusteella miestä ei ole syy83124281-vuotias Frederik avoimena - Ei omasta mielestä kelpaa tästä syystä realityihin: "Veemäinen..."
Junttidiscon kuninkaana tunnettu Frederik, 81, on esiintymislavoilla suvereeni tekijä. Mies on viihdyttänyt ympäri Suome201226Tynkä Eläintarha ei ole enää visiitin väärti
Ähtärin MesiZoo on vajonnut alas. Näytillä olevien eläinten määrä on romahtanut lähemmäs -40%. Paikat ovat päässeet pah811085